Ladataan...
Bättre liv

Täällä täyden kreisiyden keskellä uutta arkea pyörittäessä olin saanut herätysyrityksiä jopa kahdesta suunnasta Liebster awardin muodossa! Minulle tämän palkinnon ja haasteen heitti Hellallettaksen louna sekä entinen Tuttitangon Lilleri 78 eli nykyinen Luovimista -blogin Pau. Kiitos arvon kanssabloggareille! Tämän tykkäyspalkinnon antaa siis toinen kanssabloggaaja joka:

1. Kiittää sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeää ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Sain siis tuplamäärän kysymyksiä vastattavakseni, tässä ensimmäiset Hellallettas-blogin kysymykset:

1. Minkä kirjan haluaisit lukea? Jos et pidä lukemisesta mikä leffa on seuraavana ohjelmassa?

Hyllyssä odottaa viimeistelemistään Kirsi Pihan Äitijohtaja sekä useita kirjoja hyvinvoinnin saralta Mindfulnesista NLP:hen. Lisäksi ostin kolme Tarquin Hallin intialaista dekkaria ja muutama Nesbo odottaa myös lukijaansa. Leffoista seuraavana odottaa vuoroaan Wild.

2. Mainitse yksi asia joka tekee sinut iloiseksi.

Meidän tyttö tietenkin!

3. Jos saisit valita yhden yliluonnollisen kyvyn mikä se olisi ja miksi?

Lentämisen, saisin kokea vapautta, nähdä maailmaa aivan eri tavalla ja lennellä omiin korkeuksiini aina kun tarvitsisin tilaa.

4. Mikä biisi jää usein soimaan päähäsi?

Tahdon rakastella sinua aina ihan väärällä hetkellä.

5. Suosikki lapsuusmuisto

Kalastaminen isän kanssa, lumileikit siskojen kanssa ja koiran rapsuttelu.

6. Onko käsilaukussasi jotain mikä ei sinne kuulu? Mitä se jokin on?

Itseasiassa ei, pienessä käsilaukussa on vain tärkeimmät.

7. Inhokkibiisi

Ei pysty muistamaan, osa renkutuksista saa kyllä aikaan radiokanavan kääntämisen.

8. Onko jotain mitä haluat tehdä elämässäsi ennen kuin kuolet?

Matkustaa kaikille mantereille useampaankin kolkkaan.

9. Mikä on suurin pelkosi?

Ehkä yksin avuttomaksi jättäminen.

10. Mistä ammatista haaveilit lapsena? Toteutuiko haave?

Minulla ei ollut lapsuuden haaveammattia. Lukioikäisenä mietin psykologin ammattia, ura kuitenkin urkeni aivan toisaalta.

11. Keräiletkö mitään? Jos niin mitä?

Reissuilta tuon yleensä jonkun kiven ja simpukan. En tosin ole ihan keräilijäluonne.

Kirsikkana kakun päälle Luovimista-blogin kysymykset:

1. Mitä bloggaaminen merkitsee sinulle, miksi bloggaat?

Aloitin blogini avoimena päiväkirjana, paikkana missä voisin jakaa syvimpiäkin tuntojani asuessani taas uudella paikkakunnalla ilman läheisiä ystäviä juttuseurana. Pian siitä tulikin raskaus-, keskenmeno-, raskaus-, keskenmeno-, raskaus-, vauva- ja perheblogi. Kaiken tämän keskellä vertaistuki ja mahdollisuus avautua tuli tarpeeseen sillä ympärillä oli harvoin ihmisiä joiden kanssa näin henkilökohtaisista aiheista voisi puhua. Toisaalta en halunnut kuormittaa ystäviäni vaunujen vertailulla ja kuvilla uusimmista pikkutöppösistä. Tällä hetkellä blogin pitäminen on jäänyt lapsiperheen arjen jalkoihin ja taisteleekin hieman olemassaolostaan. 

2. Mitä rakastat?

Syvällisiä keskusteluja, perhettämme, merta, vapautta, aurinkoa, hyvää ruokaa, lämpöä, joogaa, mielenrauhaa, innostumista, vaihtelua ja rauhaa.

3. Mitä muuttaisit elämässäsi – nykyhetkessä tai menneessä – jos voisit?

Nykyhetkeen lisäisin tukea läheisiltä ja perheeltä, apua arkeen, omaa aikaa, joogaa, ystäviä ja parisuhdeaikaa mieheni kanssa.

4. Mitä et voi sietää?

Epäoikeudenmukaisuutta, öykkäröintiä, itsekeskeisyyttä, muiden jyräämistä. 

5. Mikä saa sinut innostumaan?

Hyvinvointiasiat, lapset, sisustus ja kodit, matkat ja kaiken uuden suunnittelu.

6. Mitä pelkäät?

Että jään avuttomana yksin, läheisille tapahtuvaa onnettomuutta, taloudellista katastrofia, täydellistä epäonnistumista, väkivaltaa.

7. Lempiherkkusi?

Salmiakki.

8. Mihin maahan haluaisit syntyä, jos voisit valita? Miksi?

Italiaan. Kauniissa ja lämpimässä maassa perhe on läheinen ja tukena, tunteita ei pelätä näyttää, elämää todella eletään ja niihin maan epäkohtiin puolestaan tottuisi kasvaessaan sen kaiken keskellä.

9. Mikä musiikkikappale sopii parhaiten tämän hetken elämääsi tai tunnelmiisi? Miksi?

-

10. Mikä taiteenlaji on sinulle läheisin?

Kirjallisuus, musiikki, valokuvataide, elokuvat.. ehkä näistä tunteisiini vetoaa eniten musiikki. 

11. Millaisissa tilanteissa olet parhaimmillasi?

Kun hätätilanteessa jonkun täytyy toimia ja selvittää mitä tehdään, silloin ei ehdi turhia ajatella vaan sitä pistää rattaat pyörimään muiden jähmettyessä.

Laitan tämän palkinnon ja haasteen eteenpäin seuraaville 11 bloggarille:

Minä ja mun pää + nää

This is our story

Loxodon

Medde xoxo

Retroprinsessa

Päivät kuin

Pied-terre

3h+kasvimaa

Anna Karin

Karuselli

40 hours and counting

Ja heille 11 kysymystä vastattavaksi

1. Mitä sanot itsellesi aamuisin? Onko se voi ei, oi ihanaa vai jotain siltä väliltä?
2. Millainen on unelmakotisi?
3. Miten matkustat ja minne kun matkustat?
4. Mikä on lempivuodenaikasi?
5. Mitä väriä sinulla on yleensä eniten päällä?
6. Otatko vai vältteletkö riskejä elämässä?
7. Mihin panostat, mistä pihistät?
8. Millainen olisi unelmiesi työpaikka?
9. Jos kukaan/mikään ei estäisi minua, minä..
10. Tulen parhaiten toimeen ihmisten kanssa jotka..
11. Pyrin välttämään sitä että..

Näin! Katsotaan josko saisin tämän haasteen lähetettyä teille kaikille myös eteenpäin. Mutta nyt iltapesulle ja nukkumaan. Aamulla on päivä uusi! Tyttö päiväkotiin, meitsillä on jänniä projekteja töissä käynnissä ja työmatkat kuuntelen NLP-kurssin äänitteitä (ainoa hetki niille, onneksi on äänitteet!). Muutenkin elämä on aika täyttä asunnon myynnin, uuden rakentumisen alkamisen ja väliaikaisen kodin vuokraamisen keskellä. Mutta hei, huomenna ei vielä sada ja sateisen päivänkin varalle meillä on tytön kanssa molemmilla upouudet kumpparit! Kyllä nyt kelpaa syksyä aloitella ;)

Ihanaa syksyä ja paljon terkkuja täältä vähemmän hiljaiselosta tämän enemmänkin hiljaiseloaan elelevän blogin kautta!

<3 Eerika & Epeliina (1v 8kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Haluaisin voida kirjoittaa sellaisen postauksen, missä kertoisin kaikkien päiväkotivalmisteluiden olevan mahtavalla tolalla, kuvituksena käyttäisin täydellistä kerhoreppua ja uunituoreita design-vaatteita ja mukaan liittäisin listan kaikesta mihin olemme valmistautuneet toisista kumppareista vienti- ja hakuaikatauluihin. Sentään voin iloisena kertoa päiväkotiharjoittelun menneen todella hyvin, tyttö tykkää leikkiä päiväkodissa muiden lasten kanssa ja hiljalleen alkaa lämpiämään hoitajillekin. Tänään kävin itsekin toteamassa saman ja olemalla ulkona kuin lumiukko kaikesta mitä siellä tapahtuu (samalla kun mies oli kuin yksi hoitajista jolle lapset kävivät kertomassa asioita ja joka auttoi piirrustuspaperien kiinnittämisessä, jes)

Tunnen tällä hetkellä olevani paskamutsi, -vaimo, -työntekijä, -koiranomistaja ja -kotihengetär. Uusi työ on vienyt voimat ja joku flunssakin tässä samalla kiipesi nenälleni. Mies on pyörittänyt kotia eikä minulla ole hajuakaan mitä milloinkin tapahtuu. Tulen kotiin väsyneenä ja vastassa on äitiä haliva lapsi joka kitisee heti jos uhkaan häipyä näkyvistä. Mies on usein ehtinyt jo tekemään ruoan, mutta sen rauhassa syöminen on aika kaukana kun tyttö änkee samalla syliin tai tulee kiskomaan minua muualle leikkeihin. Mies on myöskin lenkittänyt koiria lähes yksinomaan tällä viikolla minun viettäessä koko illan tytön kanssa kotona ja ulkona. Tytön mennessä nukkumaan olisin itsekin jo valmiina pehkuihin. On vähän sellainen olo etten saa yhtään mitään aikaiseksi kotona kun olen vaan niin kiinni tytössä. Yritän muistuttaa itseäni, että sekin on homma.

Töissäkin on tullut varsinkin tällä viikolla puuhailtua puolilla valoilla ja tuulilasi huurussa. Olen lähetellyt hoputusmeilejä väärälle yhteistyökumppanille ja juoksennellut tulostimella tulostellen kokoajan miten sattuu. Olen hörppinyt finrexiniä ja vetänyt allergialääkettä mahdottomaksi paisuneisiin lähes viiteenkymmeneen itikanpistoon (olipa muuten mahtavat firman kesäpäivät viime viikolla!). Olen hakannut päätäni näyttöön kun mikään ei vaan onnistu ja yrittänyt välttää työkavereille kitisemistä viimeiseen asti. Olen myös kuin ihmeen kaupalla skarpannut isoon asiakastapaamiseen enkä ainakaan mennyt aivan totaalisen kipsiin selitellessäni suunnitelmia. Hyvin siis menee kun koeaika on ihan kohta lopuillaan. Osaako kukaan skarpata koko neljää kuukautta?

Uskon kyllä, että tytön päiväkotiura tulee alkamaan vallan hyvin, vaikka tämä meidän aikuisten arkirumba tuntuukin vähän sotkuiselta. Päiväkoti on ainakin tosi kiva, kotoisa ja pieni missä jaksetaan keksiä kaikenlaista kivaa puuhaa lasten kanssa. Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä! Kaipa ne on tottuneet vähän pihalla oleviin vanhempiin ja osaavat kertoa mitä tarvitaan milloinkin. Kuulemma laittavat lapulle kun tarvitaan lisää vaippoja kun aloin siitäkin jo huolehtimaan.

Vaatteet tosin uhkaavat loppua kesken edellisten jäätyä juuri pieniksi, mutta kurahousuja ja -hanskoja on ainakin kahdet! Jonkin verran varavaatteita ollaan viemässä päiväkodille joten hirvittävän montaa paitaa ja housua ei kotiin jää. Lastenvaatekirppikseltä löysin vain yhdet housut ja osa aiemmin hamstratuista vaatteista on vielä isoja joten tein tilauksen verkkokaupasta (normihintaisia lastenvaatteita, olenko tullut hulluksi vai epätoivoiseksi?) ja lauantaina olisi tarkoitus käydä vielä kirpparikierroksella. Olisi ehdottomasti parempi fiilis jos meillä olisi riittävästi vaatteita sinne, tänne ja vielä pyykkiinkin. Itselleni listat ja etukäteisvalmistelut tuovat uskomattomasti mielenrauhaa (kuten myös puhdas keittiö ja koirankarvattomat lattiat).

Kaiken muuttuessa ja asuntorumban ollessa samalla aivan sekaisin on meitsin turvallisuuden- ja elämänhallinnan tunne olleetkin hieman koetuksella. Samalla itsestä huolehtiminen on jäänyt aikalailla viimeiseksi. Flunssa näyttää jo lähes talttuneen, joten ehkä pian voin taas lähteä fillarilenkille ja viikonloppuna ajattelin joogata päiväuniaikana yoogaian kautta. Josko näihin arki-iltoihinkin saisi kohta taas lisää iloa, liikettä, ihmisiä ja jaksamista?

Huomaan kyllä, että puolikuntoisena tämä arkirumba tuntuu aikalailla mahdottomalta jaksaa, viime viikko meni aika hiton monta kertaa paremmin! Viime viikolta löytyi myös suurin osa kuvistani, ihania marjanpoimintahetkiä tytön ja vanhuskoiran kanssa, tyttökoiran kanssa lenkkeilyä, ihania naapureita ja lapsia puistossa, uudet tennarit meille molemmille tytöille ja aivan taivaallinen smoothie. Josko sellaista kivaa löytyisi myös ensi viikosta kun päiväkotirumba alkaa? Tsemppiä vaan kaikille ruuhkavuosia eläville, selviäähän tästä varmasti elossa?

<3 Eerika & Epeliina (1v 7kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Luin juuri facebookista Mark Zuckerbergin statuksen, missä hän kertoi sekä heidän odottavan tyttövauvaa sekä läpikäymistään kolmesta keskenmenosta muutaman vuoden sisällä. Voin sanoa, että kyynel vierähti poskelle. Tässä lapsiperheen arjessakin muistuu välillä mieleen se suru, tunne siitä kuinka jotain on riistetty sisältäsi ja ne kaksi pientä tähteä taivaalla joita rakastin <3 Uskomatonta, että olemme tässä juuri nyt, perheenä.

Ihanaa, että myös miehet antavat äänen ja kasvot keskenmenon surulle ja toisaalta myös sille ilolle minkä raskaus saakaan aikaan. Ihanat Mark & Priscilla, onnea loppuraskauteen!

<3 Eerika, kolme vuotta ensimmäisestä keskenmenosta, kaksi ja puoli toisesta ja puolisentoista rakkaan tytön syntymästä

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Lettuja. Erityisesti kesällä tekee mieli niin isoja kuin pieniäkin lettuja, lettupannulla tai muurikalla, hillolla tai sokerilla, suolaisilla tai makeilla täytteillä. Olen viime aikoina ottanut taas tavakseni vältellä vatsalleni huonosti sopivaa vehnää joten näitä vähän vähemmän jauhoisia rahkalettuja oli vaan kokeiltava. Ja ai että miten hyviä nämä on! Tästä lähtien meillä tehdään aina näitä, siinä se päivittäinen rahka uppoaa samalla ihan vahingossa suuhun.

250 g

  maitorahkaa
3 

        kananmunaa
1 dl   

 vehnäjauhoja
½ dl

   sokeria
1 tl

     vaniljasokeria
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

2. Kuumenna voita pannulla ja paista letut molemmilta puolilta. Paista suhteellisen miedolla lämmöllä, etteivät letut pala. 

Meillä syötiin näiden kanssa kaikkea mitä jääkaapista sattui löytymään. Tyttö veti napaansa lettuja kinkulla ja raejuustolla, mies hillolla ja maapähkinävoilla, minä vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla. Perinteisesti näitä venäläisiä rahkalettuja eli syrnikkejä syödään hillon ja smetanan kera. 

Vinkki: Taikinan voi myös halutessaan maustaa vaikkapa vaniljalla tai sitruunankuorella, rahkana voi myös käyttää valmiiksi maustettua rahkaa. Vehnäjauhon voi korvata myös muilla jauhoilla.

Tytön kommentti: NAMmmmmmmmmmmmmmmm!

Lettuisaa loppukesää!

<3 Eerika & Epeliina 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Viimeinen lomaviikko starttasi tänään. Loman loppuminen tuntuu väistämättömältä, vaikka toisaalta taidan vähän odottaakin sitä. Työ on kaikonnut täysin ajatuksistani, mutta toisaalta kaikki muu kyllä pyörii mielessäni eikä anna rauhaa. Löydettiin ennen lomia koti, mikä on niin lähellä unelmaa, että olemme valmiita myymään nykyisen palamme taivasta. Kyseessä on uudiskohde mitä on voinyt käydä katsomassa vain havainnekuvista ja tallustelemalla metsäisellä tontilla. Kesälomat ovat hidastaneet prosessia siellä sun täällä, mutta kaiken pitäisi valjeta aivan näillä viikoilla.

Pian saattaisi olla edessä pikainen asunnon myynti, vuokra-asunnon etsiminen vuoden ajaksi, kaikki myynti- ja muuttohärdellit, uudet rakennettavan kodin materiaali- ja muutosvalinnat sekä kaupat ja pankin papereiden allekirjoittaminen.

Tallustelemassa tiluksilla. "Äiti, mikä se velkavankeus on ja joudunko minäkin sinne?"

Samalla tyttö aloittaa päiväkodissa ja minä jatkan uudessa työssäni. Uuden päiväkotiarjen toimiminen siis pitää ottaa huomioon mahdollista vuokra-asuntoa etsiessä, kovin kauaksi päiväkodista ja työpaikoista ei parane muuttaa. The uuden kodin vieressä olisi ihana päiväkoti mihin toivoisimme saavamme paikan sitten reilun vuoden päästä. Mutta siihen asti life is a beautifull mess with a lot of boxes.

Pystylamellit vai säleverhot + sivuverhot uuden kodin jättimäisiin ikkunoihin?

Samaan aikaan kun olen piirrellyt 3D-kuvia uudesta asunnosta ja haaveillut pihalle terassinlaajennusta, riippukeinua ja kirsikkapuuta olen myös itkenyt tutuilla lenkkeilyreiteillä ja katsoessani ikkunasta ulosta. Olen kyseenalaistanut päätöksemme jo moneen otteeseen, vaikka tiedän että juuri nyt on tämän muutoksen aika. Tiesimme, että tämä ihana kerrostalokolmio on vain väliaikaista ja kaipaamme aidosti omaa ulko-ovea, pihaa, saunaa, tilaa ja terassia. Ja saadakseen jotain uutta on myös luovuttava jostain. Välillä vähän etukäteen epävarmana kaikesta ja muuttaen vuodeksi jonnekin missä ei välttämättä ole kiertoilmauunia, jättimäisiä vetolaatikoita tai upeaa sijaintia

Olen ollut niin mahdottoman lellitty tässä asunnossa, vaikka ilmanvaihto ei oikein vanhassa talossa pelitä ja spa-experience on kaukana pienessä suihkukopissa. Silti rakastan tätä kotia, näitä seiniä mitkä olemme tapetoineet, talon tunnelmaa, lähes täydellistä keittiötä ja upeaa sijaintia. Ja tästä minun pitäisi siis luopua? Ottaa täydelliset myyntikuvat ja kertoa kiinnostuneille kuinka mahtavaa täällä onkaan ollut asua ja toivoa, että he pitävät huolta näistä keittiön puutasoista ja tarkoin valikoiduista tapeteista. Tai edes kuvitella niin.

Kerniliinalove! Uusi Finlaysonin kerniliina muutti meille, samalla pöytä kääntyi ympäri ja Tripp Trappista läksi vauvakaari ja tarjotin. Valaisin ja taulu odottavat vielä siirtoa.

Yritän hiljentää päässäni huutavan demonin joka pitää minua aivan hulluna kun haluan jotain lisää, vaikka minullahan on jo kaikki. Joka meni vaihtamaan työpaikkaa, vaikka minullahan oli jo yksi mihin palata. Joka varaa uuden unelma-asunnon, vaikka minullahan on jo yksi vallan loistava. Joka tekee aivan turhaan elämästään vaikeampaa kuin olisi tarpeen. Varsinkin nyt kun pitäisi keskittyä päiväkotiarjen sujumiseen, eikä asuntorumbaan ja uuden työn haasteisiin.

En tiedä mistä tämä turvallisuushakuinen tyyppi oikein on pääni sisälle tullut. Ehkä se on kuunnellut liikaa ihmisiä joita en normaalisti kuuntele. Säikähdin kun huomasin vanhempieni äänien kuulostavan pelottavan samalta kuin sisälläni unelmiani vastaan taistelleet äänet. "Miten varma se sinun uusi työsikin on jos te olette sitä asuntoa ostamassa", sanoi isä. "Minä kyllä vähän mietin, että mitä sinä sitä työpaikkaa vaihdoit kun sehän oli niin hyvä työpaikka missä olit", sanoi äiti. Voin sanoa, että hieman huusin pääni sisällä. 

Note to self: älä ikinä puhu vanhempiesi kanssa mistään millä on merkitystä. Tai oikeastaan tiesin sen jo ennestään ja hieman annan noottia itselleni hölmöydestäni. Äidilleni en onneksi ehtinyt kertoa mitään tuosta asuntoasiasta, huomatkoon sen itse kun tulee kerran neljässä vuodessa käymään. Kun tyttäresi löytää unelmiensa asunnon mikä jostain luojan lykystä olisi tavoitettavissa ja kun hänet haetaan hoitovapaalta uuteen työhön ja hän saa valita nykyisen ja uuden työn välillä niin mitä sitä turhaan olemaan iloinen ja onnittelemaan. Ainahan sitä voi maalailla mustalla pensselillä pitkin taivasta. 

Sillä prkl mulla menee aivan älyttömän hyvin. Vaikken oikein tiedäkään kuka olen, mitä tahdon tai mistä ihan oikeasti unelmoin, saan silti jatkuvasti eteeni mahdollisuuksia nähdä, kokea ja rakentaa tätä unelmaa nimeltä elämä. Olohuoneen seinän täydeltä ikkunaa lattiasta saakka ja avokeittiö saarekkeella. Uusi duuni, uudet kujeet. I wish, I dream and I get! Suurin este olen minä itse, se mitä puhun pääni sisällä, kuinka ennakoin, analysoin ja huolehdin enkä oikein jaksa uskoa itseeni ja elämään. Se, kuinka herkästi väsyn ja kaipaan ympärilleni ystäviä. Se kuinka pienestä menen lukkoon, jumiin ja lamaannun. Mutta onneksi jaksan aina kömpiä eteenpäin sisäisiä ja ulkoisia demoneita vastaan taistellen sinne, missä on vapaus, usko ja onni.

Nyt siis edessä on korvien tukkiminen sekä oman pään hiljentäminen ja uusiin unelmiin uskominen. Siihen uuteen työhön ja että voin oikeasti pärjätä, kehittyä ja viihtyä siellä. Uuteen kotiin minkä eteen tehtävät uhraukset ovat todellakin sen arvoisia ja voimme asettua sinne rakentamaan elämäämme. Josko kerrankin voisin olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, hyväksyä sen kuka olen ja rakastaa itseäni ja elämää ehdoitta. Siihen pitää valitettavasti tehdä enemmän töitä parin muuton ja muun järjestelyn lisäksi, mutta jos voin muuttaa tämän kaiken roinan kaapeistani, voin ehkä muuttaa osan roinasta myös pääni sisältä?

Ihmekään kun en saanut postauksen postausta kuukauteen kirjoitettua kun yritin kirjoittaa kaikesta paitsi siitä mikä pääni sisällä melskasi. Ehkä tämän jälkeen voin kirjoittaa juttua arjen helpottajista tai taaperon kanssa reissaamisesta tai höpöttää ummet ja lammet kesälomasta, sateesta ja ajoittaisesta auringosta. Ja siitä miten tyttö tykkää matkustaa junalla niin paljon, että sanoo junan nähdessään tahtoo. Että tällaista. Huominen menee onneksi oikeasti lomaillessa eli poissa kotoa, joten ehkä voin arkihuoleni kaikki taas heittää hetkeksi.

Ihanaa kesää, täällä ollaan!

<3 Eerika & Epeliina (1v 7kk äiti ja tytär)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tällä viikolla tuli täyteen puolitoista vuotta. Siis voi apua! Kun vielä vuosi sitten ihmeteltiin miten kiinteiden syömistä aloitellaan, on meillä nyt jo iso tyttö joka syö itse sormien lisäksi myös lusikalla ja haarukalla ja juo itse vetensä isojen kupista. Pesee itse kätensä ja suunsa kun hänet nostaa hanan äärelle. Osaa pyytää "(v)että" ihan omin sanoin tai "tota", "ai avokadoa", "joo". Voi meidän isoa pientä!

Mitat 1v 6kk neuvolasta

  • Pituus: 79,2 cm
  • Paino 9750 g
  • Pään ymp. 46,8

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • Kävellään, juostaan, mennään portaita kaiteesta kiinni pitäen, kiivetään joka paikkaan, ylitetään kynnykset itse ym.
  • Sanoja mm. (v)että, kiitos, ei ole, heihei, loppu, tippui (pippui), joo, ei, tota, tätä, isi, äiti, hauhau, kvaakvaa, koira (koia), kissa (kitta), piiloon, kukkuu..
  • käyttää sanoja itse kommunikoidakseen mutta myös toistaa perässä uusia sanoja
  • ymmärtää lähes kaiken mitä puhutaan, hyvässä ja pahassa
  • tahtoo tehdä kaiken ihan itse, osaakin laittaa pyykit koneeseen ja koneen päälle, itse pipon ja lapaset, kumpparit..
  • lueskelee paljon kirjoja, osaa osoitella niistä pyydttyjä asioita, ennakoi mitä seuraavalla sivulla tapahtuu
  • tykkää pukea vaatteita päälle ja valita niitä itse, kulkea sisällä kengät jalassa, lähteä ulos, mennä pyöräilemään, käydä leikkipuistossa tekemässä hiekkakakkuja, keinumassa ja työntämässä kärryjä, tykkää mennä uusiin paikkoihin ja innostuu nähdessään muita lapsia
  • löytää ulkoa (ja sisältäkin) kaikenlaisia aarteita mitä kannetaan mukana
  • vaatekoko 80-86
  • hampaita: 10

Nukutaan:

  • 1 päiväunet klo 12 alkaen, kesto 1,5 - 3 h (kotiparvekkeella pisimmät)
  • Yöunet noin klo 21-6.30

Syödään itse:

  • Lusikalla ja omalla pikkuhaarukalla ihan itse, käsillä auttaen
  • aikainen aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala
  • Syö samoja ruokia koko perheen kanssa, ulkona syödessä jaetaan myös samat ruoat
  • Lemppareita pastaruoat, tomaatti, kurkku, avokado, rahka, juusto, kinkku ja croisantit. 
  • Matkaeväänä tykätään hörppiä smoothieta pillillä.

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • Kommunikointi helpottaa eloa, vaikkei tyttö kaikkea osaisikaan sanoa, hän vastaa kun kysyn tarkoittiko hän tätä ja ymmärtää kun kerron mitä tapahtuu
  • Hauskat jutut!
  • Parhaat leikit, mennään piiloon, juostaan toisiamme kiinni, rakennetaan legotorneja, luetaan kirjaa..
  • tyttö nukahtaa ihanan helposti päiväunille ja nukkuu pitkään
  • nukahtaa hyvin myös yöunille eikä heräile yöllä ellei ole jokin hätänä (hampaat, kuume, nuhanenä tms.)
  • jatkuva uuden oppiminen
  • syö itse tosi hyvin ja sotkee tosi vähän
  • syödään samaa ruokaa
  • nauttii leikkipuistoista, osaa mennä itse liukumäestä portaineen kaikkineen ja tehdä hienoja hiekkakakkuja
  • osoittaa temperamenttisesti omaa tahtoaan tämän tästä
  • haluaisi tehdä kaiken itse, muttei aina voi tai osaa
  • elo on kovin intensiivistä

Touhua meillä kyllä riittää sillä aina pitää olla menossa. Vaikka töissä käyminen on vähentänyt aikaa ja lisännyt kiirettä, se toisaalta on myös auttanut nauttimaan ajasta tytön kanssa. Johonkin on kadonnut se tunne, että "antakaa mun edes hetki olla rauhassa!". Iltaisin käyn ilomielin tytön kanssa uloilemassa ja puistossa kun aiemmin valitsin mieluummin lenkin koirien kanssa irrotakseni edes hetkeksi tytöstä. Tytön kanssa sitä jotenkin vaan keskittyy häneen ja siitä tarvitsee hengähdystaukoja. Välillä mietin, että olisin varmastikin viihtynyt kotona pidempäänkin jos niitä olisi ollut mahdollista saada.

Pienen päivärytmi (vapaapäivältä)

6.30 Tyttö herää ja herättää meidätkin. Aamupiirretyt telkkarista, halit sohvalla, aamupala, aamutoimet. Arkisin äiti ja isi menisivät töihin, tyttö hoitoon.
9.00 Välipala
- ulkoilua, leikkimistä, mennään jonnekin -
11.00  Lounas
12.00 Päiväunille vaunuihin
14 - 15 Herää
15-16 Välipala
17.30 Iltaruoka
- ulkoilua, leikkimistä -
20.00 Iltapala, iltapesut, iltatouhut
21.00 Nukkumaan

Tyttö alkoi heräämään aikaisin aamulla jo ennen hoidon aloitusta, mutta hoitoaamuina oli kyllä kätevää kun ei tarvinut lähteä herättelemään unista tyttöä vaan hän nousi aivan itse (ja herättää usein meidätkin). Päivisin puuhataan mitä puuhataan, aamupäivisin ollaan usein menossa ja taas illalla ulkoillaan. Harvemmin sisällä leikitään pitkiä aikoja putkeen sillä kaikki tavarat alkavat olemaan hetkessä levitettynä pitkin kämppää ja tyttökin jo hakee kenkiään että mennäänpäs nyt ulos. 

Tytön kanssa on aivan ihanaa mennä paikkoihin, nähdä ihmisiä, ulkoilla, pyöräillä, käydä syömässä ja kahvilla. Toki aika intensiivistiä ja monessa asiassa täytyy ennakoida ja auttaa, mutta hirveän hauskaa meillä vaan on. Syödään pastaa ja vesimelonia lounasravintolassa jammaillen musiikin tahtiin. Katsellaan ikkunasta mitä ulkona tapahtuu. Keräillään kiviä ja kukkia pikkuämpäriin ja tehdään maailman parhaita hiekkakakkuja. Maailman parasta seuraahan tämä on, meidän pikkuihminen!

Ihanaa kesää <3 Eerika & Epeliina (1v 6kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Pages