Ladataan...
astu harhaan

Mietin usein sinua ja minua.
Meitä, jotka emme ole me.
Sitä hetkeä, jona lakkaamme olemasta.

Pelkään sitä,
että alat seurustella
ja myös sitä,
että minä teen niin.

Pelkään sitä hetkeä,
kun minun pitää päästää sinusta,
ja kaikesta mitä edustat,
irti.

Pelkään sitä hetkeä,
kun unohdamme toisemme.

Toivon,
että siihen on vielä pitkä aika,
mutta samalla pelkään,
että siihen on vielä pitkä aika.

Jos pääsit vuodessa ihoni alle,
kuinka syvällä mahtaisit olla toisen vuoden jälkeen?

Pelkään sitä,
että mekin olemme vain tarina,
joka piilotetaan,
kun joku toinen tulee vierelle
.

 

 

kursivoitu teksti: Antti Autio - Kivi

Share
Ladataan...

Ladataan...
astu harhaan

Teosto-palkinnon voitti tänä vuonna Mikko Joensuu (samaisen palkinnon voittivat viime vuonna Paperi T (Malarian pelko) ja Antti Auvinen (Autuus), josset vielä tienny!). Paperi T:n musiikillisista edellytyksistä olinkin jo ennen palkinnon saantia ehtinyt jonkin aikaa nauttia ja niitä seurata, mutta Antti Auvisen tavoin tämän vuoden voittaja ei ollut nimenä ollenkaan tuttu. Koska tämän luokan palkintoja harvemmin aivan turhista avuista annetaan, niin päätin Mikon palkittuun Amen-levykokonaisuuteen (Amen 1 ja Amen 2) tutustua.

Olettaa saattaa, että taisin tykästyä kun tässä nyt aiheesta näpyttelen.

Istahdin eilen illalla parvekkeen kynnykselle katselemaan hiljalleen pimenevää kevätiltaa, teekupponen kourassani ja viltti ympärilläni, ja laitoin ensimmäisen levyn Spotifystä soimaan. Amen 1 soi, minä istuin ja kuuntelin. Istuin ja kuuntelin läpi myös jälkimmäisen Amen 2-levyn. Siitä on hyvin kauan kun olen viimeksi oikein kuuntelemalla kuunnellut musiikkia, varsinkaan itselleni aivan uutta sellaista ja niin yli genrerajojeni. Nyt vain oli pakko tehdä niin, sillä musiikki vei mukanaan totaalisesti.

Mutta miten kuvailisin sitä teille? En ehkä osaa.
Jumalaista, ehdottomasti, sanan jokaisessa merkityksessä. Gospelia, folkia, countryä. Vahvaa, sanoja alleen peittävää instrumentaalia. Synkkää, keveää, jopa ehkä hieman poppia. Kauniita ja merkityksellisiä sanoja, oman tien löytämistä ja sille astumista. Niin kamalan amerikkalaista. Myönnän, etten todellakaan itse näillä kuvailuilla laittaisi Mikko Joensuuta soimaan, mutta... en vain pysty parempaan. Jotenkin kaikki se, mitä en normaalisti kuuntelisi, sitoutuu näissä levyissä niin kauniista yhteen, etten vain voi olla kuuntelemattakaan. Kai sitä voisi sanoa jonkinlaisiin tiloihin menemiseksi.

Omaksi suosikikseni nousi Amen 2 viimeinen raita, I gave you all, joka kestää huimat 20 minuuttia (for real, 20:37, ei mahtane päätyä radiosoittoon kovin usein). Raita toimii täydellisesti niin omana itsenään, kuin myös täydellisenä päätöksenä kakkoslevylle ja se saa odottamaan suuria myöhemmin julkaistavalta ja levykokonaisuuden päättävältä Amen 3-levyltä. Ykköslevyllä Joensuu sanoo I'd give you all, joten kun kakkosella kaikki lopulta on annettu, niin mitä onkaan vielä jäljellä?

Jään odottamaan sen selviämistä, Amen 3:sen julkaisua ja lämpimiä kesäiltoja, joina tätä kokonaisuutta kuunnella.

Mikko Joensuu : Amen 1 & Amen 2 kuunneltavissa Spotifyssä.

Share

Ladataan...
astu harhaan

En voi sanoa olevani kummoinenkaan teatterikävijä, mutta tulipahan pari viikkoa sitten käytyä teatterissa!

Kävin ensimmäistä (ja melkein myös viimeistä) kertaa teatterissa joskus alakouluikäisenä, kun kävimme muutaman luokan voimin katsomassa paikallisessa teatterissa Koko kaupungin Vinskin. En tainnut pitää esitystä juuri minään - muistan siitä lähinnä vain pyörivät lavasteet - joten en sen seurauksena kokenut suurta paloa päästä teatterin penkeille istumaan uudelleen. Sen jälkeen seuraavat teatterielämykseni olivat paikallisia, naapurikylän tai mökkikaupunnin kesäteatteriesityksiä, joissa oikeastaan jokaisessa ripautti jossain vaiheessa vettä - tietysti.

Muutamia vuosia sitten annoin kaveriporukan houkutella itseni mukaan teatteriin katsomaan Vadelmavenepakolaista. Tykkäsin esityksestä kovin ja se sai kysymään itseltäni sen tärkeän kysymyksen: Miksi en ikinä käy teatterissa? Niinpä, ei sille ollut mitään hyvää syytä, se ei kai vain koskaan oikein ollut tullut mieleeni. Sisäisen pohdintani ja vääntöni tuloksena tein päätöksen käydä joka vuosi vähintään kerran teatterissa.

Ja koska päätökset on tehty kierrettäviksi, en tietenkään niin ole tehnyt. En kuitenkaan ole sluibannut päätöksestä aivan kokonaan, sillä vuonna 2013 tehdyn päätöksen jälkeen olen käynyt teatterissa kahdesti. Viime vuonna kai vain jotenkin unohdin, en saanut aikaiseksi tai en bongannut mitään mielenkiintoista näytöstä. Mene ja tiedä, mutta välistä jäi.

Tämä tuorein teatterikokemus on siinä mielessä erityinen, että kävin ensimmäistä kertaa, sitten sen lapsuuden reissun, kotikaupunkini teatterissa, enkä totta puhuakseni nähnyt mitään syytä miksi en voisi mennä sinne vielä uudestaankin. Eipä sillä, että vauhti näillä näkymin tulee mihinkään siitä kerran vuodessa -rytmistä muuttumaan. Tällä kertaa teatterin lauteilla (jos näin voi asian ilmaista) oli aiempien vuosien komediojen, Ei kiitos ja Viivi & Wagner, sijaan dramaattinen ja mysteerinen Tarkastaja tulee.

Näytelmän tunnelma oli tiivis ja lavasteet erinomaiset! Tarina ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, vaikka käsittääkseni se vasta esitettiinkin tv-versiona jollain Ylen kanavalla. Tarina ja sen henkilöt herättelevät katsojan miettimään omien tekojensa mahdollisia ja niitä mahdottomiltakin vaikuttavia seurauksia. Erittäin osuvasti nykyaikaan ja sen pakolaiskriiseihin pureutui myös tarkastaja Goolen monologi toisista ihmisistä välittämisestä, eikä vain oman itsensä hyvinvoinnin varmistamisesta. Näytelmä on nähtävissä Kouvolan teatterissa enää vain muutaman kerran tässä kevään aikana, mutta varauksetta voinen myös suositella näytelmästä tehtyä filmatisointia - en jaksa uskoa, että huonokaan näyttelijätyö saa vietyä pois Tarkasta tulee -teoksen aina ajankohtaista opetusta.

Muista satunnaisia tai aktiivisia teatterikävijöitä linjoilla?

Share

Ladataan...
astu harhaan

Olen bongannut tämän kyseisen 20 19 kysymyksen (taisin hukata matkalla yhden, hups) rypäksen jo useammastakin blogista, joten päätin nyt itsekin vastailla näihin, niin teillekin avautuu taas vähän lisää minkälainen tyyppi täällä oikein sanaista arkkuaan satunnaisesti availee.

 

Nimeni on… Suvi.

Olen syntynyt… kaakossa eräänä talvisena yönä vuonna 1986.

Pienenä olin varma, että minusta tulee… poliisi tai leipuri.

Kolme parasta piirrettä minussa on… Avoimuus uusille asioille ja itsensä kehittämiselle, luotettavuus ja lehmän hermot.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu… tietysti työllistyminen, mutta noin muuten minulla on kuusi kirjaa lainassa kirjastosta eli lukemista kuuluu. Myös aktiivinen urheilu on tehnyt paluun elämääni, joten treenejä on kalenteriin lisäilty. Jos kesä lasketaan lähitulevaisuudeksi (ja lasketaanhan se!) niin mökille olisin mielelläni suuntaamassa.

Suosikkikaupunkini on… Pietarsaari ja Oulu tuli ensimmäisenä mieleen. Toki myös syvästi rakastan omaa kotikaupunkiani, mutten lue sitä silti suosikkikaupungikseni.

Suosikkibiisini tällä hetkellä on… Russian Red - I want to break free ja Pariisin kevät - Kuume.

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on… Kauppuri 5 ja pekonihampurilainen. Siellä ollessani unohdan kaikki kasvissyöntiin ja sen henkilökohtaisiin tavoitteisiini liittyvät periaatteeni ja ahdan ahneesti pekoninrasvasta tursuavaa burgeria suuhuni. Aina silloin tällöin tilaan uusissa paikoissa ensimmäisellä kerralla pekoniburgerin vain vertailun vuoksi, mutta ei Kauppurin voittanutta. Pakko antaa myös erikoismaininta Betonyn tofuburgerille, jonka sisältä on paljastunut kaikkein parhaimman makuista tofua, jota olen ikinä koskaan milloinkaan syönyt. Tästä pitkästä vastauksestani voi päätellä, etten vieraile usein varsinaisissa ravintoloissa, mutta hyvä ruoka on lähellä sydäntäni.

Suosikkijuomani on… vesi, vihreä tee, puolikuiva valkoviini, gin tonic ja persikkajäätee. Näiden pyhällä viisinäisyydellä en pääse kärsimään nestehukasta.

Suosikkisarjani just nyt on… Grace & Frankie, Skam (kolmas kausi paras, neljättä en vielä ole aloittanut) ja Planeettamme maa II. Olen myös seuraillut Benidormia, aivan hulvaton! Pakko myös myöntää, etten ole katsonut näitä mitään varsinaisesti televisiosta vaan suoratoistona intternetsistä. Telkkari tulee nykyään avattua vain leffoja katsellessa (tänään televisio aukeaa kun tulee Porco Rosso YleTeemalta ja Boyhood Vitoselta.)

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on… Essencen mattahuulipuna 04 Pink up your life. Aivan uskomaton kesto niin edullisella tuotteella. Ei voi kuin suositella, jos ette ole vielä kokeilleet ja huulipunia tykkäätte käyttää.

Suosikkisovellus (-lukset) puhelimessani on… Instagram, WhatsApp & Messenger. Käytän naurettavan vähän eri sovelluksia.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Suurimmaksi osaksi kaikkea turhaa, mitä en kuitenkaan kohteessa tarvitse. Mut pitää varautua!!1

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Asun itsekseni, joten olen yksin kotona 24/7 eli ihan tavallisia, arkisia asioita.

Viimeisin sisustusostoksesi? Tilasin pari julistetta Deseniolta, vielä pitäisi hankkia niille kehykset ja keksiä kivuttomin tapa saada ne esille betoniseinälle. Vinkkejä otetaan vastaan, että iskuporakone laulamaan vai kenties jokin tarrallinen, superpitävä taulukoukku?

Viimeisin Whatsapp-viesti? Lähetin lumiukkohymiön, koska täällä sataa yllättäen taas lunta tänään.

Paras tapa tuhlata 50 euroa? No vaikkapa tämä. Kaappeihin ei kerry turhaa roinaa ja saa hyvän mielen.

Bravuurini keittiössä? Teen aika helkutin hyviä muffinseja ja gluteenitonta marjapiirakkaa.

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta? Sipsejä. Aina ja ikuisesti sipsejä jos on iltaherkuttelu mielessä. Paitsi eilen kun ostin mielenhäiriössä _viinirypäleitä_, mitä helvettiä. Pudistelen vieläkin päätä itselleni ja ne viinirypäleet on edelleen tuolla jääkaapissa. Jos ne tänään menisi sitten noita leffoja katsellessa...

 

Lopuksi haluan sydämellisesti kiittää kaikkia jotka kävivät suosittelemassa minulle uutta lukemista edelliseen postaukseeni. Löysin jo aika monta suositeltua kirjaa kirjastosta ja pääsiäinen kuluukin rattoisasti kirja kädessä sohvalla. Saa toki suositella vielä lisääkin lukemista, ei tästä maailmasta ihan hetkessä hyvät kirjat lopu ja niitä kirjoitetaan koko ajan myös uusia. Jos innostutte vastaamaan näihin samoihin kyssäreihin omalla blogitontillanne, niin huikatkaa ihmeessä - näitä on aina kiva lukea. Hyvää pääsiäisviikonlopun jatkoa kaikille, toivottavasti on ollut, heh heh, oikein munarikasta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
astu harhaan

* Doerr & Pulkkinen lainattu kirjastosta, Hawkins saatu entiseltä pomolta, matto ostettu Askosta ja sukat saatu mummolta *

 

Olen ollut kova lukemaan siitä asti kun opin tavaamisen alkeet.

Joskus tulee kuitenkin kausia, ettei jostain syystä tule luettua juuri yhtään (viime kesä oli sellainen) ja joskus on aikoja, jolloin sivuja ja kirjoja tulee ahmittua ennätystahtia. Tällä hetkellä kun tuota aikaa on siunaantunut tuhlattavaksi liiankin kanssa, menossa on tuo jälkimmäisenä mainittu aika.

Vaikka tammikuussa en juurikaan ehtinyt tehdä muuta kuin suorittaa loppukirin töiden parissa, niin päätin kaikesta huolimatta ottaa kopin Pirtti-blogin Kirja kuukaudessa -haasteesta. Tammikuussa en tosin lopulta tainnut ehtiä tarttua kirjaan kertaakaan, mutta otin vahingon kiinni heti helmikuussa lukemalla kaksi kirjaa. Sittemmin luettujen kirjojen määrän voi mukavasti korreloida vapaaseen aikaan, sillä tämän vuoden puolella on kaikkiaan tullut jo korkattua ja viimeisteltyä täydet 10 kirjaa. Kuvassa niistä kolme viimeisintä.

Iiris Lempivaaran painavan ja levottoman sydämen luin yhdeltä istumalta, koska se oli vain niin hykerryttävä.

Nainen junassa koki melkein saman kohtalon. Luin yhdessä päivässä, mutta puuhailin välillä muutakin. Odotin tältä enemmän, mutta ihan ok. Nyt en ainakaan enää tunne tarvetta nähdä kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa.

Kaikki se valo jota emme näe oli keikkunut lukulistallani kaikkein kauiten ja sille uhrasin aikaa muutaman päivän. En tiedä mitä tältä teokselta edes odotin, kai jotain suurta ja mullistavaa, mutta se jätti minut aika kylmäksi. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja teksti sujuvan kaunista, mutta jotain vain jäi uupumaan.

Luettavien kirjojen listallani keikkuu tällä hetkellä kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoja, mutta kaipaisin silti lisää suosituksia. Monet listani kirjoista tuntuvat olevan lainassa 24/7 ja niiden metsästäminen kirjastosta menee jo työstä, joten olisi mukava saada listalle lisää kirjoja mahdollistamaan onnistuneen kirjastoreissun.

Mitä kirjaa sinä suosittelisit minulle, ja muillekin tänne mahdollisesti eksyville, juuri nyt?

Share

Pages