Ladataan...

Syksy on täynnä hemmetin kiinnostavia ja odotettuja levyjä, joista kovin moni on vieläpä kotimainen. Yksi isoimmista on on ollut — ennen ja jälkeen käsiin saamisen — Reginan nelosalbumi Soita mulle.

 

 

Aiempien biisi-irroitusten ja yhden keikankin perusteella oli jo tiedossa yhtyeen metamorfoosi kevyestä, orgaanisesta elektropopista ihan uuteen suuntaan. Se, että kolmikon ysärishoegazea ja -tweepoppia uudelle vuosikymmenelle tuova ilmaisu toimii uskomattoman luontevasti, ei ole lopulta yllätys. Se, että etukäteen ounasteltua Pitchforkin best new music -leimaa ei lopulta tullutkaan, sitä vastoin on.

Käsittämättömän tasainen albumi soljuu korvissa ja kaiuttimissa vastustamattoman helposti, kerta toisensa jälkeen. Päiväuninen Lepään aalloilla, päättyneen kesän tunnuskappale Jos et sä soita ja vielä mediaani-Reginaakin leikittelevämpi Mustavalkeaa nousevat omiksi suosikeiksi — viimeisen biisikolmikon jäädessä vähän turhan tasaiseksi.

 

 

 

Kun yhtyeen on ottanut omaksi juuri erinomaisten keikkojen perusteella, ei nyt tutuiksi muodostuneiden kappaleiden livekokemusta malta juuri odottaa. Onneksi Monsters of Pop on jo ovella!

PS. Pitchorkiin voisi palata vielä sen verran, että kommentti kansikuvan pilaamisesta tekstin ripottelulla huvittaa — kansisarjan riisuttuun tyyliin kun olen ollut itse ihan lääpälläni.

 

 

 

Share