Ladataan...
Baby au lait

Huippua päivää kaikille! nyt on lomalta palauduttu ja on aika pävittää vähän kuulumisia kuinka se reissu nyt sitten oikein meni näin kolmisteen. Ei voi muuta sanoa kuin, että loistavastihan se meni kaikin puolin. Lennot menivät paremmin kuin koskaan osasin kuvitellakkaan ja pikku Benkku se vain veteli sikeitä molemmat suunnat. Ei käynyt siis toteen pahimmat skenaariot joita on jokainen varmasti kokenut joskus lennoilla, jossa ympärillä kuuluu vain itkua ja turhautumista. Antalyan kentälle laskeuduttua lähdimme bussikuljetuksella kohti hotelliamme Dream World Aquaa. Hotelli oli paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Saimme loistavan huoneen ja ruokiin ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Ainoana miinuksena nostan kumminkin iltaruoan yksipuolisuuden verrattuna aiemmin koettuihin All-inclusive hotellien ruokiin, mutta syötävää riitti ja masut saatiin joka kerta täyteen. Myös pikku-B joka sai osakseen myös vähän erilaisempia ruoka-makuja. 

 

Päivät kuluivat jotakuinkin näin: Aamulla herättiin n. 7 aikoihoin, siitä aamupalalle ja sitten altaille lomps aurinkoa ottamaan ja vesileikkejä leikkimään. Itse innostuin käymään joka aamu joogassa joka starttasi aamun aina hyvin käyntiin. Päivällä syötiin pienet snackit ja kun aurinko rupesi painumaan taivaanrantaan siirryimme huoneeseen ja otimme perus suihkut ja laittauduimme iltaruokaa varten hieman nätimmiksi. iltaruoan jälkeen (n.klo 20) kävimme usein kävelemässä ulkopuolella sijaitsevassa Kumköyn keskustassa basaarialueella, josta tarttuikin millon mitäkin kotiinviemisiksi. Tämä aika on todella hyvää aikaa euron käyttämiselle Turkissa, sillä kurssit ovat hyvin suotuisat tällä hetkellä 1e on n. 4.28 turkin liiraa, joten tämmöiselle himoshoppailijalle maa on tällä hetkellä mahtava lomavalinta. Kiertelyiden jälkeen menimme usein hotellimme Lobby baariin (aulabaariin) istuskelemaan ja nauttimaan vapaasta. 
Päiviin mahtui myös paljon muuta aktiviteettia, mutta tuo oli jotakuinkin joka päiväinen rutiinimme. 

Mitä vinkkejä antaisin sitten paljon lapsiperheellä matkustaville?

  1. Mikäli lähdet matkalle vauvan/taaperon kanssa hanki earit elikkä kuulosuojaimet! Ne auttoivat ainakin meitä tilanteessa kuin tilanteessa kun oli poika saatava nukkumaan melun keskellä. Oli se sitten altaan hälinässä tai iltaisin lobby baarissa, poika nukkui koska earit.
  2. Ota mukaan kylpyammeeseen laitettava lämpömittari, näin voit huoletta tarkkailla vaunujen sisälämpötilaa kätevästi niin ettei lämpötila pääsisi kohoamaan vaunujen sisällä yli 30 asteen.
  3. Riittävä nesteytys! Itse pidimme vesipullot ja nokkamukit aina lähettyvillä ja tarjosimme pojalle vettä n. puolen tunnin välein, että auringonpistoksilta ja nestehukalta vältyttäisiin.

Näillä vinkeillä saatiin pidettyä onnistunut loma, että pojalla olisi mukava olla tilanteeesa kuin tilanteessa. Ei voi kuin sanoa, että kyllä se Turkki vaan joka kerta on hintansa väärti. Hinta-laatu suhde kohtaa kuluttajan erinomaisesti. Eli mikäli nautit luksuksesta ja hyvästä säästä, on Turkin All-inclusive hotellit satavarma valinta. Suosittelen siis lämpimästi. <3

 

Oikein ihanaa kesää kaikille tovereille! <33

Ladataan...
Baby au lait

Näin keväällä ihmisillä on tapana kunnostatutua ja elää terveellisemmin. Joillekkin tämä tarkoittaa, että on nopeasti rutistettava itsensä kesäkuntoon, joillekkin taas kehon ja mielen balanssi on se juttu. Itse kuuluun ehdottomasti jälkimäiseen. Olen ottanut joka vuotiseksi ruutiniksi nimittäin luonnollisesti puhdistavan 5 päivän Detox-kuurin. Nyt taas kolmatta päivää kuuria juoneena, voin taas kerran lämpimästi suositella.Joku saattaa nyt miettiä, että no taas näitä humpuukkeja ylistetään, mutta voin kokemuksen sanalla ja kymmenien kokeilujen jälkeen todeta, että tämä juoma, se todellakin auttaa. Et tarvitse muuta kuin 1,5l tyhjän pullon ja ainekset.
Kuuri auttaa muun muassa:

  • Virkistämään kehon ja mielen. Väsymys vähentyy, tunnet itsesi energisemmäksi.
  • Hiusten ja ihon hyvinvointiin kun kuona-aineet saavat kyytiä.
  • Kiihdyttämään aineenvaihduntaa, jonka vuoksi monet saattavat myös päästä muutamasta ylimääräisestä kilosta eroon (Detox-kuuri ei ole mikään laihduttaja)
  • Parantamaan näköä. Olen itse huomannut tämän vaikutuksen välittömästi kuurin juotuani. Silmät ikään kuin kirkastuvat.
  • Vähentämään vatsan seudun turvotusta

Detox-kuureja on kymmeniä erilaisisa markkinoilla, mutta mielestäni yksikään ei ole pärjännyt tälle omatekoiselle ja luonnolliselle juomalle. Sitä paitsi monet valmiit detox-juomat/jauheet/tabletit sisältävät todella runsaasti lisä-aineita sekä kaiken maailman makeutusaineita, jotka luonnollisestikkaan eivät tee hyvää keholle tai mielelle. Vaikka omatekoinen juoma ei ylläkkään näiden makeutusaineilla höystettyjen juomien rinnalle maullisesti niin voin taata, että tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan. Jo kuurin puolivälissä tunnen usein jo energiatasossani muutoksia. Kuurin lopussa huomaan usein vasta muut hyödyt.

Mikäli olet siis talven aikana sairastellut tai joutunut ahtamaan lääkkeitä kaksin käsin tai tunnet olosi muuten vain talven jäljiltä pöhöttyneeksi/turvonneeksi niin kannattaa ehdottomasti ottaa tästä kokeiluun resepti. Keho on hyvä puhdistaa puolen vuoden-vuoden välein jotta saadaan puhdistettua kaikki sisäelimet. Erityisesti maksa ja munuaiset hyötyvät hurjasti! Näin ne jaksavat työskennellä tehokkaammin ja samalla saa myös kaikki muut yllämainitut hyödyt. Huom! Saat suuremmat hyödyt irti kun noudatat muutenkin monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, liikuntaa unohtamatta.
Ohessa resepti päivittäisen juoman valmistamiseen jota hörpitään pitkin päivää:

  • 1,5L raikasta vettä
  • puolikas sitruuna
  • 1rkl vaahterasiirappia
  • 1tl cayennepippuria
  • inkivääriä raastettuna
  • halutessaan voi myös maustaa juomaa vaikkapa tuoreilla mintunlehdillä

Painotan vielä, että kyseinen juoma ei ole yksinään mikään makunystyröitä imarteleva, mutta raikkailla twisteillä kuten mintunlehdillä,hunajalla tai tuoreilla marjoilla voidaan makua säätää itselleen sopivaksi. Takaan, että kyllä muuten toimii!

Oikein aurinkoista kevättä kaikille!

Ladataan...
Baby au lait

Heijjsan taas! Tämä postaus tulee keskittymään siihen kuinka olen kasvanut ihmisenä ja vanhempana. Teksti sisältää myös asioita jotka ovat itselleni olleet vaikeita ja joista puhuminen on ollut minulle henkilökohtaisesti todella raskasta. Mikäli siis olet kiinnostunut kuulemaan oman tarinani siitä kuinka olen selviytynyt elämään ahdistuneisuushäiriöiden kanssa kuten, esimerkiksi paniikkihäiriön, jatka ihmeessä lukemista!

Palataan hetkeksi omaan lapsuuteeni ja sinne lähtöpisteeseen josta kaikki alkoi. Elikkä oma lapsuus, mitä muistan sieltä? Suoraan sanoen en muista paljoakaan ajasta ennen kuin täytin 5 vuotta. Vanhempani errosivat kun olin vasta 4. Tähän syynä äidin alkoholismi. Näin ollen päädyin asumaan monien monien ja vaikeiden oikeudenkäyntien kautta isäni luokse. Mistä jälkikäteen olen enemmän kuin onnellinen. Äitini alkoholismi alkoi jo kun olin vasta taaperoikäinen. Hän oli juuri muuttanut Suomeen isäni perässä. Kaikki tapahtui nopeasti. Uusi elämä suomessa vieraskielisenä maahanmuuttajana. Niin, ei varmasti ole helppoa. Sitä mitä en itse ymmärrä näin äidiksi tulon jälkeen kuinka rakkaus omaan lapseen ei ole riittänyt päästämään irti siitä paholais viinasta? Alkoholismi on sairaus, sen olen oppinut ymmärtämään näin monien vuosien jälkeen, mutta miksi äitini ei osannut priorisoida asioita oikein? Vaan jatkoi toimintaansa kaikesta huolimatta. Siinä hyvä kysymys ja edelleenkin mietin tätä näin aikuisena perheellisenä ihmisenä, kuten varmasti te monet muut äidit joilla samankaltainen historia lapsuudesta. 

No, vuodet kuluivat ja mitä vanhemmaksi vartuin sitä enemmän aloin kyseenalaistamaan suhdettani äitiini. Pidinkö suhdettani äitiini edes merkityksellisenä kaiken kokemani jälkeen? En suoraan sanoen vielä tähänkään ikään mennessä ole onnistunut siinä täysin. Siis luomaan äiti-tytär suhdetta omaan äitiini. Tämänhän pitäisi olla luonnollisin asia ikinä. Niimpä niin. Lapset rakentavat jo syntymästä lähtien äitiinsä kiintymyssuhdettaan. Minulla tämä osa jäi lähes tulkoon täysin pois elämästä niimpä olenkin joutunut elämässäni pärjäämään ilman sitä toista kasvattajaa. Onneni kuitenkin oli ja on edelleen se, että minulla oli rakastava isä, täti sekä mummoni jotka pitivät niin sanotusti palkit kasassa kanssani. Ilman heitä en olisi suoraan sanottuna tässä kirjoittelemassa yhtään mitään.

"Kroppa sanoi itsensä irti, kirjaimellisesti"

 

Aika kului ja kun täytin 15, elämä ei voinut olla paremmin. Koulu, ystävät, ihmissuhteet, kaikki näyttivät olevan kunnossa. Ehei, eivät ne asiat olleet oikeasti kunnossa. Kaveriporukka vaihtui toiseen lyhyellä aikavälillä, koulu meni päin mäntyä ja kaiken lisäksi en tuolloin tullut isäni kanssa toimeen laisinkaan puhumattakaan läheisimmistä ihmisistä joiden kanssa myös tuolloin sain kokea takaiskuja. Eikä aikaakaan kunnes ensimmäinen paniikkikohtaukseni sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin äitini luona pitkästä aikaa ja jäin yöksi. Illalla nukkumaan mennessä tuli kumma olo. Niinkuin olisin henkisesti siirtynyt johonkin toiseen todellisuuteen. Olin siinä, mutta en todellakaan ollut. Kuolemanpelko, ahdistus ja ja halu paeta valtasivat sekkunnin tuhannesosalla ja täyttivät koko kehoni. Tuntui , että kuolen siihen paikkaan, happi loppuu, vartalo tärisee niin, että en saanut sanaa suustani. Olin sekaisin. Niin sekaisin, etten tunnistanut omaa äitiäni. Kuka ihme tuo on mietin. Silloin tajusin, että raja oli tullut vastaan. Se raja jota en koskaan ollut halunnut tavata. Kroppa sanoi itsensä irti. Kirjaimellisesti. Elämästäni oli tullut yhtä suorittamista ja taakkaa jota en yksinkertaisesti saanut pidettyä enään kasassa. Se romahti pieniksi palasiksi ja kaikki vain yhdessä yössä. Mietin pääsenkö koskaan ysiluokasta edes läpi. Kaikki se stressi ja ahdistus joka oli ollut käsittelemättömänä mielen perukoissa, purkautui. Tästä alkoi pitkä raskas retki kohti sitä ihmistä joksi halusin aina tulla. En mitään muuta ole elämässäni niin paljon halunnut kuin olla onnellinen ja terve. Elin monta vuotta tietämättä sitä kuka oikeasti olin. En tunnistanut itseäni, en tuntenut itseäni. Kadotin itseni, täysin. Tuntui kun olisin katsonut itseäni jostain kauempaa ja miettinyt, että no tuo se ei jaksa kauaa noin. Ahdistus oli sietämätöntä ja siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Milloin ravasin lääkärissä kilpirauhasepäilyn takia, milloin syänsairauden valossa. Koskaan ei löytynyt syytä sille miksi olin niin fyysisesti ja henkisesti poikki...

Kun lopulta suostuin alottamaan lääkityksen ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön, alkoi elämässäni uusi sivu. Nykyisiä masennuslääkkeitä kristisoidaan paljon, mutta minulle henkilökohtaisesti SSRI-lääkkeet olivat elämäni pelastus. Kaikki oireeni alkoivat pikkuhiljaa kadota lääkityksen myötä ja sain palavan elämhaluni takaisin. Kiitos lääketieteen ja ymmärtäväisten lääkäreiden. Ahdistuneisuushäiriöitä ja masennusta yleensä vähätellään ja oireita aliarvioidaan. Paljon. tällainen kuva minulle jäi nuoruudessani, mutta onneksi tähänkin on tullut jo muutamassakin vuodessa suuria harppauksia. Paniikkihäiriöstä kärsiviä sekä masennuksesta kärsiviä ymmärretään nykyään jo paljon paremmin ja se jos mikä on todellakin hieno asia!

 

"Kilpirauhanen saatiin hallintaan nopeasti, mutta se mikä tapahtui oli se pahin pelkoni"

 

Miten sitten uskalsin tulla raskaaksi ja jättää lääkkeen pois raskauden ajaksi? Niin mietin sitä itsekkin raskauden alku aikana. Oloni pysyi kuitenkin hyvänä olettamuksistani huolimatta. Olin siis lääkkeetön ja terve niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Vielä synnytyksen jälkeenkin tunsin sen ihanan elämänhalun ja onnellisuuden kunnes kilpirauhasen liikatoiminta otti minusta otteen. Kilpirauhanen saatiin hallintaan nopeasti, mutta se mikä tapahtui oli se pahin pelkoni. Ahdistuneisuushäiriö  otti minusta jälleen otteen. Minulla tähän lukeutuu niin sosiaalisten tilanteiden pelot kuin paniikkihäiriökin. Ruumillisina oireina olen itselläni havainnut muun muassa hengenahdistusta, vapinaa, sekoamisen tunnetta, päänsärkyä ja huimausta. Ihan kuin olisin saanut Deja vu-ilmiön menneisyydestäni. Tässäkö tämä nyt taas oli? Mietin. Tämä takaisku oli kuitenkin tietyllä tapaa tiedossa. Tiesin siis itse sen. Sillä tunnen nykyään itseni ja omat heikkouteni. Tässä tapauksessa se heikkous ja niin sanottu laukaisija oli kilpirauhanen. Alkoi taas se kierre. Niin sanottu lääkäreissä ja sairaaloissa ravaamisen kierre joka ei päästänyt irti vasta kun aloitin lääkityksen uudelleen. Milloin silmälääkäriä, milloin keuhkotutkimusta, verikokeita, kaulaultraa... siltikään ei löytynyt mitään vaikka kauan jaksoin itselleni uskotella  muuta. Kun ahdistus ottaa toden teolla otteen itsestä, sen päästäminen ulos on todella vaikeaa ja se vaatii sitä niin sanottua ajatustyötä. Niitä niin sanottuja coping- eli selviytymiskeinoja. Omassa elämässäni nämä keinot ovat olleet, rakkaan poikani kanssa puuhailu, vaunulenkit sekä ajanvietto rakkaiden ja läheisten ihmisten ja ystävien kanssa. Ajattelen elämän vähän kuin palapelinä. Joskus palaset katoavat ja ne löydetään uudestaan. Joskus palasten on hyvä antaa kadota, sillä tilalle voidaan näin rakentaa jotakin uutta.- elämä tarjoaa nämä palaset.

 

"Perhe,ystävät & läheiset, ne ovat avainsana hyvään elämään"

 

 

Viimeiseen puoleen vuoteen on siis mahtunut paljon kyyneliä, ahdistusta omasta voinnista ja kaikkea tällä välillä, mutta se mikä on pitänyt minut koko ajan niin sanotusti ''elämässä mukana'' menneestä sairaudesta huolimatta, on oma rakas poikani Benjamin ja tietenkin mieheni, joita ilman en voisi elää sekuntiakaan. Se tuki, turva ja ymmärrys mitä olenkaan saanut, se on sitä rakkautta ja huolehtimista. Aitoa läsnäoloa. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan elämän kolhuista selvinneenä, voimakkaampana, vahvempana ja onnellisempana kuin koskaan. Äitiysvuoteen on sisältynyt onneksi paljon enemmän naurua ja iloisia hetkiä kuin synkistelyä omasta voinnista. Perhe, ystävät ja läheiset, ne ovat avainsana hyvään elämään. Ei raha, eikä materia. Arvostakaamme sitä terveyttä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Sen jos minkä olen oppinut. Lyhyesti voisin sanoa, että olen kasvanut aivan uudelle tasolle niin yksilönä ja ennen kaikkea äitinä. Nautin nykyään pienistä asioista aiempaa enemmän, nauran huonoillekkin jutuille ja annan elämän yksinkertaisesti vain viedä mukanaan! En murehdi tätä hetkeä, päivää, huomista saatika ensi viikkoa. Aina löytyy se tie selviytymiseen kun antaa aikaa itselleen ja muille. Eikä stressaa turhia! Ole onnellinen, minäkin olen.

Olkoon tämä pieni kannustuskertomus teille, jotka olette painineet saman asian/asioiden kanssa. Elämä voittaa aina!

 

 

Mikäli haluat jakaa oman ''selviytymistarinan'',minä kuuntelen enemmän kuin mielelläni!
 
Oikein mahtavaa kevättä kaikille!

Pages