Ladataan...
Bättre liv

Miten ihanaa onkaan olla terve ja liikuntakykyinen! Omata normaali ruokahalu ja tarmo! Tänään on käyty liikkumassa itsensä kipeäksi, tytön kanssa lounaalla Picnicissä, hoidettua asioita ja laskuja koneella tytön nukkuessa, käytettyä koira eläinlääkärissä ja lenkitettyä toinen. Ihan sellainen touhuntäyteinen arkipäivä siis, mahtavaa!

Tämän tarmokkuuden keskellä mies sai vihdoin porailtua tauluhyllyt kiviseinään, muusana saattoi toimia torstaina palautettava iskuporakone. Sisustusintoa on myös lisännyt asuntojen vilkuilu ja sunnuntain asuntonäyttövisiitti jotka vaan lisäsivät halua pitää nykyisestä kodista kynsin ja hampain kiinni ja keskittyä tässä viihtymiseen. Tytön uniajan jo vilkkuessa sain järjesteltyä kirjat hyllyille ja hymistä tyytyväisenä. Illan pimeydessä sain teille pari kuvaakin napattua. Kyllä nyt kelpaa istua köllönurkkauksessa lukemassa kirjoja!

Tyttö oppikin jo kirjojen nappaamisen taktiikan. Selailimme yhtä kirjaa ennen kuin laitoimme valon pois, tyttö sai iltatissinsä ja kävi rauhassa nukkumaan sänkyynsä unihiiren ja pehmokoiran väliin. 

Telkkarista tulee Love Actually ja sohvalla makoilee tyytyväisen näköinen mies kaakaokupin kanssa. Osannette arvata suunnitelmani ;) Hyviä öitä ja ihanaa pääsiäisviikkoa!

Tauluhyllyt: Ikea / Pehmoalusta: Kierrätyskeskus / Sirkustyynyt ja elukkatyynyt, tytön lakanat: Ciraf /
Puputyyny: H&M Home / Leppäkerttureppu: Skipp Hopp /
Viirit seinällä: Engel (Ziccosta) / Sänky: Leander

<3 Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen ollut viime aikoina niin väsynyt, ahdistunut ja negatiivinen, että tämä suhtautumiseni räntäsademyrskyyn aivan yllättää. Nimittäin antaa sataa vaan! Juuri tätä vartenhan ostin itselleni kunnon Crocsin Duck Bootsit, lämpimät ja vedenpitävät rämpimiskengät lumeen, jäähän, loskaan ja lätäköihin. Olin jo aivan sekaisin yllättäneistä kevätkeleistä, eihän minulla ollut yhtäkkiä mitään päällepantavaa ja ihanat kenkänikin olivat aivan liian lämpimät.

Mutta nyt! Rämmin tänään lätäköissä ja loskassa kuivin ja lämpimin jaloin ja ajattelin, että juuri näihin kevätkeleihin olin varautunutkin. Päiväuniaikaan kotiin päästyäni päätin kuitenkin linnoittautua sisälle lämpimään. Rännän kasautuessa ikkunaan olen iloinen siitä että illan kyläily on sovittu yläkerran pariskunnan luokse ja etteivät koirat halua kuitenkaan pitkälle lenkille tällä kelillä. 

Kuvakaappaus Boozt.com:in suosikkilistaltani. Suurin osa lähti tilaukseen, tosin housuja ja kenkiä en uskaltanut tilata randomilla sillä meitsillä ei ole sitten mitään hajua koostani näiden suhteen. Kyllä, olen Converse-neitsyt enkä tiedä kokoani, muuten olisin tilannut heti viivana nuo ihanuudet! Name itin paita tytölle <3

Onpa muuten ihan oikeasti se tilanne, ettei minulla oli mitään päälle pantavaa. Normaaleja vaatteita on tullut ostettua joskus aikana ennen ensimmäistä raskautta, sen jälkeen ostin joitain raskausvaatteita, sitten imetysvaatteita. Nyt raskausvaatteet ovat ystävällä lainassa ja imetysvaatteetkin siirtyneet sivuun (homma onnistuu balconette-liiveillä ja topilla kotioloissa). Osan vaatteistani olen lahjoittanut kierrätykseen, osa on jopa ihan hajonnut. Muutenkin minun on ollut tapana säästää olemalla ostamatta itselleni vaatteita. Niillä rahoilla on tehty reissu jos toinenkin, ostettu vauvantarvikkeita ja sisustettu. En raaskisi laittaa sitten millään rahaa vaatteisiin ja olen aivan mahdottoman huono käymään vaateostoksilla. Joko käyn rekit nopeasti läpi ja lähden lätkimään tai otan innoissani kasan sovituskoppiin eikä mikään näytä päälläni hyvältä. Jälkimmäisessä tilanteessa tarvitaan enemmän kahvilaterapiaa kuin ensimmäisessä!

Mutta nyt otin härkää sarvista ja pistin tilaten verkkokaupasta. Jos löydän edes yhden paidan mikä näyttää päälläni hyvältä niin jatkan tällä mallilla. Tilaan paljon ja palautan mitä palautan. Nyt on aika täyttää vaatekaappia jotta töihin palatessa on edes jotain mitä laittaa päälle. Ja loppuu se ainainen itku sen vaatekaapin äärellä tämän itselle niin oudoksi muuttuneen kropan ja vanhojen huonosti istuvien rääsyjen äärellä.

Olisiko teillä muuten hyviä verkkokauppavinkkejä? Kohtuuhintaisia sellaisia, joissa olisi ilmainen toimitus ja palautus? Pitää varmaan tilata verkkokaupat tyhjiksi jotta löytäisi edes jotain tuonne vaatekaappiin asti.

Hyvät vaaleat farkut olisivat etsintälistalla, samoin ruskeat nahkaiset tennarit (Ecco, Converse, joku muu?). Mistäköhän sellaisia kannattaisi etsiä livenä Helsingistä? Farkut ovat kyllä aivan mahdottomat kun on reittä, takapuolta ja lantiota, mutta toisaalta aika pieni koko ja lyhyt runko. Tuntuu, että kaikki vaatteet näyttäisivät paremmalta kukkakepillä kuin näiden muotojen kanssa. Että mä tarvitsen oman stailistin!

Ihanaa kevättä räntäsateesta huolimatta, tai jopa sen vuoksi!

<3 Eerika & Eeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tiedättekös kun asiat vaan kasaantuvat ja tulee se tunne, että miten tästä suosta enää noustaan? Ja samalla sitä menee katsomaan telkkarista kuinka toiset kärsivät ikänsä endometrioosista, selviävät syövästä ja tekevät täyden elämäntapamuutoksen maattuaan sairaana ja ylipainoisina ensiksi pari vuotta. Että jestas, mistä sitä tässä taas valittaakaan. Miksen minä pysty edes tähän? Mutta ei vaan ole niin kovin helppoa pysyä positiivisena ja jaksaa kun niin.. ei vaan enää meinaa jaksaa. 

Olen yrittänyt kirjoittaa auki kaikkea mitä tässä onkaan tapahtunut, mutta en vaan saa näillä aivoilla mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Joka tapauksessa puolet porukasta on käynyt lääkärissä, tytön kanssa ollaan kärsitty taas vatsataudista ja kuumeesta, miehen polvi pitänee taas leikata ja vanhuskoiran kanssa lampata eläinlääkärillä. Olen täyttänyt 34-vuotta ja saanut sille päivälle osumaan useamman epäonnen ja surun. Olen yrittänyt lähteä viettämään hemmottelu- ja lepoiltaa ja yötä, mutta päätynyt viettämään vatsatautisen yön yksin hotellihuoneessa. Juuri kun yritin taltuttaa kodin kaaoksen, lenkittää vihdoin koirat hyvin ja saada arkeen jonkun rotin, meni kaikki aivan nurinkurin. 

Huomaan tämän tästä olevani kiukkuinen ja kateellinen. Kaikki johtuu pohjimmiltaan siitä, että meillä ei ole ihmisiä keihin tukeutua. Ei lähellä, eikä kaukana. Lapsen saaminen on todellakin tuonut ilmi sen läheisen perheen ja ystäväpiirin puutteen mikä meillä on. Huomaankin olevani kateellinen juuri osallistuvista isovanhemmista, niistä jotka tulevat auttamaan kodin ja lapsen kanssa, takaavat lainan, ottavat luokseen kylään ja pitävät huolta, soittavat ja kuuntelevat ilot ja murheet, ovat tavalla tai toisella lähellä ja tukena. Sisaruksista ja läheisistä ystävistä, rennoista ja välittömistä suhteista, illanvietoista perheiden ja aikuisten kesken, tyttöystävistä jotka vievät mukanaan hemmottelureissuun, kavereista jotka järjestävät babyshowerit, bestiksestä joka lähtee kanssasi lenkille tai ostoksille, niistä kaikista jotka soittavat sinulle ja haluavat nähdä. Ehkä suurimpana kaikista lymyilee oma äitisuhde ja se pohja minkä olen kotoani saanut tai ollut saamatta. Tämän kaiken puute asuu todella isona suruna sisälläni. 

Kaiken väsymyksen ja sairastelun keskellä tämä kaikki on ottanut aivan liian isot mittasuhteet. Tunnen, että me ollaan elämämme kanssa todella yksin. Hyvänpäiväntuttuja riittää, mutta mitä tehdä pahana päivänä? 

Pahinta on, että mielestäni minun pitäisi jaksaa tämä kaikki paljon paremmin. Meillä on kuitenkin kaikki ihan hyvin, kukaan ei ole kuolemanvaarassa ja kattokin on päänpäällä. Pitäisi pysyä positiivisena, sillä kuka nyt valittajaa jaksaisi kuunnella, eihän siitä ole mitään hyötyäkään eikä mikään mene eteenpäin jos ei nyt vaan jaksa katsoa eteenpäin katse täynnä toivoa. Juuri nyt mieleni vaan kehittelee kauhukuvia, enkä pysty sille sanomaan muuta kuin että kamoon, sun pitäis tietää paremmin! Mutta kun tietäminen ei vaan riitä. Pitäisi myös osata ja jaksaa. 

Olen tämän sairastelun vuoksi joutunut perumaan juuri niitä menoja, mitkä olisivat antaneet minulle iloa ja virtaa. Kaipaamaani lepoa tarjonnut hotelliyö meni aivan pipariksi. Iloitsemani kevätkelit jäävät nauttimatta (vaikka vähän koleiksi muuttuivatkin) ja lapsenkin päivät täyttävät piirretyt, tutut seinät ja tutti. Polvirikkoinen mies yrittää käydä kaupassa, lenkittää koirat ja tehdä ruoan niinä muutamina illan tunteina mitä meillä on. Voin sanoa, että kaikki olisivat ansainneet nyt sen energisen ja iloisen tehopakkauksen, mikä osaan myös olla! Sen joka keksii ratkaisut pulmiin ja keskittyy olennaiseen.

Tässä aivottomuuden tilassa pelkään vaan, etten löydä sitä enää. Kun liikuntaa ei ole saanut kunnolla aloitettua näiden pöpöjen välillä, nettijoogakin sai olon vaan huonommaksi, eikä vitamiinit, hyvä ruoka ja ulkoilu ole auttaneet pitämään pöpöjä loitolla, en tiedä mitä enää tehdä. Peruutan vaan innostavia menoja yksi toisensa jälkeen ja istun sohvalla toivoen, että tyttö nukkuisi tänään normaalipituiset unet eikä heräisi kesken kaiken painajaisiin tai mihin lie. Ja että voisin jo tänäiltana syödä normaalisti ja auttaa koirien ulkoilutuksessa. Tuntuu kuin olisin jo kadottanut itseni jonnekin tämän kaiken alle. Aivan kuin joku yrittäisi kaataa kaikki yritykseni olla onnellinen ja hyvinvoiva. Kun yritän tehdä asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi ja tehdä kropalleni hyviä asioita meneekin kaikki aivan pieleen. 

En edes tiedä miksi tästä täällä avaudun. Ehkä halusin vain avata suuni ja lakata käpertymästä itseeni. Elämä voi välillä olla yhtä isoa haastenippua, vaikka kuinka olisi ihana koti, maailman rakkain lapsi, vielä kasassa pysynyt parisuhde, vakityöt ja jonkinmoinen terveys. Juuri silloin ei pysty kirjoittamaan mistään muusta. Enkä tiedä onko tarviskaan, sillä ehkä meitä hauraita on täällä jokunen muukin? Lastenhuoneen sisustuspostaukset saavat nyt odottaa.

Paljon terveyttä ja virtaa teille toivoen,

Eerika ja Epeliina (Äiti hups, 34 v ja oho, tyttö eilen 1v 3kk!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tänään katsoin aamupäivällä Yleltä dokumentin Vanhemmuus on rankkaa (vain suorana, uusintana huomenna pe 13.3. klo 12.45) ennen kuin lähdimme taaperosirkukseen riekkumaan. Siinä tuli sellainen olo, että aaa, no ei ihmekään kun meillä on tällä hetkellä hieman rankkaa. Harmi, ettei ohjelmaa voi katsoa Yle Areenasta, sillä olisin ehdottomasti kaivannut vähän faktatarkistusta tämän postauksen tueksi. Mutta katsokaa tämä huomenna! Jotain tilastoja ja faktoja löytyy myös Tilastokeskuksen sivuilta: Kyllä se siitä - ajan myötä

Makoilin eilen väsyneenä olohuoneen matolla, allani tytön siihen roudaama tyynykasa. Niiden päälle oli aiemmin kaatuiltu ja kikateltu. Mies teki keittiössä ruokaa ja yritin katsoa tytön perään silmät kiinni. Havahduin kun mies pyysi minua syömään ja olin jo lähes unessa. Söin illallisen ja menin vällyjen alle, heräsin tytön iltapuurolle syömään puuroa itsekin, laitoin tytön unille ja menin takaisin nukkumaan. Olin vetänyt itseni hieman piippuun huolehtiessani koko sairastuvasta puolikuntoisena itsekin. Yöt kipeän lapsen kanssa ovat olleet myös kovin rikkonaisia enkä ollut saanut levätyksi. 

Ohjelma tuli siis täällä tosi tarpeeseen. Rankkaa tämä todellakin on, vaikka kovin alkumatkalla vielä ollaan!

Ohjelmassa esiteltyjen tutkimusten mukaan onnellisuus parisuhteissa laskee jyrkästi ensimmäisen lapsen synnyttyä. Ensimmäiset neljä vuotta ovat niitä rankimpia, mutta vasta seitsemän vuoden jälkeen onnellisuus alkaa todella nousta sieltä suosta mihin se vanhemmilla on uponnut. Eroluvutkin ovat pahimpia juuri pikkulapsiaikana. Iik!

Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen.

Miksi ihmiset sitten jääräpäisesti hankkivat lapsia, vaikka niistä kokonaisuudessaan näyttäisi koituvan enemmän mielipahaa kuin -hyvää?

(Lähde: Tilastokeskus: Kyllä se siitä - ajan myötä)

Ohjelmassa haastateltiin pariskuntia aiheesta ja seurattiin perhe-elämää niin kolmen lapsen perheessä kuin esikoistaan odottaviakin. Saatoin huokaista helpotuksesta, emme ole ainoita joilla kahdenkeskeinen aika on kortilla (lue: silloin kun tyttö nukkuu), voimat lopussa ja hermot kireällä. Jotenkin arvelen, ettei tämä tästä kovinkaan paljon helpommaksi muutu kun palaan töihin ja päästään elämään todellisia ruuhkavuosia. Nytkin on tullut huomattua kuinka työhuolet tuppaavat kuormittavan työelämän pyörteissä heittelevää miestäni.

Vanhemmuus tuo kieltämättä haasteita ja huollettavaa elämän täydeltä. Lapsi on yllättänyt meidät lähinnä ihanuudellaan. Tähän jatkuvaan tauottomaan puurtamiseen ja huolenpitoon ei puolestaan olisi voinut millään valmistautua. Vanhemmuudesta kun ei saa lomaa. Tiesin meidän olevan hulluja kun saamme lapsen ilman turvaverkkoa ja huolehtivaa lähiperhettä, mutta huh miten raskasta tämä onkaan ollut. Vaikka aina ei siltä ulospäin vaikutakaan, aika monessa kodissa varmasti painitaan ihan samojen ongelmien kanssa kuin täälläkin. Ajasta ja rahasta on tiukkaa, mutta jotenkin pitäisi pyörittää kotia, löytää sopivat kurahousut kirpparilta, keksiä huomisen ruoka ja sovittava milloin kumpikin ehtisi harrastuksiinsa. 

Parisuhteelle suurimmat kompastuskivet ovat olleet tämä armoton väsymys ja riittämättömyys. Eihän se ei voi olla vaikuttamatta kommunikointiin ja yhteiseloon vaikka kuinka rakastetaan. Parisuhteen yhteisen ajan lisäksi tarvitaan myös sitä omaa aikaa, itselleni on ainakin todella vaikeaa keskittyä toiseen jos en ole saanut olla hetkeä itsekseni. Kun viettää päivät keskittyen tytön tarpeisiin, pitäisi saada hetki myös itselleen. Käymme kumpikin liikuntaharrastuksissa vähintään yhtenä iltana viikossa ja joissain omissa menoissa lähinnä viikonloppuisin. Yhteinen aika rajoittuu lähinnä tytön uniaikaan. Voin vaan kuvitella millaista on jos sitä rauhallista yhteistä aikaa ei ole vuosiin, nyt näin ollaan menty vasta reilu vuosi.

Mutta mitenkäs te olette kokeneet vanhemmuuden tuomat muutokset parisuhteeseen? Jaksatteko keskittyä toisiinne arjen pyörinnässä? Missä vaiheessa pyöritys helpottuu? Onko teillä kikkakolmosia arjen jaksamiseen?

Hieman väsysekavin fiiliksin,

Eerika

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Edellisen touhuviikon jälkeen oli tietysti tiedossa mökkihöperöitymisviikko. Lauantaista lähtien meillä on elelty sairastupalaisina kun mies ja tyttö ovat olleet pikkukuumeessa, säryissä ja räkäisinä. Itse olen selvinnyt vähemmällä, mutta toisaalta koko porukan hoitaminen yksin on ollut aikamoinen rasti. Onneksi loppuviikko näyttää jo lupaavalle, eiköhän me viimeistään huomenna lähdetä ainakin ulkoilemaan ja mieskin pääsee päiväksi töihin. Torstaille ja perjantaille on onneksi jo ohjelmaa ja kelitkin näyttävät lupaaville!

Eilen minut yllätti iloisesti aivan mahtava keväinen keli ja mahdollisuus lähteä koirien kanssa päivälenkille tytön vedellessä sikeitä ja miehen ollessa päikkärivahdissa. Aurinko paistoi ja tuulikin oli lämmin, jäät lähes sulaneet ja ensimmäiset kadut jo putsattu hiekasta. Kevät tule jo! Tänään on puolestaan koettu näitä koko syksyn ja talven kestäneitä harmaita ja sateisia kelejä, mitkä saisivat puolestani jo loppua. Ihanan kevään pystyi jo haistamaan tuulessa ja ne ihanat päivät kun me tytön kanssa nautitaan ulkoilusta. Eivät ole kaukana ne päivät kun me voidaan olla ulkona vaikka aamusta iltaan!

Siinä mielessä ei niin kovasti harmittanut, kun jo pitkään jännityksellä odottamani työuutiset olivat hieman latteat. Rekry oli pistetty nyt ainakin muutamaksi viikoksi jäihin, eli mahdollisuuksia uuteen duuniin vieläkin on, muttei tietoa milloin asiassa tarkalleen edetään. Niinpä piti lyödä kevään ja kesän suunnitelmia lukkoon ilman varmempia tietoja ja varautuen siihen että palaan elokuussa nykyiseen työhöni. Päätin etten anna entä jos -ajatusten häiritä vaan suunnitellaan miehen vapaita ja  lomia kuten lystätään ja kaikki muu saa sitten mennä sen mukaan.

Niinpä oho, me lähdetään toukokuussa Kroatiaan! Laskettiin pennoset ja Finnairin pisteet ja tartuttiin vielä tämän päivän voimassa olevaan tarjoukseen. Nyt on lentoliput Splittiin ja muutaman kaupunkilomapäivän jälkeen olisi tarkoitus siirtyä sieltä viikoksi saarille rentoutumaan (Hvar vai Brac??). Olin jo ehtinyt haaveilla Italiasta, Kroatiasta, Amsterdamista, you name it. Lopulta päätöksen tekivät sopivat lennot, matka-ajan ja budjetin rajallisuus. Eivätkä nuo maisematkaan yhtään hullummille näytä..

Eli ei tässä muuta kuin haaveilemaan! Kevätkeleistä, terveinä vietetyistä kevätpäivistä, reissusta ja kesästä. Pienen Kroatian kesä-etkoilun jälkeen onkin vuorossa Suomen kesä, joka toivottavasti on lämpimämpi vähäsateisempi kuin pian jo takana oleva talvi. Kyllä sitä auringossa ja lämmössä vaan kelpaa olla pieni ihminen elämän riepoteltavana, eikös? 

Aika onnelliseksihan tämä minut nyt vaan vetää, vaikka kuinka sanotaan, että arki pitäisi olla se itsensä onnelliseksi tekevä asia eikä sitä pitäisi elää vain seuraavaa lomaa odotellen. Vaan minkäs sille ikuiselle matkakuumeelleen voi ;) Unohdinko muuten sanoa ostaneeni junaliput ensi viikolle. Päiväreissu ystäville Lahteen, how good does that sound? Melkein yhtä hyvältä kuin Kroatia, hah?

Ihania keväthaaveita! Enää ei ole pitkästi mun synttäreihin, Pääsiäiseen, Vappuun, lomamatkaan, Juhannukseen, kesälomaan ja miehen pitkiin vapaisiin. Kyllä näillä haaveilla taas jaksaa <3

<3 Eerika & Epeliina 

Kuvat Kroatiasta: Pinterest. Muut kuvat: omia. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huh, taaperoelämä ja kotiäiteily on alkanut taas maistumaan! Se, että koko perhe on toipunut pöpöistä ja jaksaa taas touhottaa, auttaa aikasta paljon. Minusta ei siis todellakaan ole istumaan päivätolkulla kotona, eikä kotipäivien kitinän määrästä päätellen tytöstäkään. 

Ollaan kyllä joissain asioissa niin samiksia että, kyllä on tyttö tullut äitiinsä! Tosin Arvopaperi-lehteä hän tuntui jaksavan lukea pidempään kuin äitinsä konsanaan, ehkä tytöstä polvi paranee? Josko tässä kohta alettaisiin arvopaperisalkkua kasailemaan ;) Tämä viikko aloitettiin viettämällä leikkitreffi-iltaa mm. syöden, leikkien kukkuu-leikkiä taaperokaverin kanssa ja tekemällä pientä lehtikatsausta. Olipa mukava maanantai aamun puistoilujen, hyvien päiväunien ja illan treffien merkeissä :)

Tällä viikolla myös käytiin kirpparilla ja vaatekaupoilla sekä nautittiin sushilounaasta (tyttö söi omaa evästään riisiä ja kanaa ja maistoi vähän kurkkusushia). Löydettiin vihdoin kirpparilta kumpparit keväälle, vaatteita niin kirpparilta kuin kaupastakin sekä kaupasta keltaiset kurahousut.

Olen istunut taloyhtiön hallituksen kokouksessa lukemassa silmät ristissä taseita ja kunnossapitosuunnitelmia. Ollaan vietetty päivää serkkupojan, miehen veljen ja vaimokkeensa kanssa leikkiluolassa, lounaalla, keskustassa kävellen ja kahvilla. Käyty sirkuksessa, lounaalla Sandrossa ja pienillä ostoksilla Ziccon ihanuuksien äärellä. 

Tyttö on omaan tuttuun tapaansa moikannut kaikkia, tahtonut laittaa kenkiä jalkaan ja pipoa päähän, pukea päälleen muitakin vaatteita, karannut aina tilaisuuden tullen innoissaan juosten ja kantanut erinäisissä kasseissa erinäisiä tavaroita eli aarteita. Ollut innoissaan aamupäivien touhuista ja nukkunut pitkiä unia iltapäivisin. Ja ollut niin ihana että!

Tänään käytiin ekaa kertaa Annantalossa, mentiin katsomaan Taaperokinoa, tutkimaan taidetta ympäri talon ja lounaalle lasten kirjakahvilaan. Taaperokinossa oli kivaa, tosin tyttö tietty keskittyi enemmän muihin aikuisiin ja lapsiin kuin elokuviin. Käytävillä oli kiva juoksennella :) Lounaskeitto ei maistunut tytölle lainkaan ja minullekin aika heikosti, mutta tee oli hyvää. Ja seura!

Tällä viikolla tämä touhun määrä tuntuu olleen jo aika hyvällä tasolla kuten jutuista huomaa! Eilen illalla oli hieman puolikuntoinen olo, mutta onneksi se tuntuu menneen hyvillä yöunilla ohitse joten ehkä nämä touhut jatkuvat vaan.

Mitäs te muut olette tehneet? Varsinkin taaperoiden kanssa? Kuinka teidän viikot yleensä etenee?

Ihanaa viikonloppua, pian tämä räntä vaihtuu auringonpaisteeseen!

<3 Eerika & Epeliina 

 

Share
Ladataan...

Pages