Ladataan...
are you KIDing me?

Se uskomaton fiilis, kun aamulla verhojen välistä paistaa jotain valkoista. Voiko olla? Epäusko vaihtuu riemuun, kun avaan verhot. Lunta! Lunta!! Luntaaaa!!!!

Lunta on tullut koko päivän aivan pyryttämällä. Syötiin aamupala supervauhtia ja sitten vaan ulos! Koko ajan on ollut sellainen olo, että tämä satumainen hetki pitää hyödyntää täysillä, koska lumi voi sulaa hetkenä minä hyvänsä.

Lumi on niin kaunista, etenkin ensilumi. Se hiljentää ympäristön ja saa aikaan upean harmonian maisemaan. Tässä tapauksessa on hyvin todennäköistä, että tämä päivä jää ainoaksi ihmeeksi.

Me oltiin pojan kanssa aivan innoissaan, pikkuneiti seisoi vaan paikallaan, eikä ymmärtänyt näkemäänsä - London baby :)

Liikennehän täällä koko Britanniassa on aivan sekaisin. Lentoja on peruttu ja teitä suljettu. Ei siksi, etteikö koneet osais laskeutua vaan sellaista valmiutta pitää kenttiä ja teitä auki ei vain ole. Yhtään aurauskaluston tapaista jurnuttajaa en muista nähneeni ikinä. Eikä kellään mitään talvirenkaita ole! Ei edes pohjoisemmassa. Mutta onhan tämä todellinen poikkeus! Pihalla eräskin 4-vuotias näki ensi kertaa lunta ja oli totaallisen hämillään.

Niin sympaattista. Aavistus joulusta!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa. Siellä valkolatva tuomi, ahonlaitaa reunustaa..."

Rakas Suomi,

Näin 100-vuotisjuhlien jälkimainingeissa olen yhä uudelleen miettinyt suomalaisuuttani. Se on jotain todella ainutlaatuista, sisäänrakennettua tai hyvin sieluuni tatuoitua. Siinä on aimo annos sisukkuutta, hulluutta, omintakeisuutta, ratkaisukeskeisyyttä ja kunnon ripaus hiljaisuutta. Suomeni on sekoitus talven sinisiä hetkiä ja kesän läpitunkevaa vihreyttä, tuhansia järviä, hyväkuntoisia teitä, pääkaupungin elämää, yötöntä yötä, hyytävää kaamosta, jäätä ja luistinratoja. Puhdasta luontoa, jokamiehenoikeuksia, tasa-arvoa ja sitä maagista hetkeä, jolloin ensilumi leijailee kevyesti ja vie kaupungin äänet mennessään. Olen talvi-ihminen.

Suomeni on uskomattoman puhdas ja turvallinen, erinomaisesti toimiva ja käytännöllinen, mutta myös arkiseen kauneuteen kiedottu. Artek, Arabia, Finlayson, Hackmann, Iittala, Marimekko, Vallila... Arjen estetiikkaa, joka kodin koristaa. Design, jota on kaikkialla. Design, jota ei tule ajatelleeksi. Design, joka on niin arkista, ettei sitä edes huomaa. Vai oletko kuullut äidistä, joka peittelee lapsensa desing-lakanaan joka ikinen ilta? Tai ruokkii pienokaisensa desing-lautasilta design-lusikoin? En minäkään. Mutta näinhän me suomalaiset teemme. 

"...siellä ensi kerran kuulin, lintuin laulun lehdossa. Siellä äiti hymyhuulin, tuuditti mua kehdossa..."

Säe saa minut haikeaksi. Rakas Suomeni, ethän loukkaannu, vaikka valitsin toisin. Olosuhteiden saattelemana keinutin pienokaistani muilla mailla, leudoimmissa maisemissa, small talkin ympäröimänä, mutta en aio unohtaa sinua Suomeni! En sitä kieltä, jota lapsilleni puhun, enkä niitä tärkeitä arvoja, joita sinä Suomi olet minulle tarjonnut. Aion viedä ne eteenpäin. Ja kyllä, aion tuoda pienokaisenikin kasvamaan samoille routaisille maille, samojen merien ääreen, jossa minuakin on tuuditettu. Vielä en tiedä milloin, mutta se aika tulee - aivan takuulla. 

 

Kannoin mukanani sekä hyödyllisimpiä että tärkeimpiä esineitä, kun muutimme vieraille maille. Kannoin esikoisen äitiyspakkauksen. Sen pehmeissä puuvillalakanoissa pienokainen nyt nukkuu. Kannoin kotitaloustavaraa, pyyhkeitä, lakanoita, Sini-tiskiharjan vaihtopäitä. Kannoin salmiakkia ja ruisleipää. Muutin myös sitä arjen designia. Kannoin muumimukit, kunnon haarukat, lusikat ja veitset. Fiskarsin sakset, Iittalan vesikannun ja Marimekon arkilautaset, ne kaikista parhaimman kokoiset, ne joista voi nauttia ison kasan salaattia tai tarjoilla vieraille suomalaista pannukakkua. Pyysin äidiltäni serviettejä.

Koska kuljetin mukanani, saan sinut Suomeni nyt konkreettisesti aamupalapöytään, kahvihetkeen ja ruokakauppaan. Olet arkinen, ihana, oma kotimaani. Olet tyylikäs ja tunnistettava. Olet muuntaumiskykyinen, kuten Marimekon kangas.

Olen ylpeä sinusta Suomi-design! Olet jotain ainutlaatuista, käytännöllistä, ehkä vähän vaatimatonta, mutta niin harmoonista. Helposti mukaan otettavaa. 

 

"...siellä myöskin ensi kerran lempi syttyi sydämiin. Liekö ollut tahto herran, kun se päättyi kyyneliin?..."

No, sinähän sen tiesit, niinhän siinä taisi käydä... Onneksi Suomi-desing kestää aikaa ;)

 

"...siellä synnyin, sinne mieli, palaa mailta maailman. Taaton maa ja maamon kieli, kuinka teitä rakastan..."

Kyllä, tärkein on se oma kieli. Se, jota käytän. Kieli, jota opetan pienelle. Se sama, jota varjelen isommalle. Kieli, jolla tunnen, jolla hassuttelen, suren ja riemuitsen. Kieli, jonka sävyt erotan. Sanat, joita käytän, kun en halua muiden ymmärtävän. Äidinkieleni, oma kieleni, rakas suomeni. 

Se sama kieli, jolla yhä edelleen puhun tärkeimmät puheluni. Nokian puhelimet - suomalaisten lähihistorian suurin saavutus! Sitä ei ole maailmalla unohdettu. Se tunnetaan yhä. Kävi vain niin, että maailma muuttui, eikä Nokia ollut tappio vaan koko kansan voitto. Siitä - ja sillä - puhui iso osa maailmaa. Pienen Suomen uskomaton tarina! Minunkin nokialaiseni on vielä voimissaan. Usein laatikossa akku tyhjänä, mutta niin valmiina suomalaisen operaattorin liittymä sisällään odottamassa sitä hetkeä, jolloin taas lennän kotimaahan.

 

Arjen desing - suomalainen muotoilu - on jotain, mitä maailmalla ihaillaan. Katsokaamme ympärillemme ja todetkaamme yhteistuumin, kuinka monta kaunista arkista esinettä, suomalaista designia, osuu äkkiseltään silmiin. Se, että estetiikka kiedotaan arkipäivän käyttöön, on jotain hyvin ainutlaatuista, ja hyvin suomalaista. Tästä(kin) saamme olla ylpeitä. Rakas Suomeni, olet upea! Jatketaan samaan malliin!

 

O N N E A    S U O M E N I   1 0 0  !

Y h ä   u u d e s t a a n   O N N E A   S U O M A L A I S E T !

 

 

PS. Se tekstiviestionnittelu oli sympaattinen!

 

Share

Ladataan...
are you KIDing me?

Näitä rahakeräyksiä on koululla ihan jatkuvasti. Punta siihen, toinen tähän, muutamakymmen pense johonkin kakunpalaan perjantaisin jne. Olen jo onneksi tottunut enkä enää stressaa edes unohduksista. Vielä viime vuonna olin aivan hermona, ettei vaan tulisi mokailtua ja koko koulu katsoisi pahalla. Niin kuin nyt joku oikeasti kiinnittäisi huomiota, että tuo tuossa jatkuvasti jättää osallistumatta yhteisön asioihin. Huh-haloo, onpa ollut todella tyhmä ajatus... Ei kellään ole silmiä kytätä toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ainakaan jatkuvasti.

No, nyt en unohtanut ja tästä on jopa mukava kirjoittaa. Tänään vietiin £1 koululle 'Children In Need' -päivän keräykseen eli rahat kerättiin vähävaraisille lapsille Britanniassa. Päivä koululla huomioitiin pukeutumalla pyjamiin, ei koulupukuun kuten tavallisina päivinä. Tai tarkennus. Koululla vietettiin samaan aikaa myös 'Anti-Bullying Week' eli kiusaamisen vastaista viikkoa, jota varten tänään sai pukeutua sinisiin. Vaihtoehdoista meidän poika valitsi siniset vaatteet, farkut ja sinisen paidan. Useilla opettajilla näkyi olevan pyjama, kuten rehtorilla kuvassa.

Minusta on hienoa, että erityiset päivät tai tapahtumat huomioidaan konkreettisesti, kuten pukeutumalla. Viime viikoina katukuvassa on vilissyt ihmisiä punainen kukkanen rinnassaan sodassa kuolleiden muistolle. Tähän vuosittaiseen 'Poppy Appeal' -muisteloon yhtyy moni, julkimoista ja uutistenlukijoista opettajiin, kaupankassoihin ja kotiäiteihin. Keräykset ja merkittävät muistelot halutaan tuoda näkyviksi, vähän samalla tapaa kuin pelastusarmeijan joulupadat. Huomiota anovia keräyksiä on vaan valtavan paljon enemmän kuin Suomessa ja pieniin keräyksiin saa tottua. 

Mutta eräs eilisen uutinen punnan keräyksestä veti kyllä hiljaiseksi. Hieman Lontoon ulkopuolella Maidenheadissa on peruskoulu, joka on lähettänyt koteihin pyynnön tuoda £1 päivittäin, jotta koulu pystyy hankkimaan koulutarvikkeita siis ihan tavallisia kyniä, vihkoja, liimaa, teippiä jne. Näin ahtaalle kouluja täällä ajetaan. Uskomatonta! Ja siis edelleen suurin osa brittilapsista käy julkista, ilmaista peruskoulua, aivan kuten Suomessakin. Nykyinen Teresa May:n hallitus on leikannut peruskoulutuksesta ja jo ennestään ahtaalla oleva koululaitos joutuu turvautumaan lahjoituksiin. Tässä koulussa punnan lahjoittaminen on vapaa-ehtoista, mutta pöyristyttävää. Uutisessa ennustettiin koulujen taloudellisen ahdingon vain lisääntyvän ensi vuonna. Eipä näytä kovin aurinkoiselta tämän saarivaltion tulevaisuus. Uutisen voit lukea tästä: http://www.bbc.co.uk/news/uk-england-berkshire-42008669

Mitenkäs nämä asiat suomalaisen koulutusleikkausten osalta menivätkään? Toisitko sinä euron joka päivä koululle?

 

Laura

 

 

Share

Pages