melankolia.

Ladataan...
bah humbug.

Taannoin syksyllä eräs päätti viiniä - tuota viisasten juomaa - nautittuaan tiedottaa minua omasta negatiivisuudestani. "Tiesitsä muuten et kaikki pitää sua negatiivisena niinku se ja se sano silleen ja tolleen susta.." Ihmiselle, johon tuohon piirteeseen yhdistetään mm. äärimmäinen herkkyys, olisi asian tietenkin kauniimminkin voinut ilmaista. Kyseinen henkilö otti noina aikoina asiakseen myös usemman muunkin kerran osoitella erinäisiä luonteeni haittapuolia. Itsehän hän toki on täydellinen? Ilmeisesti tässä toteutetaan hänen käsitystään siitä, että minuakin voi vielä kasvattaa "karaisemalla". Kuulemma suora palaute on ainoa tie. Niin no. Ihmiset kun ovat erilaisia. Minä kun olen yksilö. 

Olen joutunut elämässäni miettimään omaa persoonaani paljon ja erityisesti sen huonoja puolia. En voi kiistää, etteikö pessimistisyys olisi yksi luonteeni kulmakiviä. Sittemmin olenkin alkanut tarkkailemaan tätäkin piirrettä itsessäni.

Negatiivisuus on ikävää. Se on varmasti ikävää kanssaihmisilleni. Mutta arvatkaapa kuinka kurjaa se on minulle. En varmaan toivoisi, ettei aina kaikesta tarvitsis angstata? Ja kyllä, itsesääli kuuluu myös persoonani peruspilareihin. 

Itse uskon, että olen syntynyt taakkanani melankolinen temperamentti. Kyseessä on siis Hippokrateen muinaisessa Kreikassa kehittämä oppi neljästä eri temperamentista. Tähän nyt voi sitten suhtautua kukin, miten itse haluaa. Itse kuitenkin joka kerta lukiessani näistä luonnetyypeistä, hämmästyn siitä, miten paljon voin itsestäni oppia.

(Saatan käyttää hassuja sanasia, koska olen lukenut aiheesta lähinnä englanniksi ja joskus tuntuu, että keksin vain sanoja suomen kieleen.)

Toki minun on mahdollista itseäni ja käytöstäni kehittää, mutta toisaalta täytyy vain hyväksyä se, että melankolia on synnynnäinen osa minua. Ja toki toivoisin, että muut ihmiset voisivat ymmärtää tämän myös. Helposti sitä nimittäin lähtee syyttämään itseään kaikista luonteensa ja persoonansa ikävistä puolista. Eikä asiaa auta se, että usein muut kohdistavat syyttävän sormen johonkin "vikaani" sen sijaan, että auttaisivat minua hiomaan käytöstäni. Sen vuoksi minulle on kuin pieni synninpäästö aina ajoittain voida vain ajatella olevani melankolikko. Silloin en koe niin vahvaa syyllisyyttä siitä, etten voi olla aina niin ulospäinsuuntautunut tai positiivinen.  

Yritän parhaani tässä maailmassa niillä avuilla, jotka olen syntymässä saanut. Tai ainakin kuvittelen yrittäväni. Joskus sitä toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät etten aina silti voi itselleni mitään. En voi sille mitään, että esimerkiksi pieni vastoinkäyminen saattaa päässäni muuttua ylivoimaiseksi kestää. En osaa sitä suomeksi nyt ilmaista, mutta usein fiilis on laatua "gimme a break" as in älkää aina olko niin nopeita tuomitsemaan. 

Toki en ole vain pelkkää melankoliaa. Toisaalta olen määrätietoinen ja lujatahtoinen. Toisaalta taas tarkkailija. Tästä kertoo esimerkiksi se, etten lapsena yleensä osallistunut muiden leikkeihin vaan seurasin niitä mielummin vierestä. Sama periaate on jatkunut eri muodoissaan aikuisuuteen asti. Tässä vaiheessa se sivusta seuraaminen ei vaan enää oikein toimi samalla tavalla. Sinusta tulee helposti se outo tyyppi, joka ei koskaan puhu mitään.

Ihmisten ajatellaan usein edustavan kahta tai jopa kolmea neljästä tyypistä. Itsestäni löydän äkkiseltään siis myös piirteitä koleerikosta ja flegmaatikosta. Kaikista neljästä voidaan tehdä myös yhteenstä 16 eri yhdistelmää ja itse olen seuraavaa.

L. PhlegMel (SC) is gracious and quiet, does the proper thing and is dependable. He wobbles between patience and criticism and may tend toward negativism. They can be afraid of overextending themselves so may avoid involvement in a group.

Valitettavasti tuo positiivinen sangviinikko jää itsestäni kaikilta kanteilta katsottuna melko kauas. Like dem apples.

Analyyttisyys, sisäänpäinkääntyneisyys, vaikea ystävystyä, vaihtelevat mielialat, pessimistisyys, ei pidä muutoksista, itsekriittisyys, herkkyys, kostonhaluisuus, mustavalkoinen ajattelu, moraalisuus, itsesääli, taakka läheisilleen, ei luota ihmisiin... just to name a few.

Toki voi ajatella, ettei yksi luonnetyyppi ole toista parempi. Ajoittain on tästä melankolisuudesta vaikea kuitenkin kaivaa niitä hyviä puolia (luotettavuus, aitous, uhrautuvaisuus). Uskon, että tiedostamalla kuitenkin itsessäni nämä piirteet niin hyvässä kuin pahassakin, on minun niitä mahdollisesti myös helpompi hallita. Helpottaa myös muiden tyyppien kanssa toimeen tulemista. 

Ihmisen koko persoona siis muodostuu tämän temperamentin päälle eli monet asiat kuten kasvatus, koulutus ja elämänkokemus voivat tätä muovata. Tämän vuoksi lapsiakin olisi hyvä kohdella omanlaisina kokonaisuuksinaan.

Omat tietoni aiheesta perustuvat siis lähinnä aiheen "the four temperaments" googlettamiseen, joten ei tässä väitetä olevamme mitää psykologian tohtoreita.

Kuvat: täältä ja täältä

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...