Olin työpaikkakiusattu, näin minua alistettiin

Ladataan...
Auringonpolttamat

Edellinen työpaikkani italialaisessa sukellusresortissa oli helvetillinen kokemus. Lue koko tarinani ja jaa omat kokemuksesi muiden kanssa.

Vuosi sitten kouluttauduin sukelluskouluttajaksi, ja sain heti työtarjouksen paikasta sopivasti läheltä kotiani. Olin kerran aiemmin vieraillut kyseisessä luksusresortissa, ja se vaikutti upealta. Hienot veneet, upea ravintola, uima-allas ja viihtyisät bungalowit valkoisella hiekkarannalla. Edellinen sukelluskouluttaja oli lähtenyt nopealla varoitusajalla, ja paikka tarvitsi pikaisesti kouluttajaa. Ja minä tarvitsin kipeästi työpaikkaa, tai oikeastaan vielä kipeämmin työpaikan mukana tulevaa Indonesian työ ja -oleskelulupaa. Indonesiassa turistiviisumilla voi oleskella enimmillään kolme kuukautta, sen jälkeen pitää tehdä reissu ulkomaille. Se alkoi käymään kukkarolle, ja muutenkin halusin jotain pysyvää.

Työnantajani tiesi, että olin lähes epätoivoinen. Se pisti hänet hyvään neuvotteluasemaan. Joutuisin itse maksamaan työluvan (reilu 2000 euroa ensimmäiseltä vuodelta) ja peruspalkkaa saisin kuussa reilut kolmesataa euroa. Kuulosti aika suolaiselta ja yritin tingata, että hän maksaisi edes puolet luvasta, mutta mies oi järkkymätön. Ota tai jätä -tyyppinen tarjous. Olisi pitänyt jättää, menisihän ensimmäiset kuusi palkkaa työluvan maksuun. Saisin myös tehdyistä kursseista provikkapalkkaa, mutta sen suuruus vaihtelisi sukeltajien määrän mukaan.

Otin kuitenkin harkinnan jälkeen paikan vastaan ja aloitin innolla ensimmäisessä oikeassa sukelluskouluttajan pestissäni. Heti kättelyssä kävi ilmi, ettei juuri kukaan vieraista tullut resorttiin tekemään sukelluskurssia, ja ensimmäisen kahden kuukkauden aikana tein vain muutaman hassun kurssin. Se turhautti, sillä olin nimenomaan pyrkinyt kouluttajaksi, koska halusin opettaa ihmisiä sukeltamaan. Sen sijaan minut pistettiin tekemään inventaarioita ja paperihommia. Eikä siinä mitään, kyllä toki tykkään tehdä kaikenlaisia työtehtäviä, mutta olin silti pettynyt, etten päässyt opettamaan niin kuin olin kuvitellut.

Olin kuitenkin siinä uskossa, että kun sesonki alkaisi, oppilaita varmasti riittäisi. Myöhemmin kävi ilmi, että suuret oppilasmäärät olivat vain unelmaa. Pomoni oli pimittänyt tiedon minulta tahallaan.

Tykkäsin kovin työkavereistani sukelluspuolella, itse asiassa koko resortin väki oli tosi mukavaa. Paikan manageri oli italialainen nainen, jonka kanssa tulimme erittäin hyvin juttuun. Etäinen pomoni oli myös jees.

Kaikki muuttui, kun toinen sukelluskouluttaja saapui. Tämä reilu kolmekymppinen kaljuuntuva lyhyt italialaismies saapasteli paikalle omistajan elkein ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kaikkien selkäpiitä välittömästi. Tiesin, ettei tästä seuraisi hyvää, mutta yritin ajatella positiivisesti; ehkä ensivaikutelma oli väärä. 

Ei valitettavasti ollut, ja jo ensimmäisellä viikollaan kusipää puukotti minua selkään puhumalla täysin paskaa minusta paikan omistajalle. Omistaja, joka oli paikalla vain parin viikon lomalla vaimonsa kanssa, tuli haukkumaan ja huutamaan minulle täysin syyttä. Selvitin asian sukeltajan kanssa, ja hänellä ei ollut mitään ongelmaa. Uusi tulokas kaljupää oli pönkittänyt omaa asemaansa isojen herrojen silmien edessä lyttäämällä minut ilman pätevää syytä. 

Kusipään käytös jatkui huonona ja muuttui huonommaksi päivä päivältä. Hänellä oli tapana huutaa asiat työkavereilleen, kun ei muuten saanut tahtoaan läpi. Tai sitten ihan muuten vain. Hikikarpalot valuen hän yritti kaikkensa esittääkseen pätevää polkemalla muiden ehdotukset pohjamutiin ja pitämällä oman päänsä.

Tämä henkilö ei ollut koskaan ennen ollut Indonesiassa aikaisemmin ja kuvitteli kuitenkin tietävänsä kulttuurista ja ihmisistä kaiken. Heitteli työkavereistaan rasistisia huomautuksia. Ajatteli varmaan, ettei resorttia ollut edes olemassa ennen kuin hänen korkeutensa saapui paikalle.

- En halua, että nämä ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan, haluan heidän vain tekevän niin kuin minä sanon.

Mutta täytyy sanoa, ettei kaikki ollut täysin hänen syytään.

Meidän pomomme kohteli uutta tulokasta kuin kuningasta, antoi tälle nimenkirjoitusoikeuden firman tileille saman tien, vei kaupunkiin syömään, juomaan ja iloitsemaan maksullisten naisten palveluista. Usein lounaalla työpäivän aikana he juttelivat italiaksi koko ruokailun ajan minun istuessani vieressä hiljaa, enhän puhu kieltä. Sovinistisukelluskouluttajalle annettiin kolme kertaa enemmän palkkaa, hänen työlupansa oli totta kai maksettu, hänen lentonsa ja hotellinsa Italiassa ja Singaporessa oli maksettu, minä jouduin itse maksamaan viisuminhakureissun Singaporeen ja nukuin kaverini sohvalla. Kaljupäälle maksettiin kahdeksan sataa dollaria hurvittelurahaa kolmen päivän reissuun, minulle ei annettu latiakaan.

Ja meidät oli siis palkattu samaan työhön. Työtehtävämme olivat samat sillä erolla, että kollegani asuisi resortissa (eli olisi töissä usein myös iltaisin), kun taas minä lähdin töiden jälkeen kotiin. Silti olin usein töissä kymmenestä kahteentoista tuntia, kuusi päivää viikossa.

Valitin järkyttävästä palkkaerosta pomolleni, joka sanoi, että oli kiinnittänyt toisen kouluttajan resorttiin jo aikaa sitten, ja siksi hänen palkkansa oli huikeasti minun palkkaani suurempi. Sanoin, ettei selitys riitä, ja sainkin aikaan pieniä muutoksia työnkuvissamme. 

Mitä enemmän aikaa kului, sen sietämättömämmäksi kollegani käytös muuttui. Managerina toiminut nainen joutui lähtemään resortista, koska hän ei saanut veljensä häiden vuoksi yhtä viikkoa lisälomaa. Kun oli neiti Italian viimeinen ilta saarella, häipyivät pomo ja laita-se-sukka-housuihin-kouluttajakollegani yhdessä kaupunkiin yhteisille riennoillensa, vaikka pomo oli luvannut järjestää ystävälleni läksiäiset. Samana iltana resorttiin myös saapui seitsemäntoista uutta vierasta, eikä kukaan ollut maininnut minulle sanallakaan, että miehet ovat aikeissa häipyä juhlimaan. Kun kaverit olivat jo häipyneet kemuihinsa, sain tietää uusista vieraista, ja jouduin jäämään töihin yöksi. 

Pitkän päivän päätteeksi istuimme ystäväni kanssa terassilla tuumaillen, että "this is a man’s world", ja varsinkin tässä resortissa vain miesten hyvä-veli-kerholla on merkitystä. Neiti Italia laittoi pomollemme tekstarin, että voimmeko juoda hänen viimeisen iltansa kunniaksi yhden pullon valkoviiniä. Pomo, joka tuhlasi illan aikana rahaa hänen ja kollegani rientoihin juottoloissa miljoonien edestä sanoi, että meidän pitäisi maksaa pullo itse.

Kiitos hei totesi naispuolinen työkaverini ja lähti seuraavana aamuna katsomatta taakseen. Jäin yksin.

Tilanne paheni, kun pomomme lähti Italiaan raskaana olevan vaimonsa luokse. Ennen olimme tasaveraisia diving centerin sukelluskouluttajia, nyt kollegastani tehtiin resortista vastaava henkilö pomon poissaollessa. 

Jos kusipää-rasisti-italialaismies oli ennen mulkkumainen, nyt hänen käytöksellään ei ollut minkäänlaisia rajoja. Kaikki tekemäni asiat olivat väärin. Kun hoidin asikkaiden tarpeita vastaanoton kanssa, ja ilmoitin asiasta jälkikäteen munapäälle, sai hän järkyttävät raivarit ja alkoi huutaa sekä minulle että vastaanoton jampalle. Ettemme olleet kertoneet hänelle. Aivan normaaleja jokapäiväisiä asioita, asioita, joita olin hoitanut jo ennen kuin hän tuli koko työpaikkaan. Kaikki, mitä ehdotin, dumattiin. Kun perheeni oli kylässä ja tekemässä sukelluskurssia, vei kollegani kaikki regulaattorit aamulla veneisiin paikallisten sukelluskoululaisten käytettäväksi täysin vastoin kaikkia ohjeita. Jos meillä oli erimielisyyksiä esimerksiksi kurssin sisällöstä, hän peruutti seuraavan päivän veneeni ja ilmoitti joskus tekstiviestillä, että minulla olisi tänään vapaapäivä, koska en osaa käyttäytyä. Erään kerran hän jätti minut ja sukelluskurssista maksavan veljeni rannalle tunniksi huvikseen. Lähetti ala-arvoisia tekstiviestejä eikä pystynyt järkevään keskusteluun.

Hän itse ei tiennyt järjestömme sääntöjä ja laittoi sukellusoppilaita vaaratilanteisiin vastoin ohjeita, väitti tietävänsä kaiken. Loppujen lopuksi aina kävi ilmi, että minä olin ollut oikeassa. Ja aina hän vain väisti kritiikin itseään kohtaan, alkoi huutaa ja rähjätä. Minulle myönnettiin "Certificate of excellence" hyvien sukeltaja-arvioiden vuoksi, ja kaljupää sai asiakkailta huonoa palautetta käytöksestään. Hän huusi paikallisille sukellusoppilaille kurssin aikana vieraiden läsnäollessa.

- Jos olet tullut tänne vain pitämään hauskaa, voit poistua altaasta saman tien! 

Usein lamaannuin, vaikka voin olla aika tiukka suustani, jos niikseen tulee. Tämän miehen käytös oli kuitenkin niin käsittämättömän törkeää, etten osannut sanoa hänelle kunnolla vastaan. En tiedä, miksi jäin paikkaan niin pitkäksi aikaa. En voinut uskoa, että joutuisin ottamaan loparit, sillä tiesin, etten ollut tehnyt mitään väärää. Kouluttajakollegani kuitenkin puhui selkäni takana pomollemme minusta jatkuvasti paskaa, ja pomomme ei taida vieläkään tietää, että minä pystyisin monilla tiedoillani sulkemaan koko resortin. Muun muassa sillä tiedolla, että työntekijällä työluvan maksattaminen on vastoin Indonesian lakia.

Mutta halusin yrittää. Aloin sanoa hänelle vastaan, ja vastaukseksi sain aina huutoa ja vähättelyä. Tai sitten hän heitti kaikki muistiinpanoni ja sukelluskursseihin liittyvät materiaalini ROSKIIN. Hän ei kuulemma tiennyt kenen ne ovat, ja koska olin juuri silloin vapaalla, kun mies inventaariota teki, hän ei voinut minulta asiasta kysyäkään.

Viimeinen niitti kuitenkin tuli hääpäivänäni, jolloin tämä pikkumunainen pienen miehen syndrooman omaava rasisti-sovinisti-kiusaaja aiheutti verenpaineen nousua ennen seremonian alkua. Siloin päätin, että jättäisin tämän työpaikan takuulla.

Kun pomomme tuli takaisin Italiasta, irtisanouduin työstäni. Anelujen jälkeen lupasin jäädä vuoden loppuun. 

En ole koskaan tuntenut niin suurta helpotusta kuin hetkellä, jolloin sain lopputilin käteeni ja kävelin ulos resortista. En enää koskaan alentuisi samaan tilanteeseen. Nyt ihmettelen, miten siedin tilannetta yli puolen vuoden ajan. Ja tämä kiusaaja on työpaikassaan edelleen.

Onko sinulla ollut vastaavia kokemuksia? Onko sinua kiusattu/alistettu työpaikallasi?

Share
Ladataan...

Kommentit

miisu (Ei varmistettu)

Muutamassa työpaikassa on tullut melko paljon lokaa niskaan. Itse en ainakaan nuorempana uskaltanut sanoa, vaikka tiesinkin kohtelun olevan vastoin kaikkia säädöksiä. Myöhemmin olen itselleni luvannut, ettei vastaava tule omalla kohdallani enää tapahtumaan. Minulle on huudettu asiakkaiden edessä täyttä kurkkua virheestä, jota en koskaan ollut tehnyt, uhkailtu levittää pahaa sanaa minusta muille saman alan työllistäjille, mikäli irtisanoutuisin. On jätetty osa palkasta maksamatta sääntöjen vastaisesti ja kuitenkin teetetty ylitöitä ilman lakisääteisiä taukoja.

Joillain aloilla on valitettavasti vallalla käsitys, että työnteko-oikeus on itsessään suuri palvelus ja laupeuden osoitus työntekijää kohtaa, eikä hänellä sen lisäksi tule olla mitään muita oikeuksia. Vaikka laki niin määräisikin. Osittain tämä on mielestäni myös työntekijöiden vika, pitäisi osata yhdistää voimansa ja sanoa joukolla vastaan. Käytännössä tämä vaan on valitettavasti usein hankalaa :/

Auringonpolttamat

Hei Miisu! 

On niin totta tuo toteamuksesi siitä, että joillain aloilla on käsitys siitä, että työpaikka itsessään on lottovoitto, ja sen vuoksi työntekijällä ei ole oikeutta vaatia mitä hänelle lain mukaan kuuluu. Yksi tällaisista aloista on media-ala. Muutama vuosi sitten (ja ehkä vieläkin) media-alalle koulutettiin liikaa väkeä ja jokaiseen työ- ja harjoittelupaikkaan on niin kova tunku, että työnantaja pystyy määrittelemään sopimukset hyvin heikoiksi työntekijän kannalta. Kaikkeen on suostuttava, jos vain töitä sai. 

Andy (Ei varmistettu)

Ihme juttu ettet ole aiemmin tajunnut, että sukeltaminen ei vaan ole naisten heiniä. Olisit pyrkinyt vaikka vastaanottovirkailijaksi, niin olisit voinut saada asiakkailta vähän tippiäkin, jos olisit hoitanut myös "huonepalvelua" sopivasta maksusta. ;)

Pumpui

Tuo on kyllä jännä, kuinka joillain aloilla perustellaan kehnoa palkkaa sillä, että ollaan kutsumusammatissa. Ihan kuin se automaattisesti oikeuttaisi maksamaan ihmiselle moniin muihin duuneihin verrattuna matalampaa palkkaa, että tämä haluaa tehdä alan töitä..

Mun kauhein työkokemus oli lyhykäiseksi jäänyt pesti aikoinaan eräässä myymälässä. Työkaverit ja asiakkaat olivat ihania, mutta pomo oli lapsia aamiaiseksi syövä monsteri, joka surutta tylytti alaisiaan, moitti näiden ulkonäköä, yleistä olemusta ja oikeastaan kaikkea. Hän yritti estää työkavereiden kaveeraamista vapaa-ajalla, lähetti sukulaislikkansa vakoilemaan meitä itse poissa ollessaan ja muutenkin teki kaikkien olosta ikävän. Viimeinen niitti oli, kun hän lopetti työsuhteeni (viikkoa ennen koejan päättymistä) asiakkaiden edessä... Olin niin onnellinen päästessäni pois paikasta!

 

Noona (Ei varmistettu)

Minulla työpaikkakiusaaminen edellisessä työpaikassani ilmeni pääasiassa puhumattomuutena: minulle ei puhuttu, tärkeitä työasioita saatettiin jättää kertomatta ja välillä pakon edessä sitten vaihdettiin tiuskien muutama sana. Lisäksi kaksi (ainoata) kollegaani puhuivat minusta selän takana pahaa (mutta niin, että minulle kävi kyllä ennen pitkää hyvin selväksi, että minusta puhutaan). Kun olin sairaslomalla muutaman päivän, sain epämääräistä vihjailua siitä, että olin ollut turhaan töissä pois. Mikään, mitä tein ei kelvannut (minulle valitettiin mitä omituisimmista asioista, ja säännöt olivat aivan erilaiset minulle ja kollegoilleni). Lopulta aloin itsekin hieman kyseenalaistaa, että olenkohan minä ihan surkea työntekijä. Kaiken tämän takana oli ilmeisesti kateus siitä, että olin nuorempi ja tein työni paremmin kuin nämä kaksi. Puhuin asiasta esimieheni kanssa, mutta hänen mielestään kyse oli lähinnä siitä, että "kemiat eivät kohdanneet" eikä hänellä ollut kykyä tehdä asialle mitään. Esimieheni ei ollut kanssamme työpaikalla ja silloinkin kun hän siellä satunnaisesti kävi, oli muiden helppo esittää, että asiat ovat hyvin. Viime vuosi oli siis melko rankka, koska olin töissä käytännössä aivan yksin. Onneksi lähdin pois.

Auringonpolttamat

Kiitos kaikille kommenteista! 

Andy: On totta, että jotkut ala eivät vain ole naisia varten ;) Tuosta tippikulttuurista muuten sen verran, että monet turret kuvittelevat, että me länkkärit vedetään täällä paljon suurempaa palkkaa kuin paikalliset. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi sukellusoppaat tienaavat saman verran meidän kouluttajien kanssa, jos sukeltavat paljon. Monet (varsinkin amerikkalaiset) tippaavat resortin paikallista henkilökuntaa, mutta meille vaaleille ei tippejä heru. Eräänkin kerran yksi vanhempi sukeltamies oli aika huonossa hapessa huoneessaan. Vaimo soitti respaan ja pyysi tuomaan lisätuulettimen huoneeseen. Vaimo tippasi tuulettimen tuojaa Rp. 50 000 -setelillä (n. 4,5e). Kun mies meni huonompaan kuntoon, soitettiin minut paikalle. Minä hoidin potilasta 100% hapella ja nesteytin sekä valvoin hänen vointiaan tuntikausia. Minulle ei tippiä herunut. Mutta toivottavasti kukaan ei saa tästä kommentista sellaista käsitystä, että tekisin duunia vain tippien toivossa, sillä se ei pidä paikkaansa. Tippi on vain positiivinen ylläri silloin tällöin :)

Lotta Katariina: Välillä on vaikea ymmärtää, mitä mulkkumaiset esimiehet kuvittelevat käytöksellään saavuttavan. Mielestäni hyvä pomo on sellainen, joka saa alaistensa parhaat puolet esiin ja saa ihmiset motivoitumaan työhön (ja ansaitsemaan näin firmalle lisää rahaa). Ja miten aina käy niin, että moni on päässyt esimiesasemaan kyynärpäätekniikalla? Miten annamme heidän kävellä ylitsemme?

Noona: Kaamea tarina. Uudessa työpaikassa aloittaminen on aina haasteellista; kuinka päästä porukkaan mukaan, kuinka oppia talon tavoille jne. Mutta jos heti alusta saakka tehdään selväksi, että kuka ei kuulu joukkoon, alkaa itsetunto olla liian kovalla koetuksella. Niin surullista, että ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti. Kukapa sellaista käytöstä haluaisi itse kokea? Käsittämätöntä. Minusta ainakin tuntui todella pahalta aina palatessani kotiin. Tunsin, etten ole tarpeeksi hyvä, että minun  sosiaalisissa taidoissani on varmaan jotain pahasti vialla, kun en tule toimeen kollegani kanssa. Joka päivä tilitin miehelleni ja kavereilleni, kuinka epäreilu kollegani oli jälleen ollut päivän aikana. Olin usein ahdistunut asiasta, mutta asiasta puhuminen auttoi.

 

 

 

Sea Legs

Joo mä komppaan lottaa ihan kybällä. Ja Noona, oh dear.. Mulla on kokemuksia hyvinkin samankaltaisia, täysin! oi voi.. Mutten voi puhua niistä julkisesti, ja kaverit ovat saaneet tuta psykologin ohella mun vuodatukset. 

valitattavaa on, että nää asiat seuraa lopun elämää tietyllä tavalla. Ja itsestä on kiinni kuinka paljon se haittaa omia polkuja. Shit. Että alkaa vituttaa oikein ihmisten vallanhimo ja elantonsa ansaitsemine ilman mitään käytöstä. Kauheinta on se, että joskus nämä tyypit ovat olleet niitä joihin sä ekana luotat ihan täysin ja sitten ne tuhoaa sut täysin. Siinä sitten mietit mudan keskellä että taisin ansaita tämän, sillä ei enää muista kuka olit ennen kohtaamiset vallanhimosten kusipäänarsistiöykkäreiden kanssa. Huh. Ei vihaa. Ei liioin rakkauttakaan.. Muttei ymmärrystäkään täältä heru. 

Kaiken jälkeen, ei koskaan mennä samaan asemaan kuin he, jotka ovat meitä kohdellut huonosti. rakkautta ja Energiaa virtaavaa kaikille. :) 

Vierailijax (Ei varmistettu)

Huh mitä settiä. Oletko löytänyt uuden työn? Toivottavasti mitään tuollaista ei enää tule vastaan!

Auringonpolttamat

Moi Vierailijax! :)

En ole oikeastaan etsinytkään uutta työtä, puuhailen vähän omia juttuja tässä välissä. Ensi elokuusta alkaen hamaan tulevaisuuteen duunia on kyllä taas tarjolla. :) 

Elämä on liian lyhyt, aina on vaihtoehtoja, aina on valintoja.

Työpaikkakiusattu (Ei varmistettu)

On , valitettavasti :( vähän saman tyyppistä hommaa ja olen ollut ja olen edelleen saikulla sen tähden alk. 31.01.2012 .
Minun kolleegani (nuorempi) aloitti pomputtelun ja mustamaalaamisen hän ei itse jostain kumman syystä halunnut tehä yhteistyötä kanssani ja teki myös sen minulle hyvin selväksi , mutta meni sitten esimiehellemme sanomaan etten minä tee yhteistyötä kaikkien kolleegoitten kaa yms .

Heipä hei!

En lukenut kovinkaan paljon kun oli pakko jo sen verran kertoa, että työpaikkakiusaamista oli Suomessa, isossa firmassa. Enkä edes itse avoimena, iloisena ihmisenä osannut sitä sellaisena ottaa. Luojan kiitos olin puhunut työterveydessä asiasta kuitenkin jo ensimmäisenä työvuotena kyseisessä firmassa, jossa helvetilliset viimeiset kuukaudet olin ylennettynä avainasiakaspäällikkönä. 

No.. olin sairaslomalla siinä heti aika nopeasti ja lopulta neuvottelin itseni firmasta ulos, pakkasin laukkuni ja lähdin Suomesta. Tämä tosin oli muutenkin suunnitelmissa. Tästä asiasta sen arkaluontoisuuden vuoksi en ole kirjoittanutkaan. Ehkä joskus, mutta hyvin varovasti. Haluan pitää sen oyj:n takanani. Mutta sen verran on pakko sanoa, että tämä ison konserninjohtaja oli uskomattoman ymmärtäväinen ja synkkasi hyvin. Lupautui jopa suosittelijakseni :) Kyykytys jatkuu firmassa edelleen, olen kuullut. Siellä on hyviä ystäviäni, jotka ovat olleet vuosikymmenet, eivätkä uskalla muutakaan. 

No sitten Italiaan.. :D :D Madonna mia! Kuule, ehkä joskus ehdin kirjoittamaan omasta paskapäästäni :D Olihan sekin kyykyttämistä :D No.. minua ei kauan niin kohdella. Se on sitten CIAO, CIAO!

 

 

Kommentoi

Ladataan...