Ladataan...

Minä olen siivilä, johon kaikki pysähtyy, hyönteisten kutoma seitti, Pahat ajatukset häpeä,

valontyhjät kuukaudet

 

Käyt kääntymässä ja lähdet, ei se mitään, olen oppinut olemaan vaatimatta, luopumaan

 

väsynyt olemaan 

 

aina vähän liian vähän tai vähän liikaa 

 

soutamaan paikallani siellä 

missä vettä ei ole 

Vain jostain tihkuu yhä 

se heiveröinen valo, ehkä kevät

 

Ladataan...

Ladataan...

Tilastot kertovat, että yksin asuu tässä maassa 1 131 424 henkilöä. 
 
Öisin uudessa kodissani
kuuntelen lähteviä ja saapuvia junia, kuinka ne humisevat
pääni yli valuvat tarinat

joissa minulla ei ole edes sivuosaa.

 

Tilastot kertovat, että päivissä on jo 28 minuuttia lisää valoa. 
 

Aamuisin se ryömii seinääni pitkin
kuin haluaisi koskettaa

luvata jotain parempaa.

Ettei siihen kuole 

vaikka viesteihin ei vastata, niihinkään

kirjeisiin, joita en koskaan lähettänyt

vihamiehille 

tai niille, joista ei koskaan ehtinyt tulla rakastettuja. 

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Tämä talvi on ollut pimeä kuin päähän heitetty säkki

harmaata armeijasarkaa, 

niin tiheää, että sen läpi tuskin näkee.

 

Pimeimpänä päivänä pakkaan,

ensin levyt, sitten vaatteet, muistiinpanot lause kerrallaan.

Olen lähdössä taas. 
 

Tänä talvena olen tehnyt päätöksiä parhaan rohkeuteni mukaan

parhaiden voimieni mukaan

ja valmis jo hautaamaan tämän vuoden, tämänkin,

sen vaikeimmat päivät ainakin.

 

Päästämään irti, sillä vain se on pakko oppia

nivel kerrallaan 

 

katso, minun kämmeneni ovat tyhjät, takki on tyhjä jo

 

vuoden vaihtua, lumen pyyhkiä mennessään 

tänne rämmityt askeleet 
ne vaikeimmat päivät 

 

vielä joskus tulen ja kerron: ne on takana taas. 

 

Ladataan...

Pages