Jukurtti?
Ladataan...
"Myös rahkojen ja jukurttien kulutus nousi yli kymmenen prosentin vauhtia."
Ihanko totta tuo on nykyisin suositeltu kirjoitusasu? Uskoakseni on, sillä Hesari käytti sitä tänään etusivullaan.
On typerää olla kapulana rattaissa kielen kehittyessä, tiedän. Mutta minä niin mielelläni nauttisin jogurttini samalla kun siemailisin shampanjaa, ja shampoo vaikuttaisi hiuksissani pizzan paistuessa uunissa.
Huoh.
Kommentit
Ah, olen niin täysin samaa mieltä!
Suomen kielessähän tavataan noudattaa periaatetta, jonka mukaan sanat kirjoitetaan niin kuin ne lausutaan, ja ainakin mun puheessa jogurtissa kuuluu g eikä mikään k, samoin kuin shampoossa ja shampanjanssa ässä on suhisevampi kuin tavallinen suomalainen s. Ja musta mikään ei näytä tyhmemmältä kuin kirjoitusasu pitsa: siinähän on jo ihan eri fiilis ja mielleyhtymätkin kuin pizzassa.
Just viime viikolla luin jostain että nykyään kielitoimisto katsoo oikeaksi sekä jogurtin, jugurtin että jukurtin. Itse syön kyllä vastedeskin jogurttia. Niin ja pizzaa :)
Heh, tästähän syntyi viime vuonna myös Demi-lehdessä huikea välikohtaus: Lehden lukijat olivat raivoissaan tästä kielitoimiston jukurtti-suosituksesta, joka otettiin käyttöön myös Demissä. Tytöt tekivät toimitukselle vetoomuksen kirjoitusasun palauttamisesta ennalleen, ja lopulta toimitus järjesti äänestyksen siitä, mitä kirjoitusasua tulee käyttää. Jogurtti voitti.
Itse olen sitä mieltä, että molemmat vaihtoehdot ovat vääriä, sillä omassa suussani tämä maitotuote ääntyy jugurttina ;)
Kiitos kommenteista! Tunnen itseni aina niin kovin vanhaksi näiden kielenmuuttumisasioiden edessä; kiva etten ole yksin. Vaikka on tämä sama teema ollut Lilyssä aiemminkin esillä, kutakuinkin samasta kulmasta (en vaan nyt muista kenen esittämänä).
Tommi K:n case Demi lämmittääkin mieltä! Ehkä kyse ei olekaan vanhuuden lieveilmiöistä.
Ala-asteella ollessani muistan, että se oli ehdottomasti jogurtti, mutta sittemmin hyväksytyksi on tullut mulle luonnollisemmin istuva jugurtti. K-versio kalskahtaa tosi pahasti korvaan! Ja kun aihe ruokaan liittyy niin pizzan lisäksi maistuu samppanja (se h ei vaan sinne kuulu..) ja käytän muotoa ruuasta ruoan sijaan.
Olin juuri tulossa sanomaan samaa kuin Tommi K - Journalisti-lehtikin huomioi Demin tapauksen. Muutenkin olen kanssasi samaa vanhoillista koulukuntaa mitä näiden sanojen kirjoitusasuun tulee. Toisaalta minä en ole vieläkään päässyt yli siitä, että nykyään pitää kirjoittaa yhtäkkiä eikä yht'äkkiä...
Täälläkin yksi, joka ei haluaisi katsella jukurttia. Itselle istuu paremmin ihan kumpikin muu muoto, mutta tuossa vikaa. Samoin shampoo ei ole samppoo eikä pizza ole pitsa. Olen vähän sitä mieltä, että näitä sanoja ei pitäisi ruveta suomalaistamaan - kohta kebabkin on kepappia. Kepap pitseeria?
2000-luvun alussa yläasteella ei hyväksytty jukurtin lisäksi muita muotoja. Nyt hyväksyttäviä ovat sekä jukurtti, jogurtti että jugurtti.
En käy ennen pääsiäistä työpaikalla, jossa olisi uusin Kielikello (verkkosivujen perusteella siinä on ollut juttu Kielitoimiston sanakirjan päivityksistä), mutta Yle Etelä-Karjala on käsitellyt aihetta täällä: http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2012/03/kaak_jees_ja_hoh_paasivat_kie...
Ohjeistukset erilaisten sanamuotojen käyttämiseen tiedotusvälineissä ovat hauskoja. Varsinkin kun ne vaihtelevat tiedotusvälineittäin.
Tosiaan: jogurtti, jugurtti ja jukurtti kelpaavat kaikki Kielitoimistolle. :) Samppanja ja sampoo passaavat suomen äännelakeihin, joihin ei kuulu suhuässää. Pizza taas on hyväksytty muoto siinä missä pitsakin.
(Mahtavaa, että kieli puhututtaa, t. kielitieteilijä.)
Kavahdin samaa aamulla - jukurtti kuulostaa jotenkin ihan ... juntilta! Minäkin syön nyt ja jatkossa jogurttia (ääneen lausuttuna jugurttia). Ja Demin toiminta, josta minäkin luin Journalistista, on mainio esimerkki siitä, miten kaikki suomennokset eivät mene läpi. No, ainakaan heti. :)
Hosuli, ei g "kuulu" suomen kielen äännejärjestelmään sen enempää kuin suhu-ässäkään. Ensin mainittu vaan on ehkä oman kirjoitusmerkkinsä (g vs. sh tai s hatulla) ansiosta, tai jostakin muusta syystä, asettunut helpommin myös suomalaiseen ääntämykseen. Eikö olisi muuten myös tosi outoa, jos kirjoitettaisiin esimerkiksi soppailla eikä shoppailla, vaikka soppailla suomen kielen omaan äännesysteemiin paremmin istuukin. (Shoppailla vs. samppanja -tapauksessa tosin lienee kyse lainasanan iästä ja ylipäätään siitä, miten suomalaiset osaavat lainanantajakieltä ja sen äänteitä).
T. toinen kielitieteiljä
Ps. Hauskaa tosiaan, että kieliasiat puhuttavat myös täällä. Tuosta Demin jutusta en ollut ennen kuullutkaan, mielenkiintoista!
Tottapa totta, ettei kuulu. Mutta g esiintyy lukuisissa suomen kielen sanoissa erityisesti äng-äänteen merkitsijänä ja on ehkä siksikin tuttu ja vakiintunut. Suhuässä taas on vieraampi kirjoitusmerkkinä ja kenties äänteenäkin, ja monen suomalaisen suussa shampoo on tosiaan ainakin aiemmin ollut sampoo tai samppoo. Foneettinen kieli, sen mukaiset kirjoitusasut ja kuinka pitkälle ne viedään lainasanoissa... :) Jos shampoo ääntyy nykyään tosiaankin shampoo ja shamppanja shamppanja (tai jopa shampanja yhdellä p:llä, huh!), ehkä kielilautakunnan pitäisi hyväksyä nekin muodot.
Suomen kieli <3
I feel your pain, sister!
Jee, kielikeskustelua! Kiitos kielitieteilijät ja kanssakielenkäyttäjät.
Jonkinlaisena yhteenvetona pakko todeta, että tuo nanskin kepap–pitseeria-kauhuvisio tuntuu pelottavan toteutumiskelpoiselta. 5–10 vuotta, ja sekin komeilee Hesarin etusivulla.
Juu, g esiintyy kirjaimena (ng-äänne) mutta ei äänteenä, siis omaperäisissä sanoissa tai vanhemmissa lainoissa. Uudemmissa lainoissa toki esiintyy. Mietiskelin kyllä kans samaa, että varmaan g:n tuttuutta lisää (vs. suhu-s) juuri se että se kirjoitusmerkkinä on käytössä jo ng-äänteessä.
S vs. suhu-s ääntämysten yleisyydestä en kyllä uskalla sanoa mitään yleispätevää, luulen että molempia esiintyy, ja kaikkea niiden väliltä (samoin kuin k vs. g, ja jopa p vs. b :) ) Ja varmaan joissakin sanoissa toinen on yleisempi kuin toinen. (Miten ääntäisitte/kirjoittaisitte esim. sen pelin, jossa on mustia ja valkosia nappuloita tai sen maksuvälineenä jo hiukan vanhanaikasen arvopaperin, joita usein annetaan esim. hää-, yo- yms. lahjoiksi?) Horjuntaa siis on, niin ääntämyksessä kuin kirjoituksessa. Nähtäväksi jää, mikä asu vakiintuu missäkin sanassa vai mennäänkö usealla eri variantilla pitkäänkin. :)
Ihana postaus ja keskustelu! Itse vihaan myöskin intohimolla pitsaa ja jukurttia. Jos suomalaiset ovat aina osanneet sanoa gramma eikä kramma, niin miksei me osattaisi sanoa jugurtti? Tosin johdonmukaisuudestahan Kielitoimistoa ei ole koskaan voinut syyttää.
Suomessa on syöty pizzaa kymmeniä vuosia, joten tuntuu aika päälleliimatulta ja mielivaltaiselta, että joku voi yhtäkkiä päättää että tästedes suödään pitsaa. Jos uusille ilmiöille pyritään heti kättelyssä keksimään suomenkielinen nimitys, niin se on sitten eri juttu (vrt. Hesarissa vähän aikaa sitten ollut juttu cake popseista, joille ehdotettiin suomennosta kakkutikkari).
Yleensä naiskentelen pilkkua suurella antaumuksella, mutta pitsa on minusta sanana jotenkin sympaattinen, samoin jukurtti. Ehkäpä olenkin sitten juntti, mikäpäs siinä. Sanomalehden sivulta nuo todennäköisesti tökkäisivät minuakin silmään, mutta blogeissa ym. epävirallisemmissa foorumeissa niiden käyttö ei kyllä häiritse yhtään.
Kommentoi