Ladataan...

Lapsesta, joka päästää niin helposti ilmapallosta ja itsestään irti,

 joka oppii luottamaan muiden sanoihin enemmän kuin omiinsa,

kasvaa nainen
jonka luota on helppo lähteä. Joka lähtee
kun kaupunki nostaa siltojaan  

päästääkeen veneet ja vedet lävitseen.

Nainen oppii lähtemään, toteamaan kysyttäessä
ettei sellaista aikaa oikeastaan ole

jonka jälkeen

irtoaminen

lakkaisi tekemästä kipeää.

Ja lapsesta kasvaa nainen
joka seisoo rautatiesillalla
repussa muistikirja ja mekko,
jossa tuoksuu eilisissä juhlissa yli kuohunut viini
hän

antaa tuulen käydä läpi hiukset, hattarapään
ääriviivat luu kerrallaan

ja tietää
varmaksi vain vähän

eikä välimatkoista mitään.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tulee aamu, jolloin puen päälle syystakin ja annan vuodenajan tulla kokonaan, tuulen pestä taas lyhennetyt hiukset. 

Tulee päivä, päiviä, jolloin kalenteri täyttyy kokouksista, jotka kasvavat pitkiksi nauhoiksi varsinaisen päivätyöni ympärille. Päivistä tulee pitkiä ja liehuvia, puhuminen väsyttää,

en ehdi uimaan enkä ruuanlaittoon enkä metsään, ajoissa nukkumaan.

Tulee päivä, jolloin ruokatauko unohtuu, palaveri venyy, olen koko ajan vähän myöhässä, päivän ainoalla tauolla seison vessassa pidättämässä itkua, jota puolikkaat, valvotut yöt ovat keränneet silmien taakse, pelkoa, ettei riitä enää tähän kaikkeen. Elämään, ja muuhun. 

 

Toisaalta: tulee myös päiviä, jolloin askel on äkkiä monta askelta, harppaus. Kohtaaminen valaisee päivän kuin liekki, tunnelin päästä lähetetään savumerkkejä. 

Terapiassa piirrän karttaa, vaikka eksyn vielä sanoihin, kavahdan niitä, en erota maisemasta polkuja, suoria viivoja. Mutta vielä löydän askelpaikkoja, voimaa. 

On tarrauduttava siihen, kaksin käsin; 

uskoon, että tämäkin ryteikkö päättyy vielä pellon reunaan, tai tien.  Että selkenisi, pelko väsyisi minusta pois. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Heinäkuu ja elokuu vaihtavat vaivihkaa paikkaa.

Muisti tislaa hetkistä kirkkaita, vaikka niistä on jo kauan. 

Vaikka vaihdan levyn toisensa jälkeen,

jättämäsi hiljaisuus soi

minussa ympyrää, ei lopu.  

Share
Ladataan...

Pages