käkäkäkäääääk.

Tahdon nyt vaan todeta, että kyllä surettaa. Ehdin olla töissä 1,5 päivää kunnes sairasloma taas kutsui. Laskeskelin, että nyt ollaan kahdeksatta viikkoa sairaana. Ihan oikeesti? 

Nyt olen ollut maanantaista lähtien siis käytännösssä kotona tekemättä yhtään mitään, jotta saisin sitä hemmetin lepoa. 

Silti tuntuu, että joka päivä oloni vain pahenee. Tänään nousi vähän kuumettakin, vaikka edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa. Taitaa jäädä äidin 60-vuotispäivätkin väliin. Että voi ketuttaa! 

Viime viikkoina, kun minulla on ollut kehkokuume, olen ollut muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. Ei ole ollut kipuja tai muita oireita. Nyt näyttäisi siltä, että keuhkopöpö on vaihtunut johonkin kummalliseen flunssaan. 

Huomenna täytyy mennä varmaan taas lääkäriin, vaikka eivätpä ne ole minua tähänkään mennessä oikein osanneet auttaan. Argh. 

En vaan voi ymmärtää. Tämänhetkinen sairauteni ei muistuta mitään, mitä olen aiemmin sairastanut.

Nenä on tukossa, muttei vuoda. Kurkkuun ja muualle suuhun sattuu. Yritin epätoivoisesti selittää viimeksi lääkärille, miten mua sattuu muuallekin kuin kurkkuun, mutta ilmeisesti muut ihmiset eivät kärsi tällaisesta. On hieman turhauttavaa, kun oireet kuulostavat ilmeisesti keksityiltä. Yleiskunto on heikko. Siinä se.

Alan vaan olemaan niin epätoivoinen. Näyttää pahasti siltä, etten pääse ensi viikollakaan töihin. Ja se nyt vaan on ihan pyllystä. Joudun varmaan heittämään kohta hyvästi kaikille orastaville urahaaveilleni. Eihän tästä tule yhtään mitään. 

Miten mun olo voi olla tässä vaiheessa näin huono? Miksen mä parane ollenkaan?