Riitaa rahasta, apua kaivataan

Ladataan...
Auringonpolttamat

Raha on ehkä maaiman turhin ja yleisin riidanaihe parisuhteissa. Tai ainakin minun parisuhteissani. Rahankäyttö on hyvin yksilöllinen asia, toisilla setelit polttelee taskussa, toinen punnitsee jokaisen ostoksen. Toinen tykkää ostella elektroniikkaa, toinen säästäisi rahat lomamatkaan. Toinen ostaa merkkivaatteita ja toinen kulkee dressmannin vetimissä ja tuntee, että yhteiset rahat käytetään turhuuksiin. Toinen säästää pahan päivän varalle ja toinen elää hetkessä.

Itse olen hyvin tarkka rahankäytössäni. Liian tarkka, totean itse ja sen varmasti saisin kuulla kaikilta edellisiltä kumppaneiltanikin. Syynään hintalappuja ja etsin väsymättä parasta hinta-laatusuhdetta. Mutta tarkka ei silti tarkoita, että olisin pihi. Saatan laittaa satasia laaturuokaan tai -ravintolaan surutta, mutten raaski ostaa uutta talvitakkia, koska edellinen on vielä ihan hyvä. Saatan käyttää jokaisen säästetyn pennin matkustamiseen enkä mieti tulevaisuutta tippaakaan. Mutta jos joku tavara menee hukkaan tai rikki ennen aikojaan, harmittelen menetettyjä euroja päivätolkulla. Jos ajan taksilla kävelyn sijaan, saan morkkiksen. Ajan pummilla yhden pysäkinvälin metrolla, koska lippu on liian kallis, mutta tarkastusmaksusta ruoskisin itseäni kuukauden.

Mieheni ei ajattele rahaa juuri lainkaan. Se on hänelle välikappale työn ja mukavuuksien välissä. Hän ostaa kaupasta mitä huvittaa, tarvitsipa hän sitä tai ei. Hän ostaa minulle ja muille kivoja lahjoja ja saa kaikki hyvälle tuulelle. Hän lainaa rahojaan indonesialaisille kavereille, vaikka tietää, ettei saa rahoja koskaan takaisin. Lomalla hän ottaa parhaimman hotellihuoneen, vaikka perushuonekin olisi ihan kiva. Hän haluaa, että minä nautin.

Olen tavallaan kateellinen, että hänellä on niin mutkaton suhde rahaan eikä hän vaivaa päätään murehtimalla niinkin toissijaisesta asiasta kuin valuutta. Mutta. Ne riidat. Mieheni unohtaa kympin maksavan oliiviöljyn kassalle. Ostaa minulle lahjaksi kuukausipalkkani hintaisen puhelimen, jota en todellakaan tarvitse. Ostaa minibaarista viiden euron veden, koska ei muistanut ostaa vettä matkalla hotelliin. Ylittää vahingossa tilinsä saldon ja joutuu pulittamaan siitä kymmenen puntaa. Ostaa sadan euron elektronisen savukkeen ja menee se taskussa sukeltamaan. Saisi varmasti parkkisakkoja, jos oltaisiin jossain missä olisi autoja. Häntä ei kauaa harmita, jos joku tavara menee rikki, koska tarvikkeet on tehty kulutukseen ja niin vain käy. 

Eli mielestäni käyttää rahaa harkitsemattomasti ja oravannahkoja menee aivan hukkaan. En voi sietää, että käyttökelposta rahaa laitetaan vessanpöntöstä alas. Hermostun.

Kun muutin tänne vuosi sitten, aloimme puhua raha-asioista. Itse olen omien ja ystävien parisuhteita seuranneina todennut, että parisuhteelle on parempi, että molemmilla on omat tilit, omat rahat. Aviomieheni mielestä ehdotukseni erillisistä rahoista oli huono. Hän näki esittämäni asian loukkauksena häntä ja parisuhdettamme kohtaan. Mieheni mielestä kaikki rahat olivat tästä eteenpäin yhteisiä, koska jaamme kaiken muunkin tässä elämässä. Elämämme loppuun saakka. Hän ansaitsee minua enemmän, joten kyse ei todellakaan ollut siitä, että hän haluaisi päästä käsiksi minun massiiviseen omaisuuteeni tai vielä huikeampiin tuloihini.

Ja kyse ei todellakaan olisi siitä, että kokisin yhteisen rahalippaan rajoittavan omia kulutustottumuksiani. Ongelma piili siinä, että kun mieheni käyttää rahaa omiin juttuihinsa (eli ehkä mielestäni tuhlaa rahoja, meillä jokaisella kun on omat näkemyksemme siitä, mikä on turhaa ja mikä ei), tuntuu, että hän tuhlaa samalla myös minun rahojani.

Mutta tiedän myös, ettei minun ratkaisumallini omista rahoista ole täydellinen. Enkä edes oikein tiedä, miten se käytönnössä toteutuisi. Kun käymme ruokakaupassa, olisi naurettavaa jakaa lasku puoliksi niin kuin yksi tuttavapariskunta tekee. Toinen pariskunta laittaa kaikki kuukauden aikana yhteiseen talouteen ostetuista tarvikkeista kuitit talteen, ja kuun lopussa tehdään tilinpäätös, kuka on kenellekin velkaa ja kuinka paljon. Ei kuulosta hyvältä sekään. 

Nyt me olemme tilanteessa, jossa mieheni kaikki rahat tulevat minun tililleni. Annoin hänelle toisen pankkikorttini ja käyttää rahojaan sieltä kuinka haluaa. Paitsi, että kyselen aina nettipankissa käydessäni, että mikä on tämä ja tämä maksu. Koska haluan tietää, mihin rahat tililtäni menevät, vaikka eivät ne ole edes minun ansaitsemiani. Mieheni ei ikinä kysyisi minulta näitä kysymyksiä. Osaksi siksi, että hän tietää minun käyttäneen rahat johonkin hyödylliseen ja osaksi siksi, ettei häntä edes kiinnosta kuinka paljon käytän ja mihin. Mutta minua kiinnostaa.

Tilanne on vielä auki, olemme lykänneet ns. lopullisen rahapäätöksen tekemistä, koska siitä tulee helposti riita. 

Onko sinulla hyviä neuvoja, kuinka raha-asiat hoidetaan parisuhteessa ilman riitoja? Olen kiitollinen kaikista ohjeista.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä toinen rahasta tarkka! Me avattiin kuittirumban jälkeen kolmas, yhteinen tili. Molemmat laittaa sinne saman summan rahaa kuukaudessa, ja se käytetään yhteisiin asioihin. Loput rahat omalla tilillä on oikeasti omia rahoja, eikä se sitten kuulu toiselle (tai stressaa toista verkkopankissa) että mihin kukin omat rahansa haluaa laittaa.

Mun mielestä oikein toimiva ratkaisu.

L* (Ei varmistettu)

Meidän rahariitamme loppuivat,kun avasimme pankkiin yhteisen "taloustilin". Molemmilla on tilille kortti, ja tililtä maksetaan yhteiset kulut, kuten ostokset ruokakaupassa, perustarvikkeet kotiin sekä mahdolliset yhdessä sovittavat suuremmat investoinnit.

Kun käymme yhdessä ulkona syömässä, leffassa tms. maksamme kulut yhteiseltä tililtä. Molemmat sen sijaan maksavat omat shoppailunsa ja matkansa ym. omalta tililtään. Suosittelen lämpimästi!

Maria R

Meillakin oli Suomessa omat tilit ja yksi yhteinen "ruokakauppatili". Toimii hyvin, etenkin kun kaikki kolme tilia ovat samassa pankissa. Taalla Singaporessa on vain omat, mutta rahat ovat tavallaan silti enemman yhteisia kuin Suomessa eika sentteja lasketa. 

Harkitse viela niita omia tileja, se minimoisi turhat kinat ja poistaisi tarpeen kysya minne rahat on menneet. :)

Minustakin tuollainen yhteinen "taloustili" molempien henkilökohtaisten tilien lisäksi kuulostaa hyvälle. Tosin rahaa laittaisin tilille tietyn prosenttiosuuden tuloista (esim. molemmat siirtävät palkastaan vaikka 50% tilille), jolloin vähemmän tienaavan ei tarvitsisi maksaa suhteessa enemmän yhteisistä kuluista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meilläkin on yhteinen taloustili, josta ostetaan ruuat ja muut yhteiset jutut kotiin. Tai jos käymme yhdessä ulkona, kulut maksetaan yhteiseltä tililtä. Ideaalitilanteessa molemmat siirtäisi tilille yhtä suuren osuuden palkastaan, mutta koska olen opiskelija, mieheni maksaa suuremman osan yhteisistä menoista. Omilta tileiltä maksetaan sitten kaikki omat jutut (ja joskus myös yhteisiä juttuja jos siltä tuntuu). Hankimme yhteisen tilin heti kun muutimme yhteen emmekä ole viiden vuoden aikana kertaakaan riidelleet rahasta, joten todella suosittelen taloustiliä.

Toisaalta olemme rahankäyttötavoiltamme melko samanlaiset, eikä kummallakaan ole esimerkiksi tapana tehdä suuria ostoksia kertomatta toiselle ensin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä myös yhteinen tili, josta maksetaan yhteiset jutut. En pidä järkevänä, että kaikki miehesi rahat tulevat sinun tilillesi, suomessa ei ainakaan myöskään verotuksen takia toimisi.
Toki omat rahat saa käyttää mihin haluaa ja sen ei pitäisi olla toisen asia. Ehkä voit ilmaista asian niin, jos hän arvostaa mielipiteitäsi, hän myös kuuntelee mainitsemissasi lahjaasioissa sinua. Yksi keino rajoittaa omien rahojen käyttöä on avata tili, jolta voi nostaa tietyllä aikavälillä vain tietyn määrän rahaa, näin ehkä huomaa, että joskus rahat loppuvat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen niin samanlainen kuin sinä rahankäytön suhteen! Mieheni on ehkä vähän hövelimpi, mutta toisaalta elektroniikkaa ostaessaan harkitsee ja vertailee pitkään ennen ostamista. Talvitakki on ollut sama vuositolkulla, jos en löydä ihan täydellistä niin en tuhlaa rahojani vaan käytän ne mieluummin matkusteluun (mihin saattaakin mennä tuhansia vuodessa). En myöskään kestä pitää visalla luottoa vaan haluan maksaa sieltä kaiken samantein pois, miehellä saattaa roikkua jatkuvasti Visalla jotain. Mielestäni se pitää maksaa ensin pois ja vasta sitten tehdä lisää hankintoja.

Meillä on erilliset tilit ja myös yhteinen tili, mistä maksetaan vuokra/vastike/laina, muut laskut ollaan jaettu tulojen suhteen suunnilleen puoliksi ja hoidetaan ne omilta tileiltämme. Ruokakauppailuun meillä oli ennen S-etukortilla yhteiset rahat, mutta nyt maksetaan suunnilleen vuorotellen kaupassa. Samoin ulkona syödessä se maksaa jolla on tilillä enemmän rahaa :) Jopa Suomessa tämä hämmentää välillä miehelle laskun antavia tarjoilijoita, välillä nainenkin voi maksaa laskun. Rahan käyttö tosin syö välillä hermoja, kun olen varaamassa matkaa ja enemmän ansaitseva mies sanoo ettei hänellä ole varaa kun Visallakin on vielä kaikenlaista. Usein maksankin lennot ja hotellit etukäteen ja reissulle mennessä mies maksaa kaiken ja minä voin lauleskella iloisena kun ei jää reissulta Visalle maksettavaa :)

Tämä juttu sai kyllä miettimään, että pitäisikö meidänkin käyttää yhteistä tiliä enemmän ja tilata siihen molemmille kortit. Täysin yhteinen taloustili kaikille yhteisille menoille kuulostaa kyllä aika hyvälle ratkaisulle, vaikka tämä joustavampikin järjestely on toiminut aika hyvin <3

Auringonpolttamat

Kiitos hyvistä ehdotuksista! Ongelmana noiden tilien suhteen on ollut se, että mieheni pankkitili on brittipankissa ja rahojen siirto puntatililtä eurotilille maksaa aina kympin verran per siirto. Ja koska miehelläni ei ole ollut tuloja kotimaassaan vuosiin, joten hän ei myöskään voi saada sieltä luottokorttia. Eli kaikki nettiostokset menevät minun luottokortilleni joka tapauksessa.

Sinänsä tilanne on erilainen kuin ns. normaalissa elämässä sivistysvaltiossa, jossa on oikeasti vuokria tai ruokakauppalaskuja maksettavana. Meillä niitä ei ole, vaan kaikki ostokset ovat enemmän tai vähemmän niitä ylimääräisiä ostoksia kuten vaatteita, pelejä, lentolippuja, aurinkolaseja, herkkuja. 

Itse saan täällä palkkani käteisenä, joka yhtenä tekijänä vaikeuttaa raha-asioiden hoitamista. Mieheni palkka on tullut ennen lomia minun tililleni, koska pystyn paremmin seuraamaan menoja nettipankista. Mieheni brittipankin nettipankki ei tällä hetkellä toimi, koska mieheni pitäisi käydä allekirjoittamassa henkilökohtaisesti jokin lappu pankin konttorissa Lontoossa. Ja se onnistuu aikaisintaan vuoden lopussa.

Kohti taloustiliä siis. Yhdessä tänä vuonna täyteen tulevan kolmenkymmenen ikävuoden kanssa joudun varmaan sanomaan hyvästit nuoruudelle. 

Auringonpolttamat

Ja vierailijalle vielä kommentiksi, että olen juuri tismalleen samanlainen myös visan suhteen. En voi käsittää ihmisiä, jotka elävät luotolla koko ajan. Kun palkka sitten tulee, sillä kuitataan visalasku ja "loppukuu", eli itse asiassa koko ajan, eletään luotolla. Ymmärrän toki, että elämässä voi tulla eteen tilanteita, jotka voivat ajaa ihmisen vasten tahtoaan luottokorttien loukkoon, mutta monet tutuistani vinguttavat visaa kenkäkaupoissa ja stockan kempparissa yli varojensa jatkuvasti. "Kun on pakko saada uus 24h cream huulille." Öö, laita huuliin vaikka oliiviöljyä ja osta se luksustuote kun sulla on siihen varaa! Itse kuittasin jopa opintovelat heti kahdesta ensimmäisestä palkastani, koska en halunnut olla velkaa kenellekään.

Kommentoi

Ladataan...