Päivän tärkein ateria

The Baby Show

Jalat vispaa, ja matto on pölyinen, mutta on se poika niin söpö!

 

Lauantaina nousimme mieheni kanssa molemmat uuteen päivään ja viikonloppuun väsyneinä ja kiukkuisina. Poika oli tavoistaan poiketen valvottanut meitä yöllä, tai oikeastaan hän ei vain osannut rauhoittua nukkumaan ilman jäätävää määrää maitoa, ja meillä meni hermot toisiimme ja tilanteeseen. Loppujen lopuksi nukuimme molemmat olohuoneen sohvalla pojan nukkuessa makuuhuoneessa, ja onneksi saimme hiukan kurottua univajetta aamun torkuilla.

Sen sijaan, että olisimme antaneet huonon tuulen happamoittaa alkavaa päivää, onnistuimme yllättämään itsemmekin onnistuneella aamupäivällä. Minun syöttäessä poikaa mies alkoi kokata aamupalaa. Sen normaalin leipää ja maitoa -setin sijaan ideoimme munakkaan, jonka mies vei uusiin sfääreihin edellisillan hampurilaisista jääneillä sipulilla ja Monterey Jack -juustolla. Poika nukahti syönnin jälkeen ensimmäisille päiväunille, ja me saimme nauttia herkkuaamupalan rauhassa. Ihan tuosta vaan, varoittamatta, elämä hymyili jälleen.

Ollessani raskaana huolehdin omasta jaksamisestani äitiysvapaalla. Olin kuullut aivan liian monta tarinaa sekaisia hiuksia repivistä tuoreista äideistä, jotka eivät ole iltapäivään mennessä päässeet pois yöpuvusta, puhumattakaan aampalan syönnistä, ja jostain syystä tähän seikkaan kulminoitui se oma jaksaminen. Sovimme mieheni kanssa jo tuolloin, että pidämme yhdessä huolen siitä, että ennen miehen töihin lähtöä ehdin aina syödä aamupalan ja käydä pesulla.

Aamuisin, jos poika on hereillä, mies huolehtii hänestä minun aamutoimieni ajan, ja jos poika nukkuu, syömme aamupalan rinta rinnan. On aivan mahtavaa aloittaa päivät hyvillä fiiliksillä, kun on ihmismäinen olo! Vauva voi hyvin, kun äiti voi hyvin.

Tiedän meidän olevan tässä tilanteessa onnekkaita, sillä meidän aamut ovat miehen työtilanteesta johtuen kohtuullisen rentoja. Useimpina aamuina miehellä ei ole mitään aikataulua, vaan hän lähtee töihin sopivaan aikaan, eikä minun tarvitse stressata jo illalla seuraavan aamun ankeutta, kun poika itkee nälkäänsä ja äiti melkein myös. Mies lähtee töihin hymy huulilla, ja minä jään hyvillä mielin pojan kanssa kahdestaan.

Ei aina kaikki ole ruusuilla tanssimista, eivätkä meidänkään aamut ole aina näin leppoisan miellyttäviä, mutta aamujen onnistuessa, varsinkin surkean yön jälkeen, korostuu niiden merkitys suuresti. Kun yhdessä sopii aamujen järjestämisestä molemmille sopivalla tavalla, muodostaa se hyvän pohjan koko päivälle. Sovimmekin, että jatkossa meiltä pitää aina löytyä jotain herkkua jääkaapista ankeiden aamujan varalta, sillä hyvä ruoka, se auttaa paljon

 

 

 

 
Kuva: The Baby Show.
Share

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Ihan huippu järjestely! Odotan kyllä kovasti mieheni valmistumista, jotta voidaan yhdessä alkaa hoitaa aamuja. Tällä hetkellä hän tekee yhden etäpäivän viikossa, ja ne aamut kyllä ovat niin paljon stressittömämpiä. Kolmen lapsen ja itsensä valmiiksi laittaminen kuutena aamuna viikossa käy nimittäin jo työstä, ja aina on hirveä kiireen tuntu kun tuntuu ettei millään ehditä ajoissa. Mulle aamupala on heittämällä päivän tärkein ateria enkä jätä sitä syömättä edes äärimmäisessä hädässä (syön vaikka samalla kun imetän jos ei muuten onnistu). Jos se joskus harvoin jää väliin, niin päivä on takuulla pilalla.

Maria Hakkala

Voi, ei, en haluu ees ajatella teidän aamurutiineja! Oon ihan mielelläni tässä yhden lapsen kuplassa. :) Ihmettelen aika usein, miten jaksat päivittää blogia tuon arkirumban keskellä. Siksi onkin ollut kiva lukea, kuinka paljon nyt viime aikoina olette saaneet apua ihmisiltä. :)

Pax
Liikehdintää

Kuulostaa hyvältä! Meillä miehen aikataulut eivät ole täysin vapaat, mutta aika joustavat ja yleensä päivä alkaa normistandardin mukaan varsin myöhään. Joten jos vauvasta tulee aamuvirkku, onnistunee samanlainen systeemi meilläkin.

Tuo ruokapuoli on meilläkin ollut pohdinnassa ja aion siihen panostaa. Onneksi myös lähikauppakeskukseen avattiin juuri sushipaikka, näin allergisena on aika harvoja noutoruokia, joita voin syödä, mutta sushi sattuu olemaan yksi niistä! Luulen että sieltä tulee kiikutettua kotiin aika monta ateriaa tässä tulevina kuukausina. :)

Maria Hakkala

Mun täytyy joku päivä kirjoitella omista ruokailutottumuksista nyt beben kanssa! Vaikka poika on aika helposti tyytyväinen, en silti mitään kovin ihmeellistä syö yksin hänen kanssaan ollessani. :)

(ja sushi, NAM!)

Kommentoi