Ladataan...

Olen itse ollut syömättä lihaa pian viisi vuotta. Alussa kyseessä oli kokeilu, omien ruokatottumusten haastaminen — johon vaikuttivat myös ekologiset ajatukset. Päätös on ollut kaikin puolin hyvä; viiden vuoden aikana olen muodostanut täysin uudenlaisen, valtavan innostuneen suhteen ruokaan ja ruoanlaittoon. Lihan kanssa samanlaista kekseliäisyyttä — ja sitä kautta oivaltamisen riemua — ei olisi tarvittu.

Viime vuosina alkuperäisten ajatusteni rinnalle on tullut vahvemmin myös huoli tehotuotannon eettisyydestä — ja ylipäänsä eläinten kohtelusta. Jokainen nähty dokumentti tai luettu uutinen aiheesta vahvistaa vain sitä tarttis tehdä jotakin -oloa. Itse koitan pitää mielessä sen, että jokainen kulutuspäätös on samalla äänestys; kasvisruoan, luomutuotannon, lähiruoan tai jonkun muun puolesta. Tai sitä vastaan.

Ruotsalainen lempilafka Labrador laittoi tänään jakoon mainion Club 8 -bändin uuden kappaleen, Kill Kill Kill, joka teemaltaan — ja erityisesti aika ahdistavalta videoltaan — on vahvasti eläinten oikeuksien puolesta puhuva.

 

 

Samalla se on viittaus 80-luvun mainioon, vahvasti vasemmistolaiseen McCarthy-yhtyeeseen, jonka helisevä Kill Kill Kill Kill -biisi kertoi eläinaktivisteista, jotka pitävät eläimiä isommassa arvossa kuin ihmisiä.

 

 

Soundtrackia illan vegekokkailulle, ehkäpä?

Share

Ladataan...

Mikä yhdistää Vampire Weekendiä, Wes Andersonin leffoja, Rosvoja, Eyes Wide Shutia, Pallersia ja tätä blogia?

 

 

Maailman kaunein kirjasintyyppi tietysti.

Paitsi bloggaajana, myös graafisen suunnittelun intoilijana olen tullut siihen pisteeseen, jossa hehkuttamani aiheet tiedetään jo ennen kuin olen ehtinyt suutani — tai näppäimistöäni — avata. 

Kun joskus pidemmän aikaa sitten törmäsin ruotsalaiseen Pallersiin ensimmäistä kertaa, oli ihka ensimmäisen alkuihastuksen syy kyllä yhtyeen logotyyppi — mutta ihastus jatkui myös visuaalisuuden ohi. Yli. Mitä näitä nyt on.

Onneksi jatkui. Mainiot Humdrum- ja the Kiss -biisit saivat kuun vaihteessa seurakseen kokonaisen kehyksen, Labradorin julkaiseman the Sea of Memories -lp:n. Jos jotain julkaisua olen odottanut sekä audiaalisista että visuaalisista syistä, on se ehdottomasti tämä.

 

 

Lopputulos on koettu ja vakuuttanut vasta digitaalisessa muodossa. Hylly kaipaa vielä yhtä uutta fyysistä futuristia.

Vuoden lempilevyn pesti on joka tapauksessa saanut varteenotettavan ehdokkaan.

Share

Ladataan...

Juhannusaatto on mennyt enemmän kellarissa töitä tehdessä kuin olisin suonut. Taustaääniraita on koostunut Passive Aggressiven lisäksi uudesta Labrador-tuttavuudesta nimeltä Det Vackra Livet.

 

 

En tiedä, miten olen tyypit aiemmin missannut, sillä biisit iskevät kovaa. Sopivan melankolista, paikoin kovin kasaristi kaikuilevaa indietä — sopisi hyvin ruotsinkieliseen mutta suomalaiseen juhannukseen.

 

 

 

 

Neljän biisin esikois-ep on julkaistu jo toukokuussa. Ekströmin veljekset ovat entuudestaan tuttuja mainiosta the Mary Onettesista — ja diggailevat niin maan kauhiasti Claes Andersonia! Johan nyt.

 

 

Share