Ladataan...

Vaikka mielipiteineni taisinkin olla paitsiossa, oli viimevuotinen Rare Exports yksi odotuksiinsa nähden pahimmin flopanneista leffoista mitä jaksan muistaa. Vaikka yhteneväisyyksiä seuraavaan ei hirveästi olekaan, ei vertailulta voinut välttyä kun Dr Professor's Thesis of Eviliä ensimmäisen kerran näin — molemmissa kun ajatuksena on tuottaa jotain tarinallisesti uudenlaista ja visuaalisesti vangitsevaa. Kovin epäsuomalaista siis.

 

 

Thesis of Evil on ns. motion novel, yhdistelmä valokuvaa ja 3d:tä. Vaikka näyttävyys tuntuukin olevan se keihäänkärki, jolla lyhytelokuvaan ihastutaan, tuntuu tarinakin olevan kohdillaan. Tosin allekirjoittanut on aina myyty, jos käsitellään joko hyvän ja pahan välisiä mittelöitä tai natseja. Tai sekä että. X-Men tuntuu olevan läsnä paitsi kuvallisesti, myös tarinallisesti — ja mikäs sen parempaa.

 

Kuvat: thesisofevil.com

 

Oulussa syntyvän supersankarileffan ensi-ilta on tänä keväänä. Täällä odotellaan ainakin kovasti.

Share

Ladataan...

Särkynyt levy tässä hei: kevään '11 juttu popmusiikissa on tween ja lofin naittaminen yhdeksi.

 

NY-akti Violensin viimesyksyinen Amoral oli ihan ookoohko julkaisu; ihan mainion the Dawn of Your Happiness Is Rising -avausraidan jälkeen kokonaisuus valahti vähän kiinnostamattomaksi tapetoinniksi. Tylsis.

 

 

Yhtyettä julkaisee domestisten lemppareiden Delay Treesin ja Reginan jenkkijakelijana ja muutenkin hyvästä musiikista tunnettu Friendly Fire. Viime viikolla lafkan saitilta löytyi sitten tiedotetta bändin uudesta singlesarjasta, jonka ensimmäinen biisi, When to Let Go, osoittautuikin aivan ihanaksi. Kirkasta, heleää ja nättiä — ja silti sopivan likaista. Kevät '11, siis.

 

 

Vinkinpinkki vielä loppuun: huomenna Turun Klubilla järkkäillään taas Tampere on okei -eventtiä, jossa tällä kertaa vietetään sarjakuvaspesiaalia. Grillin' Willie & the Vegetarians -bändin lisäksi Okeissa voi fiilailla Tussikerhon parissa — eli pöytiin saa kerrankin piirrellä ihan luvan kanssa. Pankkitilihaikeilun vuoksi tapahtuma jää itseltäni väliin, harmi kyllä.

Share

Ladataan...

Lilyn eilisen syntymäpäivän yhteydessä mietin mikä olisi kappale, joka minun mielestäni kuvaisi uutta kotia kaikkein parhaiten. Sitten yksi sellainen tuli vastaan ihan itsestään.

 

 

La Sera, eli Vivian Girlsistä sooloilemaan lähtenyt Katy Goodman, heitti tammikuussa ensisinglen Never Come Around tulevalta esikoistäyspitkältään. Tällä hetkellä se kuulostaa omiin korviini aika lailla paremmalta kuin mikään muu. Kukkamekkotyttöinen tweepop ajanmukaisiin lofisteluihin yhdistettynä on ihan parasta — eikä astetta morbidimpi musiikkivideo ainakaan vähennä kiinnostusta.

Tunnarivaihtoehto numero yksi, siis.

Sivuston eilisissä avajaisissa oli valitettavasti yksi arvoitus vähemmän, kun päätin viettää ystävänpäivää Tampereella. Ystävän kanssa.

Niinpä eilen suunnattiin Niagaraan elokuva-arkistonäytökseen katsomaan Billy Wilderin mieletön Sunset Boulevard, Franklyyn herkuttelemaan ja lopulta sippailemaan kuoharia kera vihreiden kuulien. Muutaman kuukauden ikäiselle parisuhteelle kovin sopivat myöhäiset ensitreffit.

 

 

"You see, this is my life! It always will be! Nothing else! Just us, the cameras, and those wonderful people out there in the dark!... All right, Mr. DeMille, I'm ready for my close-up."

Ah.

Share

Pages