Ladataan...
Avaruuslaulu

Kerran vuonna 2013 kesä oli vasta edessä, mutta jo toukokuussa oli hellesää. Olin juuri muuttanut takaisin Vaasaan, samaan kerrostaloon ystäväni Riikan kanssa. Neonvärit hiuksissa olivat tulleet muotiin Suomessakin, ja meillä oli tietenkin molemmilla shokkivärit päässä. Harmony Korinen Springbreakers-elokuva oli myös juuri tullut Suomeen, ja pidimme peukkuja että se näytettäisiin myös Vaasassa. Näin onneksi tapahtuikin, ja tuntuu että se elokuva vaikutti koko tulevaan kesään, vaikka emme tehneetkään ryöstöjä bikinit päällä :D

Eräänä päivänä yksi minulle tärkeä kirpputori piti loppuunmyynnin. Se oli ollut jonkun uskonnollisen ryhmittymän kirppis, pölyinen kellari täynnä kamalaa tavaraa, mutta sieltä löytyi aina myös helmiä kun jaksoi vähän etsiä. Lopettajaisissa kaikki maksoi 50 senttiä, ja löysin paljon kaikenlaista. Sen jälkeen menin Riikan luo teelle, ja pengoimme löytöjäni. Mukaan oli tarttunut myös tällaista loistavaa kampetta:

Pitkä tukka ja valkoinen helmi-choker <3

Riikan poseeraus :D

Se oli aikaa ennen KonMaria, ja kirppikseltä tuli joskus ostettua jotain täysin turhaakin. En tiedä missä ajattelin käyttäväni noita kahta jääkiekkopaitaa, ehkä ostin ne naamiaisasuiksi, mutta nykyään ne ovat jo kulkeutuneet takaisin kiertoon. Vaikka ovatkin mahtavan näköisiä :D

Kun katson näitä kuvia, päässäni alkaa soimaan Iggy Azalea, Lana Del Rey ja Icona Pop. Tykkään myös noista hiuksistani edelleen paljon, pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla pinkkiä väriä pitkällä juurikasvulla...?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Tyylikästä viikonloppua kaikille!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

(HUOM! Tässä postauksessa näkyy vain populaarikulttuuriin, symboliikkaan ja myytteihin liittyviä käärmeiden kuvia, ei oikeita käärmeitä. Käyttämieni linkkien takana sen sijaan saattaa olla kuvia oikeista käärmeistä, joten klikkaile varovaisesti.)

 

Tämä uutinen vuodelta 2015 herätti eilen ja tänään keskustelua omassa Facebook-feedissäni, joten päätin kirjoittaa pienen postauksen siitä, miten pääsin eroon omasta käärmepelostani.

Ensiksi täytyy sanoa, että käyn tämän saman keskustelun joka kevät, kun uutiset kyykäärmeiden heräämisestä ja sen myötä niiden hyödyllisyydestä tulevat. Monet ystäväni pelkäävät käärmeitä hysteerisesti, eivätkä kykene näkemään niissä mitään hyvää. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: käärmeet tosiaan ovat pelottavia, eikä niitä kuulukaan haluta silitellä!

Joskus käärmepelko kuitenkin menee överiksi, ja se alkaa haitata normaalia elämää ja luonnossa liikkumista. Kerron nyt miten itse pääsin pahimmasta pelostani eroon. En tietenkään takaa että omat keinoni sopivat kaikille, ja toistan vielä, että käärmepelko on inhimillinen pelko, eikä sitä ole mikään pakko yrittää väkisin taltuttaa, jos se tuntuu vaikealta. Minun luonnossa liikkumistani käärmepelko haittasi, joten halusin ihan tosissani taittaa siltä pahimman terän.

Kaa on saanut Mowglin satimeen. kuva

Yksi pomminvarma menetelmä, joka auttaa lähes* kaikkiin pelkoihin, on faktojen selvittäminen. Esimerkiksi kyykäärmeistä on tarjolla paljon tietoa, joka yllättää ihmisen, joka on tottunut pitämään niitä vain inhottavina, myrkyllisinä petoina. Kyyt esimerkiksi syövät punkkeja kantavia pikkujyrsijöitä, ja tulevat näin tappaneeksi satoja punkkeja yhden kesän aikana. Kiitos siitä, kyyt! (*sitten kun vielä tietäisi, mikä auttaisi punkkipelkoon, siihen eivät tunnu faktatkaan tepsivän!)

En edelleenkään yritä aktiivisesti kohdata kyitä metsäretkilläni, mutta kun olen ottanut selvää siitä miten tärkeä ekosysteemin osa ne ovat, mieleni on paljon rauhallisempi.

Myös etukäteen varautuminen auttaa. Tiedän esimerkiksi, että metsässä kulkiessaan kannattaa pitää meteliä, pukeutua kumisaappaisiin ja pitää kyypakkaus mukana kaiken varalta. En tunge käsiäni epäilyttäviin koloihin sieniä poimiessani, ja tarkkailen ympäristöäni kaiken aikaa. Lisäksi laulan ja tömistelen, vaikka se tuntuukin aika huvittavalta :D

Jos näen sahalaitaisen käärmeenselän, noudatan luontaista vaistoani ja poistun eri suuntaan. Noudattaisin samaa väistelymetodia todennäköisesti myös myrkyttömien käärmeiden kohdalla, mutta niitä en ole koskaan edes nähnyt.

Minolainen käärmejumalatar. kuva

Omassa elämässäni käärmekohtaamisia ei ole niin usein, että minun tarvitsisi jatkuvasti olla niistä huolissani. Olen kuitenkin elänyt sellaisiakin aikoja, jolloin pelkäsin sammuttaa iltaisin valot, koska mitä jos joltain on karannut käärme, joka tulee ilmastointiputkia pitkin ja kuristaa/myrkyttää/tappaa minut kun nukun? Tällainen pelko on kuluttavaa ja turhaa, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Irrationaaliseen käärmepelkoon auttoi käärmemyytteihin ja -symboliikkaan tutustuminen. Esimerkiksi tämä Wikipedia-artikkeli on suhteellisen kattava pläjäys niin mytologioista kuin symboliikastakin.

Käärme ei ole mytologioissa yksiselitteisen hyvä tai paha olento, vaan loppujen lopuksi aika monisyinen hahmo, joka on yhteydessä esimerkiksi hedelmällisyyteen, uudelleensyntymiseen, transformaatioon, parantamiseen, myrkyttämiseen ja lääkitsemiseen. Tai sitten se on skandinaavisen mytologian maailmankäärme. Tarinoita on vaikka kuinka, ja ne kuvastavat mielestäni sitä, miten voimakas ja kunnioitusta herättävä hahmo käärme on ihmiselle aina ollut.

Laitoin myös oikein kunnon huuhaa-vaihteen silmään, ja tutkin new age-sivustoja, joissa tutustuin käärmeeseen voimaeläimenä. Tällaiset sivustot ovat sinänsä huvittavia, mutta jotain käärmeen olemuksesta voi ymmärtää tälläkin tavalla. Voimaeläinten ominaisuudet perustuvat ainakin osittain myös myytteihin, ja ainakin minä sain niitä tutkimalla uusia näkökulmia käärmeisiin, ja täysin irrationaaliset käärmepelot hälvenivät kokonaan.

Hydra, yhdeksänpäinen kuvatus. kuva

Nykyään käärme on minulle ehkä samalla tasolla kuin vaikkapa karhu. Jos näkisin metsäretkellä karhun, säikähtäisin takuuvarmasti ja peruuttaisin äkkiä pois paikalta, enkä jäisi tekemään lähempää tuttavuutta. Samalla yrittäisin muistaa, että petoeläimet väistävät ihmistä, ja hyökkäävät vain uhattuina. Näin toimivat sekä karhut että käärmeet, eivätkä ne ole syy olla liikkumatta metsässä.

Pystyn nykyään myös katsomaan kuvia oikeista käärmeistä, mitä en voinut tehdä ollenkaan silloin kun vielä pelkäsin niitä hysteerisesti. En nauti käärmeiden kuvista mitenkään erityisesti, mutta pystyn näkemään niissä jotain hienoakin. Jotkut käärmeet ovat hyvin kauniita!

Käärmeet herättävät minussa nykyään enemmän tervettä kunnioitusta, kuin pelkkää primitiivistä, pakokauhuista pelkoa. Tiesin vapautuneeni pelosta, kun näin Facebookissa gifin ihkaoikeasta mustasta käärmeestä, joka sukelsi ulos vanhoista nahoistaan, ja ensimmäinen ajatukseni oli "vau miten hieno!".

Share
Ladataan...

Ladataan...
Avaruuslaulu

On aika jälleen listata asioita. Listan tarjosi tuttuun tapaan Sandra Beijer (tai oikeastaan kyseessä oli kyllä luvaton käyttöönotto, mutta ehkä hän ymmärtää).

 

Jos olisit vastakkaista sukupuolta, mikä olisi nimesi?
Vanhempieni ideaa en muista, mutta jos saisin itse valita, haluaisin olla Trevor. Älkää kysykö miksi :D

Mihin aikaan herätyskellosi on asennettu herättämään?

06:45, ja siitä tietty pari torkutusta.

Kuinka monta matkalaukkua omistat?
Matkustan ihan älyttömän harvoin niin pitkälle että tarvitsisin jotain reppua tai isoa kassia kummempaa. Jos kerran viidessä vuodessa lähden pidemmälle reissulle, lainaan jostain rinkan tai matkalaukun, mutta omana minulla ei sellaisia ole, enkä koe niitä tarvitsevanikaan.

Mitä teet juuri nyt?
Istun keittiössä, juon aamukahvia ja kuuntelen Peter, Paul & Marya <3

 

Olet vapaalla. Teetkö jotain mieluummin lapsiperheen vai ystävien kanssa?
No vaikka molempien! Tykkään olla oman perheen kanssa ja muiden lapsiperheiden kanssa, ja tykkään myös lähteä johonkin ilman lapsia. Näillä asioilla täytyy olla tasapaino, se on kaiken a ja o :)

Koska viimeksi joku tuntematon ihminen lähestyi sinua?
Viime perjantaina kuljin ostoskeskuksessa, ja joku nainen tuli kysymään missä siellä on vessa. En tiennyt, käyn siellä niin harvoin :D Neuvoin naista kysymään asiaa hotellin aulasta, sillä olimme juuri sen kohdalla. 

Loppupäivän suunnitelmat?
Tehdä koulutehtäviä, syödä lounasta ja päivällistä, mennä lapsen kanssa ulos leikkimään, lukea illalla Saara Turusen uusinta kirjaa. Ei mitään sen kummempaa.

Viikonlopun suunnitelmat?
Perjantaina saunaan, lauantaina yllätysjuhliin. Muuta ei ole tiedossa, joten varmaan tulee vaan lepäiltyä, ulkoiltua ja lueskeltua.

Mitä odotat viikonlopussa eniten?
Lauantaiaamun aamukahvia ja kirjan lukemista sillä aikaa kun lapsi katsoo piirrettyjä. Se on ihana rauhan hetki, kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja koko päivä on vasta edessä.

Mitä söit viimeksi päivälliseksi?
Suomi-makuja: keitettyjä perunoita, soijarouhe-kesäkurpitsapyöryköitä, jugurttikastiketta, kaalisalaattia ja puolukkahilloa.

Uskotko että ihmiset puhuvat sinusta selän takana?
Kyllä uskon, kaikista puhutaan varmasti jotain.

Oletko ujo vastakkaisen sukupuolen suhteen?
En yleensä, joillekin ihmisille ei vain keksi mitään sanottavaa, ja joillekin taas keksii paljonkin. Mutta niin käy kyllä ihan sukupuolesta riippumatta.

Mitä teit tasan vuosi sitten?
Olin vielä lapsen kanssa kotona, joten varmaan pyöräilin pitkin rantoja lapsi kyydissä, ja välillä pysähdyimme heittelemään kiviä veteen.

Tiskaatko itse omat tiskisi?
Kyllä, ja muidenkin. Meillä minä tiskaan ja mies hoitaa pyykit, vaikka nyt kun opiskelen kotona, minä pesen pyykkiäkin useammin.

Pitäisikö miehen mielestäsi tarjota kaikki treffeillä?
Ei tietenkään. Molemmat voivat tarjota, tai olla tarjoamatta. Ei se ole niin vaikeaa.

Mitä otat mukaan elokuviin?
Vissyä.

Koska viimeksi nukuit lattialla?
Ei mitään muistikuvaa, mutta lasketaanko se, että pari viikkoa sitten nukuimme Satun kanssa molemmat Satun sohvalla, jalat koukussa ja vaikeasti tungeksien?

Kuinka monta tuntia unta tarvitset?
Mielellään ainakin seitsemän.

Oletko tarkka kieliopin suhteen?
Eähhen. Tai olen sillä tavalla, että huomaan kyllä kirjoitusvirheet, ja olen hyvä oikolukemaan tekstejä. Virallisissa teksteissä kielioppivirheet häiritsevät, mutta esimerkiksi Facebookissa tai blogeissa en niin välitä niistä, mikäli teksti on muuten ymmärrettävää. Omasta kieliopistanikaan en aina mene takuuseen, varsinkaan somessa siihen ei vaan jaksa kiinnittää huomiota.

Mille olet allerginen?
Koivun siitepölylle.

Onko sinulla pakkoajatuksia?
En usko.

 

Sandro Botticellin Kevät, kuva täältä

Share
Ladataan...

Pages