mitä mä nyt teen..!

Ladataan...
bah humbug.

Jätin tänään graduni (also known as paskakasa) tarkastukseen. Mulla ei ole enää mitään opintoja jäljellä. Tän hetkinen fiilis on varmaankin nyt sellainen "kun lapset muuttavat kotoa"-tyypin tyhjyys. 

Tosin itsehän tein gradua vain puoli vuotta ja toiset puoli vuotta pidin pöytälaatikossa. En ole aikaansaannoksestani kovin ylpeä, mutta lunastin sillä kuitenkin lippuni vapauteen.

Viimeiset puoli vuotta olen odottanut tätä hetkeä kauhunsekaisin tuntein. Halusin valmistua nopeasti, mutta yllättäen lopun ollessa lähellä asiat eivät olekaan enää niin selviä. Olen kuitenkin sitä tyyppiä, joka ei pysty enää tekemäänsä päätöstä syystä tai toisesta muuttamaan. En oikein osaa edes iloita tästä, sillä tuntuu, että muut tuomitsevat ratkaisuni.

Mutta en voi sille mitään, että minulle akateeminen vapaus oli vankila.

Koko opiskeluaikani olen saanut vastata samoihin kysymyksiin siitä, miksi opiskelen niin nopeasti. Palaankin pohtimaan tätä asiaa uudestaan ja uudestaan. En minä oikeastaan itsekään ole ihan varma vastauksesta. Tiedän vain se, että keskeneräiset asiat eivät ole minua varten. I need closure. Niin kauan kuin minulta olisi puuttunut yksikin opintopiste, olisin tuntenut vetäväni perässäni raskasta suorittamisen kivirekeä. Fun times.

Opiskelustressi on ollut aivan liian määräävässä osassa elämääni. En osaa hellittää tai unohtaa asioita hetkeksikään. Niin kaun kuin jokin asia on kesken, minä ajattelen sitä. Viimeiset neljä vuotta olen siis opiskellut pääni sisällä 24/7. 

Työelämän kannalta tästä ominaisuudestani tekee hauskan myös se, että tajuan aina jälkikäteen kotona, jos olen tehnyt virheen. Edellisessä työssäni olin esimerkiksi kerran laittanut yhden kuitin väärään paikkaan. Tajusin tämän kotona ja seuraavan työvuoron alettua ryntäsin kassakonttoriin vuodattamaan pomollemme, että nyt se kuitti on löydettävä. Pomon kommentti asiaan oli, että etkai sä oo miettinyt työasioita kotona. Että yritä tässä nyt sitten edetä työelämässä, kun kaupan kassaltakin tuli vietyä työt kotiin. 

Kun ongelma on näin julkisesti myönnetty, on suunta kai enää ylöspäin.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...