Ladataan...
Avaruuslaulu

 

 

 

 

 

 

Ostin muutama viikko sitten kirppikseltä tällaisen armytakin, maksoikohan se kympin. Olen etsinyt kivaa parkatakkia jo jonkin aikaa, ja tämä oli laadukas ja ajaton löytö.

Kohtalon oikusta työskentelin/opiskelin pari päivää Vaasan Taidelainaamossa, mihin lainaamon työntekijä oli tuonut ihan sairaan hienon astiapyyhkeen. Pyyhe herätti visioita: mitä jos sitä vähän leikkelisi, ja ompelisi takkiin kiinni?

Minun oli tarkoitus kysyä pyyhkeen hintaa, mutta en sitten koskaan ehtinyt. Onneksi äitini käy lainaamossa melko usein, joten hän oli kysynyt pyyhettä puolestani, ja niin minä sitten sain sen omakseni!

Astiapyyhe takkiin?? Kuulostaa kieltämättä kummalliselta. Mutta se ei ollutkaan mikä tahansa ruudullinen rätti, vaan suuri värikäs mainospyyhe, jossa tanssii flamenconainen!

Tarvittiin vain sakset, neula ja lankaa, ja takki sai uuden, upean ilmeen.

Poseeraan muuttohävityksen keskellä, mutta se ei himmennä takkini loistetta ollenkaan!

 

Olen vähän sellainen ihminen, että saan usein kaikenlaisia visioita, mutta en saa välttämättä vietyä niitä maaliin saakka. Tämä visio onneksi kantoi tarpeeksi pitkälle. Ja tämän jälkeen katselen hyvin tarkkaan kirppiksien astiapyyhe- ja kangaspalaosastot!

Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

kuva täältä

Kesäni sai yllättävän käänteen, kun löysin muutama viikko sitten Nick Offermanin tekemän Spotify-soittolistan nimeltä Nick Offerman's film & tv favorites. Alkuperäinen soittolista on jo kadonnut, mutta joku ystävällinen kanssaihminen oli kerännyt soittolistan uudelleen kokoon, Nickin itsensä puhumine välispiikkeineen!

Listalla on paljon vanhoja suosikkejani, kuten Tom Waitsia, Nick Cavea ja Beckiä, mutta myös uusia tuttavuuksia, kuten John Prine ja Nancy & Beth (Nancy & Bethissä laulaa muuten Nick Offermanin ihana vaimo Megan Mullally). Ihana hyvän mielen soittolista, jossa on vain hyviä biisejä! Suosittelen!

Paras aika musiikinkuuntelulle on minun mielestäni kokkaaminen ja leipominen. Olen jo kahtena juhannuksena peräkkäin tehnyt tätä vegaanista mansikkakakkua, joka on aivan ihanan makuista. Kakkua ei missään vaiheessa laiteta uuniin, mutta se ei taida ihan täyttää raakakakun määritelmää, kun täytteeseen tulee kuitenkin puoli desiä oikeaa sokeria.

Minusta raakakakuissa on se vika, että ne maistuvat melkein aina liikaa joltain tietyltä aineelta, kuten kookokselta tai hunajalta. Lisäksi raakakakkuihin pitää aina liottaa pähkinöitä tuntitolkulla, ja käyttää jotain kalliita ihmeaineita, jotka maistuvat läpi lopputuloksessa. Tämä kakku on siihen nähden virkistävä poikkeus, täytteessä ja pohjassa on ylipäätään vähän aineksia, ja kakku tarvitsee vain parin tunnin tekeytymisajan jääkaapissa, eli sitä ei tarvitse pakastaa missään vaiheessa.

Koska linkin takana oleva resepti on ruotsiksi, voinen yhtä hyvin suomentaa sen tähän, jotta kaikki pääsevät kokeilemaan tätä herkkua!

 

Vegaaninen melkein-raaka mansikkakakku

 

Pohja

3 1/2 dl kuorittuja manteleita (n. 200 g)

15 pehmeää taatelia, kivet poistettu

1 rkl vettä

 

Sekoita pohjan ainekset keskenään tehosekoittimessa. Meillä ei ole tehosekoitinta, joten käytin sauvasekoitinta, ja silläkin onnistui ihan hyvin. Laita irtopohjavuoan (24 cm) pohjalle leivinpaperi, ja painele pohja tiukasti vuokaan. Siirrä pohja jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

 

Täyte

2 avokadoa

500 g tuoreita mansikoita

1 1/2 dl kookosöljyä

1/2 dl sokeria

1/2 limen mehu

 

Sekoita avokadot ja puolet mansikoista keskenään, tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Sulata kookosöljy vesihauteessa (itse käytin pientä kattilaa jonka päälle laitoin posliinikulhon). Sekoita kookosöljy, sokeri ja limemehu avokado-mansikkaseokseen. Pilko loput mansikat (mutta säästä niistäkin osa koristeluun!) paloiksi ja sekoita täytteeseen. Vetele täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin pariksi tunniksi.

Päälle

Siivutettuja mansikoita ja sitruunamelissan lehtiä.

 

Sain kakun mausta kiitosta juhannusseurueessa, joka koostui perinteisten makujen ystävistä, jotka pudistelevat usein vähän päätään luomuksilleni. "Kivaa syödä joskus jälkiruokaa, jossa ei ole pelkkää jauhoa, voita ja sokeria", totesi miehen veli, ja kiteytti jotain olennaista tämän kakun makumaailmasta.

Maukkaita kesäpäiviä kaikille!

Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

 

Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen Tuija Lehtisestä sekä hänen nuortenkirjoistaan, jotka ovat olleet iso osa aikuiseksi kasvamistani. Kerroin nostalgisesta teoksesta nimeltä Minun veljeni Jon, ja esittelin poistopöydiltä kokoamaani pientä Lehtis-kirjastoa, joka on vielä melko puutteellinen.

En olisi ikinä uskonut, että itse Tuija Lehtinen päätyy lukemaan blogiani, mutta niin kuitenkin kävi. Lehtinen kommentoi postaustani, ja pyysi minua lähettämään osoitteeni, että hän voi lähettää minulle muutaman kokoelmastani puuttuvan kirjan. Ja tässä ne nyt ovat!

Olen lukenut molemmat kirjat joskus kauan sitten. Enkelinkuvia hiekassa on jäänyt mieleen herkkänä ja oivaltavana kuvauksena teini-ikäisen tytön kesästä. Muistan lukeneeni sen niin nuorena, että toivoin hartaasti että minullekin kävisi joskus jotain tuollaista sitten isompana :D

Kundi kesätukkainen on ilmestynyt vuonna 1996, jolloin olen ollut 11-vuotias. En ole lukenut sitä vielä silloin, vaan olen löytänyt sen muutama vuosi ilmestymisen jälkeen. Kirjan päähenkilön nimi on Maarit Mustonen, ja Lehtinen kertoi sähköpostissaan, että joukko naisia joiden kaikkien nimi on Maarit Mustonen, olivat joskus kutsuneet hänet tapaamiseensa kertomaan kirjastaan. Yksi Maarit Mustosista päätyi jopa kuvittamaan Kundi kesätukkaisen pokkariversion kannen (eli juuri tuon kannen, joka tuossa ylemmässä kuvassa näkyy).

Nyt on kesälukemiset hallussa, tuhannet kiitokset vielä Tuija Lehtiselle! <3

 

Ladataan...

Pages