Ladataan...
Bättre liv

Tarkoitus oli kirjoitella kovinkin faktapitoinen ja perusteltu postaus turvaistuimista, niiden turvallisuudesta ja valinnasta, mutta asia ei ollutkaan ihan niin helppo. Kirjoittelin itselleni kriteerejä, tutustuin autoliiton testeihin, ruotsalaisten plus-testeihin ja luinpa viittauksia eurooppalaisiinkin testaihin turvallisuudesta. Luin suosituksia, kokemuksia, katsoin videoita valmistajien sivuilta ja etsin edullisinta hintaa. Niinkuin aina kun olen tekemässä jotain tärkeää päätöstä, tein asiasta maailman isoimman projektin ja olin varma että jossain vaiheessa mielessäni olisi selkä kuva siitä, mikä olisi meille se paras vaihtoehto ja mistä sen saisi järkevimpään hintaan. Sitten vaan tilaisin sen ja hykertelisin partaani tytyyväisyyttäni. No niinhän siinä melkein kävi..

Käytiin yhteensä kolmessa liikkeessä tutustumassa istuimiin, joka liikkeessä tunnuttiin olevan vähän eri mieltä ja suositeltiin vähän eri istuimia. Valikoimatkin vaihtelivat. Netissäkin oli faktaa suuntaan ja toiseen. Lopulta olin niin sekaisin siitä olisiko turvallisinta olla suositusten mukaisesti selkä menosuuntaan vai testeissä hyvin menestyneessä palkki-istuimessa etten tiennyt missä on taivasta ja missä maa. Ja sitten tuli mies ja vihelsi pelin poikki.

"Mitä me turhaan sitä istuinta takaisin sisälle viedään, annetaan sen olla noissa isofixeissä vaan kiinni niin homma on hoidettu", sanoi hän kun olimme myyjän opastuksella kokeilleet istuinta autoomme. Suu auki ja pienoisessa shokissa kai, mutta parin tarkentavan "Ootko sä nyt ihan tosissas", kysymyksen jälkeen ja ollessani kykenemätön sanomaan miksi me nyt ei otettaisi tätä istuinta, menin ja kävelin miehen vanavedessä takaisin liikkeeseen ja iskin kortin kassalle. Luulenpa, että tässä olisi ollut monta oikeaa valintaa aivan kuin vaikkapa vaunujenkin kohdalla. Lopulta me valittiin turvallinen ja kohtuuhintainen turvaistuin missä pienikin viihtyy. Nyt vaan pitää siirtää epäröinnit ja ne muut turvaistuimet pään sisältä sivuun. Tässä nyt kuitenkin jotain faktaa matkanvarrelta!

Meidän turvaistuinkriteerit:

  • isofix-kiinnitys
  • selkä menosuuntaan tai palkki-istuin
  • hyvä turvallisuus myös testien mukaan
  • helppo kääntää lepoasentoon lapsen ollessa jo istuimessa
  • vähintään 3-4 vuotiaaksi asti tilava (päätuki, leveys, jalkatila)
  • helppo laittaa lapsi kyytiin (nosto, turvallinen kiinnitys)
  • sopii autoomme (tilava farmari tosin)
  • laadukas, kohtuuhintainen

Meidän loppuvaiheen vaihtoehdot olivat Britax Max-Fix (selkä menosuuntaan 0-18 kg), Besafe iZi Kid i-Size (selkä menosuuntaan 0-18 kg) ja Cybex Pallas 2-fix (palkki-istuin kasvot menosuuntaan 0-36 kg). Kaikki istuimet olivat turvallisia, laadukkaita ja tilavia. Katsottiin myös käännettäviä istuimia niin Britaxilta kuin Cybexiltäkin, mutta niissä tuntui tila loppuvan aikaisemmin kesken kuin vain yhteen suuntaan olevissa istuimissa. Istuimet veivät myös aika paljon tilaa autosta verrattuna lapselle jäävään tilaan.

Besafen istuin vaikutti todella laadukkaalta, siinä oli aivan loistava makuuasento ja jalkatilaakin, mutta se olisi vienyt aika paljon tilaa autosta ja toinen miinus oli ehdottomasti hinta. Muuten tuo Besafen istuin oli kyllä oma lempparini ja etsinkin sille mahdollisimman edullista hintaa, kunnes huomasin tämän uuden mallin olevan tarjolla aika harvassa nettikaupassa ja olevan muutenkin Keski-Euroopassa vähemmän tarjolla oleva merkki. Jotenkin yli viisisataa tuntuu hieman kovalta sijoitukselta istuimelle, mikä riittää ehkä 3-4 vuotiaaksi.

Britaxin istuimessa oli samat ominaisuudet kuin Besafen istuimessakin, mutta toisaalta se jäi lievästi kakkoseksi joka osiossa. Kaikki siis oli oikein hyvää, mutta Besafe nokitti hieman niin kiinnityksessä, asennon säädössä, tilassa kuin jalkatilassakin. Hinnaltaan Britax oli kuitenkin reilusti järkevämpi ja siinä mielessä oikein hyvä valinta. Luultavasti pienet erot unohtuisivat nopeasti käytössä kun istuimeen tottuisi.

Cybex Pallas 2-fix -palkki-istuimella oli loistavat testitulokset, se kasvaa lapsen mukana niin pitkään kun lapsi vaan suostuu siinä istumaan (jopa 12-vuotiaaksi asti) muuttuen turvavyöistuimeksi 18 kilon rajan jälkeen. Istuinta voi käyttää niin isofix-kiinnikkeillä kuin ilmankin. Isommalla lapsella palkkia ei enää käytetä ja isofix-kiinnityskin poistuu 18 kg:n kohdalla. Palkin laittaminen hyvin paikoilleen oli huomattavasti helpompaa kuin saada kiskottua viispistevyöt aina varmasti riittävän kireälle, siinä kun on usein se turvallisuuden kompastuskivi miten lapsi on istuimeen kiinnitetty. Pieni myös viihtyi hyvin palkki-istuimessa eikä istuma-asennossakaan näyttänyt siltä, että pää retkahtaisi heti nukahtaessa eteenpäin. Näitä olin vähän mielessäni pyöritellyt. Isofixillä kiinnitettäessä istuimen sai myös kohtuu helposti lepoasentoon vaikka kesken matkan. 

Kasvot eteenpäin matkustettaessa matkapahoinvointi ei ole niin todennäköinen vieras verrattuna selkä menosuuntaan matkustamiseen. Kuulinpa myös sellaisista pikkuhoudineista jotka ovat moottoritievauhdeissa pujotelleet itsensä vapaaksi viispistevöistä vanhempiensa riemuksi ja iloksi. Toisaalta on olemassa kilpailijan teettämä video, missä auton pyöriessä x kertaa ympäri on nukke irronnut palkki-istuimesta. Omaan silmääni lapsi oli todella hyvin istuimessa kiinnitettynä ja testitulokset puhuvat myös turvallisuuden puolesta.

Kerran tässä palkki-istuinten turvallisuutta on saanut itselleenkin vakuutella niin kerrotaanpa vielä myyjän näkemyksiä. Pääkaupunkiseudun liikenne, monikaistaiset kehätiet, moottoritiet ja muut isot väylät ovat sellaisia mihin hän myisi ensisijaisesti palkki-istuimen. Mehän ajetaan lähinnä pääkaupunkiseudulla sekä motareita pitkin eteläisiin kaupunkeihin. Harvemmin eksytään pikkuteille missä vastaantulevan eksyminen omalle kaistalle olisi mahdollista. Pienemmillä teillä ajeleville hän suosittelisi alkuun selkä menosuuntaan olevaa istuinta. Tämä kuulosti omaan korvaani erittäin järkevältä ajatukselta. Pääkaupunkiseudun liikenteessä tulee kaikenlaista peräänajoa ja kylkeen osumista, mutta harvemmin vastaantulevalta kaistalta kukaan tulee satasta nokkaan. Riskitilanteet siis ovat erilaisia, joten vain yhtä suositusta on vaikeaa antaa. Paljon mökille suhaava perhe siis saattaisi tehdä eri valinnan. 

Päädyttiin siis Cybex Pallas 2-fix -turvaistuimeen sen ollessa vielä hyvään hintaan "vanhoilla" kankailla (no buuhuu). Hieman nikottelin, sillä istuimen olisi voinut saada tilattua vähintään 50 euroa edullisemmin Saksasta posteineen, mutta toisaalta olihan se mies myös oikeassa. Nyt saatiin tämä rumba vihdoin päätökseen, tuetaan hyvää paikallista kivijalkaliikettä ja siinä on myös helppoa hoitaa mahdolliset takuuasiat. Säästymme aikamoiselta säätämiseltä kun ei tarvitse selvitellä mikä nettikaupoista on luotettavin ja missä on turvalliset maksutavat. Istuin myös kasvaa pitkään lapsen mukana, mutta toisaalta istuu jo nyt hyvin pikkuiselle, joten tätä rumbaa ei tarvitse ihan heti olla uudelleen läpikäymässä. Pieni mahtuu vielä turvakaukaloonsa, joten ehkä käytämme sitä vielä hetken aikaa ja vasta sitten siirrymme tähän turvaistuimeen (jos vaan maltamme).

Olen kyllä niin huono tekemään päätöksiä kun 100%:sta faktaa ei taida olla tässä tapauksessa olemassakaan ja toisaalta en siedä rahanmenoa. Meitsiä siis kirpaisee jo sukkapaketin ostaminen, miettikääs sitä! Siinä mielessä mahdollisimman laadukkaan ja hintansa hyvin säilyttävän tuotteen ostaminen on itselleni aina mieluisempaa ja perustellumpaa kuin ihan vaan jonkun tavaran hommaaminen. Ei tule niin isoa morkkista! 

Mitens te muut? Onko teille tullut tuttavilta tai sukulaisilta turvaistuin ja olette välttyneet tältä rumbalta?

Vai uppositteko kokonaan turvaistuinten suohon?

Onko hinnalla väliä, takaako hintalappu turvallisuuden?

Ovatko testitulokset teille hepreaa?

Terkkuja meiltä kohta kymmenkuisilta!

<3 Eerika & Epeliina (kohta 10 kk äiti ja tytär)

Peeäs. Kuvat napattu kännykällä kesken aivojen raksutuksen ja myyjän tenttaamisen, joten pahoittelut kuvanlaadusta!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huh! Vihdoinkin odottamaani omaa aikaa, eli hetki kirjoittaa. Elo on ollut aikamoista elohiireilyä, mutta elossa siis ollaan! Kirjoittelen intuitiivisen kirjoittamisen kurssin tehtäviä, juon vallan hyvää teetä ja söin jo tuon järjettömän hyvän leivonnaisen. Niin ja suosittelen Fazerin ihan uudella ilmeellä ilostuttavaa kahvilaa Forumissa (Hki). Ainoat miinukset ovat häly ja silmiin heijastavat valaisimet (vaikka muuten niin kauniita ovatkin). Palvelu, miljöö, tarjoilut ja fiilis ovat mitä parhaimmat! Ilmainen wlan löytyy ja teetä saa santsata ilmaiseksi. Sohvapaikan saadessaan ei peppukaan puudu <3

Sunnuntain Duplo-leikit, äiti teki agility-radan!

On tullut käytyä jumpilla ja salillakin. Siinä crosstrainerilla tuskaillessani tajusin, että viimeisimmästä saliohjelmastani on pian kymmenen vuotta. Hieman vanha olo! Mutta ei se mitään, salihikoilu ei oikein ole minua varten, vaikka sinne eksyessä olisikin kiva olla vähän vähemmän eksynyt olo. Ohjatut jumpat ovat jees, mutta kunnolliset joogatunnit saavat sydämeni pamppailemaan <3

Pienen kanssa on myös touhotettu menemään ja käyty juhlistamassa serkkupojan ensimmäisiä synttäreitä. Parin kuukauden päästä mekin tullaan perästä! Synttäriviikonloppu on jo päätetty, vielä pitäisi päättää olisikos se lauantai vai sunnuntai, ketä kutsutaan, miten ratkaistaan perheen ristiriidat, mitä tarjoillaan, onko jotain koristeita, teemaa, mitä lahjavinkkejä annetaan, mitä pistetään päälle jne. Onneksi on vielä pari kuukautta aikaa ;) Jotain pientä ja ihanaa olisi toiveissa, perheenjäseniä ja kummit vieraiksi ja ehkä seuraavana päivänä rääppijäiset mammakavereille ja mahdoton kasa lapsia leikkimässä.

Kuva: Finnmatkat

Edelliseen postaukseen viitaten reissukin on buukattu marraskuun lopulle. Juuri passelisti ilmojen viilennyttyä, sillä nyt voi lämmitellä teekupposen lisäksi myös ajatuksilla auringosta ja lämmöstä. Kohteena on Argueguin Gran Canarialla, Apollomatkojen mukaan "Arguineguin on tyypillinen kanarialainen kalastajakylä, jossa lomalla nautitaan rauhasta jollaista ei saaren tunnetuissa lomakohteissa ole." , Finnmatkat puolestaan kehuvat: "Suojaisassa Arguineguinin satamassa on vieri vieressä kalastusaluksia ja aivan sen vieressä ovat alkuperäisimmät korttelit ja viihtyisät ravintolat, joihin paikalliset asukkaat ja matkailijat kokoontuvat nauttimaan kanarialaisia erikoisuuksia – ja tietysti päiväntuoretta kalaa!" Niin tai näin, lämpöä ja aurinkoa pitäisi olla rutkasti enemmän luvassa kuin kotisuomessa marraskuun lopulla eli kyllä kelpaa! Säästötili kokee kolauksen, mutta eiköhän tämä ole sen arvoista. Pieni pala lepoa ja lämmitetty uima-allas pienelle vesipedolle!

Mutta nyt pitää taas kiitää, pian juttua pienen arkirytmistä ja ensi viikolla 10 kk touhuista!

<3 Eerika & Epeliina (9,5 kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

..lähdettäisiin jonnekin lämpimään? Istun sohvalla villasukat jalassa ja silti kylmää! Kerrostalo hohkaa kylmää eikä patteritkaan vielä kunnolla lämpiä. Ei todellakaan tee mieli hengailla leikkipuiston reunalla ilman mukana kannettavaa iglua.

Mutta entäs budjetti? Entäs koirien hoito? Entäs milloin sopii ottaa lomaa miehen töistä? No, katsotaan nyt meneekö tämä syteen vai saveen, mutta ainakin me otetaan nyt selvää josko päästäisiin vielä tälle syksylle/talvelle nauttimaan vähän Suomen kelejä lämpimimmistä päivistä koko perheen voimin. Mutta että tässä mihin ihmeeseen me mentäisiin-kriisissä TEKIN voittekin auttaa!

Nimittäin edullisimmat lämpimät lomat lyhyen lentomatkan päässä tuntuvat olevan Kanariansaarilla. Mehän ei olla kumpikaan koskaan käyty siellä, toisin kuin puoli Suomea. Ei itseasiassa olla koskaan käyty pakettimatkallakaan. Tai lämpimässä talvella. Tai ns. rantaturistikohteissa. Ei siinä, ollaan me turistien täyttämissä paikoissa käyty kuten vaikkapa Pariisissa, Roomassa, Barcelonassa, Comolla, Amalfinrannikolla tai Balilla. Muttei siis sellaisissa paikoissa missä ruokalistatkin ovat suomeksi ja rannat on rakennettu täyteen hotelleja. Ollaan buukattu itse lennot, etsitty hotellit/B&B:t/huoneistot ja usein vuokrattu myös auto. Tutkaltu kaupunkikohteita ja kyliä, ajeltu eessuntaassun ja käyty paikallisten kanssa supermarketissa. Ja kyllä, meillä on jotenkin ihan kamalat ennakkoluulot Kanariansaaria kohtaan. Mutta eihän siellä niin kamalaa voi olla, eihän? Aurinkoa, lämpöä, meri ja espanjalaista ruokaa, yes? Tai siis Si?

Mutta tällä kertaa haussa olisi hieman helpompi loma, sillä pienessä on aikalailla hoitamista. Englannin omatoimireissu 4kk ikäisen kanssa meni keväällä vielä kuin itsestään, mutta eihän tämä meidän touhuperse enää malta pysyä paikallaan. Pitää päästä menemään ihan itse, syödä monta kertaa päivässä ihan itse ja nukkua päikkärinsä rauhassa vaunuissa päikkäriaikoihin. Pieni ei tarvitse vesipuistoja, Bamse-kerhoja tai elänpuistoja, mutta alue ja hotelli saisi kuitenkin olla rauhallinen ja vauvaelon huomioonottava. Lämmitetty lastenallas ja vauvasänky saisivat löytyä, mutta pahimmat bilettäjät ja ördääjät voisivat olla löytymättä. Periaatteessa voitaisiin myös omatoimimatkata, mutta juuri nyt energiaa matkajärjestelyihin ei oikein löydy ja toisaalta onhan se helpottava tieto, että aina voi soitella matkatoimiston oppaille jos pienelle tulee jokin hätä. Vaikka tietty hotelleissakin jeesaisivat, mutta silti.

Meistä ei ehkä ole vieläkään köllöttelemään rannalla tai altaan reunalla, mutta ehkä rauhalliset kävelyt rantabulevardilla, lounas terassilla pienen nukkuessa vaunuissaan ja kävelyt pikkukauppojen täyttämillä kujilla olisivat juuri nyt meille se juttu? Koko porukka nimittäin kaipaa akkujen latausta. Vastaan on tullut mm. Madeira (Korkeuserot? Levadoilla ei ehkä kävellä vauvan kanssa?), Teneriffa, Gran Canaria, Fuerteventura, Lanzarote..

Nyt siis otetaan vinkkejä vastaan! Haussa on aurinkoinen, helppo ja rauhallinen loma babyn kanssa. Mihin menisit? Ovatko vaatimukset liian kovat?

  • Ajankohta marraskuun puoliväli tai varalla tammikuun puoliväli
  • Lämpötila 20-30 astetta
  • Lentomatka alle 7h
  • Suorat lennot
  • Aurinkoiset kelit
  • Kauniit maisemat, vuoristoja, meri ja vehreyttä
  • Hyvää ruokaa (esim. välimerellistä)
  • Selviää matkarattailla (plus mandukalla tarvittaessa hetkellisesti)
  • Voi vuokrata vaikkapa auton päiväksi ja tutkailla luontoa ja kyliä
  • Pikkukatuja ja kauppoja missä ei ole pelkkää turistikrääsää
  • Ei päällekäyviä kauppiaita ja perään huutelua
  • Ei suurta pelkoa mahataudeista sun muista tartunnoista
  • Myös paikallista asutusta pelkkien turistialueiden sijasta
  • Huoneistohotelli lämmitetyllä lastenaltaalla
  • Edullinen pakettimatka (noin 1000 e / 2 aikuista + vauva)

Olen ihan hukassa, hjälp! Tuntuu niin hassulta ajatella laittavansa rahaa reissuun minkä tarkoitus ei olekaan päästä näkemään kaikkea ihanaa mitä perillä löytyy vaan ihan vaan oleskelemaan auringossa ja lämmössä! Niitä must see -kohteita kun löytyisi vino pino, mutta ne eivät vaan täytä tämän talvikauden kriteereitä. Kuvissa ja videoissa Teneriffa ja Kanarian pikkusaaret näyttävät ihanan vehreiltä ja kauniilta, mutta edullisimmat matkat ovat tietty niille täyteen tuupatuille rannoille. Viimetinkaan äkkilähtöjen kanssa ei voida odotella, sillä koirahoitola ja miehen loma pitää buukata ajoissa. Silti, ehkä?

Peukut pystyyn,

<3 Eerika & Epeliina (9,5 kk äiti ja tytär!)

Kuvat: Finnmatkat Teneriffalta

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

 

Ensimmäinen lokakuuta ja ensimmäinen päivä hoitovapaalla. Jotenkin se ensimmäinen osa Kelan tuista on äidille itsestäänselvyys, 4 ensimmäistä kuukautta äitiysrahaa mitkä alkavat noin kuukausi ennen laskettua aikaa. Myös se toinen pätkä eli puolen vuoden vanhempainvapaa on yleensä äidin käytössä, varsinkin jos pientä imettää niin muu olisi silkka mahdottomuus. Näiden jälkeen tuet kuitenkin tipahtavat ja imettävillekin alkaa olemaan ihan mahdollista vaihtaa kotialuksen kapteenia tässä vaiheessa jos ollaan valmiita vähentämään imetys minimiin. Tai ehkä yksi jää hoitovapaalle ja toinen jatkaa sitä vuorostaan hetken päästä.

Lapsen ollessa noin 9 kuukauden ikäinen tuntuu kotiin jääminen jo ihan valinnalta. Nyt aletaan viimeistään karsimaan niistä kuluista, laskemaan kauanko on varaa hoitaa lasta kotona, miettimään miten isi pitää loput isyysvapaansa vai pitääkö ja kuinka lomien kanssa voi sumplia. Mietitään päivähoidon vaihtoehtoja, jaetaan kotihoidon kuukausia sulle ja mulle. Entä jos äiti jäisikin useammaksi vuodeksi kotiin, tai isä? Vai onko perheeseen toiveissa toinen lapsi pienellä ikäerolla, meneekö äiti kuitenkin töihin käymään siinä välissä vai jääkö kotiin pidemmäksi putkeksi?

Itse en ole koskaan ajatellut jääväni kotiin vuosiksi. Ajatuksena oli, että pieni pysyisi kotona vähintään vuoden ikäiseksi ja jokainen kuukausi sen yli on plussaa. Toisaalta työmotivaatio tipahti jo ensimmäisen raskaustestiplussan jälkeen ja ajattelin ettei sinne töihin ole mikään kiire. Johan olen töitä tehnyt jo vuosia valmistumiseni jälkeen ja ehdin niitä kyllä tehdäkin. Silti hieman yllätyin kun pienen kasvaessa, kehittyessä ja oman hormonitoiminnan muuttuessa aloinkin kaivata alun symbioosin jälkeen myös omaa aikaa ja jotain älyllistäkin tekemistä. Jotenkin arjen pyöritys ja välikausihaalareiden vertailu eivät ihan olleet sitä. Työt tulivat mieleen. Jo taloyhtiön hallituksen kokous, muistion kirjoittaminen ja parin tiedotteen väkertäminen saivat huuleni hymyyn. Nämä eivät enää pomppaa takaisin kuten vaippapyykki, sormiruokailevan lounaan suunnitteleminen tai paidan hihan kiskominen monta kertaa päivässä/viikossa! 

Olen aina välillä miettinyt millaista se arki on vähän isomman, vaikkapa 1,5v tai 2v:n kanssa kotona. Minulla kun ei ole hajuakaan! Isommilla voi toki olla jo kerhoja, jolloin vanhempi saa omaakin aikaa kesken päivän ja joillain ystävien ja sukulaisten hoitorinki toimii. Mutta silti, ovatko päivät yhtä vaipanvaihtoa, aamutoimia, pukemista, puistoilua, itseään toistavia leikkejä, sotkuja, kiukkuitkuja, lounasta ja välipalaa, päiväunia ja höpötystä? Olen alkanut jotenkin avaamaan silmiäni sille, mikä homma omien lasten kotihoidossa onkaan. Se kyllä vaatii jotenkin tietynlaista mindsettiä! Olisko minusta siihen, pystyisikö olemaan kotona pitkään? Jotenkin sen hyvin sujuneen alun, ensimmäisen puolen vuoden, jälkeen olen alkanut epäilemään sitä. Ei minusta välttämättä olisi jäämään kotiin kovinkaan pitkäksi ajaksi. Ei vaikka kuinka olen tutustunut muihin mammoihin ja vauvoihin, lähialueen vauvatoimintaan ja puistoihin sekä löytänyt kivoja vauvaharrastuksia. Ei vaikka pienen tytön halit, pusut, touhut ja höpötykset ovatkin parasta maailmassa. Olen alkanut haaveilemaan siitä, että isi hoitaisi lapsen ja kodin ja itse palaisin töihin tai tekisin edes jotain duunihommia. Ja siitä on tietysti kaamean huono omatunto!

Tällä hetkellä aikeissa oli itse palailla huhtikuussa 50% työajalla työelämään, olla kesällä hetki 100%, pitää pari viikkoa kesälomaa ja elokuusta lähtien työskennellä 80% työajalla jolloin pienikin menisi hoitoon. Isi hoitaisi ennen sitä nuo jäljelle jäävät prosentit eli työskentelisi myös 50% keväällä ja olisi kesän isyysvapailla sekä lomilla. Joka tapauksessa töihin paluu olisi edessä ihan vihoviimeistään elokuussa vaikka saisinkin jonkun mullistavan ajatuksen että haluan ehdottomasti pysyä 100%:sti kotona siihen asti. Epäilen, sillä tuo lempeä lasku ja isin saaminen myös kotihoitoa kokeilemaan houkuttelevat niin kovasti. Tämä kaikki on kiinni työnantajistamme, saammeko sovittua nuo 50% työajat keväälle? Kovasti toivon niin!

Olen kuullut sanottavan, että yli vuoden ikäisen lapsen kanssa kaikki muuttuu ja arki on ihan erilailla nautittavaa kuin vauvaikäisen kanssa. Entä jos kadunkin töihin paluuta kun se on edessä, vaikkakin saataisiin se toivomallamme liukumalla alkuun? Silti juuri nyt on sellainen olo, että töihin paluu tulee aivan kreivin aikaan, siihen mennessä ehdin kerätä älyllisen tekemisen kaipuuta ja työmotivaatiota ja toisaalta tiedän aluksi isin hoitavan pientä työssä oloni aikana. Ehtisin tottua töissä käymiseen ennen kuin päiväkodin aloituksen touhut iskisivät päälle. Ja sittenkin voisin viettää vielä yhden arkipäivän viikossa pikkuisen kanssa ihan kahden <3 Se tuntuisi varmaan ihan luksukselta työarjen pyörityksen keskellä! 

"Puun ja kuoren välissä", pikkuisella on tapana tunkea itsensä mitä pienimpiin rakoihin, tämä on varmaan taas jokin vaihe!

Mietin, varaudun, suunnittelen ja huolehdin aina etukäteen joten päässä pyörii jo ensi kevät ja kesä. Ihmekään kun niitä koskevat päätökset on tehtävä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin! Ja ihmekään kun mieli sanoo haluavansa palata hiljalleen aikuisten maailman pariin vaikka sydän pamppaileekin pienelle rakkaalle <3 Voi kumpa arki antaisi enemmän aikaa niin kaivaisin jostain kiven alta freelancer-töitä piristykseksi (ja herätykseksi siitä mitä se työskentely taas oikeasti olikaan!), mutta eipä taida tällä hetkellä elämään mahtua mitään ekstraa. Jos lähellä olisi auttavia läheisiä niin muutamien työtuntien yhdistäminen pienen kotihoitoon voisi luonnistuakin ja antaa vähän lisäaikaa. Iso huokaus! 

Miten tämän kaiken oikein yhdistäisi?

Harhailevin ajatuksin hyviä öitä toivottelee,

Eerika & Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Peeäs. Tähän lyhyt disclameri siitä, että jokainen vanhempi ja lapsi ovat erilaisia, samoin tilanteet missä perheet ovat. Jokaisen realiteetit, ajatukset ja tunteet ovat erilaisia. Lapsen hoitokuviot ovat aina kovin tulenarkaa aluetta, tiedän. Silti halusin avata näitä omia ajatuksiani juuri näistä meidän lähtökohdista ja tässä meidän tilanteessamme sillä ihan oikeasti mieli on huuli pyöreänä näiden asioiden edessä! Toisaalta pieni rakas oioioi ja toisaalta antakaa mun välillä olla erillinen aikuinen ihminen kiitos ja tehdä muutakin kuin huolehtia toisesta! Että tsemppiä vaan kaikille tovereille <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Päivien ja iltojen hiljalleen pimentyessä ollaan meillä perinteisesti kaivettu kaapin perukoilta kirkasvalolamppu talven ankeutta vastaan taistelemaan. Siinä se onkin nököttänyt ikkunalaudalla kuukausitolkulla ja sitä on pidetty päällä aina pöydän äärellä ollessa. Välillä lamppu on siirretty kylppäriin sillä arkiaamuisin ehdin harvoin kirkasvalon äärelle viittä minuuttia pidemmäksi aikaa, kun taas kylppärissä sitä aikaa tuntuu puolestaan tuhraantuvan..

Niinpä kun huomattiin Innoluxin Candeo-valaisin joka muuttuu kädenkäänteessä tavallisesta riippuvalaisimesta kirkasvaloksi alettiin meillä hienoisesti haaveilla uudesta valaisimesta. Kodin Ykkösen -40% kupongin kolahtaessa luukusta alkoikin päässä jo raksuttaa, jos ei nyt niin milloin? Sillä nyt noin 250 € hintaisen valaisimen sai lunastettua noin 150 € hintaan! Ai mitenniin meidän ei pitänyt hankkia mitään kun tipahdetaan kotihoidontuelle ensi kuussa?

Tervetuloa meille valkoinen Innolux Candeo!

Alumiinisen valaisimen päällä on pieni metallinen kytkin, mitä kääntämällä isketäänkin sitten tehot päälle. 45 cm hoitoetäisyyden päässä onkin tarvittavat 2500 lx valoa kädenkäänteessä, 23 cm:n päässä jopa 10 000 lx jos lampun asentaa alemmas tai joku oikein hujoppi istahtaa pöytään.

Meillä oli majaillut jo vuosia vallan hyvä valaisin keittiön pöydän yläpuolella, se oli linjakas ja sopi mukavasti paikalleen. Mutta jotenkin se alkoi jo tuntua vanhahtavalta ja se myös blokkasi tilan aika tehokkaasti ja oli välillä ihan tielläkin. Viimeiset vilkutukset siis hyvin palvelleelle valaisimelle! (Joka muuten pitäisi varmaan myydä pois nurkista, taas lisää tavaraa poistolistalle!)

Keittiössä on muutenkin paljon ajan patinaa.. keittiön ruokailuryhmä ostettiin noin seitsemän vuotta sitten. Muistan kuinka olin juuri palauttanut opinnäytetyöni, opintotukikuukaudet olivat loppuneet jo kesken kevään enkä saanut penninhyrrää miehen jo saatua alansa töitä. Elettiin siis yhden hengen tuloilla ja budjetti oli tiukalla. Silti piti jostain säästää jotta saatiin ruokailuryhmä hankittua eli yllättävän hyvä tulos siihen nähden. Nykyiseen keittiöömme ei isompaa ruokailuryhmää oikein mahduteta, sillä tuolta kuvan oikeasta reunasta pitäisi mahtua kävelemään keittiöönkin joten ajatuksena on nyt sinnitellä tällä jonkin aikaa. Tuolit olisi kiva vaihtaa tai huputtaa ja pöydänkin päälle voisi ajatella maitolasilevyä jotta tätä saisi freesattua. Pöytäliinaa en taida hetkeen edes harkita meidän tuholaisen kanssa..  

Verhot ovat kesällä uusitut Vallilan keveät sivuverhot, tauluna itse kuvattu, käsitelty, suurkuvatulostettu ja kehystetty valokuva Roomasta yläilmoista käsin, nimittäin lentokoneen ikkunasta laskeutuessa. Ikkunalaudalla orkideat ovat juuri lakanneet kukkimasta, rahapuu on pysynyt elossa, basilikasta syöty jo osa ja palmu sinnittelee hengissä. Etualan peikonlehti kasvaa rönsyillen Plantagenin jättiruukussa.

Tässä Candeo kuvattuna samasta kohdasta Jotenkin se näytti aluksi niin kovin pieneltä, mutta toisaalta avartaa tilaa, on modernimpi ja huomaamattomampi. Korkeutta saa säädettyä helposti sillä johtoa on mahtavat 2,5 metriä ja lyhentää voi niin katonrajasta (jolloin johtokerä jää sähkökuvun sisään) kuin keskeltä johtoakin. Ollaan nostettu ja laskettu valaisinta kerta toisensa jälkeen eli vielä se etsii vähän paikkaansa. Tässä kuvassa se jotenkin tuntuu olevan himpun liian korkealla makuuni, mutta toisaalta valaisee hyvin koko tilan.

Ja tässä täydet luxit päällä! Kuvat otettu samoilla kameran asetuksilla jotta kirkkauden eron todella näkee! Estää kaamosmasennuksen näköjään vauvaltakin sillä luxeja kyllä taitaa riittää syöttötuolillekin asti.. eipä kai tuosta haittaakaan ole? Pienellä on ruokailuryhmän vierellä oma tuolinsa ja tarjotintasonsa, sotkut pysyvätkin mukavasti sen ympäristössä eivätkä leviä pöydälle. Koko homma siirretään sivuun silloin kun ei ruokailla. Meillä on siis käytettynä ostettu Stokke Tripp Trapp mustana, tämä on siis vanha malli puisella tukikaarella ja nahkaisella remmillä ja tosi hyvässä kunnossa. Pehmusteet ostettiin uusina, samoin musta Playtray. Suosittelen tuota tarjoitintasoa ehdottomasti kaikille sormiruokailijoille jos teillä vaan Tripp Trapp on käytössä, niin kätevä!

Kuten huomaatte niin tänä viikonloppuna on leikitty bloggareita ja jaksettu kaivaa järjestelmäkamera kaapista. Ja vieläpä tehty sisustuspostaus! Ajattelin erotella nämä sisustushenkiset postaukset jo otsikossa nimellä OMA PESÄ, tietääpähän ainakin avaavansa vähän kevyemmän kuvantäyteisen tekstin sydäntä sykäyttävän tunnepostauksen tai vauvakuulumisten sijaan ;) Ei siinä, vauvahan näkyy meidän kodissa huoneessa kuin huoneessa ja saatiinhan tähänkin postaukseen vähän tunteita mukaan haikeilla valaisimen jäähyväisillä sekä muistellessa ruokailuryhmän tuloa taloon..

Mutta nyt unta palloon, ihan niin paljon tuo kirkasvalo ei meitsiä piristä että unet voisi jättää ihan tyysti väliin. Ihanaa viikkoa! Meillä nautitaan ihanista syyskeleistä, mahtavasta mammaseurasta, pienen höpsöttelyistä sekä ihanan siististä kodista viikonlopun siivousten ja järjestelyvimman jäljiltä.

<3 Eerika & Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tuhat tulimaista! Nimittäin käsissä, jaloissa ja muutama kasvoissakin. Pienen sairastama enterorokko siis saavutti tällä viikolla minutkin. Ihmekään kun olin kärsinyt kipuilevasta kropasta ja varsinkin selästä jo melkein viikon eikä siihen auttanut mikään. Ei yin-jooga, venyttelyt, kävely, core-treeni, kipugeeli, särkylääke, kipukoukku, kuuma suihku, sauna tai fyssari/naprapaatin käsittely. Siihen auttoikin sitten kahden päivän 39 asteen kuume mitä toki laskettiin lääkkeillä jotta pysyin jotenkin tolpillani.

Kolmantena päivänä kärsittiin nielussa olevista paukamista, jotka estivät tehokkaasti nielemisen ja olivat pirkuleen kivuliaita. Illalla alkoi käsiin satelemaan kipeitä näppyjä, sormenpäihin, nivelkohtiin, kämmeniin. Muutama jalkoihinkin, kantapäähän, pottuvarpaan kylkeen. Suun vierelle, poskeen. Tuntuu kuin kusiaislauma olisi juuri pistänyt sinnetänne! Niinpä neljäntenä päivänä ei tehdä juuri mitään kun kädet eivät sitä kestä, mutta onneksi aivot toimivat ja läppäriä pystyy käyttämään kunhan näppäilee varoen. Josko tämä vaikka olisi nyt tässä niin onneksi ei pahemmaksi äitynyt! Käsiin levittelen vuoroin hydrokortisonia ja kookosöljyä, näistä jälkimmäinen kun paransi pienen näpyt ihan parhaiten. Niin ja toivon etteivät kynnet lähde, se kuulostaa jo liian extremeltä! Kiitos instagramin tsemppiviesteistä, täällä ollaan jo oikein hyvällä fiiliksellä ja ollaan leikitty, päristelty ja pusuteltu pienen kanssa :)

Aivojen heräiltyä huomasin kuinka hyvää pieni off-asento niillekin teki. Pariin päivään en pystynyt pitämään huolta kuin itsestäni ja hieman pienestäkin. Pääsin pakosta irti kaikesta siitä huolehtimisesta mikä normaalisti pääni täyttää. Vähänkö se teki hyvää! Mies oli kaksi päivää kotona ja teki päivät etätöitä joten sain apua myös pienen kanssa vaikka hän olikin usein kiinni pitkissä puhelin-/videoneuvotteluissa. Olin myös pistänyt maanantaina kotona kaiken kuntoon, joten kämppäkään ei aivan räjähtänyt. Pieni on leikkinyt sisällä, nukkunut päikkärinsä parvekkeella, koirat ovat päässeet vähän lyhyemmille lenkeille ja pakastimesta on kaivettu pikkuiselle valmiiksi tehtyjä eväitä ja aikuiset on syöneet myös pitsaa. Kaikki kivat menot peruuntuivat ja missattiin taas vauvasirkus, mutta josko ensi viikolla olisimme taas uudessa vireessä. Emme taida olla ainoita syyspöpöjen valtaamia!

Nyt pää on taas täynnä intoa ja todo-listoja ja tekisikin jo mieleni juosta puuhastelemaan! Keittiön valaisin tarjouksesta, testailemaan turvaistuimia, käymään Ikeassa.. mutta aloitan varovaisesti etsimällä verkkokaupasta miehen veljenpojalle 1-vuotislahjaa ja makoilemalla sohvalla pienen päiväuniajan. Jos jotain niin sen olen huomannut miten rentouttavaa on vaan makoilla sillä aikaa kun pieni nukkuu.  Kun ei tarvitse lähteä mihinkään, ei myöskään tarvitse valmistautua mitenkään. Ei tarvitse näyttää ihmiseltä, vaihtaa vaatteita, laittaa pienen vaatteita ja eväitä valmiiksi, pakata hoitolaukkua, tyhjentää pesukonetta, laittaa pienen ruokia valmiiksi, laittaa itselleen lounasta ja yrittää jumpata vielä jos ehtii.. Eihän meitsistä mökkihöperöitymään olisi, mutta ehkä taas hetken ajan muistan miten hyvä on ihmisen vähän rauhoittua ja lakata touhottamasta niin pään sisä- kuin ulkopuolellakin. Ehkä joskus vielä opin, että vähempikin riittää? Ja sitten taas unohdan sen, hah.

Innostukseni johdosta myös blogissa saattaa pian vilahtaa pari pientä sisustusprojektia. Nimittäin olohuoneen seinälle ilmestyvät miehen kesällä dyykkaamat akustiikkalevyt ja niiden DIY-tuunaus, keittiön uusi valaisin ja uusin suunnitelmani matalasta säilytysjärjestelmästä olohuoneeseen mihin mahdutettaisiin työhuoneen kirjahyllyn sisältö. Vanhat valkoiset kirjahyllyt miehen lapsuudesta saisivat siis väistyä siinä vaiheessa kun olemme valmiita siirtämään pikkutytön sänkyineen työ-/lastenhuoneeseen nukkumaan, sniff! Koirat saisivat samalla siirtyä työhuoneesta olohuoneen puolelle yöunilleen. Enpä tiedä pahastuvatko.. Katsotaan nyt, ehkäpä tämä sisustusvillitykseni tosiaan laajenee näkymään tänne blogiin asti! Hassua kuinka moni itselleni tärkeä asia on rajautunut blogin ulkopuolelle, osaksi ajatuksella, osaksi vahingossa. Mutta ehkä tämä on sellainen puoli mikä täälläkin voisi näkyä?

Mutta nyt ihan mahtavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! Meitsi tästä parantelee ja iskee kätensä taas pian elämään kiinni. Teksti saattoi olla vielä hieman sekavaa, mutta pistetään se vielä rokon piikkiin ;) 

Sohvanpohjalta tuhisevan koiran ja hurisevan läppärin alta,

<3 Eerika & Päiväuni-Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Pages