Ladataan...

Toissa- ja viimevuotisen chillwave-buumin pari isointa nimeä pistivät sitten kartellin pystyyn. Joko siitä tai oman aikansa battle of britpop -vastineesta lienee kyse — Neon Indianin Era Extraña -kakkospitkäsoitto ilmestyi siis tänään ja Toro y Moin Freaking Out -ep eilen.

 

 

 

Alkuperäisessä äänimaailmassa ja tyypillisessä chillwavessa kumpainenkin liikkuu uutukaisilla vain hyvin harvakseltaan. Neon Indian on enemmän meluisa, ylätaajuuksia alleviivaava ja ärhäkkä — suomentamattomasti harsh. Vaikka tuotanto ei turhan helppoa olekaan ja useampi soittokerta saattaa pistää migreenit ilmoille, toimivat kappaleet melko tyydyttävästi, erityisesti alkupuolella. Ei ihan neroutta, mutta ei missään nimessä tylsyyttäkään.

Eniten innostaa edelleen Polish Girl — albumin kuunneltavin biisi. Tänään julkaistu video on aika komia.

 

 

 

 

Siinä missä Neon Indian on astetta noisempaa, tuntuu Toro y Moi flirttailevan edelleen enemmän kasarisynailun ja -rytmiikan kanssa. Kappale toisensa jälkeen on yhtä grooven juhlaa.

 

 

 

 

Selkeästi ylempää julkaisua simppelimpi paketti kiehtonee peräkkäisten kuunteluidenkin verran. Soundipaletiltaan julkaisu on yhtenäinen — ja totta puhuen vähän liiankin. Pikakelattuna viiden biisin pakettia voisi veikata vain yhdeksi kasaripastissiksi.

 

 

 

 

Ei täysosumia siis kummaltakaan suunnalta. Sisäinen samuliknuutini tuomaroi tällä kertaa erävoiton jälkimmäiselle — joskin revanssia vielä toivoen.

Share

Ladataan...

Uuden kodin löytäminen on ollut juuri niin vaikeaa, kuin mitä etukäteen olin ajatellutkin — mutta minkä olin matkan varrella ehtinyt unohtamaan. Viime viikolla sivu suun meni Ullanlinnan unelma ja tänä aamuna hylsyt tuli Krunikan kruununjalokivestä.

Harmittaa sen vuoksi, että asunnonhakustressi vie puhtia niistä innostusasioista, joista juuri nyt tekisi mieli hihkua. Yhteen muuttaminen etenkin tuntuu valtavan hienolta — ja vähän jännittävältäkin. Vaikka viimeiset puoli vuotta ollaankin asuttu kahdessa, on se lopullinen avoilu kuitenkin ehkä vielä asteen intensiivisempää. Toisaalta kahden asunnon välin ravaaminen ja tavaroiden alituinen kadottelu ovat jo itsessään aika täydellisen puoltavia seikkoja — vaikkei moisia nyt juuri tarvitsekaan etsiä. Kuukausi enää!

Niin, jos se koti löytyy.

Päivän artistilla koteja on peräti kolmin kappalein — Euroopassa Something in Construction, Australiassa Inertia ja Yhdysvalloissa Carpark. Dayve Hawkin hyperhyvä Memory Tapes julkaisee Piano Player -kakkoslevynsä ensi viikolla ja odotukset ovat kovat.

 

 

Ennakot ainakin toimivat. Sun Hits on mainion pirteä kesäbiisi — jopa -hitti. Hiljaisempi Yes I Know on komealla efekti-ilotteluvideolla varustettu tunnelmapala.

 

 

Hiton nätti.

Offers on ehkä askeleen lähempänä edellisen levyn downtempo+chillwave-skeneä, mutta selkeästi jotain uutta ja raikasta tämäkin. Neiltennantesque-vokaalit ja kaukoitäsynailut, nam.

 

 

Kesän kovin julkaisu, ehkäpä. Sitä ennen vielä parin vuoden takainen Bicycle-superhitti.

 

Share