Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Olen popsinut hedelmiä aina reissuillani enemmän kuin laki sallii, ne kun ovat monissa kaukomaissa parasta ruokaa mitä sielu kaipaa. Tuoreet mangot, papaijat ja passiohedelmät ovat Suomessa kalliita luksustuotteita, kun taas esimerkiksi Indonesiassa rikkaat eivät syö avokadoja, koska se on köyhien ruokaa. Indoissa KFC ja muut ankeusmestat nauttivat (vielä) suuresta arvostuksesta eikä kellekään tule mieleen kyseinalaistaa lasten ruokailutottumuksia ja alati kasvavaa lihavuusongelmaa.

Mutta takaisi hedelmiin. Vaikka tuoreet hedelmät ovat Indonesiassa aivan huippuhyviä, jäävät ne silti kakkosiksi Dominikaanisten hedelmien mehukkuudelle. En ole koskaan eläissäni syönyt yhtä hyvää ja suussasulavaa papaijaa, passiohedelmiä menee tusina päivässä ja mangot sekä avokadot kuuluvat ehdottomasti jokapäiväiseen ruokavalioon. Ja ne ovat halvinta ruokaa, mitä täältä saa! Iso kokonainen papaija maksaa länkkärille noin 0,80 e, eurolla saa kaksi valtavaa avokadoa (siis kokoa mun pää). 12 suurta keltaista passiohedelmää maksaa noin 1,5e.

Vegaanin ruokavaliolla kelpaa herkutella ja tajusin eilen, etten ole kahta mehujäätä lukuun ottamatta syönyt valkoista sokeria lainkaan koko kuukauden aikana! Siis sen kuukauden mitä olen nyt täällä ollut, Suomessa sorrun aina irtokarkkien äärellä. Eli uskohan pois, hedelmillä voi helposti lannistaa sokerihimon, ainakin näin maukkailla hedelmillä.

Missä sinä olet maistanut elämäsi maukkainta hedelmää?

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Mies ja minä tartuttiin hieman krapulaisina 1.1.2016 tuhansien muiden kanssa vegaanihaasteeseen. Vaikken eläinkunnan tuotteita ole juurikaan viimeiseen kymmeneen vuoteen syönytkään, tiesin, että turkkilaisesta jogurtista ja juustosta luopuminen tulisi olemaan vaikeaa. Tai no ei välttämättä vaikeaa, mutta niitä jäisin kaipaamaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Suomessa ja ruokakaupan antimien äärellä vegaanihaaste ei edes tuntunut haasteelta: vihikset, kaurajugurtit, kaikenmaailman vaahtoavat kaurakermat ja varsinkin Oatlyn “cremefresh”, Loosisterin pitsat, Hankosushin vegesushit, nepalilaisten curryt, Tuktukin thaimätöt, Vaasankadun vegekauppa jne. Helppoa kuin heinän teko.

Dominikaaninen tasavalta. Noh, jos ulkona halusi syödä niin perusvegaanisetti kaljaa ja ranskalaisia oli kovassa käytössä. Superankeeta. Onneksi lähistöltä löytyi yksi ravintola, josta saa pariakin eri vegaanista wrappiä ja salaattia sekä take awaynä hummuksia ja babaganoushia! Ja ihania smoothieita. Harmiksi paikka on auki vain päiväsaikaan, ja jos ollaan menty illalla ulos, on joskus löytynyt nachoja ilman juustoa ja joku perustomaattipasta. Jes. Ja itse asiassa täällä on yllättävän kallista syödä ulkona ja sukelluskouluttajan palkalla ei ulkona juuri edes syödä. Se on iiiiso ero Aasiaan verrattuna, jossa ulkona syöminen on edullisempaa kuin itse kokkaaminen.

Onneksi meillä on kiva koti, jossa on hyvähkö keittiö. Ollaan kokkailtu siis 95% ruuista ite koko vegaanihaasteen ajan, avokadot tosiaan ihania ja ihan ilmasia, vedetty maailman parasta papaijaa aamupalaks ja löyty kaupasta yks vegaaninen margariinikin leivän päälle. Maassa maan tavalla ja papuja on tullu popsittuja. Tosin nekin on täällä yllättävän kalliita tai sitten ostan nekin väärästä paikasta. Turisimi nostaa hintoja ruokakaupassa ja tuntuu uskomattomalta, että noin USD400 kuukausipalkalla elävät paikalliset joutuvat maksamaan ruuastaan niin paljon. Halvin makaronipussi on melkein euron! Ja laatu on surkeaa. Eikös Suomessa joku myllyn paras -pussi maksa jonkun 0,40e? Ranskanleipä on noin 0,60e, tölkki tomaattimurskaa euron. Aika sikakallista. Ennenkin olen vertaillu samojen tuotteiden hintoja Indonesiassa.

Suomessa tienaan noin viisi kertaa sen verran mitä sukellushommissa täällä tropiikissa. Ja jos siitä suoraan vertaa niin tölkki tomaattimurskaa maksais siis Suomessa vitosen. Pieni pussi kickherneitä maksais yli kympin. Aika kallista. Ja niinkuin edellisessä postauksessa vähän avasin nykyistä tilannettani, ei penninvenyttäminen ja säästöillä eläminen välttämättä kiinnosta jos muuten kuvio on pielessä. 

Seuraavana tosiaan suuntaamme sinne unelmien kohteeseen, jossa kumpikaan ei ole koskaan käynyt. Pian selviää mihin!

Share

Ladataan...
Auringonpolttamat

 

Jos paratiisisaari alkaa tuntua Alcatrazin kaltaiselle, on aika vaihtaa ainakin toistaiseksi maisemaa. Yli viisi vuotta mielettömän kauniilla Indonjen pikkusaarella jäi taakse viime vuoden loppupuolella. Jäi jossain vaiheessa tämä blogin kirjoittaminenkin ihan kokonaan, kun tuntui ettei mitään uutta ollut enää sanottavana. Jokainen päivä oli kuin murmelina ja vaikka se ihanaa olikin, alkoi moni kulttuurisidonnainen asia käydä kupoliin sen verran että oli aika kokeilla siipien kantavuutta jossain toisessa ympäristössä.

Ja niin otettiin vastaan uusi työ Dominikaanisessa tasavallassa. Täällä ollaan! Tosin ei enää kovin kauaa, sillä ehdin jo irtisanoutua tästäkin työstä. Niin ihanaa kun onkin syödä joka päivä tuoreita ja halpoja avokaadoja ja passiohedelmiä, moni asia tässä paikassa mättää. Suurimpana syynä aika olematon riutta. Sukellusalalla korallit, kalat, näkyvyys ja merenelävät ovat kaikki kaikessa, tuotteeseen on uskottava jotta sitä voi myydä. Ja meistä ei kumpikaan nyt oikein usko tähän tuotteeseen. 

Toisekseen sukelluskeskuksen omistajat ovat aivan pihalla kaikesta ja joudumme tavallaan perustamaan firman heille alusta saakka ja jos semmosen homman tekee, niin mieluiten sen tekisi sitten itselleen. Teksasilaiset omistajat ostivat eläkeunelmansa vähän liian aikaisin, ja kuvittelivat ilmeisesti jenkkilästä käsin pyörittävänsä firmaa Karibialla vasemmalla kädellä. Ihania ihmisiä ja kaikkea hyvää heille, mutta minä ja herra T emme ole nyt ratkaisu firman miljoonaan ongelmaan.

Kolmannekseen tämä kyseinen hiekkarannanpätkä, jolla sukellushommia tehdään, on enemmänkin maksullisten naisten, parittajien sekä 60+ miehien kohtauspaikka ja se ei vaan sovi meikäläisen pirtaan lainkaan. Viereinen kylä on tosin todella kiva surffareineen ja surffiaaltoineen ja tekemistä täällä riittää. Mutta koska suurin syy oli se, ettei uskota nyt tähän settiin riittävästi, eivät vapaa-ajanviettomahdollisuudet itsessään valitettavasti riitä.

Eli kohti unelmaa! Nyt on sen aika. Ostin eilen lentoliput uuteen kohteeseen. Sinne minne meidän olis pitäny mennä ilman tätä Väli-Amerikkasäätöä tässä välissä. 

Eli Auringonpolttamat on taas liekeissä. Syvät pahoittelut kaikille lukijoille että tässä välissä meni ikuisuus ilman ainuttakaan postausta.

Pus

Share

Pages