Käsien kautta paperille.
Ladataan...


Tänään huomasin vaatekaappini ylähyllyllä mustan ison laatikon. Ajattelin, että tänään on se päivä jolloin kohtaan ne- aikaisemmat työni.
Muiden toljottaessa piirustuksiani haluaisin nousta seisomaan ja huutaa, olen nykyään jo paljon parempi!! Itseni henkilökohtaisena terapeuttina voinkin todeta tässä olevan oikeasti se syy, miksi näyttelyn järjestäminen kestää ja kestää....
Liekkö olen koskaan teille paljastanut, että vielä reilu kaksi vuotta sitten opiskelin Kuopiossa vaatesuunnittelijaksi. Tykkään edelleen suunnitella ja piirtää vaatteita. En koskaan valmistunut ja valehtelen jos väitän, ettei kyllä minä eroan koulusta lapun allekirjoittaminen kaduttaisi.
Ja mitä tulee noihin kuviin, olen nykyään jo paljon parempi ;)


Kommentit
Tiedätkö, sulla ei oo mitään kertomisen arvoista asiaa täällä joten miksi edes pidät blogia?
Vierailija, sinä et ole mikään etkä kukaan päättämään sitä mikä toiselle on kertomisen arvoista ja mikä ei.
Sinulla ei ollut mitään sanomisen arvoista, joten miksi edes kommentoit?
Fiksu olisi poistunut kaikessa hiljaisuudessa jos palsta ei miellytä...
Ihana Luru :) enpä olis ite paremmin osannu sanoa!
Kommentoi