Ladataan...

Töiden takia vähän myöhässä alkavan pääsiäisviikonlopun yhtye ja levy on — tietenkinHoly Ghost!.

 

Viime kesän Meltissä isoin ihastus oli newyorkilaisbändi, joka oli entuudestaan tuttu vain parin biisin ja remiksauksen verran. Biisit olivat iskeneet, mutta eivät tehneet vielä lähtemättömintä vaikutusta. Joskus kuitenkin käy sillä tavalla, että keikalla entuudestaan vieraahkoon esiintyjään vain yksinkertaisesti rakastuu. Niin nytkin.

 

 

Puolen vuoden aikan olen ehtinyt paitsi isolla innolla odottelemaan parivaljakon ensimmäistä täyspitkää, myös ottamaan sen isoksi vaikutteeksi omiin tekemisiini. Syitä on monia; käsittämättömän hyvä tuotanto on iso osatekijä, mutta biisien popkoukkuilu on varmasti isoin. Vaikka yhtyeen vähän altsumpi disco ei olekaan ehkä enää niin kuuma juttu kuin muutamia vuosia sitten, pakottaa se yhä niskat liikkeelle ja hartiat varovaiseen siksakkiin.

Kuun alussa julkaistun s/t:n uusin irroitus, Wait and See lainailee sopivan härskisti Michael Jacksonin samoja reaktioita aina aiheuttavaa Don't Stop 'Til You Get Enoughia.

 

 

 

S/t:ssä on paljon samaa kuin jo ilmeisesti edesmenneen brittiläisen Black Ghostsin muutaman vuoden takaisessa ainokaisessa. Yksinkertaista, tyylikästä, paikoin yllättävän tummiakin sävyjä sisältävää koukkujen ja nyanssien ilotulitusta. Vai mitä tuumaat?

 

 

 

Vaikka pitkäsoiton isoimmat helmet on jo julkaistu singleinä, on tässä levy, jollaisesta itse pidän kaikkein eniten: uudelleen ja uudelleen kuunneltava. Helppo laittaa soimaan niin kotona kuin tanssilattiallakin. Sanalla sanoen laadukas.

 

 

Nimensä mukaista henkisyyttä Holy Ghost! ei pääsiäiselle tarjoa, mutta yhden kevään vahvimmista lattiallekutsuista se esittää. Pakkotykkäily.

Share