Ladataan...
astu harhaan

Bar ö, Turku

"Terkkusia Turusta, vain kaksi viikkoa myöhässä. Meinasin ensin kirjoittaa, että käväisin kotimaamme entisessä pääkaupunnissa syyskuun alussa keikalla, mutta faktan puolelle taitaisi mennä enemmänkin se, että vietin sen kupeessa kokonaisen viikonlopun suunnitellun yhden yön sijaan..."

 

Koko postaus luettavissa blogini uudessa osoitteessa: https://astuharhaan.wordpress.com/

Share

Ladataan...
astu harhaan

Lilyn uusi mainospolitiikka on herättänyt kummastusta, närää ja laskuvesimaista liikehdintää bloggaajissa, moni omista suosikeistanikin on jo kadonnut näkymättömiin Lilystä, uusille rannoille. Olen koittanut uskotella itselleni, että tämäkin menee joskus ohi, mutta se mitä minä tästä toimituksen infosta ymmärsin oli se, että luulin väärin. Mainokset ovat ja pysyvät siinä mihin ne on nyt laitettu, korjatkaa toki jos olen väärässä.

En ole mainoksista häiriintyvää sorttia noin yleensä ja vielä vähemmän sen jälkeen, kun latasin koneelleni AdBlockin. Blogin ylä- tai alapuolella saa puolestani vilkkua vaikka minkälainen banneri ja sivupalkit saavat täyttyä vaikka mistä ennen kuin älähdän. Mutta sillä hetkellä, kun minun tuottamani tekstin keskelle survotaan mainos, jota en saa itse valita ja joka rikkoo postauksen rytmin täysin, on minun mittani täysi.

Raskain sydämin tein siis itsekin päätöksen äänestää jaloillani ja jätän Lilyn taakseni, ennen kuin sain edes vuoden täyteen tässä osoitteessa. Tiedän, että matkalla putoaa teistä lukijoista moni, eivätkä tekstini tule enää tavoittamaan niin monia uusia lukijoita kuin täällä. Mutta tiedättekös, c'est la vie. Olen aina enemmän kirjoittanut vain siksi, että haluan, en kalastellakseni lukijoita tai rahan takii. Jokainen kommentti ja lukija on kuitenkin aina ollut iloinen yllätys ja ne ovat kannustaneet minua kirjoittamaan aina vain enemmän ja kehittämään itseäni kirjoittamisen saralla. Olen siis kiitollinen, jos edes kourallinen teistä viitsisi tulevaisuudessakin tekstejäni lueskella.

En aio rysäyttää blogia uuteen osoitteeseen kerralla, vaan siirryn hiljalleen tässä syksyn aikana uuteen osoitteeseen: astuharhaan.wordpress.com, joka vielä tällä hetkellä on e r i t t ä i n keskeneräisissä tunnelmissa, mutta ehkä se siitä, pikkuhiljaa.

Kiitos Lily, kiitos te kaikki. ❤

Share
Ladataan...

Ladataan...
astu harhaan

 

48 tunnin mökkiviikonloppu tähän väliin tuntui aika saakutin hyvältä ja olisi tuntunut vielä saakutin verran paremmalta, jos en olisi viettänyt joka toista hetkeä niistäen ja kolmatta yskien. Alkuviikosta asti aktiivisessa käytössä olleen kuumemittarin jätin suosiolla kotiin, sillä tiesin tarttuvani lapioon joka tapauksessa - äiteeltä kun napsahti selkä viime viikolla, joten avuksi oli riennettävä vaikka pää kainalossa. Onneksi huomiseksi siunaantui vielä vapaapäivä, joten ehdin tasoitella räkätasojani vaaka-asennossa.

Vaikka syksy hiipii joka aamu ja ilta hieman lähemmäs nipistäen valoisaa aikaa lyhyemmäksi, tuntui mökillä olevan kukkaloiston puolesta vielä täysi kesä päällänsä - kuten kuvasta näkyy. Noin muuten lämpötilat huitelivatkin sitten jo niin lähellä miinuspuolta yöaikaan, etten koko reissulla riisunut villasukkia kuin saunan puolella ja välillä niitä oli jalassa jopa tuplaten. Myös illalla laskeutuva pimeys oli niin samettisen pehmeää ja lopullista, ettei välillä enää edes tiennyt tuijottaako elävää elämää vai vain omia silmäluomiaan. Korvien vierestä suhahtelevat lepakot innostivat lähinnä tuijottamaan glögimukia mökin sisäpuolella.

Samalla kun mylläsi kuunliljoja ja näitä-jotain-liljoja paikasta a paikkaan b, c, d, e, f ja g ja hautasi maahan abouttiarallaa sata (en oikeasti liioittele yhtään, tämä kukkahulluus tulee verenperintönä) kukkasipulia, niin jotenkin siinä samalla tuli haudattua myös kesä, se henkinenkin versio siitä. Siinä missä saappaani keräsivät mukaansa pari kiloa savea istutus-, kaivuu- ja lapiohommissa, niin itse keräsin vuoden viimeisen mökkireissun tunnelmia sisääni. En tietenkään vielä voi olla varma oliko kerta oikeasti se viimeinen tältä vuodelta, mutta pitkien vapaiden ja mökin kunnollisten eristysten puuttuminen alati kylmenevillä keleillä voisivat viitata siihen, että mökkikausi alkaa olla osaltani ohitse.

Mutta minkälainen kerta se olikaan, jos se jäi oikeasti viimeiseksi, sillä tähän kertaan mahtui myös pari ekaa kertaa! Nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä näin mökillä hirven (valkohäntäpeurat ovat päivittäistä seuraa) sekä mäyrän itselleen kaivaman paskakuopan sisältöineen. Saatte itse päättää kumpi asia sykähdytti minua enemmän.

Share

Pages