Ladataan...
Anniina V Blog

"Äitiiiii, miksi just siilsit ne kaikki kengät pois eteisestä. EI niitä SAA siivota!"
"Voidaanko sanoa anteeksi - lakattan sinua"
"En halua tota takkia, enkä noita kenkiä - enkä valmana ainakaan pue ite!"
"Yääääää... nyt meen miettimään!"
"Isssiiii, mistä maito tulee? Ai lehmän tissistä! Hahahhhahhhaaaahhaa"
"Yäääääääääääääääääää.... minä halusin painaa (hissinnappia)..."
Alarik 4 v

Pieni ihminen ja yllin kyllin suuria tunteita. Tämähän on tuttua varmasti monelle. Tunteiden käsittelytaitoja vasta opetellaan ja itsehillintää ei välttämättä juurikaan ole - joskin tuntuu, ettei sen aiheen opiskelu ole loppunut vielä tässä 29 vuoden iässäkään. Kärsivällisyys varsinkin, on viimeisien neljän vuoden aikana saanut pikaspurtin kehityksessään.

Tuohon ylle kirjasin poikani lausahduksia tunteikkaista tilanteista, joita mieleeni äkkiseltään viime päiviltä tuli. Välillä tuntuu kuin kieppuisimme vuoristoradassa pitkin päivää - niin laidasta laitaan tunteet pienellä heittelevät. Joinain päivinä vaunulla on onneksi vähän hitaampi tahti ja silloin saa itsekin hieman hengähtää.

Kuva: Juha Harju ja Sam Sihvonen

Aihehan on ajankohtainen aina, mutta nyt se on pyörinyt erityisesti mielessä, sillä olimme tiistai-iltana katsomassa Turun Kaupunginteatterin tunteikasta lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatterissa. 

Esitystä edeltävässä bloggaajaillassa käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille musikaalista. ”Innostuin käsittelemään lasten kasvamista tunteidensa ymmärtämiseen seuratessani omien lasteni ja lastenlasteni kamppailua tunteidensa kanssa. Se, miten olemme saaneet lapsena käsitellä tunteita ja tuntemista, vaikuttaa meihin koko loppuelämän ajan.”

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Esitys alkaa Turun Kaupunginteatterin tuoreen kiinnityksen Anna Victoria Eriksson näyttelemän 5-vuotiaan Sofian suurella tunnemyrskyllä, joka kohdistuu - mihinkäs muuhunkaan, kuin hänen omaan äitiinsä. Sofian äiti on sitä mieltä, että kaikki tunteet pitäisi hillitä ja sekös vasta onkin viisivuotiaalle vaikeaa.

Tyttö luvataan kuitenkin viedä kaupunkiin saapuneeseen Tivoliin, jos hän vain muistaa pitää tunteensa kurissa. Siihen auttaa äidin kehittelemä itsepuolustusliikkeiltä vaikuttava kuviosarja, jota Sofia saakin toistella vähän väliä tunteiden yrittäessä nousta pintaan.

Mukana matkassa Sofialla on rakas unikaveri, pehmohirvi Möttönen, jonka kanssa alkaakin Tivolissa huima seikkailu tunteiden vuoristoradalla.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Kovin paljoa enempää en osaa kertoa, koska meidän teatteriretkemme päättyi tällä kertaa lyhyeen. 4 vuotiasta poikaani jännittivät musikaalin kovahkot äänet ja erikoisen näköiset hahmot myöhäisen ennakkonäytöksen etupenkissä ja siksi päädyimmekin lähtemään kesken musikaalin kotia kohti.

Bussimatkalla kotiin meillä oli kuitenkin varsin kattavat keskustelut ja saimme käsiteltyä pienen pojan tuntemuksia esitykseen liittyen. 

Kuva meistä: Katri Haavisto / Tohkeissaan-blogi

Linja-automatkalle ehdimme jutella siitä miten helposti tunteet saavat vallan, väsyneenä eritoten, ja pääsimme siihen lopputulokseen, että niin sen kuuluukin olla, mutta itsehillintäkään ei silloin tällöin ole ollenkaan pahaksi. "Äiti, voidaanko lukea iltasaduksi se kissasatu?". Siinäkin muuten käsitellään tunteita..

Saimme liput ennakkonäytökseen blogiyhteistyönä - kiitokset vielä Turun Kaupunginteatteri!

Tivolin ensi-ilta oli 31.8 - tulevat näytösajat ja tarkemmat tiedot 45 minuutin musikaaliin löydät TÄÄLTÄ. Liput kustantavat 10 euroa, joka on mielestäni oikein kohtuullinen summa näin pitkälle mietitystä esityksestä. Musikaalia suositellaan 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille, mutta itse sanoisin, että ehkä hivenen vanhemman lapsen kanssa tai vähän vähemmän herkän neljävuotiaan kanssa esitys on oikein mukavaa ja mukaansatempaavaa katsottavaa.

Syksy on vasta alkamassa, ja Turun Kaupunginteatterin ohjelmistosta löytyykin vaikka mitä mieltä kutkuttavaa. Luolamiehen ruuhkavuodet on ainakin ehdottomasti nähtävä - niin hauskaa katsottavaa oli sen edeltäjä Luolamiehen poika ja saattaisinpa viedä tuon raskaampaa musiikkia arvostavan miehen katsomaan myös Rock of Ages - musikaalia.

Aikas mielenkiintoista tarjontaa! Kuulinpa pikkulinnuilta sellaisen huhun, että saattaisi olla mahdollista järjestää jonkinmoista lippuarvontaakin! Kiinnostaisikos? Ja mitä haluaisitte ehdottomasti lähteä katsomaan? ;)

Syksyisen illan jatkoa toivotellen,

Anniina

Share

Ladataan...
Anniina V Blog

Palataan vielä hetkeksi elokuun ensipäiviin - sadonkorjuun aikaan. Kävimme silloin poimimassa pienen pakastimemme herkkuja täyteen sukulaistilalla, poikamme isomummilassa. Onni on tällainen mahdollisuus - itse kerätyt marjat, kun maistuvat aina paremmilta kuin ostetut! ;)

Meillä syödään talvella paljon marjoja. Pääosin mustikkaa, punaviinimarjaa ja vadelmia. Mansikoita emme tänä kesänä edes pakastaneet, koska ne eivät meillä oikein kulu. Vieläkin on edelliskesäisiä pakkasessa. Mitkä ovat suosikkimarjanne? Ja mitä teillä päätyy/päätyi pakastimeen talven varalle? 

Blogi laahaa nyt pikkuisen jäljessä, mutta kameraan on kertynyt kivoilta reissuilta niin ihania kuvia, etten malta niitä olla julkaisematta. Mökkireissukuvia luvassa siis jatkossakin... mutta myös sisustamista ja muuta mukavaa.:)

Vinkki! Instagram-tililläni on käynnissä arvonta -> Seuraa minua siellä ja kommentoi Lempi-kynttiläkuvaan ja voit voittaa sellaisen omaksesi!

Nyt kyllä lähden nauttimaan tuosta ihanasta auringonpaisteesta, ennen kuin se johonkin karkaa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Anniina

Share

Ladataan...
Anniina V Blog

Kaikki, jotka vähänkin paremmin minut tuntevat - tietävät etten syö sieniä, kuin ehkä vain salakavalasti ruokiin piilotettuna. Siksi olinkin äärimmäisen hämmästynyt maistettuani pohjoisen reissullamme näitä pizzoja. Sieniruokahan voikin olla herkullista!

Mieheni Henri on kehitellyt lähipiirin iloksi monenmoisia maistuvia pizzareseptejä ja sain nyt luvan esitellä niistä teillekin yhden erittäin onnistuneen. Kuvissa näkyy toinenkin illan perinteisempi pizzavariaatio, mutta keskitytään tällä kertaa tähän erikoisempaan. :)

 

Kanttarelli- & savuporopizza 

(1 iso tai 2-4 pienempää)

Pohja:

1,5 dl vettä
15 g hiivaa (1/3 pkt)
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä

durum-vehnäjauhoja

Täytteet:

pohjan päälle oliiviöljy
raastettu juusto
savupororouhe
paistettu kanttarelli
sipuli
smetana
uunin jälkeen rucola

 

Minun osuuteni päivällisvalmisteluissa keskittyy yleensä lähinnä tähän visuaaliseen puoleen. Lähipiirimme myös tietää jo valmiiksi, että jos pöytä on kauniisti katettu (jota se ei tietenkään läheskään aina ole), haluan sitä kamerallekin vähän näyttää. ;)

Nämä päivälliskuvat on otettu, kun olimme sukulaisperheen luona Sodankylässä heinäkuussa lomailemassa. Heidän kauniissa kodissaan on aina ihanaa kattaa ja kuvata. Olen esitellyt heidän kotiaan jo aiemminkin täällä blogissa -> sisustusvierailupostauksessa

Olettekos te enempi ruoanlaittaja vai kattajaihmisiä? Vai ovatko kenties molemmat alueet sydäntä lähellä? 

Aloitin elokuun alussa uudessa työssä, ja se on väistämättä näkynyt blogissa hiljaiselona. Nyt kuitenkin alan päästä kunnolla vauhtiin työhommissa, joten pääkopassa alkaa taas riittää tilaa muuhunkin.

Monta kivaa juttua onkin blogiin tulossa lähiaikoina! Sen verran paljastan, että yksi niistä liittyy uusiin tatuointeihin, jotka ihoani ovat päässeet koristamaan, uutta sisustusvierailuakin on luvassa ja bloggaajaryhmämme haasteen aihe on tässä kuussa toimiva sisustus, joten siihen liittyen postailen toki myös. Olkaahan kuulolla! :)

Aurinkoa elokuisiin päiviinne!

-Anniina

Share

Pages