Syliin, syliin, syliin!

The Baby Show

Jos poika saisi päättää, olisin varsinaiselta ammatiltani kantojuhta, hänen henkilökohtaiseen käyttöön varattu syliäitinsä. Syliin halutaan virkeänä, juuri heränneenä, väsyneenä, kesken leikkien, ja nimenomaan aina silloin, kun olen hänen kanssaan kahdestaan kotona. Miehen kotona ollessa poika on aika tasaisesti meidän molempien kanssa, ja mies sylittelee häntä erittäin mielellään työpäivän jälkeen, joten ongelmaa ei tuolloin ole.

Mistä tämä läheisriippuvuus johtuu?

Onko kyseessä pojan ikä (kohta 10 kk)? Onko kyseessä joku herkkyyskausi, mistä en ole jaksanut lukea? Voiko jo helpottaneen flunssan loppuvaihe vaikuttaa näin paljon? Onko tämä ihan peruskauraa teille muille? Tuntuu sinänsä nurinkuriselta, että juuri, kun poika on oppinut ryömimään ja liikkumaan helpommin, hän tarrautuu syliin kahta kauheammin. Vielä viikko tai kaksi sitten poika leikki aika pitkiäkin aikoja itsenäisesti, ja hänelle riitti useimmiten, että pörräsin näköpiirissä. Tämän pienen itsenäisyyden avulla olen saanut puuhailtua kotihommia ja omia puuhia päivisin, mutta nyt poika ei malttaisi edes pirteimmillään leikkiä yksin ruoan lämmittämisen tai vessakäynnin ajan, vaan sitkeä ryömiminen äidin perään käynnistyy saman tien, mukavan ja viihdyttävän kitinän säestämänä.

En tiedä, liittyykö pojan käytös vierastamiseen, sillä sitä ei ole pahemmin näkynyt. Kyllä hän tietysti mieluiten olisi vanhempiensa hellässä huomassa, mutta vieraat kelpaavat ihan yhtä hyvin, kun vanhemmat vetäytyvät hiukan takavasemmalle. Viimeksi omien vanhempieni luona vieraillessa huomasimme pojan itkeskelevän minun perääni, jos hän kuulee tai näkee minut lähistöllä, mutta tämä ratkesi sillä, että en turhia höpissyt naapurihuoneesta. Oudointa tässä uudessa käytösmallissa on se, että se pätee juurikin silloin, kun olen pojan kanssa kahdestaan.

Varmastikin tämä on jotain ohimenevää, jolle naureskelen myöhemmin, mutta juuri tällä hetkellä se on väsyttävää. Miehen tehdessä erityisen pitkiä päiviä töissä alkaa pinna hieman kiristyä, koska vaihtoehtoina ovat sylissä pitäminen tai jatkuva kitinä, ja äitiaivot etsivät kuumeisesti vastausta. En kuitenkaan etsi tietoa verkosta, sillä siihen suohon en juuri nyt halua upota. Heittäkää te minulle pelastusrengas neuvojen ja lohdutuksen muodossa!

 

 

 

 

 

Kuva: The Baby Show.
Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokeile ehdottomasti ergonomista kantoreppua! Edullisimpia taitavat olla esim. Ergo, Tula ja Manduca ja käytettynä liikkuu hyvin. Fb:ssä esim. ryhmät Kantovälinekirppis ja Kantoliinat ja kantoreput -kysy ja keskustele voivat auttaa alkuun, jos nämä eivät ole tuttuja.

Meillä em. toimi ihan vauva-aikoina, mutta 1-v jälkeen ei enää aina riittänyt pelkkä kantorepussa tai -liinassa "sylissä" olo, vaan olisi pitänyt kirjaimellisesti kantaa lasta aina kun halusi syliin (yleensä just silloin kun yritti tehdä ruokaa). Ja isähän ei tietysti kelvannut aina vaikka olisi ollut paikalla. En muista milloin alkoi, mutta meillä jatkunut kausittaisena yli kaksi vuotiaaksi, ja rankkaa on kyllä välillä.

Mutta hyvinkin voi olla nopeastikin ohi menevä vaihe. Eikö 1-vuotiaalla ole se kehitysvaihe kun tajuaa viimein olevansa äidistä/hoitajasta erillinen ihminen ja siksi takertuu entistä tiukemmin hämmennyksissään. Jos on jo ennakointia tähän.. Voi kyllä olla että muistelen omiani, koska noita vaiheitahan riittää :)

Maria Hakkala

Kiitos vinkeistä! :) Yritän pyristellä vielä kantoreppua vastaan, sillä pelkään, että sitten siinä pitää kantaa enemmän kuin sylitellä nyt, että lapsi ihastuu siihen aivan tyystin. 

Käytiin viikonloppuna päivystyksessä korvien takia (puhtaat, onneksi), ja lääkäri puhui, että tässä vaiheessa halutaan enemmän syliin liikkumisen ja yleisen kehityksen vuoksi. Nyt meillä on tämä liikkumisen harjoittelu alkanut vaikuttaa myos pojan unenlaatuun, ja väsymys painaa hiukan kaikkia!

Kommentoi