Ladataan...

No nyt se alkoi, valtakunnallisen tasokokeen koeviikko. English Primary School and Year 2, vastaa Suomen eskari-ikäistä. Aamulla koulun pihalla annoin onnenpotkun pyllylle ja sekö nauratti poikaa. Koko koeviikko taitaa mennä vähän enemmän hyräillen kuin tosissaan.

Kokeet ovat pojan ensimmäiset. Koulu ei kerro, minä päivänä tasokokeet pidetään ja viime viikolla olikin yllättäin otettu varaslähtö ja pidetty englannin kielestä spelling test ja english test writing. Ensimmäinen on sanojen oikeinkirjoitusta, opettaja sanoo sanan, jonka jälkeen hän toistaa sanan lauseessa ja lasten pitää osata kirjoittaa sana kuulopuheelta oikein. Ja tämä on vaikeaa! Korva ei kerro, miten sana kirjoitetaan ja spelling onkin kouluaineista ainoa, mitä testataan viikoittain. English test writing on lauseen täydennystä joko itsenäisesti päästä keksityillä sanoilla tai opettajan antamilla vaihtoehdoilla. Yritin onkia, mitä sanoja kysyttiin, mutta vastaukseksi sain vain:

- Siinä piti tietää oliko se Jack vai back. Se oli back.

- Oliko back vai bag?

- Back.

- Mistä tiesit?

- No, se oli ihan helppoa.

So simple! Ihanaa, kun lapseni ei osaa ottaa paineita testeistä. Vielä… Ehkä sekin aika koittaa.

Tällä viikolla on sitten luvassa testit matikassa, maths, lukemisessa, english test reading ja lukuaineissa, topic e.g. science. Matikka on ainoa, jota olemme hieman treenanneet. Muut menee niin kuin menee… Ei vaan vielä voi vaatia, kun vasta on päässyt kieleen mukaan! Mutta vaikka voisikin vaatia, niin vanhempien on hyvin vaikea tietää esim. lukuaineista mitä pitää vaatia, sillä koulussa ei ole kirjoja. Viikoittaiset kotiläksyt antavat osviittaa siitä, mitä asioita koulussa käydään läpi. Matikkakin menee jo aika kovalla tasolla, nämä Suomen eskari-ikäiset laskevat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Sellaisia kuten 5x5, 10/2, 24+15, 56-23 jne.. On tässä suomalaisvanhemmilla ollut naurussa pidättelemistä. Ja harras toive, että pojan matikkapohja saataisiin kuntoon.

Meidän Primary Schoolissa lapsille ei myöskään järjestetä muita kokeita kuin viikottainen spelling test. Vastuu lapsen oppimisesta on yhtälailla vanhemmilla kuin koululla. Ja pakko korostaa, meidän koulussa. Koulut ovat niin erilaisia! Kaikkia yllä mainittuja aineita harjoitellaan paljon, mutta varsinaisia kokeita ei ole. Välitodistukset saadaan sanallisina ja vuosiluokan todistus ennen kesälomaa rasti-periaatteella koko Primary Schoolin ajan, Year 1-6 eli Suomen nelosluokkaan asti. Valtakunnalliset tasokokeet ovat ainoat ja ne pidetään vuosiluokille Year 2 and Year 6. Kun tästä viikosta on selvitty, seuraavat kokeet onkin sitten neljän vuoden päästä.

 

-Laura

 

                                                xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                                                     Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa

Share

Ladataan...

- Are you in maternity leave or are you a housewife?

Häkellyin kysymyksestä koulun pihalla. Onko tämä jokin arvovalintajuttu? Tai yrittääkö tuo määrittää minua johonkin lokeroon?

- Siis äitiyslomallahan minä. Mutta ei mulla ole täällä Englannissa työpaikkaa, johon palata. Eli… housewife kai sitten…

Kakistelin itseäni ulos lokerosta, johon kuvittelin kysyjän minua laittavan. Vastaus meni selittelyn puolelle, sillä suomalaisena kysymystä oli tavallaan vaikea ymmärtää. Kieli ja arvomaailmat kietoutuvat vahvasti yhteen. Jäin pohtimaan, millaista on kieli äitiyden ympärillä?

Englanti on siitä mahtava kieli, että asiat kyetään ilmaisemaan täsmällisesti. Sanoja on paljon ja ne ovat kuvaavia. Maternity leave – äitiyteen liittyvä tauko, poissaolo tai ajanjakso, jonka jälkeen palataan takaisin työpaikalle. Housewife – naimissa oleva nainen, joka viihtyy kotona pidempään, on lapsia tai ei. Ja meillä kun suomeksi sanotaan aina vaan äitiysloma. Oikeasti, mikä loma? Lomalle vastine on lähinnä holiday tai vacation. Lomalla chillaillaan – paitsi äitiyslomalla!

- It’s a hard work with babies.

- You’ve got a baby, you have to be busy!

Kuuluu sanottavan joka puolella. Ja sitä todella tarkoitetaan. Aluksi olin ymmälläni tämän toistelusta. Sillä olinhan lomalla…  Kukaan ei oleta kotiäitien tekevän yhtään asiaa päällekkäin tai kasvattavan viittä kättä kahden sijaan.

Paitsi Suomessa. Äitien erikoisuus. Siinä lomalla kun ollaan. Äitiyslomalla.

Think about that! Lomallahan on aikaa, joten mikäs siinä vauvan kanssa ollessa. Ihan niin kuin vauva ei vaatisi mitään. Lomallahan on aikaa tehdä kotihommien ja omien intohimojen lisäksi vaikka sitä kuuluisaa äitien metatyötä. Kun ei ole niitä velvollisuuksia. Siis anteeksi? Ööh.. tarkoitan palkkatyön velvollisuuksia. Eli lomaahan se on! Eikö? Sama kielellinen ilmiö on luettavissa opintovapaasta – kun ollaan vapaalla siitä jostain oikeasta.

Sanoilla on väliä. Kieli määrittää ajatteluamme. Sen lisäksi, että me äidit olemme vauvan kanssa lomalla (isäthän ovat isäkuukaudella!), mietimme paljon mikä on lapselle sopivaa, oikein tai väärin. Kysymme asioita konditionaalissa; pitäisikö, voisiko, saisiko? Normitamme ja arvotamme asioita hurjasti – ja sitä kautta meillä on myös lupa arvostella äitiyttä tiukkarajaisesti hyväksi tai huonoksi. Ja lopulta huutaa turhautumistamme anonyyminä keskustelupalstoilla. Äitiyden vaatimukset ovat korkealla, metatyötä myöden. Normi-sormi heiluu herkästi. Suomalainen äiti joutuu helposti puun ja kuoren väliin. Aina pyllistämässä jotenkin puolittain pikkusen väärään suuntaan.

Telkkarin vanhemmuusohjelma Marja Hintikka live pyrki purkamaan näitä kulttuurin asettamia tiukkoja normituksia. Olen miettinyt paljon, voisiko ohjelma toimia ulkomailla ja ihan äkkiä sanoisin, että ei. Ainakaan täällä se ei tuntuisi kovin luontevalta, sillä odotukset specifeihin äitiyteen liittyviin kysymyksiin eivät ole niin tiukat. Naiset toteuttavat äitiyttään niin monella tapaa ja yhteiskunta ei perustu samanlaisille suosituksille ja normituksille, niille konditionaaleille. Brittiläiseltä Marja Hintikka liveltä puuttuisi vastakkainasettelun jännite, kun asiat nähdään kuitenkin vain henkilökohtaisina valintoina. On yhtä tavallista olla uranainen, kotiäiti tai jotain siltä väliltä, on yhtä tavallista ostaa lapselle kevätvaatteet kuin jättää ne ostamatta ja on yhtä tavallista olla taaperoimettäjä kuin pulloruokkija jne. Tottahan valinnat ovat arvolatautuneita ja keskustelu eri näkemysten välillä saattaa olla kiivastakin, mutta aina lopulta ne ovat vain eri tapoja toimia. Englannin sanarikas kieli tarjoaa lukuisia tapoja ilmaista näkemyksiään, keskustelussa lauseet ovat hienovaraisia ja asenteet luetaan usein nyansseista sanojen välissä. Koskaan en ole kuullut puheen menevän asiattomuuksiin, painostukseksi, rumaksi syyttelyksi tai näkemyksen kunnioittamattomuudeksi. Tiukkakin näkemystenvaihto päättyy usein sanoihin:

- Not my style, sorry.

Ja sen takana seistään. Se on raja, jota ei myöskään ylitetä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla äiti lapsilleen – kun vain pysytään lain paremmalla puolen. Se vapauttaa olemaan oman elämänsä kuningatar! Seisomaan omien valintojensa takana ja tarvittaessa muuttamaan suuntaa. Eriäviä näkemyksiä ei aina tarvitse ymmärtää, ei edes hyväksyä, mutta eriävästä näkökulmasta tai mielipiteestä ei myöskään tarvitse sivaltaa.  Äitiys on ennen kaikkea vuorovaikutteinen suhde, jonka jokainen rakentaa yhdessä lastensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

Hyvää Äitienpäivää ihan kaikille!

-Laura

 

                                                xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                                                     Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa

Share

Ladataan...

Irtiotto arjessa on eri asia kuin irtiotto arjesta. Huomenaamuna nousee Stanstedilta lentokone kohti Veronaa ja  - surprise - I'm on it!!!! Ihan yksin. Tai no, on kai siellä ne muutkin matkustajat...

En olisi voinut kuvitella itseäni lentokoneeseen esikoisen vauva-aikaan. En edes vauvan kanssa. a. Ei ollut tarve, b. Olin sitä mieltä, että vauvan kanssa pitää nyhjöttää. Entisestä tiukkis-mutsista on kuoriutunut Tatun ja Patun sanoin tsiljoona-miljoona-kertaa rennompi äiti. Ja ympäristö kiittää :)

Kakkoslapsi saa aikalailla erilaisen kohtelun. Esikoisen kanssa tuli otettua harha-askelia sen verran, että välillä päädyttiin suoraan metsään. Kuopuksen kohdalla näkee jo kannon asennosta, mihin tie johtaa. Ihminen on siitä jännä otus, että juuri kokemukset opettavat ja sen tähden seuraavan lapsen kanssa osaa ottaa iisimmin. Rentous näkyy aikatauluttomuudessa, menoissa, vahtimisessa ja luottamuksessa. Siihen, että lapsi kyllä kasvaa, vaikkei koko ajan ympärillä hyysääkään. 

Vauvan kanssa ollaan lennetty jo kahdesti, ensimmäisen kerran tyttö oli 2 kk. Hyvin meni! Lennot siis. Kivahan se on matkoilla käydä perheenkin kanssa, mutta auta armias sitä pakkaamista. Mun suosikkilaji suorastaan. Entäpä se vauvantarviketrivian roudaaminen? Juu, ei puhuta siitä.

 

Hymyilyttää! Odotan huomisaamua. Pieni irtiotto. Kolme vuorokautta. Ihan vaan mulle. Olen niin päättänyt olla murehtimatta asioista, joihin en sillä hetkellä voi vaikuttaa. Isä osaa yhtälailla! (shh.. tasa-arvoisesta parisuhteesta huolimatta, huolsin silti vauvan valmiiksi. Leikkasin kynnet, pesin korvat etc.) Isoveli nauttii jo olostaan ilman äitiä ja kahdeksankuinen vauva pärjää kyllä, tosin imetyksen lopettamisessa tuli pikkuisen kiire... Lapset ja isä saavat keskinäistä aikaa, kun äiti tapaa ihmisiä työympyröistä. He-hei, heti tuli hyväksättävämpi syy irtiotolle - työ. Eikö? Meidän luterilainen ajattelumme ja kulttuurimme... Täällä kukaan ei ole ihmetellyt eikä paheksunut, ei vaikka kysessä olisi hupimatka, pikemminkin päinvastoin. Senkun menee, jos siltä tuntuu. Kirjoitanpa myöhemmin brittiläisestä äitiyslomasta. Ja tämä oli lupaus! Tanskalaisystäväni suorastaan kehotti antamaan aikaa myös lapsille ja isälle. Hänkin tekee niin! Ja jos näitä lentojen hintoja Lontoosta Euroopan kaupunkeihin katsoo, mikä ettei. Menomatkan hinta oli £20, paluumatka muutaman kympin enemmän eli nykykurssilla lennetään edes-takaisin noin 80€. Eikä ollut edes mikään super-special-tarjous vaan ihan vakihintoja, jos hyvät päivät onnistuu löytämään. Toiveissa ja kohta myös suunnitelmissa on siis omia pikkupistäytymisiä pitkin Eurooppaa ilman sitä (ihanaa) karavaania. Syyllä tai ilman. Nyt kun täällä kerran ollaan. Rento äiti vetäytyy!

 

-Laura

 

                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                             Blogia pääsee seuraamaan Facessa, Bloglovinissa ja Blogilistalla ---->

Share

Pages