Ladataan...
Bättre liv

Kivaa, kivaa, KIVAA! Käytiin tänään taaperosirkuksessa ensimmäistä kertaa ja ai että meillä molemmilla oli kivaa! Nautittiin kyllä syksylläkin vauvasirkuksesta, mutta jotenkin epäilin meidän epäonnisen taaperojumppaepisodin jälkeen josko enää nautittaisiin mistään ohjatusta harrastuksesta. Vaan mitä vielä! Ilmoittauduin ryhmään viimetingassa maanantaina soudettua ja huovattuani päätöksen kanssa. Kokeiltiin myös kaikenmoisia temppuja kotona ja huomasin miten kovasti tyttö niistä tykkäsi nyt kun on jo vähän isompi ja osaa itsekin touhuta. Kuperkeikkaa hän alkaa tekemään itse kun sen sanan hänelle sanoo ja sen jälkeen autan hänet ympäri. Kaikki heilautukset ja voltit saavat aikaan riemunkiljahduksia. Syliin kiivetään uudelleen niitä kinuamaan ja viereen tullaan sanomaan kiikkaa kiikkaa. 

Silti vähän mietin miten ensimmäisellä kerralla käy, tyttö kun ei kauaa paikallaan pysy vaan menee omille tutkimusretkilleen tuon tuosta. Aikakin meni ruokarytmien kannalta vähän kenkusti. Kaikki meni kuitenkin loistavasti, ohjaaja oli vaihtunut ja ryhmässä oli vain yksi tuttu äiti-lapsi-pari, mutta ai että meillä oli kivaa (ai mitä, sanoinko sen jo?). Harjoiteltiin tutut temput läpi, tyttö sai käydä niiden välissä tepastelemassa ja tutkailemassa paikkoja ja nappasin sitten taas hänet mukaan temmellykseen. Eikä siitä tullut mitään vastaansanomisia, sillä miksi sitä protestoisi kun pääsee lentämään tai tekemään voltteja! 

Vaikka kuinka epäilin kroppani kanssa niin ainakin vielä meni ihan hyvin, lapojen väli tosin on ollut aika kipeä eikä tämä nostelu sitä varmastikaan yhtään auttanut.. Toivotaan nyt kuitenkin, että jooga ja kahvakuulailu antavat lisää voimaa ja ryhtiä kroppaan ja pystyn kieputtamaan pientä ilman isompia kremppoja läpi kevätkauden. Hulahula-vannettakin osasin pyörittää vaikka jonglööraamisen ja kaikki hurjat temput jätän kyllä muille! Siis oikeasti sarjassamme kun kuperkeikatkin pelottavat (lapsuudentraumat plus aikuisuuden varovaisuus). Mutta ehkä otan taas agendalle harjoitella oikeaoppisia kuperkeikkoja joka kerralla pehmeän patjan päällä niin ehkä kroppakin pääsee tuosta pelosta yli. Tavoitteena olisi nimittäin kuperkeikka sylikkäin kevään lopulla :) Ja hirrrrmuisesti muita uusia temppuja!

Kyllä me vaan <3 Sirkus!

<3 Eerika & Epeliina (1v 1kk sirkuseläimet)

 

Kuvituksena vanha kuva tytöstä joogaamassa, tuossahan on kuperkeikka melkein matkalla..

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Päiväkodissa tutustumassa..

Huh. Tässä on nyt ollut kaikenlaista kriisiä. Hampaiden tuloa ja kitinää. Parisuhdekriiseilyä ja riitelyä. "Kuka minä olen ja mitä minä haluaisin tehdä työkseni ja miksi teen sitä mitä teen ja.." -kriiseilyä. Mutta tämän kaiken ohessa olen saanut sovittua tutustumisia päiväkoteihin jotta pääsisin ainakin siitä "mistä ihmeestä me haetaan tytölle hoitopaikkaa" -kriisistä!

Töiden aloitukseen on pian 4 kk, tytön hoidon aloitukseen 6 kk. Itselleni ei ole ollut lainkaan selvää mihin laittaisimme hakemuksen. Hetken matkan päässä on useampi päiväkoti "yhdessä kasassa", toisessa suunnassa on myös muutama. Mitä luultavammin paikka siis heruisi jostain näistä kuudesta mitä harkitsemmekin. Minulle kumpi tahansa suunta lisäisi työmatka-aikaa jonkin verran (julkisilla), miehelle ne olisivat vain pieni koukkaus muutenkin maailman lyhimmässä pyöräilymatkassa. Ehkä joskus voisin tehdä etäpäivänkin niin säästyisi yli tunti työmatka-aikaa. Aluksi tyttö olisi hoidossa vain 4 pv/vko ja perjantaisin meillä olisi tyttöjen päivä <3 Muina päivinä sovitaan viennit ja tuonnit, luultavasti veisin/hakisin tytön muutamana päivänä ja mies hoitasi muuten molemmat suunnat (fillaroi 5-10 minuutissa mihin tahansa mahdollisista päiväkodeista).  Mutta mitkä me kirjataan hakemukseen toiveiksi ja laitetaanko myös yksityisiin hakemusta?

Päivän kotilounas (mustavalkokuvahaaste vei värit)

Vaihtoehtoja tuntuu nimittäin olevan maailma pullollaan. On perhepäivähoitoa ja samaa yksityisenä, on ryhmäperhepäiväkoteja, pieniä ja isoja päiväkoteja, kunnallisia, ostopalvelupäiväkoteja ja yksityisiä päiväkoteja. On ksylitolipastillikriisejä ja kilpailutettuja ruokapalveluita. On isoja uusia pihoja ja pieniä pihoja rinteessä. On paljon ulkoilevia ja niitä vähän vähemmän ulkoilevia ryhmiä. On innostuvia ja niitä vähän rauhallisempia hoitajia. On avaria isoja tiloja ja pieniä sumppuja. On pienten ryhmiä ja pieniä päiväkoteja missä kaikki ovat yhdessä. Jumppasaleja ja retkiä liikuntahallille. Metsäretkiä ja taidehuoneita.

Tässä parissa päivässä olen päässyt taas vähän paremmin jyvälle tästä kaikesta ja päätynyt taas siihen tulokseen, että fiilis ja järki voivat olla myös aikalailla eri mieltä. Siinä missä aluksi ajattelin pienen 17-paikkaisen ostopalvelupäiväkodin olevan varmastikin paras, tekisi minun itsenikin nyt vaan mennä asumaan isompaan kunnalliseen päiväkotiin (oi kumpa olisin saanut jäädä sinne!). Lopulta toivon, että tämän tutkailun ja tutustumisen jälkeen minulla on sellainen fiilis, että "missä tahansa noista meidän pienellä on hyvä olla" ja toisaalta että "toivottavasti me päästään kuitenkin tuonne tai tuonne". Vielä on vähän sellainen fiilis, että "pieni on vielä niin kamalan pieni, kasvaako hän varmasti riittävän isoksi puolessa vuodessa?".

Taaperoselfie! 

Minut yllätti iloisesti vähän isompi kunnallinen päiväkoti (2 pienten ja 2 isompien ryhmää). Innostuin sen ihanista kaapeista tulevista päiväunisängyistä, isosta pihasta, taideprojektihuoneesta sekä liikuntatilasta! Tilat olivat muutenkin järkevät, avarat, muunneltavat ja rauhalliset. Ja helppo siinä olikin innostua sillä päiväkodin johtaja oli aivan ihana innostuva ja aidosti mukana kehittämässä toimintaa, "tänne meillä tulee tällainen taideprojektihuone missä voi pienryhmissä käydä taiteilemassa ja jättää teokset levälleen odottamaan, tämä on vielä vähän vaiheessa kuten näet", "meille tulee kesällä uusittu piha, olen päässyt olemaan mukana sen suunnittelussa, siitä tulee aivan ihana, tuonne tulee keinut ja.." :) Vaikka ryhmiä olikin neljä, oli kaikilla omat erilliset rauhalliset tilansa ja pienille ja isoille vielä erilliset pihansakin. Fiilis sanoisi siis, että sinne. Vaikka kunnalliset ulkostetut ateriapalvelut ja ties mitkä ksylitolipastillikriisit ja pienten on parempi olla pienissä yksiköissä ja näin päin pois. Mutta jotenkin se fiilis

Päiväuniaika, teetä ja karvaista seuraa <3 

Pari päiväkotia vielä ja sitten minä yritän saada järjen ja fiilikset samalle viivalle, jutella miehelleni asiasta aivan liikaa (häntä ei kuulemma edes jännitä päivähoidon aloitus!) ja pohtia vähän lisää. Ja sitten, sitten me laitetaan se hakemus vetämään toooosi ajoissa ja yritetään keskittyä johonkin muuhun kunnes päätökset jossain vaiheessa loppukeväästä tupsahtavat! Lupaan. Yritän. Lupaan. Yritän. Lupaan :) Että tätä äitiä jännittää kaikki uusi! 

<3 Eerika ja Epeliina (1v 1kk äiti ja tytär - hieman symbioosissa edelleen)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Jee, kevättalvi ja Joogafestival! Tänä vuonna on edessä taas kokonainen viikonloppu vääntyilemässä tutustumistunneilla, kuuntelemassa luentoja, juttelemassa näytteilleasettajien kanssa ja tehdessä löytöjä. Tämän vuoden joogatarviketarpeisiin vastaisi ikioma bolsteri ja persoonalliset joogavaatteet. Tulevia tunteja ja niiden monipuolisuuttaan netistä tutkiessaan voi samalla vaikkapa miettiä mitä jos Gandhi menisi tämän päivän joogatunnille! Video oli niin hulvaton että oli aivan pakko jakaa kanssanne ;)

Joogafestival 2015 siis pidetään Kaapelitehtaalla 28.2.-1.3.2015. Eikä ole maksettu mainos, vaikken toki panisi ilmaisia lippuja mitenkään pahakseni ;)

Joogaterveisin,

<3 Eerika 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen ajatellut kirjoittaa joskus meidän vauvaharrastuksista, mitkä nyt muuttuivatkin jo taaperoharrastuksiksi. Kertoa mikä oli kivaa ja mikä vielä kivempaa. Mutta mitä jos sitä ei tykkääkään uudesta harrastuksesta? Sellaisesta mistä on pulittanut reilusti yli satasen ja mikä jatkuu läpi kevätkauden? 

Tänään tuli toisella taaperojumppakerralla sellainen fiilis, että apua, eikö tämän saisi vielä perua? Mutta ei, ehdoissa lukee ettei rahoista saa lantin lanttia takaisin jos peruu kesken kauden. Toisaalta kokeilemaankaan ei pääse. Aina ei ole myöskään ketään kertomassa että millaista siellä nyt sitten on. Ja toisaalta myös oman lapsen viihtyminen uudessa harrastuksessa on aina kysymysmerkki. Yksi jähmettyy ja toinen haluaa vaan juosta ympäriinsä tutkimassa tilaa. Eikä se aina tunnu olevan niin sallittua vaan kaikkien pitäisi pysyä paikallaan istumassa tai tykätä olla sylissä silloin kun näin ohjataan.

Periaatteessa tunnilla on vaikka mitä touhua. Kävellään ja juostaan, pompitaan ja musiikki soi. Tyttö vaan haluaisi mielummin mennä tutkimaan salin käsipainorivejä, pattereiden termostaatteja, ohjaajan leluja.. hän ei haluaisi että pakotetaan tekemään jotain, pidetään käsistä kiinni, istutaan sylissä paikallaan.. huh! Ihan hirveästi ei osata myöskään vielä tehdä asioita pyynnöstä, vaikka kävelläänkin jo itse ja ymmärretään sanoja. Osa jutuista tuntuu olevan vähän isommille lapsille sopivia ja vielä vaikeita pienemmille. 1-2 -vuotiaiden ryhmässä kun on toki monentasoista tallaajaa niistä jotka ovat juuri täyttäneet vuoden niihin jotka juhlivat 2-vuotissyntymäpäiviään kesken kauden. 

Tyttö kuitenkin periaatteessa touhuaa reippaasti, vaikka haluaisikin lähteä jatkuvasti omille teilleen. Onneksi aina jossain vaiheessa tulee vapaan touhuamisen aika. On leluja ja temppurataa missä saa käydä kiinnostuksen mukaan touhuamassa vanhemman kanssa. Mutta hetken päästä taas pitäisi äidin pitää käsistä kiinni ja tehdä ohjeiden mukaan, mikä kiukuttaa pientä ja saa äidillä alaselän ja ties mitkä kaikki lihakset jumiin.

Periaatteessa siis jumpassa voisi olla hauskaa. Ja lapsella osan ajasta onkin. Osan ajasta toki tympii kun ei saa itse mennä ja touhottaa vapaasti. Äidin puolesta viihtyminen taitaa olla ihan fiiliksestä ja henkilökemiasta kiinni. En koe, että ohjaaja olisi todella läsnä ja ottaisi jokaisen lapsen ja aikuisen huomioon omana persoonanaan. Ehkä minut on lellitty pilalle aiemmassa harrastuksessa sillä sirkuksessa oli kokoajan sellainen fiilis että me oltiin just hyviä sellaisina kuin me ollaan. Ujot ja touhottajat olivat hyviä juuri sellaisina kuin he olivat ja alkupiirin aikana patjalle touhuamaan karkaavat saivat karata ihan rauhassa jos paikallaan istuminen ei kiinnostanut. Toisaalta herkempien kohdalla jätettiin rajummat temput väliin ja oltiin enemmän sylissä. Oltiin aidosti mukana iloissa ja suruissa eikä vaan pidetty leikkitädin virnettä päällä läpi tunnin. En ole näinä kahtena kertana kokenut, että minut tai lapseni oltaisiin aidosti nähty, ehkä se on sitten juuri siitä kiinni se viihtyminen?

Fiiliskysymyksiä, sanoisin, mutta en todellakaan viihdy tunneilla. Ja vaikka kuinka höpöhöpöltä tuo kuulostaisi niin sanoessani tämän ääneen toiselle äidille kenen kanssa olimme ennen samassa sirkusryhmässä, hän sanoi ihan samaa. Että hänenkin tekisi mieli perua, jos se vaan olisi mahdollista. Että ei vaan ole kivaa. En siis ole ainoa!  

Meninkin ottamaan härkää sarvista ja laitoin viestiä harrastusseuraan. Kerroin ettemme oikein ole viihtyneet tunneilla ja kysyin vielä peruutusmahdollisuutta. Kysyin myös mahdollisuudesta kokeilla/vaihtaa toisen ohjaajan ryhmään, vaikka se onkin vähän pidemmän matkan päässä meiltä. Sinänsä harmittaa, sillä olin toivonut näiden jumppakertojen olevan meille kiva harrastus ja samassa ryhmässäkin on useampikin tuttu lapsi. Tosi höntti olo koko tilanteesta ja siitä että menin ottamaan asian puheeksi.. että mun pitää aina olla näin vaikea! Miksen voi vaan virnistellä ja jumpata? Mutta niin kai se vaan on, osa meistä tuntee nämä jutut vaan niin voimakkaasti.

Onko teillä muilla ollut tällaisia tilanteita? Oletteko sanoneet jotain vai jatkaneet vaan vaikkapa hammasta purren? Entä jos lapsi ei vaan nauti harrastuksesta yhtään? Tai vanhempi?

Toivon niiiiiiiiiin että asia ratkeaa jollakin tavalla ja me aletaan viihtyä taaperojumpassa!

EDIT: Sain vastauksen harrastusseuralta ja sovimme että saamme vielä peruuttaa harrastuksen. Tulivat vastaan niin, että maksamme vain kahdesta käynnistä ja lopuista saamme rahat takaisin. Iso harmitus kun olisin halunnut tavallaan jatkaa harrastusta, mutta jos kun ei ole kivaa niin ei ole kivaa. Keksitään kyllä kaikenlaista muuta tekemistä ihan varmasti!

<3 Eerika & Epeliina (1-v äiti ja tytär)

Kuvat: touhuperseen kotitouhusta ja jatkuvasta viipotuksesta kännykkäkameran kätköistä

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tammikuu iskeytyy siihen samaan sarjaan kuin syyskuukin, aloitetaan arki ihan uudella tarmolla lomien jälkeen. Harrastukset alkavat jälleen rullata ja tehdään uusia suunnitelmia. Aloitetaan uutta, jätetään taakse vanhaa. Meillä tähän vuodenvaihteeseen osui myös tytön kasvaminen kertaheitolla isommaksi. Joulun tienoilla kun tuli täyteen ensimmäinen vuosi, muutettiin omaan huoneeseen ja opittiin kävelemään. Arki tuollaisen touhutaaperon kanssa on aikasta erilaista kuin vielä syksyllä. Täällä on siis osteltu kenkiä ja katseltu valjasreppuja!

Kun viime keväänä vielä aloiteltiin ensimmäisiä harrastuksia, ollaan me nyt jo ihan konkareita uusien harrastusten aloittamisessa. Tähän mennessä ollaan käyty äiti-vauvajoogassa kahdessa eri paikassa, äiti-vauvatanssissa, vauvauinnissa sekä vauvasirkuksessa. (Note to self: näistä vauvaharrastuksista voisikin tehdä postauksen!) Nyt meillä alkoivatkin uudet harrastukset ja sana vauva jäi samantein pois. Me siis käydään taaperojumpassa touhuamassa kerran viikossa. Se onkin meidän ainoa säännöllinen harrastuksemme.

Lisäksi treffataan tuttuja äitejä ja lapsia, käydään puistossa, asukaspuistossa, avoimessa päiväkodissa ja erilaissa tapahtumissa. Lisäksi ilmoittauduimme kuukauden pituiselle taaperosirkuksen lyhytkurssille. Säännöllisten harrastusten lisäksi pääkaupunkiseudulta löytyykin hyvin erilaisia yksittäisiä tapahtumia missä pääsee leikkimään, musisoimaan, tanssimaan, teatteriin.. Itselleni tietyn arkirytmin lisäksi vaihtelu on poikaa joten mieluiten käydään vähän kokeilemassa kaikkea uutta.

Tammikuuhun on kuulunut myös neljä (!) uutta hammasta! Aamuyöt ovatkin olleet viimeaikoina hieman levottomampia. Samoin päivärytmi alkaa muuttumaan, välillä on vain yhden päiväunen päiviä, välillä taas itketään väsyneinä jo puoli yhdeltätoista.. Aamupäivisin ollaan yhä useammin ehditty touhuta jotain ennen ensimmäisiä päiväunia. Nälkäkin tulee touhatessa joten useamman imetyksen ja myöhäisen aamupalan lisäksi onkin lisättävä päivärytmiin lounas ennen päiväunia. Lisähaastetta äidille, sillä väsyneenä ruokailu on aina hieman haastavaa. Syömisessä menee muutenkin puolisen tuntia kun tyttö syö itse joten aikaakin on varattava. Ajattelinkin antaa helpommin mukana kulkevan välipalan kunnon lounaan sijaan silloin kun on enemmän touhua ja/tai ollaan menossa niin ei mene ihan mahdottomaksi. Unien jälkeen voikin sitten taas tankata.

Talvisina päivinä ollaan käyty lähipuistossa pulkkailemassa ja ollaan tutustuttu paremmin lähitalojen vanhempiin ja lapsiin. Oli jotenkin niin superidyllistä kuin lumentäyteisenä sunnuntaina vedettiin tyttö pulkalla leikkipuistoon, seisoskelin aidan toisella puolella koirien kanssa ja jutustelin naapuritalon perheen kanssa, tyttö kiiti isin kanssa pulkalla alas viereistä nyppylää ja kävi keinumassa kilvan naapurin tyttöjen kanssa. Viereisistä taloista löytyy useita 1-2-vuotiaita, joista aika harva kylläkin on enää kotihoidossa, mutta ainakin viikonloppuisin tuntuisi seuraa riittävän! Leikkipuistoelämä onkin nyt vasta alkamassa meidän kohdalla, loppukeväästä ollaan varmaan jo konkareita kun pienikin saa puistoilusta vähän enemmän irti. Kotipäivinä mennään kelin salliessa puistoon aamupäivällä, palataan kotiin evästämään ja parvekkeelle unille <3 Onneksi ei ihan heti tarvitse ulkoilla säällä kuin säällä, pian sekin on kai edessä..

Vaikka töihin paluuseen on vielä useampi kuukausi, on töihin paluu monesti mielessä. Tällä hetkellä se enemmänkin haamuilee ja kummittelee mielen perukoilla. Fiilis on tosi haikea kun vauvavuosi jää taakse ja pieni kasvaa. En voi käsittää että pian pikkuinen sanoo heihei ja jää päiväksi hoitoon! Taidan olla niitä äitejä jotka vaan haluaisivat halia pientä ja kieltää kasvamasta ;) Tosin nautin aivan vietävästi tytön uusista taidoista ja puuhista, en minä enää takapakkia haluaisi mennä! Haikeus on silti vaan niin suuri.

Olen myös puuhastellut yhtä pientä työprojektia minkä sain tutun kautta, viikon sisään tulee tehtyä parisenkymmentä tuntia duunia kotoa käsin. Viikonloppuna sain kohtuu rauhassa painaa hommia, mutta viikolla töiden ja arjen yhdistäminen on ollut vaikeampaa. Ei ihan hirveästi houkuta enää se niin ideaalilta tuntunut vaihtoehto, että yhdistäisin freelancer-hommia ja tytön kotihoidon! Realiteetit: päiväuniaikaan olisi muutakin tekemistä eikä iltaisin meinaa ehtiä ja jaksaa.

Olen siis onnellinen kun saan tämän homman viikon lopulla päätökseen ja vieläkin onnellisempi kuin jokunen euro kilahtaa tililleni ;) Ja pidän suuni kiinni kaikista hommista! Ellei sitten jotain tosi pientä tule vastaan minkä tekisi ihan helposti tässä ohessa.. (olen toivoton, tiedän!). Sain muuten elää kotitoimistolla kauhun hetkiä kun oma kone hajosi juuri kun olisi pitänyt alkaa hommiin. Sinne se meni huoltoon viikoksi-kahdeksi. Onneksi lähelläni on maallisia enkeleitä joten hommat hoituivat. Sain ystävältä koneen lainaan ja koneen huoltokin saattaa mennä valmistajan piikkiin. Ehkä koko duunin palkkio ei siis mene huoltolaskuun, fingers crossed!

Lisäksi tyttö oli tällä viikolla ensimmäistä kertaa kuntokeskuksen lapsiparkissa ja meillä meni niin hienosti että otetaan ihan tavaksi! Ei kuulemma olisi uskonut, että oli ihan ensimmäistä kertaa. Sinne se vaan meni leikkimään eikä taaksensa katsonut. Kävin tunnin treenin, pikasuihkun ja kiidin lapsiparkkiin. Siellä toinen ihastutti hoitajaa, äitejä ja lapsia. Hoitaja oli todella mukava ja tila myös. Mennessä oli vain yksi isompi lapsi piirrettyjen äärellä joten pieni sai hoitajan jakamattoman huomion. Hakiessani hoidossa oli yksi reilun puolen vuoden ikäinen vauva ja tulossa toinen alle puolivuotias. Isompi vauvoista itki lähes kokoajan ja meidän pieni toi hänelle palloa lohdutukseksi <3 Empaattinen pieni! Meinasi ihan sydän sulaa kun tyttö kävi myös moikkailemassa pienempää vauvaa sitterissä, silitteli ja heilutteli sitteriä.

Sinne se meinasi jäädä vaan leikkimään, mutta lähti kuitenkin kanssani ihan hyvillä mielin lelujen luota katselemaan kuntokeskuksen käytävien kylttejä ja moikkailemaan kaikille vastaantulijoille. Minä vaan sanon, että sydän sulaa tuon pienen kanssa. Mistä me ollaankin saatu noin ihana pieni! Äiti sai siis hyvän treenin ja on nyt aivan kipeänä kahvakuulailusta. En olisi sitten yhtään uskonut, pelkäsin aivan valtavasti että tyttö vaan itkee ja fiilistelin jo paskamutsifiiliksiä. Mutta siis ensi viikolla uudestaan! Käydään niin kauan kun homma on tytöstäkin kivaa <3

Aikamoista luksusta kyllä saada yhdellä maksulla treeni, suihku ja sauna sekä lapsenhoito. Olin kuin uudelleensyntynyt ja leijuin pilvissä lopun päivää! Lisäksi meitsillä on ohjelmassa yin-, hatha- ja ehkä pitkästä aikaa myös astanga-joogaa sekä kehonhuoltoa ja pilatesta. Kahvakuulailu ja muu lihastreeni tekee kyllä oikein hyvää pehmeämpien lajien ohella. Tavoitteena olisi saada tämän kevään aikana keho kondikseen jotta jaksan leikkiä, tehdä istumatyötä ja puuhastella ilman turhia kremppoja ja väsymystä. Aika paljon on vielä tehtävää jotta pääsisin raskautta edeltäneeseen kuntoon ja sen yli, mutta ainakin on kivaa tehdessä kun valitsee iloa tuovat lajit!

Katsotaan muuten saanko kännykällä lisättyä kuvia tähän postaukseen - lainakoneella kun ei ole kuvan kuvaa - mutta ehkä te jaksatte välillä lukea myös tekstiä tekstin perään?

Tammikuisin touhuterveisin,

Eerika & Epeliina (1-v taapero ja äiti)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Meidän vauvasta on kasvanut taapero! Ihan uskomaton fiilis. Jotkut kai odottavat tätä malttamattomina. Itse en ehtinyt oikein edes odottaa. Sain vauvan, pistin silmät kiinni (ja nukuin katkonaisesti) ja hups, meillä on kävelevä, itse syövä, jutteleva taapero!

Tyttö otti ensiaskeleensa neljä päivää ennen syntymäpäiväänsä. Juttua tulee ja useita sanoja kokonaisina tai puolikkaina. Leikit monipuolistuu päivä päivältä ja huumori kukkii. Tytöllä on ollut aikamoinen äitivaihe viimeisen ööö kuukauden nyt ainakin, mutta pientä helpotusta on onneksi jo näkyvissä. Elo on aktiviista, rauhallista hetkeä on tuskin näkyvissä (paitsi päiväuniaikoina, tosin silloinkin riittää tekemistä). Kokonainen kevät on kuitenkin vielä kotiäiteilyä edessä, joten eiköhän me uudet taaperokujeet keksitä arkitouhujemme oheen. 

Meillä joogataan :)

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • Sanotaan useita sanoja kuten: kiitos, ole hyvä, pa = pallo, vettä, hii = hiirilelu, eieieieiei, äiti, isi, toisenkoirannimi, hei, heihei, tissi, haloo..
  • toistaa perässä sanoja kun puhun, eläinten nimiä kirjoista, ruokien nimiä ym. 
  • ymmärtää jo paljon sanoja ja lauseita
  • kävelee ilman tukea, mutta varmemmin ja nopeammin vieressä kädestä kiinni pitäen
  • lueskelee pieniä kirjojaan ja läppäkirjojaan
  • leikkii vanhalla kännykällä, lelukärryillä, muoviastioilla ja -aterimilla, kiipeilee lastentuoleilla, "pukee" vaatteita päälleen ja raahaa mukana..
  • vaatekoko 74-80 
  • hampaita: 3 (tänään huomasin kolmannen!)

Ai mitenniin kehitys on tapahtunut hyppäyksin?

Nukutaan:

  • 2 päiväunet, ensimmäiset noin 2-3h 10.30-14 välisenä aikana, toiset noin 1h 17-18.00 välisenä aikana
  • Välillä vedetään vain yhdet superunet ja jätetään toiset välistä
  • Yöunet noin klo 21-07
  • Siirtyi omaan huoneeseensa jouluna ja on nukkunut täysiä öitä siitä lähtien
  • herää aamulla seitsemän aikoihin, imetän sängyllä ja halitaan/koisitaan vielä hetki ennen ylös nousemista

Meillä syödään myös äidin croissantit kahvilassa..

Syödään itse:

  • Rintaa noin 5 kertaa päivässä
  • Kiinteitä 5-6 kertaa päivässä lähinnä sormiruokana 
  • Lemppareita pastavuoat, klementiini, peruna(muussi), keitetty porkkana, raejuusto, avokado, pasta eri kastikkeilla, tuore leipä ja riisipiirakat, melonit, kaurajogurtti ja uudet tuttavuudet herkut: joulutortut, piparit ym. :)
  • Osataan käyttää jo hyvin lusikkaa, kun sitä täytetään valmiiksi
  • Juodaan itse vippamukista vettä ja äidin poissaollessa tarvittaessa vippamukista maitoa

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • Yhteiset leikit ja touhut
  • halit, kikatukset ja höpötykset
  • laulaminen yhdessä <3
  • ihanan pitkät yöunet!
  • vielä pitkät päiväunet (nautin niin kauan kuin voin!)
  • pulkkailu on kivaa yhdessä, myös keinuminen puistossa
  • on kiva käydä yhdessä kahviloissa ja jakaa eväät

Unet käynnissä pakkassäällä.

Pienen päivärytmi

7.00 - 8.00 Tyttö herää, haen sänkyyn missä imetys, köllimistä, möyrimistä ja noustaan ylös
- Aamutoimet, päivävaatteet, äidin aamutoimet -
8.30 - 9 Aamupalalle
- Leikitään kotona / mennään ulkoilemaan / leikkitreffit meillä tai muualla -
11.00  Päiväunille vaunuihin (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
14 Herätään päiväunilta, lounas, imetys jossain välissä
- Leikkimistä, touhuamista / mennään jonnekin / leikkitreffeille -
16 Välipala
17.00 Toisille päiväunille (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
18.00 Herätään päiväunilta (tarvittaessa imetys)
18-18.30 Iltaruoka
- Leikkimistä, touhuamista -
20 Iltapalaa, iltapesut, iltatouhut
21 Imetys ja jätän unille omaan huoneeseen (jää nukahtamaan itse)

Meillä siis nukutaan tällä hetkellä aivan mahdottoman hyvin. Koputan puuta! Päiväunia on vielä kahdet ja ne nukutaan lähinnä parvekkeella vaunuissa. Samalla äitikin saa sitä omaa aikaa, voi siivota, laittaa ruoat valmiiksi ja istahtaa hetkeksi teekannullisen äärelle. Yötkin ovat nykyään kokonaisia! Kiitos unikoulun ja omaan huoneeseen siirtymisen <3 Uskomatonta, että tästä huolimatta uskallan sanoa olevani välillä väsynyt. Ties kuinka väsynyt siis olenkaan aiemmin ollut!

Arki on aika hektistä ja päässä pyörii jatkuva lapsitietokone, siis se sellainen joka pyörittää lapsen tarverulettia ja tietää milloin on seuraava ruokailu, mitä sitä varten pitäisi laittaa valmiiksi ja moneltako tyttö herää. Minkä kokoisia vaatteita seuraavaksi tarvitaan ja minkä verran. Milloin vaippa on vaihdettu ja montako kestovaippaa on puhtaana. Huoh! Lisäksi iltaisin ei oikein pääse tekemään mitään rauhassa äitivaiheen vuoksi, vaikka mieskin on kotona ja yrittää olla tytön kanssa. Tyttö siis löytyy taas hetken päästä siitä vierestä kitisemästä äidin syliin / huomiota. Ihan aina sitä ei ehdi/jaksa/pysty/kykene lähtemään mihinkään kotoakaan. Koirien kanssa olen kyllä lenkkeillyt kiitettävästi viime aikoina, se kun on kuitenkin tehtävä eikä silloin roiku kukaan jalassa! Välillä olen käyttänyt nuoremman pitkällä lenkillä, palannut kotiin ja lähtenyt viemään vielä vanhuksen pienelle ulkoilulle (pakkasilla tärisee jo ulko-ovella..). Voinhan mä käydä kun olen pukeutunutkin eikä sun tarvitse (eikä mun tarvitse vielä palata sisälle.. leikkikää te vaan..).

Työhuoneesta pienen huoneeksi, tyttökoira testailee köllimisnurkkausta.

Syntymäpäivästä on jo kaksi viikkoa, mutta tänään käytiin neuvolassa. Mukavasti meni, kaikenlaisesta juteltiin ja käytiin läpi pienen kehitystä ja ruokailutottumuksia. Keskusteltiin myös perheen jaksamisesta ja siitä mistä arkeen voisi saada apuja.

Vuoden ikäisen mitat (suluissa 8 kk mitat):
Paino: 8460  (7710)
Pituus: 74,4  (69,6)
Päänymp.: 45,1  (43,9)

"Kasvaa hyvin. Touhukas neiti. Kävelee ja juttelee jo hienosti. Syö itse sormiruokana perheen kanssa samaa ruokaa, hapanmaitotuotteet käytössä."

Pieni oli leikkitouhuissaan koko käynnin ajan eikä pysähtynyt hetkeksikään. Ennen ja jälkeen hoitajan luona käynnin piti vielä päästä leikkihuoneeseen touhuamaan ;) Pituus on kasvanut tasaisesti, mutta painonnousu on hieman hidastunut. Meillä ollaankin aika kapoisia, mutta eipä se haittaa. Ruoka maittaa hyvin ja kasvetaan, touhu vaan pitää sirpakkana :) Seuraavaksi on vuorossa käynti 1 vuoden hammashoitajan tarkastuksessa ja 1,5 vuoden iässä hoitaja sekä erillinen lääkärikäynti. Voipi olla että isi vie pienen silloin neuvolaan, sillä itse olen kesäkuussa jo töissä! Niin se aika vaan menee, aivan tolkutonta vauhtia näiden pienten kanssa. Sniff!

Onneksi olen kirjannut näitä kehityshyppäyksiä tänne blogiin ylös, täältä nimittäin lunttasin nuo viimeisimmät "seisoo tuetta" ym. raksit neuvolakorttiinkin ;) Onhan näitä jännää katsella. Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy niin yksilöllisesti eikä sitä pian muistakaan, että milloin se ensimmäinen äiti sieltä suusta kuultiinkaan. Sen hetken kyllä muistan, oltiin eteisessä ja ihmettelin, että sanoikohan se nyt ihan tosissaan tuon vai olikohan se vahinko :) Ensimmäisistä askelistakin on jo yli kaksi viikkoa! Mutta mitä ihmettä tapahtuu seuraavaksi? Kai se on tarkistettava jostain oppaasta kohta että mihin sitä ollaan seuraavaksi menossa. Uusia juttuja tulee kyllä kokoajan!

Mutta nyt äkkiä postausta eetteriin ennen kuin tyttö herää toisilta päikkäreiltään. Ihanaa tammikuuta!

<3 Eerika & Epeliina (1v 2vko äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Pages