Ladataan...

Toinen kova keikkailta peräkanaa. Korjaamo ei ollut eilen ihan yhtä täynnä kuin sunnuntainen Kutonen, mutta hiki tuli silti — kiitos bändien.

 

 

Lämpännyt Black Twig vahvisti paalupaikkaansa parhaiden kotimaisten livebändien rankingissani. Moneen otteeseen vuoden sisään nähty, joka kerta iskee yhtä lujaa.

The Pains of Being Pure at Heart puolestaan esittäytyi minulle toista kertaa. Ensikohtaaminen livemuodossa viime vuoden Flow'ssa oli erittäin positiivinen, mutta eilisilta tuntui pyyhkivän vielä tuollakin lattiaa. Vähän puskista, kuten parhaat kokemukset yleensäkin.

Yhtyeen kahdesta levystä ensimmäinen on epätasaisempi, mutta oma suosikkini. Niinpä illan hikisin vaihe, debyytin Stay Alive + Come Saturday + Everything With You -potpuri oli allekirjoittaneelle silkkaa mannaa. Rajanveto Painssin, ehdan emoilun ja college rockin tuntui paikoin veteen piirtämiseltä, mutta lopputulema oli ylistysasteikolla kiitettävän puolella.

The Pains of Being Pure at Heartissa viehättää lopulta ehkä eniten se, että itselleni se on täydellinen soundtrack täysin valheelliseen, mutta onnistuneeseen montaasiin omasta nuoruudestani. Kesäpäivät, jolloin skeitattiin kyynärpäät auki, tyhjennettiin lähikaupan tupakkahyllyt, ajettiin polkupyörillä poliisia karkuun, laiturilta veteen. Soitettiin ensibändissä korvat rikki, vietiin naapurintyttöjen neitsyydet.

 

 

Keikan päättänyt This Love Is Fucking Right! -encore säilyi lempikappaleena. Parasta.

 

Share

Ladataan...

Valegraafikon työpäivä on silkkaa mockupia sisällöltään, vaan ei muodoltaan. Pari piristystä väliin on kuitenkin mahtunut.

Uusi Jesse groovaa syvän etelän hengessä. Vokaaleissa Death Hawksin Teemu.

 

(via Good 'n' Nasty)

Black Twigin digisingle maistuu totutun hyvälle — ujellukset ja yllätysrääkäisy erityisesti. Askeleita ulkomaailman huomioon odotettavissa.

 

(via Soliti)

 

Mysteeribändi Night Worksin vertailu James Blakeen tuntuu vähän kaukaa haetulta. Kahvila-ambienssia, jumitusta ja herkullista rytmiikkaa, tsaijai.

 

(via DIY)

 

Ranskaa, kissoja, valkoista typistä desaturoituneella videolla — mitä muuta sitä voisi halutakaan?

 

(via parempi puolisko)

 

Illan päätteeksi Hugo. Yltääkö huippuuteen vain teknisellä osastolla — selvinnee puoleenyöhön mennessä.

 

(via Finkkarin superpäivä)

Share

Ladataan...

Kaikkeen suitsutukseen, mitä Soliti-levy-yhtiöstä jatkossa kirjoitan, kannattaa suhtautua jatkossa pienellä varauksella. Sattui nimittäin niin, että tänään julkaistiin Paperfangs-yhtyeeni siirtyminen Nick Trianin vetämän ketjun jatkoksi.

 

 

Kovassa seurassa ollaan — erityisesti näin findiebloggaajan näkökulmasta: Cats on Firen huiman kaunis kolmoslevy ilmestyy kuun lopussa, Big Wave Ridersin viimeviikkoisista studiosessioista on kuulunut lupaavia asioita, Black Twigiltä pukkaa uutta singleä ja lähes koko kööri keikkailee tehokkaaseen tahtiin. Uutisointia itsestämme on tänään saanut lukea Rumbasta, Nytistä ja useammasta eri blogista. Twitterkin on laulanut jotain hoosiannan suuntaista.

Ei siis ihme, että päivän aikana on hymähdytellyt useampaankin otteeseen.

Lafkamme (hihii) tuoreimpaan signaukseen voi tutustua parhaiten vaikkapa itsejulkaistun ep:mme kautta, jonka voi hankkia itselleen Bandcampista diginä tai virallisesti 26.3. ilmoille tulevana kasettina. Keikkoja on luvassa — tänään soittelen levyjä Fotoshop-jäbän kanssa Roskassa.

 

Share

Pages