Ladataan...
Bakom Banana

 

Neljän hengen ruokapöytä oli vähän liian pieni meidän olohuoneeseen ja halusin myös värimaailmaltaan sopivamman pöydän. Edellinen pöytä oli konjakin ruskean värinen ja olohuone on muuten väriltään hyvin "rauhallinen" - vaaleaa, harmaata ja vaaleanpunaista. 

Olin haaveillut vanhasta ovesta tehdystä pöydästä ja sopivan oven löydyttyä lähdettiin sitä tekemään. Täytyy tosin tunnustaa, etten tehnyt pöytää yksin, vaan mieheni suunnitteli sen perusteellisesti insinöörimäiseen tapaansa. Siinä missä mies sahasi ja rakensi kehikkoa, niin itse maalasin ja hioin pinnatuoleja.

Pinnatuolit ostettiin paikallisesta tori.fi:stä eli blocketista ja ne on mun mielestä aivan täydelliset, koska on pirttikalusteiden tapaiset - jykevät ja ryhdikkäät.  Kaikkia ei ole vielä maalattu toiseen kertaan ja yksi tuoli on kokonaan koskematon. Voiton puolella kuitenkin ollaan ja siksi kuvia tulinkin jakamaan. :)

 

 

 

Pöydän pinnan lopputulos ei ollut toivomani. Lasi tilattiin kirkkaana ja en ollut ajatellut kuinka paljon kirkas lasi taittaa vihreään väriin, luonnollisesti. Näyttäessäni ja harmitellessani kollegallenikin pöydän muuttunutta väriä hän totesi sen olevan aivan "lasin värinen".  Kirkkaan lasin vihertävä väri tuntui olevan muille itsestäänselvyys, mutta itseltä se oli jostain syystä mennyt täysin ohi. 

Vaikka pöydän väri ei olekaan se nätin vaalean harmaa, niin pöytä on mielestäni silti nätti ja kodikas. :) Vai mitä mieltä olette? Ja ei kai kaiken pidäkään olla värimaailmaltaan aivan samanlaista? Jos kuitenkin olisi oven oikean värin halunnut säilyttää, niin olisi pitänyt tilata kirkas lasi, joka ei taittaisi lasin väriä luonnolliseen vihreään.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Sydämellä bansku. 

Ladataan...
Bakom Banana

Olo on taas niin kiitollinen perheestäni. Innolla odotan tulevaa viikonloppua ja aikaa sen pahimman, mutta kuitenkin parhaimman perheen kanssa.  Siksi halusin tuoda tänne vuoden takaisen tekstini vanhasta blogistani, koska nämä ajatukset eivät yksinkertaisesti muutu. 

"Olin Suomessa viettämässä isänpäivää ja äidin syntymäpäivää viikonloppuna.  En haluaisi korostaa liikaa yhden päivän merkitystä kerran vuodessa, koska itse haluaisin muistavan isän ja niin äidinkin merkityksen myös muina vuodenpäivinäkin. Haluan itseni muistavan kuinka kiitollinen saan olla mun vanhemmista. Silti näissä päivissä on aina jotain ainutlaatuista. Luultavasti se, että tähän päivään asti meidän perheen mukulat (nuorimmat lähenee jo kahtakymmentä ikävuotta) ollaan kömmitty äidin ja iskän viereen heidän merkkipäivinään ja viety aamiainen sänkyyn. Hehe. ;)

En tiedä kuinka voisin pukea sanoiksi kiitollisuuden. Olen niin kiitollinen mun äidista ja isästä. Äiti ja isä ovat luoneet kodista paikan, jonne voi mennä aina. Vaikka olisi saanut millaisia ongelmia tai mitä vain olisi tapahtunut, niin tiedän voivani mennä kotiin aina. On opetettu, että kodin täytyy olla turvapaikka, jos muu maailma heittää häränpyllyä. Äiti ja iskä on tehnyt kodista myös sellaisen, jonne kaikki ystävät ovat olleet aina tervetulleita. Kotona on voinut olla juuri siinä mielentilassa mitä on. Siellä on voinut puhua asioista, koska äitiin ja isään voi luottaa ja he lohduttavat aina. On niin vähän asioita, joista en olisi äidin ja isän kanssa puhunut.

Kotona on opetettu rakastamaan, pyytämään anteeksi ja sanomaan kiitos. Pieniä asioita, joilla on suuri merkitys. Olen myös saanut nähdä kuinka vanhemmat kunnioittavat ja rakastavat toisiaan. Mulla on aina ollut turvallinen olo äidin ja iskän kanssa. Vanhemmat ovat ottaneet vanhempien roolin ja olen saanut olla lapsi. Saan olla sitä vieläkin. Mun ei ole tarvinnut murehtia turhista. Muhun on uskottu ja olen saanut mahdollisuuksia kotona. Mut  on hyväksytty sellaisena kuin olen ja myös mun valinnat kunhan olen onnellinen.

Lopuksi voin vain sanoa, että äiti ja iskä on mun idoleita. Haluaisin itsekin joskus olla sellainen vanhempi mitä mun äiti ja iskä on. Siihen on kyllä aika pitkä matka vielä.. :)"

"The best security blanket a child can have is parents who respect each other."  - Jane Blaustone

 

<3:lla herkkis-bansku

 

Ladataan...
Bakom Banana

Alettiin kunnostaan olohuoneen muuten-aivan-kamalaa-pöytää viikko sitten. En pidä ollenkaan pöydän väristä ja no, ei se muutenkaan ole sellainen, jonka itse valitsisin. Pöytä on ollut sen verran ruma, että pari ihmistä on kysynyt ”mikä tuo pöytä on?”  Vastaavaan en ole ennen törmännyt vaikka suorapuheisia ystäviemme kesken olemmekin. :D Voi myös olla, ettei pöytä ole sopinut kotiimme ja muiden huonekalujen kanssa. Halusin kokeilla pöydän ”parantamista” maalaammalla sen valkoiseksi. Miesmakuun pöytä taas on erinomainen, onhan se jykevä ja kunnollista puuta. :D Tottakai laatu on mulle myös tärkeää mutta on myös visuaalisuuskin. Olemmekin käyneet kotona kiivasta keskustelua siitä, miksi pöydän pitäisi olla valkoinen.  Kerroin valkoisen vaan olevan hyvä ja sopivan  melkein kaiken kanssa, etenkin meidän olohuoneeseen. Koska kotona on vastassa usein kova insinöörimäinen näkökulma, niin vastauksia tarvittiin seuraaviin kysymyksiin: Miksi kaiken pitää olla (sisustuksessa) valkoista? Tuleeko kaikesta hienoa jos se vaan on valkoista?

Yksinkertaisesti ei tule eikä kaiken tarvitse olla valkoista vaikka sitä suosinkin.(haha, no tätähän sitten olikin vaikeampi ymmärtää, miksi pöytä olisi parempi valkoisena… naiset..:D)  Aloin pohtia itsekin mieltymystäni valkoiseen, miksi valkoinen on vaan hyvä ja löysinkin mieltymykselle muutamia perusteluita. Niitä ennen saamani vastaväitteet.

Valkoinen ei ole hyvä, koska se on..

  • persoonaton, tylsä, mielikuvitukseton
  • epäkäytännöllinen
  • yksinkertainen
  • kylmä
  • helposti tahriintuva

Valkoinen on  hyvä, koska se on.. 

  • klassinen
  • raikas, puhdas ja tuo avaruutta esimerkiksi seinissä
  • yhtä varma väri sistuksessa  kuin musta vaatetuksessa
  • ajaton ja sen vuoksi siihen ei kyllästy helposti
  • helppo yhdistellä muihin väreihin
  • yksinkertaista ja mielestäni yksinkertaisuus on vain usein kaunista

Onneksi nuo perustelut menivät läpi ja ruvettiin tuumasta toimeen. Käytiin ostamassa Biltemasta pieni näppärä hiomakone ja hiottiin pöytä. Hiomisen jälkeen maalattiin pöytä muutamaan kertaan. Ja sitten kuvia, jotta näette muutoksen.

Pöytä ennen:

Hiomisen jälkeen:

Tadaaaa, valmis pöytä:


Kaikki työ oli musta muutoksen arvoista, koska pöytä on kuin uudesti syntynyt!  Nyt se jo miellyttää munkin silmääni, sopii yhteen harmaan sohvan ja leveiden valkoisten ikkunalautojen kanssa. Toinen osapuoli ei ole vielä hoksannut muutosta, vaan hänelle pöytä on edelleen pöytä.;)  Ehkä pikku hiljaa kun saadaan kotia muutenkin kodin näköiseksi!

Mitä mieltä olette muuttuiko pöytä? Musta se on jo aika waaaauuuuu!! :D

<3:lla Bansku