Haastattelussa parantavaa musiikkia tekevä Zebra and Snake. Ja arvonnassa!

Kotimainen synapopduo Zebra and Snake julkaisee Healing Music -debyyttialbuminsa ensi viikolla brittiläisen 100% Records -levy-yhtiön kautta. Meillä Suomessa Tapio Viitasaaren ja Matti Ahopellon hengentuotoksen julkaisee 16. toukokuuta Suomen Musiikki. (Jos haluat albumin omaksesi, jutun lopusta löytyvät ohjeet arvontaan osallistumiseksi!) 

Livenä rumpali Alpo Nummelinilla täydentyvä yhtye on kiertänyt kotimaan rajojen ulkopuolella jo uransa alusta saakka. Au naturel tavoitti vokalisti Tapion nytkin tien päältä, matkalla kohti Tanskan Århusia ja Spot-festivaalia. Vaan miten Lady Gagan hatuntekijä liittyy yhtyeeseen? Entä tuntuuko bändissäolo enemmän parisuhteelta vai kasvuyrityksen luotsaamiselta?
 

Sori, mutta tätä on vaan kysyttävä: kumpi on seepra ja kumpi on käärme?
Tapio: Tämä on meille tuttu kysymys. Ja aina me vastataan samalla lailla: se on vaan nimi. Joskus me keksitään kysyjille jotain tarinoita noista eläimistä, mutta sulle me halutaan olla rehellisiä.

Oliko muiden kuin monikansallisten jättilevy-yhtiöiden valinta yhteistyökumppaniksi teille eettinen valinta vai enemmänkin käytännön sanelema juttu?
T: Käytäntö saneli meille eettisen pienen suuren levy-yhtiön, joka pitää 
meistä hyvää huolta.

Uutta levyä tehtiin aika pitkään. Kerro lyhyesti sen syntytarina.
T: Kyllä tätä levyä on huolella muutama vuosi tehty – vaikea sanoa onko se 
kauan vai ei, koska tämä on meidän ensimmäinen. Biisien määrän puolesta albumi olisi voitu julkaista jo aikaisemmin, mutta halusimme odottaa siihen saakka, että se olisi myös laadullisesti valmis.

Albumin nimi
 "Healing Music" kertoo sen synnystä. Meillä tähän musan tekemiseen on 
alusta asti liittynyt sellainen vapauttava ja 
voimaannuttava kokemus. Nimiraita on yksi meidän ensimmäisistä
 biiseistä, ja samalla se on määrittänyt levylle tulevaa muuta materiaalia, ainakin noin henkisellä tasolla.

Mikä on Zebra and Snaken uran tähänastisin huippukohta?
T: Hyviä hetkiä on ollu paljon ja erilaisia. Yksi superhieno hetki oli 
vuosi sitten Oslossa By:larm-festivaaleilla, kun piskuinen Fisk og 
Vilt -baari oli täynnä jengiä, ja keikan jälkeen Sigur Rosin Jonsi tuli 
kiittelemään. Yleisössä oli myös OMD:n Andy, jonka paikallaolo johti 
meidät myöhempien vaiheiden kautta brittiläiselle levy-yhtiölle. Oli
 voimallinen keikka!

Toisaalta superhieno hetki voi olla arki-iltana 
treeniksellä, kun on hyvä vire ja syntyy uutta hyvää musiikkia.

Mikä on parasta ja toisaalta pahinta, mitä teidän musasta on kirjoitettu tai sanottu?
T: Viime syksyn Islannin keikan jälkeen yksi toimittaja intoutui 
kuvailemaan meidän keikkaa hetkenä, jona uusi laji (species) saa 
syntynsä. En tiedä ihan tarkalleen, mitä se tarkoittaa, mutta se
 kuulostaa maagiselta ja hyvältä.

Pahinta on, kun keikalla yrittää
 sanoa jotain fiksua ja spontaania välispiikeissä, ja sitten joku tuttu
 tulee sanomaan, että kuulostitte ääliöiltä.

Itsekritiikki – uhka vai mahdollisuus? Mitä se merkitsee teille musiikintekijöinä?

T: Kahdestaan on hyvä tehdä musaa, siinä saa koko ajan luontevasti 
kriitikkiä ja toisaalta myös kannustusta toiselta. Yksinään sitä voi
 jäädä helpommin jumiin sinne jonnekin itsekritiikin suohon.

Ja 
tietysti tämän bändin healing-aspektiin on alusta saakka liittynyt 
olennaisesti kritiikittömyys; sellainen rohkea ja vilpitön musan
tekeminen.

Rinnastaisitteko bändin ja bändissä olemisen parisuhteeseen, työpaikkaan, kasvuyrityksen luotsaamiseen, poliittisen aatteen/ideologian vaalimiseen vai johonkin muuhun?
T: Ehkä bändi on vähän tuota kaikkea. Toisina hetkinä täytyy olla tosi
 skarppina ja hoitaa hommat niinkuin duunari. Mut sitten toisaalta saa tehdä töitä parhaimpien kavereiden kanssa, rakentaa
 jotain uutta ja vielä omista ideoistaan.

Juuri tällä hetkellä 
homma tuntuu eniten ehkä survival-ohjelmalta. Lähdettiin
 lentokentälle neljältä aamuyöllä parin tunnin unien jälkeen, ja nyt 
kahdeksan tuntia myöhemmin ollaan junassa jossain Tanskassa – eli yhä 
matkalla. Mutta päämäärä on hyvä, kohti Århusia ja Spot-festivaalia.

Money in Heaven -videossa on siistiä mystiikkaa ja symboliikkaa. Kerro videosta, sen ideasta ja synnystä.
T: Money In Heavenin teksti on aika spirituaalinen, ja me haluttiin 
siihen video, joka kuvittaisi ja vahvistaisi edelleen tekstin 
maailmaa. Kaavailtiin pohjaidea, josta ohjaaja Lilah Vandenbourgh 
kehitteli melkoisen symbolisen kuvaston. Lisäksi me haluttiin
 larpata: meillä oli puvustajana Lara Jensen, joka tekee outoja hattuja
 Lady Gagalle.





*

VOITA ZEBRA AND SNAKEN Healing Music OMAKSI! 

Lähetä terveisiä bändille kommenttiboksissa, ja osallistut kahden CD:n arvontaan. Vastausaikaa on tämän viikon loppuun (sunnuntaihin 13. toukokuuta) saakka, ja voittajat julistetaan tällä palstalla ensi maanantaina. Huom! Liitä oheen yhteystietosi (linkki sivuillesi, meiliosoite tms), jotta voittajat tavoitetaan.

*

Zebra and Snake levynjulkkarikeikalla Helsingissä, Kuudennella linjalla 26.5.
Kotimaan keikat kesällä myös Provinssirockissa 15.6., Ruisrockissa 8.7. ja Tavastialla 13.7.