liika on liikaa.

Ladataan...
bah humbug.

Mulla on sellaisia kavereita Facebookissa, joiden äidit tuppaavat kommentoimaan ja tunkemaan nokkansa jokaiseen asiaan. Tietääkö kukaan mistä puhun? Yleensä siitä tulee näiden tyyppien kannalta vaivaannuttavaa. Osa äideistä tosin on saanut suoraa palautetta ja vähentänyt lastensa nolaamista.

Vaikka oma äitini onkin Facebookissa, eikä ihan sen käyttämistä kyllä handlaa, saan silti hänen osaltaan olla rauhassa. Satunnaisesti saan kuulla jostain "tekemisistäni Facebookissa", ja silloinkin yleensä täytyy selvittää 5 minuuttia, että mistä ihmeestä se äiti tällä kertaa höpisee. 

Mutta perheen aiheuttamasta Fb-häpeästä en silti suinkaan ole vapaa, ehei. Siitä huolen pitää isosiskoni.

Kyllä se nyt on vaan totta puhuttava, sillä tilanne on omasta mielestäni äitynyt nyt jo niin naurettavaksi. Yritän tässä nyt sitten olla sanomatta asiasta siskolleni suoraan, etten taas saa kuulla vanhemmiltani, miten tuhma olen taas ollut. Jos ei omalla siskolle saa sanoa suoraan, niin kelle sitten. Varsinkin kun joka kerta, kun yritän ilmaistä, että liika on liikaa - enough is enough, jatkaa isosiskoni entistä innokkaammin elämääni sekaantumista. Ihan vaan siksi, koska toiset ei tajua vihjeestä eikä edes näköjään suorasta palautteesta. 

Viimeksi eilen hänen 14-vuotias tyttärensä sai raivokohtauksen ihan vain siitä syystä, että siskoni meni jälleen sekaantumaan asioihin. Kysehän oli siitä, että pikkuneiti halusi kunnioitettavasti itse hankkia itseleen työharjoittelupaikan, ja silti siskoni ei voinut antaa hänen tätä tehdä. Eihän se koskaan voi, vaikka kiljuisit, huutaisit, rukoilisit.

Olenko mä nyt sitten ihan kohtuuttoman julma? Mutta olen mäkin tästä vähän rikki. Kyllähän toki haluaisin tulla kaikkien perheenjäsenteni kanssa toimeen, mutta vaikeaa se on, kun minä ja siskoni emme kohtaa millään universumin tasolla. Enkä oikeastaan edes sitten tajua, miksi minun on pakko yrittää ja yrittää, kun kaikki aina päättyy minun totaaliseen hermoromahdukseeni. Onko vika muka aina minussa? I don't think so. 

Ja mitä tule tähän iänikuiseen Facebookiin. Se on minulle melko tärkeä yhteyhdenpitoväline. En kuitenkaan ole mikään maailman suosituin ihminen, joten statuksiani ei tykätä tai kommentoida ihan liikaa saati sitten ollenkaan... eiku. 

Hommahan pelaa niin, että isosiskoni tykkää aika lailla jokaisesta statuksestani, vaikkei edes tietäisi, mistä niissä puhutaan.  Yleensä mukaan liitetään myös jokin kommentti, joka ei ainakaan anna kirjoittajasta kovin älykästä kuvaa.  Se on vaivaannuttavaa. Kaverini naureskelevat, että aina se sun sisko on siellä kommentoimassa. Joo. Eihän siinä kauheasti muiden enää tarvitsekaan kommentoida. Sitten, kun joku kaverini erehtyy kommentoimaan statustani, tykkää siskoni myös heidän kommenteistaan. Siis ihan oikeesti? Ja sitten, kun minä itse kommentoin.. no, arvaatte varmaan. 

Helppo ratkaisuhan olisi vain blokata statukseni siskoltani. Mutta haluanko mä sitten loppupeleissä mennä edes niinkään pitkälle?

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...