Hei, olet Hesarissa!

Ladataan...
Au naturel

Sitä vaan, että tiedättekö, lainaako Helsingin Sanomat lupaa kysyen vai ihan omatoimisesti ihmisten Facebook-kommentteja printtiversiossaan?

Olen jo muutaman kerran huomannut lehteä lukiessa, että uutiskommenteiksi on poimittu perusjamppojen aihetta sivuavia fb-lausuntoja. (Tänään aiheena olivat Espoossa parhaillaan pyörivät Weekend-festarit, jotka aiheuttivat massiiviset liikennetukokset Helsingin ja Espoon välillä.) Jutusta ei ainakaan ilmene, että asianomaisilta olisi erikseen kysytty, saako heidän kommenttinsa painaa lehteen. 

En väitä, että HS olisi mitenkään laittomilla teillä, vaikkei lupia kommentoijilta olisikaan kysytty – kukaan fb-käyttäjä kun ei tunnetusti millään tapaa omista oikeuksia palveluun lataamiinsa kuviin, statuspäivityksiin tai muihin sisältöihin. Tulinpahan vaan ajatelleeksi, että aamutee saattaisi mennä väärään kurkkuun, jos lehteä selaillessa bongaisi mustana valkoisella oman, puolihuolimattomasti julkaistun kommentin jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Siksi en kirjoitakaan Facebookiin enää mitään.

Share
Ladataan...

Kommentit

Kiinnitin samaan huomiota. Mutta ilmeisesti nuo on napattu festareiden omista sivuilta FB:ssä tai julkisista statuksista ja nehän ovat vapaata riistaa. Ainakin mitä lehtiä uskoo. Siksi kaiketi ihmisä ohjeistetaan että miettisivät mitä sanovat. Aika paljonhan toimittavat lainaavat nykysellään toisen lehdelle kommentoitua haastattelua toiseen lehteen ja useinmiten kysymättä haastatellulta. Kyllähän se vähän hassulta tuntuu.. 7päivää esim. harrastaa sitä julkkisten kohdalla.

Au naturel

Jep, vapaata riistaa, siinäpä se. Periaatteessa siis ok kaikille osapuolille, mutta käytännön tasolla varmasti monelle melkoinen yllätys (silloin kun julkisuus osuu odottamatta omalle kohdalle).

Hetken aikaa saattaa vielä kestää, että ihmiset todella tajuavat miten vapaata riistaa heidän sosiaalisessa mediassa jakamansa sisältö oikeasti on. 

höplä (Ei varmistettu)

Tuosta ei ole mitään selvää linjausta. Tässä jotain pohdintoja JSN:n sivuilla:
http://www.jsn.fi/blog/facebook-journalistien-lahteena/

Au naturel

höplä, kiitos faktoista! Tätä kaipasinkin.

Hieman häilyvältä vaikuttaa vielä median suhtautuminen fb:n uutislähteenä. Lainaus höplän linkittämältä sivulta (lihavoinnit omiani):

Miten ja milloin journalistit voivat käyttää Facebookia lähteenään? Suomi, Ruotsi ja Norja sijoittuvat tässä suhteessa omaan kategoriaansa. Niiden neuvostoissa Facebookia pidetään yhtenä uutislähteenä muiden joukossa. Facebook-ystävien määrä ei ole niille olennainen. Tällaisten rajojen vetäminen kun perustuu aina mielivaltaisuuteen.

Tanskalla on hieman tiukempi linja. Tanskan neuvosto, Pressenaevnet, panee painoa Facebook-ystävien määrälle. Pressenaevnet myötäilee Tanskan parlamentin ombudsmanin kantaa, jonka mukaan julkisen ja yksityisen Facebook-sivun raja kulkee 130 ystävässä.

Sanottakoon selvyyden vuoksi, etteivät Pohjoismaiden tai Euroopan Julkisen sanan neuvostot pyri yhteisiin linjauksiin tai julkilausumiin kokouksissaan. Helsingissä ei siis syntynyt yhteispohjoismaista linjaa Facebookiin uutislähteenä. Jokainen neuvosto muodostaa kantansa Facebookin ja muihin journalismin etiikkaan liittyviin kysymyksiin omista lähtökohdistaan.

Teemu J. Kammonen (Ei varmistettu)

Ymmärrän yllätyksen, jos joutuu epähuomiossa lainatuksi. Julkinen on kuitenkin aina julkista. Henkilökohtaisten FB:n statuspäivitysten kohdalla JSN:n linja on tietenkin siinä mielessä tiukempi, että kynnys julkaista riippuu paitsi kommentista myös kirjoittajan omasta asemasta. Eli täysin taviksen julkisiakaan päivityksiä ei ole syytä revitellä journalismissa ilman tietoa lainattavalle. Toisaalta ongelma on pieni, sillä harvoin edes paikallislehden kiinnostus ylittyy ilman jotain kytköstä esim. kunnallispolitiikkaan.

Erilaisille sivuille julkisten viestien lähettäminen on aina julkista viestintää, josta tulee kantaa vastuu omalla nimellään. Käytti sitten alustana Facebookin sivuja tai vaikka Twitterin hashtageja. Tällöin kirjoittaja on - ainakin minun mielestäni - tarkoittanut viestinsä julkiseksi. Tätä sääntöä olen käyttänyt omassa työssäni Uuden Suomen toimittajana. Weekend-casessa jätin kuitenkin kirjoittajan nimen mainitsematta, mutta linkkasin kommenttiin.

Periaatteessa Hesarin olisi ultrahyvän journalismin sääntöjen mukaan pitänyt tarkistaa, että siteeratut esiintyvät FB:ssa oikeilla nimillään. Oma nimihän ei ole mikään pakko tai vaatimus, vaan pelkkä sopimus ja käytäntö samalla tavalla kuin sähköpostiosoitteessa.

Oma linjani kaikissa nettipalveluissa on se, etten julkaise mitään, mitä en halua julki. Oikeastaan en postaa nettiin mitään sellaista, minkä en haluaisi päätyvän julki. Ongelma ei ole Hesari, vaan omat kaverit, jotka saattavat jakaa juttua eteenpäin omille kavereilleen jne. Lopulta nolot tekstit ovat Feissarimokissa.

Ps. Sori pitkä kommentti.

Au naturel

Eikun kiitos pitkästä kommentista, Teemu.

Periaatteessa Hesarin olisi ultrahyvän journalismin sääntöjen mukaan pitänyt tarkistaa, että siteeratut esiintyvät FB:ssa oikeilla nimillään.

Tätä itsekin mietin. Mutta voihan olla, että Hesarissa on näin meneteltykin. 

Pelkkää valoa

Osui silmään täälläkin. Mua jäi hämmentämään, mistä kommentit oli napattu Facebookissa: hesarin omalta sivulta, tapahtuman sivulta vai ihan vaan toisiinsa liittymättömistä statuksista ja kommenteista. Toisin sanoen, ovatko kommentit kirjoittaneet ihmiset tietoisia, että nämä saatetaan julkaista heidän koko nimellään printtilehdessä? Sellaista tarkennusta toivoisin  lukijana jatkossa some-lainauksiin.

Au naturel

Olettaisin Anna, että poiminnat ovat tapahtuman sivuilta. Mutta en toki voi varma olla tästäkään. Muunlainen random-poiminta tuntuisi vähän epäilyttävältä...

-- ovatko kommentit kirjoittaneet ihmiset tietoisia, että nämä saatetaan julkaista heidän koko nimellään printtilehdessä? Sellaista tarkennusta toivoisin  lukijana jatkossa some-lainauksiin.

Musta tässä olisi varsin hyvä ohjenuora printtilehtien some-lainauksiin, ihan jo siksi että lukijat säätettäisiin jatkossa tällaiselta sepkuloinnilta. 

Kommentoi

Ladataan...
CAPTCHA
Todista että olet ihminen