Just Kids
There are many stories I could yet write about Robert, about us. But this is the story I have told. It is the one he wished me to tell and I have kept my promise.
Patti Smithin viime vuonna ilmestynyt Just Kids -muistelmateos kertoo kahden taiteilijan – Smithin itsensä sekä vuonna 1989 kuolleen valokuvaaja Robert Mapplethorpen – yhteisen kasvutarinan.
Syystäkin ylistetty kirja lataa kansiensa väliin valtavan määrän pop- ja rockkulttuurin historiaa. Tapahtumapaikkana on 60–70-luvun vaihteen New York ja Hotelli Chelsean, CBGB-klubin ja Electric Lady -studion kaltaiset ikoniset kohteet. Tarinoissa vilahtavat janisjoplinit ja andywarholit.
Vaikka syrjäpoluille ajautuminen on tässä ympäristössä jatkuva uhka, Smith ei missään vaiheessa eksy reitiltään. Hän toteuttaa aidsiin menehtyneen entisen rakastettunsa, sielunkumppaninsa toivetta. Paljastuskirja Just Kids ei ole, vaikka sivulauseissa ja rivien välissä tuleekin kerrottua yhtä ja toista kirjassa esiintyvistä nimekkäistä henkilöistä.
Just Kids on tarina oman itsensä löytämisestä taiteilijana sekä läheisen ihmisen vastaavasta, rinnakkaisesta matkasta. Itseään etsivät Smith ja Mapplethorpe löytävät New Yorkissa nuorina parikymppisinä ensin toisensa. He rakastuvat. Vaikka symbioottinen suhde muuttuu jossain vaiheessa platoniseksi, kumpikin jatkaa päämääränsä tavoittelua jatkuvassa vuorovaikutuksessa, toinen toisensa innoittajana ja muusana.
Parhaimmillaan elämäkerta paitsi kertoo kiehtovan, ainakin totuuteen pohjautuvan tarinan myytin takaa, se myös avaa aivan uudet näköalat päähenkilönsä elämään ja tuotantoon. Huonoimmillaankin ne tuovat jonkinlaisen lisäulottuvuuden taiteilijan työn tulkintaan ja tutkiskeluun. Tämä lukukokemus kuuluu noihin ensimmäisiin. Se kiehtoo ja inspiroi, pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.
Rakastan pop-/rockelämäkertoja. Ja Just Kids kiilaa rakastetuimpien kärkijoukkoon.
Kommentit
Minäkin rakastan elämänkertoja! Just Kids kuuluu aivan ehdottomiin suosikkeihin, vaikka luin sen aivan vastikään. Siinä oli suurempi tunnelataus kuin monessa muussa vastaavassa teoksessa.
Joo, tosi hieno lataus, olin vaikuttunut. Sekin on kiva, että ennen etäiseksi jäänyt Patti Smith tuntuu nyt paljon helpommin lähestyttävältä. Ja Mapplethorpekin oli mulle ennestään tuntematon.
Luin joskus pari vuotta sitten Mapplethorpen elämänkertaa ja vaikka tyyppi itse paljastui aika kylmäksi ja välillä melkein epäinhimilliseksi, niin juuri nuo Smithin ja Mapplethorpen suhteen kuvailut heidän ja muiden suista kuulostivat siltä mitä sielunkumppanuus voisi olla. Katselinkin tuota kirjaa jo puolisen vuotta sitten, mutta unohdin sen sitten tyystin. Nyt taas muistan!
Marrja, jännä tuo havainto Mapplethorpesta. Itsekin tulkitsin Just Kidsistä, että hän olisi aika haastava tyyppi, vaikka Smith hänestä kauniin kuvan maalaakin.
Mutta tartupa kirjaan. Kuvat, runot, kirjeet ja muut henkilökohtaiset lisukkeet, jotka siitä itse tarinan lisäksi löytyvät, herkistävät.
Kommentoi