Ps. on ikävä

Kotona ollaan.

Koneen edessä, ruokatilassa. Ilman ensimmäistäkään ideaa siitä, miten voisin kirjoittaa ilman kyyneliä. 

Onni sen enempää kuin epäonnikaan ei ole aina itsestä kiinni. Täysin meistä riippumattomat asiat toisinaan järisyttää pohjaa kaikelta.

Siitä huolimatta, että vihaan elämää ilman Sinua jokaisella solullani, rakastan siinä kaikkea muuta.

Olen onnellinen, että osaamme edelleen nauraa hauskoille tavoillesi. Luonteenpiirteesi ja ajatusmaailmasi elää osittain edelleen meissä. Olit vaikuttava tapaus ja asetit riman korkealle muiden miesten suhteen. Edelleen, seitsemänkin vuoden kuluttua, toteamme mitä sinä olisit tässä tilanteessa sanonut. 

Todellisuus ei ole mihinkään muuttunut, sen kanssa on vain opittu elämään.

Tiedäthän Ukki, ettei meistä kukaan ole unohtanut- ei lähimainkaan.

Meillä on edelleen hirmuinen ikävä.