Ladataan...

Vuodenvaihteen best of -listauksia voisi valotella jo sen verran, että yksi kärkiyhtyeistäni '11 on ehdottomasti seattlelainen Craft Spells. Idle Labor -debyytti tuntuu yhä yhtä upealta kuin keväälläkin ja yksittäisten biisien pauloihin tekee mieli kieriytyä uudelleen ja uudelleen.

 

 

Korporaatioiden ja indie popin liitto ei ole uusi keksintö — viime aikoina yritysten adoptoimia siisteysbändejä on tullut vastaan vähän liiaksikin. Kuten yleensä, nousee musiikki päärooliin uusimmassakin versiossa — tällä kertaa säilytys- ja kantotarvikkeita älyelektroniikalle valmistavan Incasen tuottamien livevetojen muodossa. Hinku nähdä yhtye vain kasvaa...

 

 

 

... kasvaa...

 

 

... ja kasvaa.

 

 

Room 205 -projektista löytyy Spellsien lisäksi myös esimerkiksi Yuckia, Avi Buffaloa ja La Seraa. Kannattaa kurkata.

Share

Ladataan...

Seitsemäntoista vuoden ikään ehtinyt lontoolainen indie-label Fierce Panda tarjoaa varsin mainion kokoelmallisen uutta amerikkalaista indierokkia, lofilla ja garagella maustettuna. Ajan hermolla siis.

 

 

Maaliskuun lopulla julkaistu Tape Fear pitää sisällään kahdeksantoista biisiä pinnan alla kuplivilta nimiltä ja muutamilta vähän tutummiltakin. Kasetti kustantaa Fierce Pandan nettikaupassa vaivaiset viisi puntaa.

Erikoisen tykkäiltäviä raitoja löytyy useampi.

Uuden tuttavuuden, Colleen Greenin Just Like I Do repii mukavan helisevää ja särisevää indietä — kiva biisi. Beach Fossils on Twelve Rosesillaan taas kovin takuuvarma.

 

 

Heavy Hawaii on matkalla omaksi suosikiksi.

 

 

La Seran kirkas Lily-tunnari Never Come Around on kokoelman hienoin yksittäinen raita ja Carnivoresin Darker Days smithsisti starttaavaa goottiherkkua. Ihana Candy Claws maalaa totutun lumoavaa äänitapettia.

Ihan kirkkaimpia helmiä ei kokoelmalta parin ennestään tutun raidan lisäksi löydy, mutta paketillisen hyvää, tuoretta musiikkia se esittää. Kummastuttamaan jää vain se, miksi Tape Fear -nimisen kokelman kannessa onkin psykoilemassa Janet Leigh.

Ehkä juuri siksi.

Share

Ladataan...

Lilyn eilisen syntymäpäivän yhteydessä mietin mikä olisi kappale, joka minun mielestäni kuvaisi uutta kotia kaikkein parhaiten. Sitten yksi sellainen tuli vastaan ihan itsestään.

 

 

La Sera, eli Vivian Girlsistä sooloilemaan lähtenyt Katy Goodman, heitti tammikuussa ensisinglen Never Come Around tulevalta esikoistäyspitkältään. Tällä hetkellä se kuulostaa omiin korviini aika lailla paremmalta kuin mikään muu. Kukkamekkotyttöinen tweepop ajanmukaisiin lofisteluihin yhdistettynä on ihan parasta — eikä astetta morbidimpi musiikkivideo ainakaan vähennä kiinnostusta.

Tunnarivaihtoehto numero yksi, siis.

Sivuston eilisissä avajaisissa oli valitettavasti yksi arvoitus vähemmän, kun päätin viettää ystävänpäivää Tampereella. Ystävän kanssa.

Niinpä eilen suunnattiin Niagaraan elokuva-arkistonäytökseen katsomaan Billy Wilderin mieletön Sunset Boulevard, Franklyyn herkuttelemaan ja lopulta sippailemaan kuoharia kera vihreiden kuulien. Muutaman kuukauden ikäiselle parisuhteelle kovin sopivat myöhäiset ensitreffit.

 

 

"You see, this is my life! It always will be! Nothing else! Just us, the cameras, and those wonderful people out there in the dark!... All right, Mr. DeMille, I'm ready for my close-up."

Ah.

Share