Ladataan...
Anni N

Dress- second hand/Vintage  Belt-second hand  hairband- Lindex

Kiinnostuin kirpputoreilla kiertämisestä joskus yläasteen tienoilla, josta hamstrasin suurimman osan vaatteistani. Yleensä puolet näistä jäivät sitten kuitenkin käyttökelvottomiksi. Mukaan tarttui tiukkoja, hiukan jo käytöstä haalistuneita pillifarkkuja sekä henkkamaukan akryyli neuleita. Oli jotenkin tosi tärkeää pukeutua just niinkuin muutkin joka on tietysti ihan normaalia yläaste iässä mutta salaa mulla oli ikävä sitä pientä Annia, joka oli koko ala-asteen vannoutunut hameiden käyttäjä.  Minähän vedin vaikka -30 asteen pakkasella kolmet kalsarit ja sukkahousut mekon alle, koska housuja en laita! Jotenkin tosi suloista, että pienenä lapsena sitä uskalsi pukea just mitä halusi ja rokkasi ihan bossina moniväristä ja -kuvioista olemustaan. Sitä ei niinku välittänyt yhtään vaikka meni prinsessä tyllihameessa, hupparissa ja kumppareissa kouluun vaan paremminkin tunsi itsensä niin cooliksi, et mullapa on uus hame ja nokian punaset kumpparit.  Mun tyylistatuksena oli selvästikin hameet, mekot ja runsas korujen käyttö. Astrig Lingredin sadut olivat mun lemppareita ja näin ollen halusin aina pukeutua tosi tyttömäisesti mekkoon. hiuspantaan ja villakangastakkeihin. Jonkinlainen kiinnostus pukeutumiseen mulla oli läsnä koko lapsuudenn, mutta epävarmana murrosiässä se jotenkin ihan kuoli kokonaan.

Nyt olen enemmän oppinut tuntemaan itseäni ja olemaan rohkeempi just sen suhteen mitä päälleensä pistää. En omista tällä hetkellä oikeastaan yhtiäkään pillifarkkuja vaan löysät mama-farkut tai sifonki housut on niin paljon mukavammat ja persoonallisemmat!  Edelleen mulla on jonkinlainen fetissi vanhaan muotiin ja vintageen. Tässä syksyn mittaan on myös ollut muodissa havaittavissa vaikutteita edellisiltä vuosikymmeniltä ja ai hitsit mä tykkään tästä muoti-ilmöstä!

Oon nykyään oppinut ostamaan kirppareilta just enemmän sitä oikee kirppis kamaa, eli halvalla hyvää ja vanhaa laatua. Hyvälaatusta merkkikamaa löytyy joskus ihan huokeaan hintaan, mutta meinaan aina kiljasta onnesta kun käteen osuu parilla eurolla täydellisesti istuva vaate ihan jostain 60-90 luvuilta. Eron huomaa heti istuvuudessa ja etenkin kankaan laadussa! Ja leikkaukset sekä muodot ovat yleensä niin kauniita vintage tuotteissa. Vaatteella tuntuu myös olevan jotenkin heti enemmän arvoa, kun tietää sen iän ja kuinka monta päivää ja käyttökertaa se on ehkä jo nähnyt.

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

Pakko alkaa liikkumaan enemmän, että näyttäisin vielä enemmän fitimmältä. Sit kun näytän fitimmältä, näytän paremmalta kuvissa. Saan enemmän tykkäyksiä, seuraajia, itsetuntoa. En syö herkkuja vaikka kuinka tekisi koko ajan mieli. Siis mitä ne lihottavat hiilihydraatit ovat? Apua, onko leivässäkin niitä?  Lähden pyöräilemään 10 kilometriä sykemittarin kanssa, jotta näen paljon olen kuluttanut siihen nähden paljon olen syönyt. Tänään oon syönyt noin 1000 kaloria ja kuluttanut 1400. Seuraan päivittäin mediassa ihmisiä täydellisellä vartalolla, kasvoilla ja tyylillä. Vertaan itseäni. Vielä jaksaa vatsalihaksia ja veden juontia niin kyllä se siitä, parempaan ollaan menossa. Viisi päivää ilman herkkuja, hyvä minä ja nyt saan syödä iiisoon pussin irtokarkkeja illan päätteeksi.

Tätä oli mun viime kesä, aloin liikkumaan huomattavasti enemmän ja rajoittamaan syömisiä, vaikka kuinka halutti makeaa harva se päivä. Olin juuri tullut takaisin Italian nutella croisanttien ja margarita pizzojen keskeltä. Havahduin yhtäkkiä kotiin palattuani, kun ei ollutkaan enää muuta tekemistä kuin peiliin tuijottaminen, kuinka posket olivat päässeet pullahtamaan ja lihakset  surkastumaan. Italiassa en edes tiennyt mitä sana hiilihydraatti oikeasti meinaa ja että ei pieni suklaalevy illassa pahaa tee. Koska siis viikkoahan ennen menkkoja tekee mieli makeaa ja menkkojen aikana kuuluu syödä vain pelkkää suklaata.

No, varmasti ihan tottahan se on että menkkojen aikana kiukuttaa joten mikä olisi nopeampi ja kätevämpi ratkaisu kuin suklaan tuoma mielihyvä.  Ja onhan se ihan tutkittua, että hormonitoiminta voi laittaa pääkopan ja himot hiukan sekaisin. Tällä hetkellä voin kuitenkin sanoa, että oli omituista viettää ensimmäistä kertaa joulua ilman, että makeaa olisi oikeasti tehnyt mieli. Kyllä suklaata söin ja edelleen syön jos joku tarjoaa tai tulee joku ihan hirveä suklaahimo hepuli.

Jotenkin halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska suurin osa näin vuodenvaihdon jälkeen lupaa itselleen parempia ja terveellisempiä elämäntapoja, mutta ensimmäiset kuukaudet saattavat hyvinkin mennä kuten ensimmäisenä kuvailin. Koska pitää ja on pakko. Itsessäni olen hyvin vahvasti huomannut useita asioita tehdessäni, että jos on pakko, pakko ja pakko, niin multa jotenkin lähtee ihan kokonaan siitä sitten maku, ahdistun ja haluan vaan lösähtää lattialle ja luovuttaa ja tehdä just sitä mitä ei saisi tehdä.Tottakai rajansa kaikessa ja tietyt asiat elämässä on aina hoidettava vaikka se ei aina tuntuisikaan kivalta. Mutta pointti tässä ehkä onkin, että miten me ajatellaan kun tehdään jotain. Ja ollaan tietenkin kaikki erinlaisia ja joillekin totaalikieltäytyminen vain yksinkertisesti sopii paremmin.

Itse kuitenkin huomaan, että keittiön sivupyödällä on paljon hauskempi istua ja syödä, koska eihän pyödällä oikeasti saisi istua. Ja heti kun joku kiljuu, että Anni nyt imuroimaan ja heti, imurointi tuntuu sen jälkeen heti ihan pakkopullalta. Toisin on sitten kun yhtäkkiä saa sen kuuluisan siivouspuuskan ja imurointi tuntuukin yhtäkkiä ihan lastenleikiltä hyvän musiikin tahdittamana.  Joten ei ihme, että vähähiilihydraattinen syöminen, pyörälenkit ja kaloreiden laskeminen tuntui jotenkin heti inhottavammalta kun siitä teki itselleen pakkopullaa.

Kesän lopulla jotenkin havahduin uuteen ajattelutyyliin, että kun lopettaa asioiden tekemisen pakosta ja lopettaa jatkuvan ulkoisen muutoksen tarkkailun, ja alkaa suhtautumaan tekemiseen enemmän halusta. Tottakai alun vaikea karkkilakottaminen vähensi karkinhimoa, mutta kun aloin oikeasti kuuntelemaan (enkä vain katsomaan) omaa kroppaa ja mieltä, tajusin että en mä oikeasti halua tuota sokerin määrää pistää mun kehoon. Aloin myös pitämään huolen, että vettä tuli juotua vähintäänkin kaksi litraa päivässä ja ruokaa syötyä 5 kertaa päivässä. Viikonloppuisin pidin karkkipäiviä ja söin makeaa silloin kun oikeasti teki mieli. Töiden ansiosta pysyin liikkeellä puolet päivästä, mutta silti menin combaktiin ja bodypumppiin, koska se oli kivempaa kuin salilla pakosta pumpaaminen. Parin kuukauden kuluttua huomasin, että eihän mun nyt tarvitse syödä makeaa vain koska karkkipäivä, jos ei oikeasti haluta. Voin mieluummin tekaista banaanilätyt ja säästyä pahalta olotilalta. Huomasin myös, kuinka paljon olin ennen syönyt makeaa pelkästään eri tunnetiloihin. Ahdistukseen ja väsymykseen. Väsyneenä on helppo tarttua makeaan, mutta tosiasiassa se aiheuttaa enemmän väsymystä ja sitten ollaankin kivassa kierteessä.

Loppuvuodesta huomasin, kuinka metsässä kävely ja sen hiljaisuudesta nauttiminen on kivempaa kuin pakko pyöräily mittarin kanssa ja vatsojakin on kiva tehdä pikku iltajumppana töiden jälkeen. Jumppasin kun huvitti ja en syönyt enää makeaa koska ei enää yksinkertaisesti haluttanut. Tuntuu nyt ihan hassulta miten entisestä makeahiirestä on tullut tämmöinen. Voin sanoa että kun lisäsin mun tietoisuutta ruoasta ja sen sisällöstä ja mitä se aiheuttaa, ei enää vain haluta laittaa sitä omaan kehoon. En enää syö terveellisesti tai liiku pakosta, vaan enemmänkin nautinnosta. Tietoisesti ja kehoa kuunnellen. Mieli kirkastuu ja iltapäivä väsymys kaikkoaa ja kroppakin näyttää lisänä paremmalta. On myös hyvä kuunnella missä vaiheessa makean ja hiilarin himo yllättää ja syödä väsyneenä töiden jälkeen ensin kunnon ravitseva ruoka ennen kuin iskee pullapussille. Aivot alkaa pikkuhiljaa tottumaan ilman valkoista sokeria, joten jos ei ole totaalikieltäytyjä niin korvaavat makeat on hyvä vaihtoehto.

Ootteko muuten maistanut uusia kaakakokuorrutettuja taateleita? Menee ihan toffeesta.

Ihanaa, makeaa viikonloppua<3

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

Vuosi 2017 oli kyllä näin kliseisesti sanottuna ehkä elämäni kasvattavin ja tapahtumarikkain vuosi. Varmasti isoin ja itselleni henkilökohtaisesti tärkein syy parhaaseen vuoteen oli matkustelu. Kevät tuli asuttua Italiassa, joka itsessään oli kokemuksena aivan kuin toisesta maanpäällisestä elämästä, nyt kun jälkeenpäin ajattelee. Sitä havahtuu ja yllättyy kun oikeasti elää pidempiaikaisesti aivan erinlaisessa ympäristössä uusien ihmisten keskellä, millaisia uusia piirteitä itsestään tuleekin esille. Omat kiinnostuksen kohteet lisääntyvät, sosiaaliset taidot kasvavat, käsitys eri kulttuureista aukeaa ja itsevarmuus lisääntyy. Sen lisäksi, että muutin yksin aupairiksi Italiaan, uskalsin vielä matkustellakkin omin päineni Firenzeen sekä Roomaan. Se oli mulle 17-vuotiaalle tytönlapsukaiselle melkoinen seikkailu ja mun sydän pakahtuu kun muistelee reissun päällä koettuja ahaa-hetkiä, uusia ihmisiä ja sattumuksia. Heti kun syksyllä mittariin tuli täysi-ikäisyys, lähdin ihan spontaanisti pariksi viikkoa thaimaaseen ja aasia oli mulle kyllä aivan vieras maailmakolkka minne ensi kertaa nokkani tungin. Tulin takaisin suomeen jotenkin ihan hölmösti valaistuneena. Siis ihan uskomatonta miten niin kuplassa lapsuuden eläneenä sitä jotenkin poksahtaa ja rikkoo väkisinkin päässä eläneitä illuusioita. Sitä jotenkin valaistuu niin erinlaisen kultuurin keskellä ja tajuaa niin monta juttua, että mun intohimo vaan uuden näkemiseen kasvoi ja kasvoi. Tulihan sitä reissattua viikko Sveitsin alpeilla, Barcelonassa, Lontoossa, Norjassa roadtrip ja Tallinnassa kävin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Harmi vain, että vahingossa poistin suurimman osan Italian aikaisista kuvistani! :(

Muistan kun kesäkuussa tulin takaisin suomeen, ja tuli heti alkuun jonkinlainen shokki. Oli tietysti ihanaa olla taas kotona, mutta olin jotenkin aivan hurahtanut suuren kaupungin sykkeeseen, ja yhtäkkiä kökötinkin keskellä sammalmätästä, hiljaista ullakkohuonetta, metsän tuoksua ja äidin pullapitkoja. Ahdisti yhtäkkiä se hiljaisuus, epäsosiaalisuus ja kotona nököttäminen. Ei mennyt sitten kuin pari viikkoa ja kesän tuoksu oli ihan valloillaan ja tajusin, että sehän nyt on pirun sama missä mä olen niin voin nauttia siitä paikasta ja ihmisistä just siellä missä mää oon. Metsässä kävely ja luonnon rauha ei oo varmaan koskaan tuntunut niin hyvälle kun puolen vuoden tauon jälkeen. Oikeastaan vihdoin sai olla yksin, istua alas ja huomata että omille epäterveelisille elämäntavoillekkin voisi nyt tehdä jotain. Voisin sanoa, että tästä tuli varmaan mun tärkein oppi viimevuodelle. Että oikeasti onnellisuus ei riipu paikasta tai ihmisistä. Tottakai sitä oli ja on ikävä edelleen niin erinlaista elämäntyyliä, mutta se ei poissulje onnea tässä ja nyt, täällä. Oon huomannut miten ihanalta perusarki, yksin oleminen ja kotona asuminen on tuntunut, kun osaa vaan nähdä ne hyvät asiat. Kesästä jäi kyllä niin ihania muistoja! Oli ihanaa taas hengailla vanhojen kavereiden kanssa, joiden kanssa uskaltaa perseillä ihan mitä sylki suuhun tuo. Kun helteet tuli, nautin ihan täysin siemauksin auringosta, jäätelöstä ja uudesta musiikista. Tajusin, että Oulukin on kesällä aika cool, ja käytiin paljon valokuvailemassa ja torinrannalla istumassa tyttöjen kassa

Heinäkuussa aloitin kesätyöt, jotka jatkuivatkin sitten ihan vuoden loppuun asti. Kesähepeneet vaihtuivat verkkareihin ja työpaitaan. Arki rutinoitui ja aikaisten aamujen takia tuli mentyä super aikaisin nukkumaan ja väsyneenä töiden jälkeen ei jaksanut niin paljoa kavereitakaan nähdä. Oli kuitenkin kiva tietää että rahaa putkahteli jostain ja sain hankittua uutta puhelinta ja kameraa ja lähteä kaamosta pakoon ulkomaille. Parasta syksyssä oli, että mun elämäntavat muuttuivat oikeasti tosi terveelliseen suuntaan minkä huomasi jaksamisessa, energiatasoissa ja mielialoissa. Liikunta lisääntyi reilustikin töiden myötä ja oikeasti voin sanoa että on kyllä ollut terveempi olo kuin koskaan!

 

Vuosi 2017 on ollut kokonaisuudessaan kyllä kasvattavin, tapahtumarikkain, sosiaalisin ja aikuistavin vuosi. Tietenkin täysi-ikäisyyskin toi niinkin cooleja juttuja kuin ajokortin ja asioiden päättämisen ihan vanhempien tahtoa vastaan, haha! Sisäisesti mulla on itsetunto, itsevarmuus ja suunta johonkin tässä elämässä kasvanut. Tuntuu, että tunnen itseni paremmin ja uskallan toteuttaa itseäni välillä vähän jääräpäisestikin kuten haluan. Edelleen on tietysti aina vähän hukassa, mutta hyvällä tavalla ja vielä mitään erikoisempaa ei tälle vuodelle ole suunnitteilla kuin nauttiminen ja uusien ideoiden toteuttaminen. Ja tää blogi! Tällä hetkellä siis kirjaimellisesti vedän lonkkaa ja oon kiljunut kotona kuinka ihanalta tämmöinen vapaus tuntuu! Tästä tekemättömyydestä mulla ainakin tulee vain enemmän ideoita ja suunnitelmia kun ei muuhun mene energiaa. Enjoy<3

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

Its almoust december! I have been feeling a little bit christmas with the last weeks. I can notice that when I start to get this crazy christmas tarts gazzling attacks, because its always since one year I ate them last time! I have been missing you christmas food! I decided this week that Im gonna terminate myself tomorrow, so I will have almoust the whole december free! So cool, I will enjoy as much as I can, and I have been planning to do this little trip to London. (I have been always dreaming to see it with christmas time!) Cant waith!

I have been working with last weeks so hard, and now Im just spending my second freeday after 8 days work period. Waking at 5 and coming back to home at 17 clock, and doing very physical work, I felt myself so tired and exhausted yesterday morning that I was just crying in the carpet and eating more christmas tarts....Haha, and I was just thinking whats wrong with me, but u know when you feel like you havent have actually anything else in your life than work and computer and food with very very unsocial life. But I have actually done this work because of money, even I like it still, and now I really have to start search work with marketing area after christmas. :)

So after this little information, the true fact is still, that I dont have any christmas party in the offing, phyää! But I believe there will come some events where I can dress up and wear this red lipstick, what I would super excited about! I love christmas party with every way <3 The feeling when u can see people and friends with good food, lights and candles during there is dark and cold in outside.

I love this look with very glam, but natural eyes, when it gives more contrast for the red lipstick.

1. GOSH- Velvet touch lipstick. This lipstick has an amazing value for money! It stays long and it really gives a perfect velvet touch!

2. NAKED 3- eyeshadow palette. I actually used just one of this colours for this look, but the palette is perfect if u wanna get rosy gold eye look and u like more cold colours. I used the gold shimmery colour from the middle named THRICK.

3. GATRICE- Liquid metal eyelight. This is the top 3!!! This product is amazing! I found this cheap brand from supermarket and i can just adore this! The pigment is so good and it stays so well and it doesnt move during the whole day. This is pure love! U can notice the shine from the next picture.

 

Hope u all will have an amazing party times! Enjoy<3

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

 

Hat - 2hand  Sweatshirt - 2hand  Skirt- 2hand  Shoes - MANGO

Käytiin toissaviikonloppuna tyttöjen kaa pikku visiitillä Helsingissä. Yövyttiin pari yötä hotellissa, joka saatiin tosi edullisesti bussimatkan päähän keskustasta aamupaloineen ja uima-altoineen. Varmaan yks asia mitä oikeesti eniten odotin koko viikonlopulta oli tuo hotellin aamupala. Mikä vois olla sen parempaa, kun kömpii ylös hyvin nukutun yön jälkeen (miks muuten hotellissa nukkuu aina niin hyvin?) silmät vielä puoliunessa ravintolaan, jossa kaikki on valmiina! Ja kyllä, oli pekonia ja munakokkelia ja suklaakakkua. Mää varsinkin oon tosi aamunälkäinen, ja rakastan kun saa ajan kanssa syödä ja roudata pöytään useaan otteeseen buffetin tarjoiluja, nam nam. Voisin seuraavan kerran mennä ulkomaillekkin ihan varta vasten vaan nukkumaan ja syömään. Ottaa all inclusiven ja istua päivät pitkät hotellin raflassa syömässä, hih.

Oli myös jotenkin ihanaa vaihtaa viikon päällä muhineet työ- ja kotivaatteet korkokenkiin ja päästä vähän ihmisten ilmoille. Oltiin varattu myös päiväristeily Tallinnaan lauantaille (joka tosin oli perillä vasta puoli 4 Tallinnassa), mutta saimme siltikin aivan sopivasti aikaa shoppailulle ja kahviloiden kiertelylle. Ilta sattuikin sitten muttumaan melko tihkuiseksi ja sateiseksi ja vanhaakaan kaupunkia ei hirveästi huvittanut siinä säässä sitten kierrellä. Mutta jotenkin ilta muuttui ihanan tunnelmalliseksi istuen myöhään illalla kahvilassa ennen takaisinlähtöä tyttöjen kanssa kikatellen. Sai taas nauraa pitkästä aikaa mahat kipeiksi ja varsinkin paluumatkalla käytiin ihanan yliväsyneillä kierroksilla ja päädyttiin portaiden alle syömään suklaata ja räkättämään vedet silmissä väsyneille jutuille, voih :D

Jotenkin Tallinna ja Viro on ollut mulle aina vähän randomeita, eikä niissä oo koskaan tullut aikaisemmin käytyä, mutta Tallinna vaikutti kyllä todella kivalta, että sinne on pakko vielä mennä uudestaan käymään! Oli kivaa päästä myös käymään kirppareilla ja varsinkin UFF:illa, jota ei Oulusta mun harmikseni löydy. Ja tykkään just siitä vintage puolesta, mistä nytkin löysin tuon tuollaisen mummo lätsän ja ihanan punaisen villakangashameen. Oon tuota lätsää nähnyt jo joidenkin päässä, mutta siltikin naureskelin, kun bussissa istuttiin kuin mustikat ja mansikat, minä ja mummot erisävysillä lätsillämme, hahah.

Ei muuta kuin työputki taas päälle ja hauskaa viikkoa!

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

 

15 tuntia bussimatkustusta Bangkokista ja saavuimme vihdoin Krabille. Tunne oli ihan mieletön vilskeisen kaupungin jälkeen! Kostea viidakko vain tuoksui ympärillä ja varpaat löysivät lämpimän meriveden ja kuuman valkoisen hiekan. Nukuimme hotellihuoneessamme kuin tukit ja aamulla heräsimme auringonsäteilevään ja linnunlauluiseen metsänäkymään.

Päivät hikoilimme vitivalkealla hiekalla auringon alla syöden ananasviipaleita ja nuudelia. Ruoka oli hiukan kallliimpaa, johtuen tietenkin turismista. (Mutta eurooppaan nähden edelleen tosi halpaa) Hypättiin myös yksi aamupäivä norsun selkään, jota todella kaduttiin jälkeenpäin.(Norsut olivat kahleissa, ja ratsastimme niiden päälle ahdetussa korituolissa, mikä ei näyttänyt kovin miellyttävältä) Illalla testattiin ensimmäistä kertaa thaikku hierontaa ja maksettiin vaivaiset 7 euroa tunnin yrttihieronnasta! Oli ihan törkeän rentouttavaa kipeille jaloille ja selälle. Ensi kerralla tajuan hyödyntää halvan hieronnan ja käydä ainakin kerran ellei jopa pari kertaa päivässä kuukausien jumit veks, hah!

Viimeisenä iltana juostiin katsomaan auringonlaskua rannalle, joka oli ihan uskomaton! Vesi laski aina tuolloin todella alas, joten pystyttiin kävelemään kauemmaksi rannasta ja lähemmäksi isoja kivivuoria. Saatiin parit kuvat siinä räpsäistyä ennen kuin tuli pimeä, jonka jälkeen hölkättiin takaisin pimeällä hiekalla tanssien banaanipirtelöä juomaan <3 Ah, rakastin!

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

                                                                               " I don`t need therapy,

                                                                          I just need to go to Thailand..."

Thailand was amazing!! Mun mieli ei oikein vieläkään ole tullut takaisin tuolta thaimaan lämmöstä ja havahdun vähän väliä uppoutuneista ajatuksistani ja isoon hymyyn nousevista suunpielistäni kun vain vähänkin muistelen tähän mennessä elämäni ehdottomasti parhainta lomamatkaani! Ensinnäkin Thaimaa oli erittäin kuuma, likainen ja täynnä kaikkea. Siis ihan kaikkea. Mutta se onkin juuri se, mikä tekee Thaimaasta jotenkin niin viehättävän. Ja sen mitä ennen matkaan lähtöä luin, varoitettiin pääkaupungin shokeraavasta hulinasta, sotkuisuudesta ja väen- sekä liikenteenpaljoudesta. Kaikki tuntui ensimmäisenä päivänä juurikin siltä kuin osasin lukemaltani ennustaa. Alkushokilta ja kulttuurieroilta ei mekään siis vältytty. Kaupunki oli aivan valtava, täynnä ihmisiä, skoottereita, tuk tukeja, takseja, kauppoja ja ravintoloita, katuja ja niitä reunustavia kojuja sekä keittiöitä. Pilvenpiirtäjät siinsivät jo kaukaa, mutta lähelle päästessä hiukankin sisemmillä kujilla näky oli hyvin likaista, köyhää sekä pahan tuoksuista.

Mutta voi kuulkaas, kuinka kauniiseen, kulttuuri rikkaaseen, mielenkiintoiseen, värikkääseen ja maukkaan hymyjen valtakuntaan sitä lopulta huomaakin päätyneensä. Ensimmäiset 6 päivää reissustamme vietimme jalat rakoilla ja silmät pyöreinä ihmetellen pääkaupungin hulinaa ja päivä päivältä rakastuimme enemmän thaimaan rikkaaseen kulttuuriin, ihmisiin, ruokaan ja ympäristöön. En sanoisi Bangkokia niinkään erityisen kauniiksi kaupungiksi, sillä rosoinen ja sotkuinen näky saattaa ensin järkyttää, mutta voin vakuuttaa, että jokainen joka sille suo enemmän kuin vain pari päivää, huomaa mitä kaikkea kaupungin sisälle kätkeytyykään. Mitä kaikkea me sitten tehtiin Bangkokissa? Päivällä leikittiin fiksuja turisteja, jotka kierteli mitä kauneimpia palatsi alueita, shoppailu paratiiseja ja suosittuja kaupunginosia kartta kädessä, hiki niskassa ehtiäkseen nähdä sen päivän suunnittelemat kohteet läpi. Kuuma, stressi, eksyminen, nälkä, väsymys ja ärtymys. No oli se fiksuna turistinakin leikkiminenkin hauskaa. Mutta kaikista hauskinta oli ehkä kuitenkin eksyä ihan vahingossa mielenkiintoisiin paikallisten asuinkortteleihin, hymyillä suupielensä kipeäksi asioidessaan paikallisten kanssa, maksaa ylinmääräistä tuk tuk kuskille, joka oli vain aivan liian ystävällinen ja kärsivällinen, syödä euron ruoka-annoksia kadulla, tanssia ja nauraa mahakippurassa aivan jäätävässä vesisateessa, ottaa perään vielä märempi kyyti skootterilla takaisin hotellille järjettömän liikenteen keskellä, tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, hengailla munkkien asuinkortteleissa ja ihmetellä sitä rauhaa mikä siellä yhtäkkiä vallitsi, vilkutella söpöille armeijapojille, hymyillä ja nauraa taas, syödä toukkia, löytää täydelliset vintage farkut, hipsiä yöllä paljasvarpain lähikauppaan ja tanssia samalla afromusaa, syöttää aamunpikkutunneilla pikkuhiprakassa katukoiria, pelata koripalloa pienten lasten kanssa, ihmetellä ja hymyillä vain lisää ja lisää!

 

Bangkok jää ehdottomasti aivan huippuna ja rikkaana kokemuksena mun sydämeen. Naureskelinkin aina välillä, että kun tuntee itsensä vähän ehkä masentuneeksi suomen hiljaisuuden, mykkyyden ja niin hyvinvoivan yhteiskunnan keskellä, tulee vähäksi aikaa tänne köyhyyteen ja tunteekin itsensä yhtäkkiä taas niin hymyileväksi, sosiaaliseksi, energiseksi ja osaa laittaa arvonkin taas sille omalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Tuota sosiaalisuutta, hymyä ja ystävällisyyttä sekä auttamista me vaan niin tarvittais enemmän tänne kotosuomeen! 6 päivää Bangkokissa oli loppujen lopuksi aivan sopiva aika viettää, ja nuin kovaan hulinaan tottumattomana oltiin ihan innoissamme, koska loppulomaksi oli tiedossa rannalla löhöilyä Thaimaan etelässä, eli Krabilla ja siitä saarikiertue mm. Phi Philtä. Saarilla en juurikaan somettanut taikka valokuvannut, mutta ajattelin silti jotain kirjoittaa ja julkaista sieltäkin. Itseäni en juurikaan kuvannut, koska todellisuushan oli se, että näytti suurimman osan ajasta hikiseltä, meikittömältä ja punaiselta perunalta, haha!

Tän matkan biisiksi tuli ehdottomasti tämä ihana simin biisi, joka tulee aina muistuttamaan mua bangkokin pimeistä kaduista.<3

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

Mulla on oikeasti ihan hirveästi jo erinlaisia ideoita ja aiheita, mistä haluttais kirjoittaa, mutta pakkohan se on näin alkuvaiheessa pitää pikku esipuhe kirjoittajasta itsestään, eli minusta! Varautukaa, luulen että tästä tulee enemmänkin jonkilainen elämänstoori entä napakoiden faktojen lista, hahah

Mistähän mää aloittaisin...hmm..

Aikaisemmin ainakin mainitsin, että oon välillä melko oman polkuni kulkija. Tällä polulla meinaan nyt sitä, että kun saan jonkin idean tai jokin asia ei tunnukaan hyvälle, niin kauan ei mulla tarvi miettiä päätöksen teossa. Esimerkiksi tällä viittaan vaikkapa lukio aikaan, kun jo puolen vuoden kuluttua koin että lukio on mulle vain pelkkää perseen puuduttamista, eikä mulla riittänyt motivaatiota taikka kiinnostusta suurimmasta osasta aineita kohtaan. Niinpä sitten marssin ulos ja näytin lukiolle takapuolta. Enkä oo kyllä hetkeäkään katunut, haha! Ja elkää nyt ymmärtäkö väärin, koska oikeasti isot respectit lukion käyneille, mutta mulla ei vaan nuppi jaksanu sitä hommaa.

Oon siis aina pyrkinyt tämän jälkeen kuuntelemaan itseäni ja mennä just sitä omaa polkua taikka polun haaraa kohti kuuntelematta ympäristöä tai muita meille annettuja illuusioita. En oikeastaan vieläkään tiedä mihin haluaisin tarkalleen kouluttautua, enkä usko että koulut pitäisi aina käydä just sillon kun on vielä nuori. Mitä enemmän mun polussa on haaroja entä sitä ns. kultaista keskitietä, sitä rikkaammaksi mää mun polun koen. Mutta ainakin tähän asti mulla on ollut ihan sairaan hauskaa ja mitä kaikkea oisinkaan missannut jos oisin vielä lukiossa!

Lukiossa mulle valaistui melko selkeästi, että sellainen luova työskentely ja ns.käytännön hommat on enemmän se mun juttu ja niissä maltan jopa pysyä edes hetken keskittyneenä, haha! Itsepäisenä 16-vuotiaana hommasin itselleni jo ekan kämpän ja sinnikkäänä moppasin tunkkaisia rappuja useat kuukaudet. (Oli kyllä ihan parasta aikaa tuo yksin asuminen, ah! ) Parin viikon portugalin reissun jälkeen viime syksynä muhun iski sitten ihan valtava maailmankaipuu ja heti tän reissun jälkeen nakkasin kämpän veks ja hommasin itselleni aupair perheen! Tän kevään vietinkin sitten Italiassa aupparina ollen, ja oli kyllä kasvattavimmista kokemuksista ikinä! Oikeastaan oon kirjoittanutkin mun aupparikokemuksia ylös, niitä vielä kuitenkaan julkaisematta, mutta varmaan tässä myöhemmin sitten. :)

Oon siis tosi luova persoona, niinkuin useasti jo mainitsinkin, eli muoti, pukeutuminen, musiikki valokuvaaminen, taiteet, ruoan laitto, jii än ee on mulle ollut aina tosi tärkeitä, ja pikkutytöstä asti oon rampannut piano tunneilla ja taidepiireissä. Ehkä se semmonen varsinainen kiinnostus muotiin ja valokuvaamiseen on tullut vasta tämän vuoden aikana ja jotenkin koin Italiassa ollessani jonkun muodin ja pukeutumisen vau!- elämyksen. Vielä on oma tyyli kyllä vähän hukassa, mutta niinhän se kuuluu vähän ollakkin! :D

Mulle on monesti sanottu, että elän vähän pää aina pilvissä eli unelmissa, mikä kyllä pitää ihan paikkaansa. Oon oikeasti tosi kova haaveilemaan ja inspiroidun välillä ihan sairaana, kun saan jonkun idean, että vauuu mää haluan tehä sitten näin ja näin ja näin kun oon siellä taikka sitten täällä. Äiti saa välillä olla ihan sydän syrjällä mun tempauksista, mutta paras ois tottua, hahah. Nytkin mun yks haaveista on toteutumassa, koska ensi viikon perjantaina olis lähtö kahden viikon reissuun Thaimaaseen yhden ystäväni kanssa! Niin siistiä!

Tällä hetkellä asustelen Oulussa, jossa oon siis koko lyhyen elämäni asunutkin. Vanhempani ovat eronneet, ja asun vuorottain jomman kumman luona, mutta enimmäkseen äidillä. Kesästä asti olen tehnyt töitä ihan rahaa kerätäkseni. Tarkotuksena ois kuitenkin etsiä itselleni työ- tai oppisopimus paikka pääkaupunkiseudulta, minne haluaisin ihan hirveästi päästä muuttamaan!

 

Tästä tuli nyt tämmöinen pikku elämäntila päivitys, mutta eiköhän tämä näin ihan alkuun riitä! :D

Ladataan...

Ladataan...
Anni N

Heii ihana uusi blogi ja kaikki jotka tänne joskus kenties päätyvät! Oon ihan sairaan innoissani, kun vihdoin sain värkättyy itselleni tällaisen blogisivuston, enkä oikeasti malta odottaa, että pääsen luovimaan tänne kaikkea hauskaa! Jee! Ensinnäkin kerrottakoon, että olen Anni, tämän vuoden onnellinen täysi-ikäisyyden saavuttanut neitokainen pohjois-suomesta. Haaveilijaksi, taiteilijaksi ja huithapeliksi monenkin suusta kutsuttuna

olen melko oman polkuni kulkija, jatkuvasti uusista ideoista ja tempauksista humaltuvalla päällä, yleensä pikku pilke silmäkulmassa ja mieli liian usein unelmissa. Ehdottomasti eniten rakastan ja himoitsen kreisibailausta ympäri maailmaa, värikästä ja persoonallista vintage- sekä 2hand muotia sekä kauppoja, kenkiä, maapähkinävoita, luontoa, musiikkia, valokuvausta, paljon paljon ruokaa, filosointia, elämää, ideoita ja oivalluksia. Seurailen itse paljon ja ihan päivittäin erinlaisia blogeja ja blogaajia, ja jotenkin musta on ollut aina ihan mahtavaa huomata millainen kanava blogi voi olla luovuuden kannalta ja kuinka paljon voi jakaa ja antaa inspiraatiota muille sekä myös itselleen.Valokuvaaminen, kirjoittaminen ja kiinnostus itsensä kehittämisessä muodin ja pukeutumisen suhteen on vain kasvanut, ja jotenkin olen toivonut jonkinlaista paikkaa mihin voisi ihan varta vasten kuvailla, jakaa ja tallentaa omaa elämää. Pitäähän se ainakin kerran elämässä koittaa tätäkin hommaa, Eiksnii? Muuten täälä blogissa meinaan kirjoitella pääosin ihan elämästä, muodista ja harjoitella valokuvauksen alkeitani sekä höpistä siihen rinnalle elämänfilosofiaa sun muita omia mietteittäni. Mutta ei muuta kuin tervetuloa ja mää pistän täällä omat bileet pystyyn!

Ladataan...