Ladataan...

Uh. Eilinen Ravintolapäivä oli enimmäkseen mitä positiivisin kokemus. Vaikka starttasimmekin vähän myöhään, saimme herkutella yhteensä kolmessa paikassa: Karhupuistossa suklaakakkua, Kolmannella linjalla seitanpitaa ja Eiranrannassa vielä skumppaa ja punajuuri-halloumburgeria. Vaikka viimeistä jonotettiinkin kolme varttia (ja oltiin neljästäsadasta asiakkaasta viiden viimeisen palvellun joukossa), oli ulapan katselu hyvän ruuan parissa taas yksi kohokohta kesälle '11.

Mut hei viikonlopuista puheen ollen, mites toi Weeknd?

Kanadalainen Abel Tesfay, eli meidän kavereitten kesken the Weeknd vaan, julkaisi keväällä ylihypetetyn House of Balloons -digilevyn, joka viime torstaina sai odotettua jatkoa.  Thursday kuulostaa mukavasti vähän paksummalta ja rikkaammalta kuin aiempi lätty — ei vieläkään se kaikkein omin juttuni, mutta varsin toimivaa tavaraa siksi.

 

 

Kiinnostavaa.

Pakkokuunneltavaa, jopa.

 

Share

Ladataan...

Tänä keväänä mittariini tulee täyteen kolme vuotta kasvissyöjänä. Aloittaessani syyt olivat vähän hajanaisia: ennenkaikkea olin kiinnostunut kokeilemaan, miten ruokavalion muuttaminen itseltäni onnistuisi. Toisekseen olin kyllästynyt eineksiin — palatakseni niihin nyt uudestaan.

Sittemmin tilalle on tullut niitä oikeitakin syitä. Jonkinasteisena ekohippinä tunnen mielihyvää pienemmästä ilmastojalanjäljestäni ja tehotuotantoon perehtyminen saisi minut viimeistään tässä vaiheessa kääntämään takkini. Lähellä tuotettua, eettistä lihaa kohtaan minulla ei ole mitään vastaan, joskaan en sitä dieettiini ainakaan nyt kaipaakaan.

Ei sillä, etteikö lihaa tekisi aina joskus mieli. Erityinen himo iskee aina säännöllisin väliajoin maksamakkaraa kohtaan, mutta toistaikseni olen haluni hillinnyt. Olen myös selvinnyt koettelemuksista kovimman, Ikean lihapullajonon.

Kasvispohjaisella ruokavaliolla (johon tosin harvakseltaan lisään terveyssyistä myös kalaa) elely on kivaa niin kauan kun jaksaa kokkailla. Ruoanlaitto puolestaan on yleensä kivaa niin kauan, kun sitä tekee useammalle ihmiselle, surffailee ruokablogeja läpi ja kokee hetkellisiä inpiraatioita (hei luumut + vuohenjuusto!).

Orpo olo tulee silloin, kun sompailee lounastauolla Anttilan ruoka-osastolla kahden euron budjetilla miettien, millä mahan murinan saisi tällä kertaa taltutettua. Jos ruokaa pitäisi saada nopeasti ja halvalla ja sen kummemmin kokkailematta, ei einesallas ole kasvissyöjän ystävä. Viljoja ei tekisi mieli tankata kilotolkulla, eivätkä salaatit pidä näinkään raavasta miestä tyydytettynä – saati yleensä sovi budjettiin. Eväät ovat vaihtoehto; omasta mielestäni kun kokkaan oikeinkin hyvää ja ravitsevaa ruokaa aina iltaisin. Mutta aina ei jaksaisi – eikä aina tekisi mieli lämmittää lounaaksi eilisen tähteitä.

Ruoka on intohimoaiheideni kärkikastissa, mutta arkipäivisin kahdentoista aikaan siitä tulee ennemminkin punainen vaate.

Laskin Anttilan helppousosastolla tänään olevan seitsemää eri merkkistä karjalanpiirakkaa ja viittä lihapiirakkaa. Falafel-pakastepullista tuli huono mieli. Lisäainesuossa rämpiminen vie viimeistään innostuksen kaikkea muuta ruokaa kuin alusta asti itse tehtyä kohtaan.

Nuori, nälkäinen mies etsii tuoretta, edullista ja helppoa lounasseuraa.

Yst. vast. Lily.fi.

 

 

Top Chef -finaali tänään yhdeksältä Subilla.
Duran Duran KaisaFestissä 18. kesäkuuta.

Share

Ladataan...

On perjantai. Taas. Eikä hajuakaan, mihin viikko meni.

Viime aikoina olen puurtanut töissä enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä on toisaalta yrittäjälle hyvä asia — mutta olo on kuitenkin varsin uupunut.

Fyysisen puolen väsymystä ehti viikon puolessavälissä korostaa myös sulkapalloilu, johon eksyin aika monen vuoden tauon jälkeen. Kivaa oli. Juuri niin sopivan hölmöä kuin kuuluukin.

Perjantaina olo on kuitenkin mitä täydellisin. Inspiroiva keskustelu ja puolukkasiideri Teerenpelissä, Officen yksi parhaista jaksoista miesmuistiin ja — sokerina pohjalla — vohvelipäivä.

Tänään Kuninkaankadulla voi mieleen muistua se kahden vuoden takainen vohveli-ilta yhden kivan tytön luona. Soundtrackiksi sille vaikka Architecture in Helsingin uunituore, seesteinen Cut Copy -remiksaus.

 

 

Olo on valoisa.

Share

Pages