Ladataan...

Melkein kaksi ja puoli vuotta kestänyt suhteeni Lilyyn päättyi toukokuussa, mutta kunnollinen ero jäi tekemättä. Populaarikulttuurin ihannoima closure puuttui.

Samalla tavalla eroamiselta tuntuu kalenteriin katsominen: elokuun viimeinen päivä kun tarkoittaa sitä, että kesä on jälleen väistämättä ohi. Vaikka lämmin ja pitkä syksy on parhaimmillaan lähes yhtä lempeä ja kesähelteillä ostettu alennusvillapaitakin on ehtinyt piipahtamaan mielessä useaan otteeseen, tuntuu ajatus kylmenevistä ja pimenevistä illoista vielä kovin lohduttomalta. Se oli minun syytäni, kesä. Palataan takaisin yhteen.

Bloggaamisesta ei lopulta pysyvää eroa tullutkaan, vaan musiikkilöytöni ja vuodatukseni siirtyvät jatkossa muiden mainioiden tyyppien seuraksi Rosvoihin. Sieltä se löytyy, vanha tuttu 1000 Sparks.

Hyvästi, Lily. Se oli hyvää, niin kauan kuin sitä kesti.

Share

Ladataan...

36 tunnin kuluttua mennään näin. Lempparimusikaalikohtauksen uudelleeneläminen autenttisilla mestoilla ei ole ainoastaan suositeltavaa, vaan pakollista.

 

 

Koska tietoni Pariisista ovat peräisin viime vuosisadan puolivälin elokuvatodellisuudesta, olisivat hyvät vinkit taas tarpeen. Tiistaista eteenpäin ollaan paikalla kuusi yötä, mitä ei pidä missata? Mihin kannattaa eksyä?

I'm strictly tourist
but I couldn't care less
When they parlez-vous me
then I gotta confess
That's for me:
Bonjour, Paris!

Share

Ladataan...

Kaikki tietävät pelin nimeltä six degrees of Kevin Bacon. Siinä Footloose-ihanuus pitää yhdistää mihin tahansa Hollywood-ihmiseen korkeintaan kuuden välillisen yhteistyötahon kautta.

Arvoituksessa pelataan six degreesiä tavoitteena yhdistää kaksi ihmistyyppiä kuuden biisin avulla. Mitä saumattomammin, sen paremmin. Lopputuloksena on kuuden popkappaleen mittainen aikajana, jonka kuluessa ääripää huomaa muuttuneensa toiseksi.

Viimeksi taiottiin punaniskasta punavuorelainen, tällä kertaa ensitreffaajasta tehdään alttarinisti.

 

Donora — I Think I Like You

Pittsburgh-aktin parin vuoden takainen biisi aiheuttaa vakavaa tykkäilyä — joko muuttuen sellaisen soundtrackiksi tai pelkäksi transferenssiksi. Söpöilyraita voisi olla kuitenkin se varmin korvamato hyvin menneiden ensitreffien jälkeiseen huimaukseen.

 

 

Grease — Summer Nights

Tulevaisuuden pienistä epävarmuuksista huolimattakin on peräkammarin impikin tässä vaiheessa pakotettu uskoutumaan lähipiirille. Kai se näkyisi jo Sandyn ja Dannynkin FB-suhdestatuksissa?

 

 

Jens Lekman — Kanske Är Jag Kär i Dig

Kun yleisö ympärillä nostaa kädet silmilleen ja kurkistaa vain sormien välistä, ehtii oman elämänsä Ted Mosby tunnustamaan niitä suurempia tunteitaan ehkä vähän liian aikaisin. Sitähän se on, hyppäämistä.

 

 

Sébastien Tellier — La Ritournelle

Siinä vaiheessa, kun sisäisen kamariorkesterin viuluporukka ryhtyy soittamaan samanaikaisesti kahdessa päässä, on jokin peruuttamattomasti oikein.

 

 

the Turtles — Happy Together

Klassikkobiisin sokea usko osaa paitsi ihastuttaa ("when you're with me, baby the skies'll be blue for all my life"), myös vähän pelottaa ("no matter how they toss the dice, it has to be, the only one for me is you, and you for me"). Yhdessä läpi niin kvartsin kuin graniitinkin!

 

 

the Beach Boys — God Only Knows

Maailman parhaan rakkauslaulun hämmentävin virke toteaa, että epätodennäköisen eronkin jälkeen täältä tultaisiin taas. Ainakin, jos sen niin haluaa lukea. Eikä lopulta se edellinen kanssakulkija ollutkaan kuin yksi omituinen c-osa elämänmittaisessa surfpopblississä.

 

 

Lue myös:
Six degrees: punaniskasta punavuorelainen

Share

Pages