Ladataan...
Auringonpolttamat

 

 

Palau, piskuinen valtio keskellä Tyyntä valtamerta. Maailman ainut valtio, joka on suojellut kaikki hait. Maailman vähäväkisin pääkaupunki (400 asukasta). Pinnan alainen maailma on ehkä lähimpänä sitä paratiisia, minkä kuvittelin jo planeetalta kadonneen. Pinnan päällä… Noh, eipä tänne rantalomalle kannata tulla.  

Palaulla suurin osa turisteista tulee Kiinasta, Japanista, Taiwanista ja Koreasta. Sen jälkeen on kourallinen amerikkalaisia ja pari hassua eurooppalaista. Palau oli ennen toista maailmansotaa Japanin hallussa, ja surullisenkuuluisan Peleliun taiston jälkeen amerikkalaiset saivat saaret vallattua. Amerikkalaisten vaikutus näkyy Palaulla kaikkialla, ruokakaupassa suurin osa tarvikkeista on amerikkalaisia tuontitavaroita, Budweiseriä lipitetään baareissa, hampurilaiset ovat sasmihin ohella pääosasssa monissa ravintoloissa, valuuttana käytetään Amerikan dollaria ja amerikkalaiset pankit hoitavat rahavirtoja.  

Mutta aasialaiset ovat ottaneet saaren omakseen, ja ehdottomasti valtaosa turisteista tulee sieltä. Töitä on vaikea saada, jos ei puhu kiinaa tai japania. Tosiaan sushia, sashimia ja ramenia saa joka ravintolasta ja laumoittain parveilevat japanilaiset napsivat kuvia hillittömästi.    Upea meri, upeat maisemat. Kuva: Jemma T 

Palau on järkyttävän kallis. Hotellitarjonta on surkea. Kuulemma kiinalaisten ryntäyksen jälkeen kaikki hinnat ovat vähintään kolminkertaistuneet, varsinkin pidempiaikaisissa asuntomajoituksissa. Suurin osa turisteista majailee Kororissa tai sen ympäröivillä saarilla, joihin pääsee siltoja pitkin. Koko maa on täynnä amerikkalaistyyppisiä motelleja, joihin en itse ainakanaan haluaiaisi majoittua jos olisin unelmien sukelluslomalla viikon tai pari. Oltiin ensin muutama ensimmäinen yö maan halvimmassa motellissa, joka maksoi 50 dollaria, ja sillä rahalla sai ankean kellarihuoneen surkealla sängyllä. Koska haluttiin olla maassa vähintään kuukausi, oli halvempi majoituspaikka pakko löytyä. Käytiin katsomassa supisurkeita ankeushuoneita, joista pokkana pyydettiin 3000 dollaria kuussa. Ja ei, en laittanut vahingossa yhtä nollaa liikaa, kolme tuhatta amerikan dollaria kämäsestä motellihuoneesta, jossa oli ehkä hyvällä tsägällä miniputkitelkkari muttei mitään keittiön tapaistakaan. Silon alkoi vähän ahdistaa.  Onneksi kuitenkin löydettiin sattumien kautta juuri kunnostettu filippiiniläisille työläisille tarkoitettu majoitusvaihtoehto, jossa asunto on jaettu kolmee huoneeseen ja yhteiseen keittiöön sekä kylpyhuoneeseen. Vuokra vain 250 USD kuussa. Jes! Päästiin muuttamaan heti ja kämppäkaverina on liveaboard-sukellusaluksen kirjanpitäjänä toimiva mukava ja hiljainen filippiiniläisnainen. Piuh, ei jouduttu täysin siis perikatoon asuntoasioissa. 

Asuntona tämä ghettoversio toimii oikein hyvin, vain salainen yökerho talon takana aiheuttaa välillä järkyttävää meteliä ja ilmeisesti alakerran Encounters-ravintolassa ei tarjoilla ruokaa. Tai ainakaan kukaan kaunista vähäpukeisista japanilaisneidoista ei näytä kokilta, voin toki olla väärässäkin.   Tämä ranta on 45 minuutin pikavenematkan päässä Kororista.  

Palaulla on pari törkeän kallista hienoa hotellia, joita voin kyllä suositella kaikille tänne mahdollisesti matkustaville. Jos siis pätäkkää löytyy, hinta on minimissään 350 dollaria yöltä sisältäen ehkä aamupalan hyvällä tuurilla. 

Mutta ne sukellukset, ne sukellukset. Ja kajakkireissut ja Rock island -maisemat. Aivan omaa luokkaansa. Ehdotonta parasta kauneinta mitä maailmassa ehkä onkaan. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!