Ladataan...
Bakom Banana

Viikonloppuna sain nauttia lomalaisten, äitini ja isäni seurasta. Yleensä heidän tullessa kylään vastaanotan aina pyynnön, ettei tarvitse tehdä mitään siivousta tai suunnitella mitään. Suunnitelematta viikonloppu menikin ja suunnattiin sinne minne nenä osoitti. 

Lauantaina käytiin Djurgårdenin saarella. Siellä kahviteltiin Rosedahlsträdgårdissä, jossa on puutarha, paljon kukkia, kasvihuoneita ja söpö pieni putiikki. Suosittelen ainakin kesällä siellä käymistä, jos haluaa pois kaupungin sykkeestä ja nauttimaan idyllisestä miljööstä (harmi, ettei tullut otettu yhtään kuvaa kahvilasta). Muutenkin Djurgårdenin saarella ja Rosendahlsträdgårdissa on ihana hengata ja vaikka käydä piknikillä kesäisenä päivänä.

Sunnuntaina käytiin Ruotsin suurimmalla peräkonttikirppiksellä (Täbyloppis). Joka kerta oon tehnyt löytöjä sieltä ja hinnaltaan vaatteet on ollut 1-3 euroa villakangastakeista lähtien. Täällä ainakin hinnat peräkonttikirppiksellä on ollut muita kirpputoreja halvemmat. Jos kirpputoreista tykkää, niin suosittelen paikkaa. Oon aina käynyt siellä sunnuntaisin, mutta viimeksi myyjä vinkkasi mulle lauantain olevan parempi päivä. Tällä kertaa löysin ruukut yrteille, leobardikuvioisen tekoturkin, valkoisen neuleen ja sinivalkoisen merihenkisen maton. 

Lisäksi ihasteltiin Tukholmaa Södermalmilla Monteliusvägenillä (jota suosittelen myös piknikpaikaksi, mutta kannattaa varautua monenkin olevan siellä ainakin kesäisenä lämpimänä iltana).

Mitään pidempää lomaa tänä kesänä ei mulla ole, niin tällaiset viikonloput tekevät hyvää ja sainpahan fiilistellä kesää vanhempieni kanssa. <3 Melkein tarttui kesälomafiilis itseenikin, niin hyvä sää sattui viikonloppuna ja seura oli rentouttavaa!

<3:lla Bansku

Ladataan...
Bakom Banana

Melkein tasan viikko sitten, 13. päivä perjantaina menin ensimmäistä kertaa yliopistolle, tervetulopäivään. Vaikka päivä yleisesti tunnetaan epäonnen päivänä, niin mulle se oli onnen päivä. Olin pakahtua onnesta saapuessani yliopistolle ja lukiessani rakennuksessa olevan "Stockholms universitet". Aurinko paistoi talvisen kirpsakassa säässä ja ihmettelin itsekseni, että tässä sitä nyt ollaan toteuttamassa unelmia.  

Viikon luennot ovat nyt ohi ja takana on viikko opiskelijaelämää.  Siihen on mahtunut aktiviteetteja, luentoja, lukemista ja myös omia pohdintoja tulevaisuudesta. Halusinkin koota ajatuksia kuluneesta viikosta, johon on mahtunut mm. seuraavia ajatuksia tai tuntemuksia:

  • On ollut totuttelemista opiskeluihin ja uusiin rutiineihin töissä käymisen jälkeen, koska se sujui niin rutiininomaisesti.
  • Olen tavannut mukavia ihmisiä ja tuntuu, että löydän hyviä koulukavereita, joiden kanssa viihdyn.
  • Osaan melko hyvin kaupallisen ja oikeudellisen sanaston ruotsiksi opiskeluiden ja työskentelyn ansiosta. En ollut ajatellut, että aloitan tämän alan sanaston kanssa ihan alusta. Olin ajatellut, että kieli menee omalla painollaan, mutta se tuleekin vaatimaan oman panoksen opiskeluissa.
  • Silti uuden alan sanasto ei ole ollut väsyttävintä, vaan useat small talkit ruotsiksi muiden opiskelijoiden kanssa. Tämäkin taisi vähän yllättää, koska töissä keskusteleminen sujui helposti ja hyvin. Ainakin töistä keskusteltaessa, koska tiesin keskusteluaiheen ja oli helppo pysyä mukana. Lisäksi ihmisten ja niiden puhetapojen tunteminen helpottivat tottakai myös. Nyt taas small talkeissa tuntuu, että aiheet vaihtuvat nopeasti ainakin näin tutustumisvaiheessa ja on vaikeampi pysyä mukana. 
  • Uskon tämän opiskelun olevan mun juttu ja luotan siihen, että tämän ansiosta tulevaisuudessa saavutan jotain, jota voin intohimolla tehdä. 
  • Sain flunssan. Kroppa taisi antaa periksi, sillä viime viikolla oli viimeinen työpäivä ja nyt loppuviikolla ei ole luentoja.. Tunnollinen opiskelija..? :D

<3:lla Bansku

 

Ladataan...
Bakom Banana

 

Mietin hetken otsikon muotoilua, miten menen sillä suoraan asiaan ilman, ettei kukaan ajattelisi mun tarvitsevan jäitä hattuuni. Siksi sanon heti, etten pidä itseäni yhtään parempana ihmisenä asuinalueeni takia.  Silti olen erittäin onnellinen, että Tukholman katastrofaalisesta asuntotilanteesta huolimatta meillä on näin hyvä asunto lähellä kaikkea "innerstanissa". Nautin elämästäni tällä alueella, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä oman itseni tai muiden määrittelemisen kanssa.  Tiedän myös sen, että olen itsekin sortunut heittämään vitsiä kuinka tässä finnenä/suomalaisena asutaan innerstanissa kun olen huomannut asian ihmetyttävän tai huvittavan muita. Parempi on ollut ottaa asia huumorilla.

En ymmärtänyt aluksi miksi ihmiset täällä usein kysyvät missä asut tai miksi se edes kiinnostaa, koska ei mua ainakaan uusia ihmisiä tavatessa välttämättä kiinnosta heti ensimmäisenä missä toinen asuu. Olin kuitenkin huomannut, että ihmiset sitä täällä Tukholmassa kysyvät ja olin vastannut kysymykseen useammin kuin muistan vastanneeni Göteborgissa.  Ajattelinkin aluksi kyselemisen liittyvän huonoon asuntotilanteeseen ja uskoin, että ihmisiä kiinnostaa miten on onnistunut saamaan asunnon Tukholmassa huonon asuntotilanteen takia.   Mutta sen takana olikin jotain muuta. 

Keväällä työhaastattelussa mun suomalaisuudesta ja Vasastanissa asumisesta alettiin heittää hyväntahtoista vitsiä. Haastattelun lopuksi juteltiin muista asioista ja kerroin ranskanbulldoggikuumeestani, joka oli tullut täällä asuessani.  Sydän oli alkanut lämmetä tuolle koirarodulle, koska niitä suloisia ranskiksia on näkynyt niin paljon katukuvassa. Tähän haastattelijat vastasivat, etteivät ole ranskanbulldoggeja nähneet ja heittivät vitsillä mahtaako niitä "muotikoiria"  olla vain Vasastanissa. Siinä sitten naureskeltiin finnelle, joka asuu hyvällä alueella ja haluaa vielä muotikoiran. Vitsin heitto oli hyväntahtoista ja nauroin itsekin mukana. Silti mulle tuli olo, että mut leimattiin hienostuneeksi fiinikseksi. 

Työhaastattelun jälkeen ymmärsin ilmiön luettuani Ojalan (Yle, 2016) artikkelista ensimmäiset lauseet: "Missä asut? Se on ensimmäinen kysymys, jonka tukholmalaiset usein kysyvät. Tukholmalaisten identiteetin määrittää usein kotiosoite."  Jatkoin lukemista, tulin surulliseksi ja vähän vihaiseksikin.  Artikkelissa kerrotaan osan yläluokkaisen ruotsalaismiehen ystävistä katoavan asuinalueen vaihtuessa hienostoalueesta lähiöalueeseen ja kuinka lähiöalue on yläluokan lapselle symbolisesti epäonnistuminen.  

Olen kyllästynyt tähän kysymykseen, koska se tuntuu niin pinnalliselta ja epäreilulta. Täällä on kaupungin vuokra-asuntoihin pitkät jonot, viidestä kahteenkymmeneen vuoteen. Sen takia on vieläkin vaikeampi ymmärtää, miten asuinalue voi vaikuttaa toisen määrittelemiseen kun täällä usein muutetaan sinne mistä asunnon yksinkertaisesti saa. Ei ole varaa valita. Mutta silti se voi määrittää sua ihmisenä, miksi? 

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan? 

 

<3:lla bansku 

PS.  Artikkelin voit lukea täältä:  http://yle.fi/uutiset/3-8812320

Kuva: Pixabay