Kellohelma
Louis Vuitton marssitti 50-luvun kellohelmat syys-talvi 2010 mallistossaan catwalkille ja julkkikset seuraavat perässä punaisilla matoilla.
50-luku on todella retroa omaan makuuni. 50-luvun tiikkikalusteet viehättävät sisustuksessa (olen uuden kämpän vuoksi pohtinut paljon sisustamista viime aikoina), mutta muodin saralla 50-luvun naiselliset kellohelmat ja polka dot- sekä kukonjalkaprintit tuntuvat hyvin vaikeilta sulattaa.
Paljon on puhuttu siitä, miten liian vähän aikaa sitten kuolleet trendit ovat niitä vastenmielisimpiä - mutta itseni kohdalla koen tällaiset trendit, jotka eivät koskaan ole oman elämäni aikana vallinneet, ehkä vielä hankalammiksi ottaa käyttöön. Tietenkin tällaisissa trendeissä on uutuusfaktoria itselle, mutta toisaalta vaatteiden tyyli on niin kaukana totutusta, että siihen on vaikea enää samastua 2010-luvulla. Olen kasvanut koko elämäni enemmän tai vähemmän androgyynien trendien äärellä; siksikö on niin vaikea istuttaa omaan päähäni ajatusta ampiaisvyötäröstä, (pitkistä) hanskoista kaiken kanssa ja liehuvista kellohelmoista?
Samoja tunteita retroilusta?
kuvat: TFS
Kommentit
Syksystä taas LV oli nahkakellohameineen suosikkieni kärjessä (ja btw nyt keväällä en saanut siitä oikeen mitään irti..). Nimenomaan nahan takia. Etin syksyllä eBaystä sellasta nahkakellohametta, mutta se projekti jäi, kun en osannut päättää mitä niistä huudan. Mun pikkusisko osti (tietenki mun painostuksesta) Friitalan alesta Kämpin vip-illasta (oisko ollu syksy -09) täyspyöreen, polviin ulottuvan, mustan, mahdottoman pehmeän nahkakellohameen hintaan 50e. Hame oli mulle vyötäröstä pikkasen iso, ja hitto olin tyhmä ku en napannut sitä itelleni, vaan tyrkytin siskolle, vyötärön olis voinu fixata, tai hametta pitää vähän alempana. Ja mun sisko ei oikeesti käytä sitä! Oon yrittäny ehdottaa et voisin ostaa sen sisäänostohintaan jopa, mutta sisko sanoo käyttävänsä sitä..ja hametta on pidetty varmaan 2 kertaa..juhlissa... Tollanen luomus ansaitsee päästä arkikäyttöön.
Eli 50's ei oo mulle paha. Mutta mulla on muutenki sellanen tyyliuskoton tyyli; näen itseni vähän niin kuin mallinukkena, eli jos asu toimii (subjektiivinen käsite tietenkin), ja on tilanteeseen sopiva, sillä ei ole hirveesti väliä mitä tyylisuntausta se on. Homma lähtee varmaan siitä, että viihdyn helposti missä vain vaatteissa.. :o ..joka ei tarkoita, ettei asialla ole väliä, vaan oon sairaalloisen vaatehullu :( Tätä vois ehkä kutsua teemapukeutumiseksi..?
Valitsit 3 aika hyvää kuvaa. Alexa on aika 50's, mutta vika kuva (onks toi Anne Hathaway? vai joku kenen kuva näyttää siltä..) on jo aika moderni, rento (ehkä jopa vähän androgyyni :)) versio tästä tyylistä.
Joo, kolmas kuva on tosiaan Anne Hathawaysta - aiemmin meinasin kirjoittaa, että tuo tyyli ehkä kävisi mullekin jossain olosuhteissa. Muuten mä en pysty kellohelmoihin, vaikka sinällään nään itseni vähän samalla tavalla. Tavallaan niinkuin objektina, jolle voi pukea kaikenlaista, leikkiä vaatteilla. Silti joissain, harvoissa jutuissa, androgyyninen perustyylini pistää kampoihin. Kuten nyt tässä ilmeisesti :)
Hello! :) ajattelin kysyä että osaatko sanoa myydäänkö Turussa acnea jossain? Osaisitko antaa jonkun vinkin jostain kivasta kaupasta Turussa? Istun nimittäis juuri junassa matkalla kyseiseen kaupunkiin.. :)
Mulla tää taas kyllä kiinnostaa, kevääksi pitäis saada kellohelmainen sääripituinen vekkihame ja vielä jos se ois vähän läpikuultava niin vielä parempi :)
sama juttu, jyrkkä ei fiftarimeiningille..ainakin vielä :/
Kommentoi