Ladataan...
Annie Mink

 

Olen aika ahkera Netflixin käyttäjä ja nykyään en oikeastaan edes katso televisiota, tykkään katsoa sarjat ja elokuvat suoratoistona silloin kun mieli tekee ja niin pitkään kun huvittaa. Yksi parhaista tavoista viettää sadepäivää onkin mielestäni löhötä sohvalla teekupposen kanssa, joku neuletyö käsissä työn alla ja katsella jotain hyvää sarjaa maratonina. Katselulistani on pitkä ja minulla on esimerkiksi edelleen tehtävää kaikkien Gilmoren tyttöjen katsomisessa sekä monien muiden kesken jääneiden sarjojen viimeistelyssä. Nyt tänä kesänä sain kuitenkin katsottua varsin nopeasti kaksi kivaa uutta sarjaa, joissa molemmissa vähän vintagetyyliä sivutaan, joten ajattelin vinkata niistä myös teille, jos joku ei vaikka ole näistä vielä kuullut. :)

 

 

Teistä osa on ehkä jo kuullut kovasti hehkutetusta Glow'sta? Kyseessä on 80-luvulla oikeasti telkkareissa pyörineen G.L.O.W. (Gorgeous Ladies of Wrestling) -painiliigan inspiroima kuvaus naisten showpainia näyttävästi esittävän tv-ohjelman tekemisestä. Orange is the New Blackin tekijöiden luoma 80-luvun Los Angelesiin sijoittuva sarja on hämmentävän hyvä, vaikka ei painimaailmasta ja överistä kasarimeiningistä edes välittäisi.

Glow'n perusideana on siis seurata painissa täysin kokematonta sekalaista naisporukkaa, joita ohjaa omituinen floppielokuvia kyhännyt ohjaaja. Yhdessä he yrittävät tehdä ensimmäistä naispainishowta esitettäväksi televisoon. Painiohjelman saattaminen karusta harjoitteluhallista televisiovastaanottimien ääressä istuville katsojille ei ole mikään yksinkertainen prosessi. Ohjelman tekoon liittyy kaikenlaisia haasteita kokemattomien näyttelijöiden opettamisen ja treenaamisen lisäksi. Uuden erilaisen ohjelman myyminen tuottajille, tv-kanaville ja mainostajille ei ole täysin ongelmatonta, vaikka myyntivalttina käytetään tv-sarjan mainostamista pornona, jota voi katsoa koko perheen voimin. Sekä tietenkin, kun kyseessä on iso ryhmä erilaisia naisia, ei draamalta täysin vältytä painikehän ulkopuolellakaan. Painijoiden henkilökemioihin, taustoihin ja persoonallisuuksiin pureudutaankin Glow'ssa oivallisesti. Glow'n naiset ovat kaikki erilaisia niin vartaloiltaan kuin luonteiltaankin, sarja tarjoaa upeita vahvoja naishahmoja ja omanlaista girl poweria 80-luvun tyyliin. Sarjassa esiintyy mm. Mad Menistä tuttu Alison Brie ja ihana brittiläinen laulaja Kate Nash.

 

 

 

Istumme melkein joka päivän päätteeksi sohvalle poikaystäväni kanssa ja katsomme jotain sarjaa yhdessä samalla iltapalaa syöden, idea Glow'n katsomiseen tulikin poikaystävältäni. Itse en ollut täysin vakuuttunut sarjasta aluksi - naisten showpainia, paljasta pintaa ja tyttötappeluita - kuulostaa enemmän miehille suunnatulta pehmopornolta kuin sarjalta, josta minä voisin tykätä.

Ensimmäisessä jaksossa ärsyynnyin myös siitä, että Glow'ssakin päätettiin käyttää yhtä halpaa ja turhauttavaa keinoa katsojan koukuttamiseen... Eli näytettiin ensimmäisen jakson alkupuolella naisen paljaat rinnat, jotta katsojan mielenkiinto sarjaan säilyisi. Mielestäni tuo on aina niin halpa ja katsojaa aliarvioiva keino herättää mielenkiinto sarjaan. Tiedän kyllä, että se toimii yleensä hyvin tietynlaiseen katsojaan ja siksi sitä käytetään, mutta jos sarja on muuten hyvin käsikirjoitettu ja varsinkin jos tissikohtaus on jotenkin irrallinen osa kokonaisuutta, se on aivan tarpeeton keino. Kyllä katsoja jatkaa sarjan katsomista jos juoni vetää puoleensa, ei vain sen takia, että pääsee näkemään paljasta pintaa.

Ja kyllä siis paljasta pintaa saa minun puolestani näyttää sarjoissa välillä jos se kohtaukseen sopii, mutta jos sillä yritetään vain ostaa katsoja puolelleen, on se mielestäni inhottavaa (yleensä) naisen kehon seksualisoivaa hyväksikäyttöä ja se turhauttaa minut suuresti. Ja esimerkiksi Glow'ssa niitä paljaita rintoja ei sitten enää paljoa ensimmäisten jaksojen jälkeen nähtykään. Tästä annan Glow'lle ainoan miinuksen, mutta onneksi sarja oli muuten hyvä ja naisia voimaannuttava vahvojen naishahmojen esiinmarssi, joten annan ehkä tämän Glow'lle anteeksi.

   

 

Nyt kun olen saanut purkaa ärsytykseni pois, keskitytään vielä siihen, miksi Glow on hyvä sarja ja miksi se kannattaa katsoa!

Ensimmäisenä nostan jo aiemmin mainitsemani vahvojen ja erilaisten naisroolihahmojen käytön. Glow'n naiset ovat jotenkin niin ihania ja aitoja, naiskuva ei ole rajoittunut vain hoikkaan valkoiseen nuoreen naiseen vaan naiseuden ja naiskehon monimuotoisuus on kuvattu rikkaasti. Glow'ssa esiintyvät hahmot ovat kaikki erilaisia ja heillä kaikilla on omat ongelmansa, mutta kaikesta huolimatta jokainen heistä voi olla vahva ja itsevarma painikehässä. Naisten yhteishenki on myös sarjassa mahtava. Kuukautiskierrot synkronoituvat ja naisten asumisjärjestelyt shown rakentamisen aikana muistuttavat illasta toiseen jatkuvia pyjamabileitä.

Glow'ssa tasapainotellaan koko ajan hyvän maun rajalla varsinkin painihahmojen luomisessa. Esimerkiksi tummaihoisen naisen roolina on olla yhteiskunnan varoilla elävä sossupummi ja terroristipainijan roolin saa stereotypisesti hieman Lähi-Idän piirteitä omaava nainen. Välillä joutuukin miettimään, ovatko painiroolit hieman yliampuvia ja loukkaavia, mutta se juuri onkin Glow'n idea. Vastakohtien äärimmilleen vetäminen ja stereotypioden käyttäminen itse asiassa nauraa räkäisesti takaisin juuri niille ihmisille, jotka rajaavat toisia ihmisiä tiettyihin laatikoihin.

Sarjana Glow on hauska, mukaansatempaava, ajatuksia herättävä ja erittäin viihdyttävä. Ja toki sarjan puvustus ja kasariestetiikka ansaitsevat myös kiitoksensa. Monet Glow'n asukokonaisuudet aiheuttivatkin minussa ihastusta ja tallensin niitä asuinspiraatioksi. Itse ainakin olen alkanut kovasti tykkäämään 80-luvun tyylin värikkyydestä ja överiydestä, vielä en olkatoppauksia paitoihini lisäisi, mutta kasarin sävyt ja kuosit kiinnostavat. Glow on siis myös tyylin puolesta ihanan inspiroivaa katsottavaa. :)

Suosittelen katsomaan Glow'n jos vahvat naishahmot ja överi kasarityyli kiinnostavat!  

Glow Netflixissä

     

 

Jos Glow'ta on hehkutettu Netflixin tämän kesän parhaaksi sarjaksi, niin Girlboss on saanut aivan päinvastaiset arviot. Itse asiassa Netflix on perunut Girlbossin jatkon ja luultavasti ensimmäinen kausi jäi viimeiseksi. Ymmärrän kyllä ehkä, miksi Netflix päätti luopua Girlbossista, mutta tämä vintagea ja second handia sivuava sarja on kuitenkin mielestäni katsomisen arvoinen!

 

 

Girlboss perustuu löyhästi tositapahtumiin, Nasty Gal Vintagen perustajaan Sophia Amorusoon, joka kehitti vintagea netissä myyvän verkkokauppansa kansainväliseksi Nasty Gal -vaateketjuksi. Löyhästi sarja tosiaan Amoruson elämään ja hänen kirjoittamaansa Girlboss -kirjaan perustuu, sillä ilmeisesti vain tuo edellämainittu tiivistelmä on se, mitä oikeasti tapahtui. Sarjaan on lisätty paljon erilaisia yksityiskohtia ystävyyssuhteista ja rakkauselämästä, jota ei oikean Sophian elämässä ole tapahtunut. Mutta eipä Girlboss realistinen dokumenttisarja olekaan, vaan viihdyttävä draamakomedia.

 

 

Sarjan juoni on mielenkiintoinen kasvutarina, miten huolettomasti elävä, kroonista rahapulaa kärsivä, nuori ja holtiton tytönheitukka luo muoti-imperiumin ja muuttuu oman elämänsä girlbossiksi. Tarina on kiinnostava, sarjan puvustus ja vintagevaatteiden lumoava maailma, sekä lisäksi San Franciscon kaunis miljöö, tarjoavat hyvät lähtökohdat sarjalle, mutta joku menee kuitenkin pieleen käsikirjoituksessa. Päähahmon esittäjä Britt Robertson on ihana näyttelijä, mutta hänen esittämänsä Sophia on hyvin ärsyttävä tapaus. Hahmo on itsekäs ja välillä hyvin raivostuttava. Toisaalta Sophiaa on helppo myös rakastaa ja ymmärtää, mutta toisaalta en haluaisi hänen kaltaistaan ystävää välttämättä. Sarjaan on kirjoitettu hyviä kohtauksia, mutta liian paljon ei niin uskottavia ja taidokkaita käänteitä. Sarja on jokseenkin hieman ennalta-arvattava eikä nerokkaita juonenkäänteitä löydy liiaksi. Ehkä myös sarjan sijoittuminen 2000-luvun alkupuolelle ei ole niin vetoava välillä nololta tuntuvan milleniumin puolesta. Kasari ei enää aiheuta häpeää, mutta nollari nolostuttaa kyllä, ehkä Girlbossin maailma toimisi paremmin vasta jonkin ajan kuluttua?

 

 

Vaikka Girlboss ei ole täyden kympin sarja, oli se silti ihan viihdyttävä ja katsomisen arvoinen. Sophian taiteesta kiinnostunut, vähän höpsähtänyt ystävä äiteineen sekä pilveä polttava naapuri (RuPaul Charles) antoivat aihetta nauruun. Breaking Badista tuttu Chuck Norris oli taas hyvä jämäkkä isähahmo ja yhden jakson hauska demonstraatio vintagekauppiaiden keskustelusta nettifoorumilla oivallinen.

Ja toki suurin syy katsoa Girlbossia ovat vintagevaatteet, joita sarjassa näytetään, niitäkin toki olisi voinut näyttää vielä enemmän ainakin tämän vintagefanin mielestä. :) Sarja kuvaa myös mielenkiintoisesti vaikeuksia, mitä nettivintagekaupan perustaja saattaa joutua kohtaamaan. Sophian tarina on kyllä inspiroiva ja aionkin laittaa Amoruson Girlboss -kirjan lukulistalleni.

Suosittelen Girlbossia siis, jos vintagevaatteet kiinnostavat ja hieman oikullinen päähahmo ja juonen osittainen ontuminen eivät haittaa. Sarja on ihan hyvä, mutta ei kannata odottaa liikoja, kuten ehkä itse tein.

 

Girlboss Netflixissä

 

 

Heräsikö kiinnostus vai onko jompi kumpi näistä sarjoista jo kenties katsottu? :)
Laittakaa myös jakoon omat sarjavinkkinne sadepäivien varalle!
♥: Annie Mink

 

 

Share

Ladataan...
Annie Mink

 

Ihanaa, se on jälleen perjantai ja viikonloppu tekee taas tuloaan! Oma viikonloppuni menee suurimmaksi osaksi töiden merkeissä, mutta eipä se haittaa, kun kyseessä on kauniiden hääjuhlien ikuistaminen. :)

Vapaata viikonloppua vietin pari viikkoa sitten ja silloin nämä kuvatkin Ida minulle nappasi. Olimme olleet Muusan brunssilla ja sen jälkeen hengailimme porukalla puistossa juoruten ja syöden tuoreita marjoja. Päätettiin jatkaa kivaa päivää vielä toisessa puistossa ja matkalla kauppaan ostamaan virvokkeita alkavaa iltaa varten, pysähdyimme tämän kauniin talon kohdalle kuvailemaan. 

 

 

aurinkolasit Ray-Ban Laramie, punainen toppi second hand (Bik Bok), laukku vintage / Nevana,
pilkulliset culottesit vintage / Niin Mua, sandaalit Vagabond

 

 

Tämän asun ehdoton kohokohta ovat nuo kauniit valkoiset, mustilla pilkuilla varustetut culottes-housut, jotka bongasin Niin Muan Instagramissa. Kyllä, ne ovat housut, vaikka hyvin hameeksi naamioituvat, culottesit kulkevatkin myös housuhameen nimellä. He olivat Niin Muassa tosiaan laittaneet housuista pientä sneak peek -päivitystä Instaan ja minähän olin heti sydämet silmillä, kun nuo kaunokaiset näin. Suuntasin suoraan tutkimaan verkkokauppaa, mutta eiväthän housut vielä sieltä löytyneet. Odottelin sitten pari päivää, mutta malttamattomana minun oli pakko laittaa Niin Muan tyypeille viestiä, milloin voisin päästä ostamaan unelmieni culottesit itselleni. He olivat myös sitä mieltä, että nuo pilkulliset ihanuudet olisivat juuri kuin minua varten tehdyt ja pääsinkin ostamaan housut itselleni ennen kuin ne olisi virallisesti Niin Muan verkkokauppaan listattu, miten loistavaa ja ystävällistä asiakaspalvelua. ♥ 

Noin kolmellakympillä sain nämä ihanat Englannissa tehdyt pilkulliset vintage-ihanuudet itselleni. Koko on aika hyvä, vaikka ostinkin tuotteen ilman sen tarkempia mittoja. Ilman vyötä culottesit ovat minulle löysät vyötäröltä, mutta kätevällä kuminauhavyöllä saan housut vyötettyä juuri sopivan istuviksi uumalleni.

 

 

Culottesit ovat kyllä todella kätevä kesävaate. Liehulahkeet ovat mukavan tuntuiset ja kuumallakin kelillä sopivan vilpoiset. Parasta on kuitenkin se, että vilauttelua ei tarvitse pelätä. Voi istua mukavasti puistossa jalat miten vain loikoen, hameiden kanssa joutuu välillä etsimään pitkään sopivan siveellistä asentoa ja muistuttaa itseään vähän väliä istumaan niin, ettei koko puisto tiedä minkä väriset pikkuhousut sinä päivänä on jalassa. :D Eikä nouse tuulisellakaan kelillä helmat korviin Marilyn Monroe -tyyliin!

Jos siis tällainen huoleton, mutta näyttävä kesävaate kiinnostaa, kannattaa ihmeessä etsiä housuhameita kirppiksiltä ja vintage-kaupoista. :) Ei muuta kuin housuhameen helmat heiluen kesäviikonlopun viettoon!

 

 

Rentoa ja huoletonta viikonloppua kaikille!
♥: Annie Mink

 

 

Share

Ladataan...
Annie Mink

 

Tuntuu, että aloitan nykyään aina postaukset kirjoittamalla jotain säästä, mikähän sääpäiväkirjailija minusta on oikein tulossa? Nytkin hahmottelin ensimmäiseksi lauseeksi jotain siitä, miten tämä kesä on ollut viileä ja sateinen ja tuntuu kuin se ei olisi vielä ollenkaan alkanutkaan. Päivät ovat jo alkaneet lyhentymään ja illat hämärtymään aiemmin, minun ajatukseni alkavat olla pikku hiljaa syksyssä ja melkein kaikki ihanat hellevaatteeni ovat jääneet tältä vuodelta käyttämättä.

Nyt kahtena viikonloppuna peräkkäin on täällä Tampereella kuitenkin onneksemme ollut hetken aikaa kesä. Aurinko on tänäänkin paistanut melkein pilvettömältä taivaalta ja lämpö vallannut kaupungin ainakin hetkellisesti. Olen nauttinut näistä kesäisistä päivistä pääasiassa ulkona, esimerkiksi kaupungilla kavereiden kanssa vaellellen sekä kiivennyt Pyynikin harjulle Näkötornin ihania munkkeja maistamaan. Mahani olen täyttänyt myös Muusan ulkoterassilla maistuvan vegaanisen brunssin merkeissä sekä istunut samaisella terassilla hämärtyneessä kesäyössä kauniiden valoköynnösten hehkussa. (vahva suositus sekä Muusan brunssille että iltamenoille!) Lämpimät kesäillat ovat menneet myös puistoissa istuen ystävien kanssa maailmaa parantaen aina siihen saakka kunnes aurinko on laskenut mailleen. Ja viime sunnuntaina puistohengailu jatkui vielä Sorsapuiston kirppiksen merkeissä paikoin melkein polttavan auringon alla. Olin Idan kanssa myymässä vaatteitamme ja myyntihommien jälkeen nappaistiin vielä muutamat kuvat puiston seesteisissä maisemissa. 

 

 

Minulla oli ylläni viime joulun alla värikästä-blogin ihanan Eerikan ja hänen ystäviensä kirppikseltä ostettu kesämekko ja viileämpiä hetkiä varten Alina Piun ihana neuletakki, joka on ehdottomasti yksi tämän kesän luottovaatteistani. Neuletakkia on tarvittu viileiden päivien turvaksi, mutta yhtälailla hengittävä luomupuuvillasta ja pellavasta tehty Nanna-takki on ollut kaveri aurinkoisillakin keleillä. Jos kaipaat elämääsi Nannan kaltaista ystävää, on neuletakki nyt vielä alennuksessa Alina Piun verkkokaupassa.

Ja tuo kaunis mustavalkoisin ruusuin koristeltu mekko on kyllä juuri passeli lämpimiä kesäpäiviä varten, pitkään sainkin odotella että sen sain ylleni pukea. Mutta arvasin jo silloin joulun aikaan sitä ostaessani, että se tulisi olemaan hyvä kesäkaveri! Mekko on alunperin Monkista ja sen kangas on mukavan ohutta ja ilmavaa viskoosia. Pitkät hihat suojaavat käsiä auringolta, mutta mekko ei ole liian kuuma selässä olevan näyttävän leikkauksen ansiosta. Selästä avoimet vaatteet herättävät aina mielenkiintoni, niissä on jotain kiehtovaa, sillä ihmiset aika harvoin paljastavat paljaita selkiään muille. Tällaiset pienet kurkistusaukot ovat vaatteissa hauskoja, mutta ne voivat joskus aiheuttaa hieman päänvaivaa alusvaatteiden osalta. Mielestäni tällaisissa vaatteissa voi kesällä olla aivan hyvin vaikka ilman mitään alla, mutta jos alusvaatteita turvakseen kaipaa, niin kauniit alusvaatteet voivat kyllä näkyä. Itse ostin jokunen vuosi sitten pari kivaa rintaliivitoppia Essentials for Zula -nimisestä Etsy-kaupasta, mutta nykyään heillä onkin ihan oma sivustonsa ja verkkokauppansa. He tekevät todella kivan näköisiä toppeja ja uimapukuja, heidän tuotteissaan on aina joku ihana juju vaatteen selkäosassa. Tällainen toppi ei luultavasti olisi kovin vaikea tehdä itse, jotain venyvää nauhaa vain olkaimiin ja selkäosiin ja mukavaa joustavaa kangasta etukappaleeseen. Tai sitten voisi tuunata joidenkin vanhojen rintaliivien selkäosan ompelemalla pari nauhaa kivasti ristiin tai johonkin muuhun kuvioon.

 

 

Vaikka tänä kesänä onkin ehkä ollut enemmän sateisia kuin aurinkoisia päivä, on se silti ollut kesä. Ja kesät ovat ainakin minulle usein kiireistä aikaa. Olen tehnyt valokuvaajan ammattini takia aika paljon töitä hääkuvauksien merkeissä, eikä kiireet vieläkään helpota, päinvastoin. Blogikin on ollut hieman hiljainen, vaikka minulla olisi paljon kaikkea kivaa kerrottavaa ja muutamaan postaukseenkin kuvat valmiina.

Mutta kyllä ne jutut vielä löytävät aikansa tulla kirjoitettavaksi. Haluaisin vielä kertoa vähän lisää, mitä minulle kuuluu ja miten kesäni on mennyt, mutta tästä postauksesta tulisi romaani, jos alkaisin kaikesta kertoilemaan. Taidankin vain listata tähän loppuun vielä tiivistetysti tämän kesän tapahtumia ja tunnelmia, sekä toiveita, mitä vielä haluaisin tänä kesänä kokea.

 

 

Olen tänä kesänä...

♥ Grillannut hyvää ruokaa hyvässä seurassa useamman kerran
♥ Syönyt juhannuksena lettuja ja katsellut lumoavaa juhannuskokon leimua ja kipinöintiä
♥ Onnistunut välttymään kaatosateessa kastumisen ihmeen kaupalla ja hurjan hyvällä tuurilla ainakin viisi kertaa
♥ Viettänyt kivan kesäpäivän Helsingissä
♥ Heittänyt talviturkin, mutta uinut vain yhden kerran (ja silloinkin vain räpiköinyt vähän)
♥ Syönyt jäätelöä joka viikko ja välillä melkein joka päivä...
♥ Luovuttanut verta
♥ Alkanut taas juoksemaan useammin ja juossut kerran omaksi yllätyksekseni jopa 10 kilometriä
♥ Perustanut viimein ASP-tilin
♥ Käynyt pääsykokeissa ja päässyt kouluun (aloitan syksyllä Proakatemialla, jännittävää...!)
♥ Pitänyt piknikiä sisällä
♥ Tehnyt taas hyviä kirppislöytöjä (niistä lisää myöhemmin...)
♥ Välttynyt itikan pistoilta
♥ Mutta palanut vähän auringonpaisteessa, joka kerran yllätti
♥ Lukenut kaksi kirjaa (kolmas on kohta luettu)
♥ Pyrkinyt syömään paljon tuoreita kasviksia ja marjoja
 ♥ Pyöräillyt yöllä kotiin pehmeän tuntuisessa kesäyössä ja matkustanut hetken aikaa tarakkakyydilläkin
♥ Varannut matkan Islantiin poikaystäväni kanssa

 

 

Aion tänä kesänä vielä...

♥ Mennä issikkavaellukselle Islannissa
♥ Uida kuumissa lähteissä ja itkeä Islannin kauneutta
♥ Käydä mökillä
♥ Tanssia kesäyön hämärässä silmät kiinni
♥ Kävellä paljain jaloin pölyävällä hiekkatiellä
♥ Poimia marjoja
♥ Lukea ainakin sen yhden kirjan loppuun ja aloittaa toisen
♥ Pitää piknikiä myös ulkona
♥ Saada jonkun keskeneräisen käsityön valmiiksi
♥ Kirjoittaa enemmän
♥ Tehdä pyöräretken toiselle paikkakunnalle
♥ Syödä lisää jäätelöä ja tuoreita kasviksia ja marjoja
♥ Nauttia enemmän ja murehtia vähemmän, säästä ja muusta

 

 

Miten teidän kesänne on mennyt? Mitä juttuja te haluatte vielä tänä kesänä kokea?
Ihania kesäpäiviä kaikille, nauttikaa!
♥: Annie Mink

 

 

Share

Pages