Ladataan...

Tuntuu hieman hölmöltä muistella takaisinpäin, kun on jo hurjaa vauhtia matkalla eteenpäin.

Kokoan kuitenkin hiljalleen mutta varmasti yhteenvedon lempiasioistani Kööpenhaminassa, tällä kertaa vuorossa ehdottomat lempialueeni.

1. Lempparialueet

Vesterbro: on suhteellisen sisäsiisti, muttei tylsä alue noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Tivolilta. Täynnä mielenkiintoisia paikkoja, kuten Kodbyen eli Meatpacking District, joka on eläväisimmillään viikonloppuöisin. Paljon cooleja lapsiperheitä, mutta myös varjoisampaa aluetta, kuten Vesterbron läpileikkaava Istedgade, jolta saa niin huumeita kuin afrokampauksia tai seksivälineitä. Lempipaikkojani ja lisää keveää asiaa Vesterbrosta 18 postauksen verran tässä.

Norrebro: jonne pääsee Vesterbron kautta kätevästi kävellen tai pyöräillen järvien kautta suoraan Dronning Louises Brolle (jota useat tuttuni kutsuvat osuvasti nimellä Hipster Bridge) on täynnä meneviä luovan eliitin nuoria ja on eläväinen, uudistuva ja mielenkiintoinen. Norrebrogade, Dronning Louises Bron kautta kulkeva katu on yksi Kööpenhaminan pisimmistä kaduista on samalla pyöräystävällisin- ja vilkkain. 

Norrebron puoli järviä on iltaisin aivan ihana; täynnä vanhoja valomainoksia, myöhäisillan lenkkeilijöitä ja makeita pariskuntia. Välillä tuntuu siltä, kuin kävelisi Seinen rannalla ja Norrebrossa tavoittaa helpoimmin Kööpenhaminan ihanuuden: yhdistelmän Pariisia, Lontoota, Berliiniä ja New Yorkia.

Amagerbro: johon tutustuin vasta syksyisellä uusintakäynnilläni on elämänmakuisempi kuin Vestebro, Norrebro, Osterbro tai Indre By. Up-and-coming-alue on tällä hetkellä vielä suhteellisen halpa ja kaduilla näkyy huomattavasti vähemmän fiksipyöriä ja muotitukkia kuin muualla ja huomattavasti enemmän rosoisuutta ja urbaania elämää.

Opiskelijaystävällinen Amagerbro on täynnä Kollegiumeja eli opiskelija-asuntoloita ja tunnelma on välillä hyvin lontoolainen. Amagerbron ehdoton vahvuus on Amager Strandpark, jota pidän yhtenä kauneimmista ja oudoimmista rannoista, joita olen elämäni aikana nähnyt. Strandparkissa kannattaa käydä, vaikkeivät ympäröivät kadut kiinnostaisikaan. Perille pääsee kätevästi bussilla 5A.

Uskomattomia lenkkimaastoja löytyy Amager Faelledista, joka ulottuu Amagerista lähes Indre Byhyn asti. Lenkkeilijänä voi eksyä päänkorkuisten kaislojen keskelle tai tupsahtaa keskelle söpöjä pieniä mökkejä.

Kööpenhaminasta saa eniten irti kävelemällä, kyselemällä ja katselemalla. Ennakkoluulottomuus palkitaan myös tämän kaupungin kohdalla - välillä kannattaa ostaa kymmenen kerran clipcard ja lähteä kauemmas bussilla, junalla tai metrolla. 

Share

Ladataan...

Tavarat kasassa taas ja huomenna uusi lähtö - takaisin Kööpenhaminaan, lenkkeilemään puistoihin ja istumaan iltaisilla rannoilla. Oho ja hups.

Nolon Köpisrepsahduksen myötä repsahdin myös Instagramiin. Reissuja ja muita toilailuja voi siis seurata sieltä @top10club (typerä nimi juontaa pikkuhiprakkavitsiin ja oli valitettavasti ainoa nimimerkki joka toimi sokkokokeiltaessa).

Helsinkiin palaan 31. päivä. Siitä eteenpäin on luvassa lähinnä julkista paniikkia, pakkaamista ja paniikkipakkaamista.

Vi ses!

Share

Ladataan...

1. Suomen lisäksi puhun sujuvaa ranskaa ja englantia, ylioppilaskirjoitus-eximian tasoista ruotsia, kahden opiskeluvuoden verran saksaa, alkeistason espanjaa ja muutamia lauseita tanskaa. Esimerkiksi tanskaa olen tosin oppinut eniten lähinnä tanskalaisten räppibiisien kautta.

2. Mittaan rahanmenoani nykyään lentolippuina. En mennyt Flow'hun elostelemaan, sillä samalla hinnalla kustannan itselleni lennot. Uudet kengät maksavat Oslo-lippujen verran ja Burberryn klassinen trenssitakki vie aika kauas. 

3. En osaa pitää paperipäiväkirjaa eikä se luonnistu, vaikka kuinka yrittäisin. Sen vuoksi laatikoistani löytyy käsittämätön määrä Moleskinen muistikirjoja, joita ei ole jatkettu muutamaa ensimmäistä sivua enempää. Koen tästä äärimmäisen huonoa omaatuntoa, sillä pelkään unohtavani hetkien tärkeät yksityiskohdat.

4. Ennen tulevaan yliopistooni pääsyä käväisin myös Cambridgen kaksiosaisissa haastatteluissa. Hieman turhankin elävänä muistikuvana pyörii ensimmäisen haastattelun ihkaensimmäinen ja helpoin kysymys, jonka kohdalla tukehduin ehkä huoneessa leijailevaan antiikkipölyyn enkä muista, mitä kieltä suustani tulvi.

Huolimatta siitä, että meillä synkkasi toisen haastattelun charmantisti hullun jenkkiprofessorin kanssa, eivät Cambridgen raskaat puuovet auenneet. Taskuun jäi kuitenkin kunnioitettava pino hauskoja anekdootteja.

5. Haaveilen yhä salaa hevospoolopoikien täyteisestä Oxbridge-elämästä. Hävettää.

6. En poistu lentokentältä lähes koskaan ilman uutta huulipunaa. Ostan harvoin muita meikkejä, mutta lentokenttähuulipunat ovat yksiä parhaista muistoista.

Erilaiset punat muistuttavat viimeisistä hetkistä milloin missäkin maassa ja etenkin hetken fiiliksistä - tarttuiko mukaan Chanelin pirteää vaaleanpunaista, vaiko Diorin synkempää mattapunaa.

7. En ole ihan aito blondi, vaikka näin usein luullaan. Lapsuuden eloveenablondi on ajan myötä vaihtunut tummempaan, mutta pidän kynsin ja hampain kiinni skandinaavilookista ja huijaan, mikäli tilanne sen vaatii.

Nämä paljastukset eivät olleet aivan spontaaneja avautumisia, vaan loistavan No Sex and the Cityn Jeminan Versatile Blogger Award-heitto (superkiitos!). 

Statussymboleja luetteleva kirja on hauska ja viehättävä Luella's Guide to English Style, huulipuna Chanelin lempparini Rouge Coco Shine sävyssä Chance ja viimeinen viehättävästä tai lempparista kaukana oleva kuva otettu eräänä itkuisena iltapäivänä Kööpenhaminassa, kun tuntui, ettei mistään tule mitään.

Kahdeksanneksi paljastukseksi voisin vielä liittää yhden: suunnittelen uusintavisiittiä Kööpenhaminaan ennen Lontooseen lähtöä. En osaa pysyä poissa, vaikka ehkä pitäisi.

Share

Pages