Ladataan...

Viime keväänä istuin yhden iltapäivän Pariisin Institut finlandaisissa seuraamassa näyttelyn avajaisia, kun sisään astui kaikista maailman ihmisistä Janne Laurila.

Polkumme olivat kohdanneet aiemmin suunnilleen jokaisessa tamperelaisessa musiikkitapahtumassa — useimmiten Doriksen diskossa. Sanaakaan en ollut kuitenkaan vaihtanut.

Pariisissa melkein tervehdin, mutta sisu meni lopulta kaulaan.

Seuraavalta Berliinin-matkalta lähetin siskolleni kortin, johon oli piirretty Janne Laurila kanssamme Alexanderplatzilla.

 

 

Ylläoleva uunituore video ei liity tapaukseen. Se on hyvä.

Share