Ladataan...
Anniina V Blog

Yhteistyössä:  Turun Kaupunginteatteri
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Kasarirock on rantautunut Turkuun mitä mainioimmalla tavalla - Mikko Koukin ohjaama Rock of Ages on Turun Kaupunginteatterin uusi musikaali, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Alun perin Broawaylla, Las Vegasissa ja Lontoossa menestystä kerännyt versio esitetään nyt ensikertaa Suomessa.

Mukaan on valittu vahvoin laululahjoin varustettuja näyttelijöitä, joiden fyysinen kunto (ja sen myötä ulkonäkökin) sai tämän katsojan ihan rehellisesti sanoen jopa hivenen kateelliseksi. Se onkin ainoa negatiivissävytteinen tunne, joka tätä menevää showta katsoessa tulee. Päällimmäisinä fiiliksinä ensi-iltanäytöksen aikana vuorotelivat kupliva nauru ja kylmät väreet. Huikeita laulusuorituksia!

Tarina alkaa rock-urasta haaveilevan Drew Boleyn (Mikael Saari) ja maalta juuri kaupunkiin saapuneen, näyttelijättären ammattiin syvästi kaipailevan Sherrien (Anna Victoria Eriksson) kohtaamisesta paikallisen viskibaarin lähistöllä. Näyttää siltä, kuin väistämätön rakkaustarina olisi alkamassa, mutta matkassahan on tietysti mutkia; väärinkäsityksiä ja kolmansia pyöriä.

Päätapahtumapaikkana olevaa viskibaaria uhkaa pakkolähtö - kaupungin virkamiehet haluaisivat eheyttää alueesta uuden ja modernin dollareiden kuvat silmissään. Alueen boheemi yhteisö pistää kynsin ja hampain vastaan, mutta riittääkö se?

Teemu Kaskisen taitavasti suomentamat rock-musiikin klassikot kuljettavat tarinaa hyvällä moodilla. Niiden tahdissa lanteitaan keikuttavat ja mukana laulavat pääparin lisäksi mm. Kakola-musikaalissakin esiintynyt Veeti Kallio, Turun Kaupunginteatterin uusi kiinnitys Olli Rahkonen ja musiikkimaailman monilahjakkuus Aki Louhela.

Reija Wäreen koreografiat pyörittävät näyttelijöitä mitä huimapäisempiin suorituksiin esityksen aikana - aikamoisen sirkuskoulun he ovat kyllä saaneet käydä, mutta se on ehdottomasti kannattanut. Lavastaja Teemu Loikas on näitä temppuja varten suunnitellut lavan, jossa tanssitankoja riittää. Entisen elokuvateatterin lava on hyödynnetty hyvin, ainoastaan kapellimestari Ville Vihkon taitavan bändin olisin toivonut saavan enemmän näkyvyyttä. Toki lavan pieni koko asettaa haasteensa, mutta bändi olisi voinut nousta tuoleiltaan seisomaan useammankin kerran soittaessaan.

Erikoistehosteet hoitava Jarmo Esko on luonut hyvin aidon rock-konserttitunnelman räiskyvine valoineen ja savukonetta ei todellakaan säästelty (savun hajusta tuli ihan omien kouluaikojen diskot mieleen..). Musikaalinäyttelijöiden kasariulkomuodot ovat taidokkaasti taitelleet tiimeineen Minna Pilvinen (naamiointi) ja Tuomas Lampinen (pukusuunnittelu). Ai että, kun itsekin vielä joskus pääsisi tuollaisiin stailaushommiin!

--------------------------------------------------

Kokonaisuutena tämä osittain suomeksi ja osittain englanniksi laulettu menevä musikaali oli laadukasta viihdettä, jota kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan kauempaakin!

Sain avecillisen kutsun Rock of Ages - ensi-iltaan tunnelmalliseen Domino-teatteriin blogiyhteistyönä - kiitokset vielä kerran Turun Kaupunginteatteri

Yhteistyön tiimoilta täällä blogissani on luvassa teatterilippuarvonta - joten pysyhän linjoilla! ;)

Huom opiskelijat! Turun Kaupunginteatterin arkipäivien esityksiin saa opiskelijakorttia näyttämällä ostettua liput näytöspäivänä 10 eurolla, jos vain sen päiväisessä näytöksessä on tilaa.

-Anniina

P.s. Käyppä kurkkaamassa myös edellinen teatteri-postaukseni Suurista tunteista, jos et vielä ole sitä lukenut. :)

Share

Ladataan...
Anniina V Blog

"Äitiiiii, miksi just siilsit ne kaikki kengät pois eteisestä. EI niitä SAA siivota!"
"Voidaanko sanoa anteeksi - lakattan sinua"
"En halua tota takkia, enkä noita kenkiä - enkä valmana ainakaan pue ite!"
"Yääääää... nyt meen miettimään!"
"Isssiiii, mistä maito tulee? Ai lehmän tissistä! Hahahhhahhhaaaahhaa"
"Yäääääääääääääääääää.... minä halusin painaa (hissinnappia)..."
Alarik 4 v

Pieni ihminen ja yllin kyllin suuria tunteita. Tämähän on tuttua varmasti monelle. Tunteiden käsittelytaitoja vasta opetellaan ja itsehillintää ei välttämättä juurikaan ole - joskin tuntuu, ettei sen aiheen opiskelu ole loppunut vielä tässä 29 vuoden iässäkään. Kärsivällisyys varsinkin, on viimeisien neljän vuoden aikana saanut pikaspurtin kehityksessään.

Tuohon ylle kirjasin poikani lausahduksia tunteikkaista tilanteista, joita mieleeni äkkiseltään viime päiviltä tuli. Välillä tuntuu kuin kieppuisimme vuoristoradassa pitkin päivää - niin laidasta laitaan tunteet pienellä heittelevät. Joinain päivinä vaunulla on onneksi vähän hitaampi tahti ja silloin saa itsekin hieman hengähtää.

Kuva: Juha Harju ja Sam Sihvonen

Aihehan on ajankohtainen aina, mutta nyt se on pyörinyt erityisesti mielessä, sillä olimme tiistai-iltana katsomassa Turun Kaupunginteatterin tunteikasta lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatterissa. 

Esitystä edeltävässä bloggaajaillassa käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille musikaalista. ”Innostuin käsittelemään lasten kasvamista tunteidensa ymmärtämiseen seuratessani omien lasteni ja lastenlasteni kamppailua tunteidensa kanssa. Se, miten olemme saaneet lapsena käsitellä tunteita ja tuntemista, vaikuttaa meihin koko loppuelämän ajan.”

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Esitys alkaa Turun Kaupunginteatterin tuoreen kiinnityksen Anna Victoria Eriksson näyttelemän 5-vuotiaan Sofian suurella tunnemyrskyllä, joka kohdistuu - mihinkäs muuhunkaan, kuin hänen omaan äitiinsä. Sofian äiti on sitä mieltä, että kaikki tunteet pitäisi hillitä ja sekös vasta onkin viisivuotiaalle vaikeaa.

Tyttö luvataan kuitenkin viedä kaupunkiin saapuneeseen Tivoliin, jos hän vain muistaa pitää tunteensa kurissa. Siihen auttaa äidin kehittelemä itsepuolustusliikkeiltä vaikuttava kuviosarja, jota Sofia saakin toistella vähän väliä tunteiden yrittäessä nousta pintaan.

Mukana matkassa Sofialla on rakas unikaveri, pehmohirvi Möttönen, jonka kanssa alkaakin Tivolissa huima seikkailu tunteiden vuoristoradalla.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Kovin paljoa enempää en osaa kertoa, koska meidän teatteriretkemme päättyi tällä kertaa lyhyeen. 4 vuotiasta poikaani jännittivät musikaalin kovahkot äänet ja erikoisen näköiset hahmot myöhäisen ennakkonäytöksen etupenkissä ja siksi päädyimmekin lähtemään kesken musikaalin kotia kohti.

Bussimatkalla kotiin meillä oli kuitenkin varsin kattavat keskustelut ja saimme käsiteltyä pienen pojan tuntemuksia esitykseen liittyen. 

Kuva meistä: Katri Haavisto / Tohkeissaan-blogi

Linja-automatkalle ehdimme jutella siitä miten helposti tunteet saavat vallan, väsyneenä eritoten, ja pääsimme siihen lopputulokseen, että niin sen kuuluukin olla, mutta itsehillintäkään ei silloin tällöin ole ollenkaan pahaksi. "Äiti, voidaanko lukea iltasaduksi se kissasatu?". Siinäkin muuten käsitellään tunteita..

Saimme liput ennakkonäytökseen blogiyhteistyönä - kiitokset vielä Turun Kaupunginteatteri!

Tivolin ensi-ilta oli 31.8 - tulevat näytösajat ja tarkemmat tiedot 45 minuutin musikaaliin löydät TÄÄLTÄ. Liput kustantavat 10 euroa, joka on mielestäni oikein kohtuullinen summa näin pitkälle mietitystä esityksestä. Musikaalia suositellaan 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille, mutta itse sanoisin, että ehkä hivenen vanhemman lapsen kanssa tai vähän vähemmän herkän neljävuotiaan kanssa esitys on oikein mukavaa ja mukaansatempaavaa katsottavaa.

Syksy on vasta alkamassa, ja Turun Kaupunginteatterin ohjelmistosta löytyykin vaikka mitä mieltä kutkuttavaa. Luolamiehen ruuhkavuodet on ainakin ehdottomasti nähtävä - niin hauskaa katsottavaa oli sen edeltäjä Luolamiehen poika ja saattaisinpa viedä tuon raskaampaa musiikkia arvostavan miehen katsomaan myös Rock of Ages - musikaalia.

Aikas mielenkiintoista tarjontaa! Kuulinpa pikkulinnuilta sellaisen huhun, että saattaisi olla mahdollista järjestää jonkinmoista lippuarvontaakin! Kiinnostaisikos? Ja mitä haluaisitte ehdottomasti lähteä katsomaan? ;)

Syksyisen illan jatkoa toivotellen,

Anniina

Share