Ladataan...
Bättre liv

Meidän lastenhuoneen sisustusoperaatio on ottanut taas aimoharppauksen sillä vihdoin huoneessa on kunnolliset pimentävät verhot. Kevään myötä valon lisääntyessä huomasimme, ettei aiemmin työhuoneessa hyvin palvellut laskosverho aivan riitä. Iltaisinkin näki lähes lueskella kirjaa vaikka verhot olivat kiinni. Samaan aikaan tyttö alkoi heräilemään tuossa viiden korvilla joten pistimme rattaat pyörimään. Jos on pienikin mahdollisuus, että valoisuus vaikuttaisi tytön uniin, kannattaa toimia!

Ennen: laskosverhot

Jälkeen: pimentävät sivuverhot (plus pimentävät rullaverhot)

Aiemman ruskean sävyisen laskosverhon tilalle hankimme valkoisen pimentävän rullaverhon. Sivuverhoiksi oli tarkoitus hankkia valkoiset pellavaverhot. Rullaverhon reunoilta huoneeseen kajasti kuitenkin aikalailla valoa, joten oli alettava etsiä hieman paksumpia verhoja. Verhokiskoja tai -tankoakaan ei huoneessa ollut. Tarkoitus on ollut uusia jossain vaiheessa koko asunnon verhokiskot hyvin rullaaviksi ja siisteiksi tuplakiskoiksi, mutta tämän huoneen kohdalla teimmekin poikkeuksen. Passitin miehen pikapikaa lauantaina kaupoille hakemaan verhokiskot tai -tangon sekä pimentävät sivuverhot ja toivottiin että sopivat löytyisivät yhdellä reissulla. Olin tehnyt netissä hieman pohjatyötä joten mies tiesi suunnistaa parhaille apajille. Sillä aikaa me tytön kanssa pistettiin leikkipuistossa parastamme keinuen, tehden hiekkakakkuja, laskien liukumäestä ja työnnellen taaperokärryä. 

Lopulta nämä Hemtexin kauniit  valkoiset verhot tekivät päätöksen puolestamme, sillä näissä on kauniit purjerenkaat. Verhokiskot eivät siis tulleet kysymykseenkään. Prismasta löytyi sopivan selkälinjainen ja siisti verhotanko, joten päädyimme ainakin tällä erää tähän ratkaisuun. Verhot ovat kauniit ja laadukkaan oloiset, pinta on kauniin elävä eikä näytä pimennysverholta laisinkaan vaikka paksua tekoa onkin (ja tuntumaltaan tietty toiselta puolelta hieman muovinen). Myös verhotanko yllätti positiivisesti, vaikka olenkin kaikinpuolin näkymättömien verhokiskojen ystävä.

Tässä siis muutamat ennen-jälkeen -kuvat. Jotenkin koko huone tuntuu nyt niin paljon viimeistellymmän oloiselta ja valoisammalta joten olemme tyytyväisiä, vaikka tyttö kyllä tänäkin aamuna heräsi hieman ennen viittä..

Ennen: ikkunassa vain laskosverhot, ei verhokiskoja tai -tankoa tai sivuverhoja.

Jälkeen: Huomaamaton valkoinen pimentävä rullaverho, verhotanko ja pimentävät sivuverhot purjerenkailla. Kuumailmapallo-mobile siirtyi samalla roikkumaan lampusta keskelle huonetta ja toinen lelukori sekä osa pehmoleluista pois ikkunan edestä verhojen kulun tieltä. 

Ennen: Työpiste ilman sivuverhoja

Jälkeen: työpiste tuntuu viihtyisämmältä ja siistimmältä sivuverhojen pehmentäessä tunnelmaa ja peittäessä ikkunasyvennyksen reunoja.

Olen kyllä niiiiiiin tyytyväinen muutokseen sekä mieheen, joka pystyi jo sen verran tallustelemaan leikatulla polvellaan että ostosreissu onnistui ja tuloskin on näin hieno. Verhot lyhennettiin silitettävillä liimanauhoilla joihin olemme turvautuneet aiemminkin. Samalla verhot silitettiin muutenkin kauttaaltaan. Suosittelen teille muillekin ompelua kaihtaville ja ilman ompelukonetta eläville kaikkiin lyhennysprojekteihin. Hyvä meidän tiimi!

Huoneesta tuli muuten aivan ihanan pimeä, joten yöttömätkin yöt saavat tulla. Ja se kesä. Tervetuloa. Kiitos!

<3 Eerika & Epeliina (äiti ja tytär 1v 4kk)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

On kyllä ollut aikamoista olla perheen ainoana liikuntakykyisenä aikuisena tämän viikon ajan. Mies siis kävi polvileikkauksessa urheiluvamman vuoksi ja on nyt ollut sairaslomalaisena kotosalla. Vielä olisi jonkun matkaa siihen, että hän pystyisi olemaan täydet päivät töissä, mutta ensi viikolla olisi aikomus aloittaa kokeilemaan lyhyitä päiviä. Koirienlenkitysvuoroja hänelle ei aivan heti voi kuitenkaan nakittaa tai ostoskassien raahaamista. 

Samaan aikaan on tullut puuhasteltua kaikkien niiden käytännön asioiden kanssa mitä tämä kaikki elämänmuutos tuokaan tullessaan. On sovittu hoitoringin asioita, selvitelty Kelan tukia, hoidettu irtisanoutumiseen liittyviä asioita, sovittu mammatreffejä ja shoppailtu tytölle pyöräilykypärää. Olen lenkittänyt koiria neljästi päivässä (kaksi lenkkiä yhdessä, yhdet pidemmät vielä erikseen) ja hoitanut suurimman osan kotihommista ja tytön hoidosta. Onneksi mies on ollut sen verran hyvässä kunnossa, että tytön perään katsominen onnistuu lyhyissä pätkissä. Olen siis voinut lähteä pois kotoa päiväuniaikaan ja muulloinkin ilman että tyttöä on tarvinut ottaa mukaan asioille ja lenkeille. Mies on myös pystynyt olemaan sen verran pystyssä, että keittiöhommissa auttaminen on aikaajoin luonnistunut. Polvi kuitenkin kipeytyy ja turvotus lisääntyy liiasta pystyssä olemisesta, joten ihan hirveän pitkiä aikoja hän ei pysty auttamaan.

Tänään laitoin aamulla tytön nenän eteen aamupalan ja laitoin samalla meille miehen kanssa oikein sunnuntaiaamupalan vaikka tiistai onkin. Munakasta, pekonia, paistovalmiin maalaispatongin ja kasviksia. Niillä voimilla jaksoikin hoitaa tytön aamutouhut, istua hetken sohvalla katsomassa yhdessä piirrettyjä ja käyttää koirat aamulenkillä. Käveltiin kolmen kilometrin päähän mammakaverin ja tyttöjen kanssa leikkipuistoon leikkimään ja sieltä lounaalle, vähän kierrellen takaisin. Muistin viedä samalla kirjeen postiin, postasin instagramiin päivästäni kuvia ja chättäsin facessa. Ulkona oli aivan upea kevätkeli, ihana päivä olla ulkona! Laitoin tytön parvekkeelle jatkamaan päiväuniaan ja laitoin meille miehen kanssa iltapäiväkahvit herkkuineen ja istahdin itsekin hetkeksi. Soitin ajan neuvolaan ja fyssarille, tarkistin vielä sähköpostit, tein todo-listejä ja kirjasin kaiken tarvittavan kalenteriin. 

Päiväunien jälkeen syötiin, lenkitin koirat ja ajeltiin koko porukalla hakemaan tytön pyöräilykypärää (mikä muuten taisi olla napakymppi), mistä minut pudotettiinkin yhtiökokoukseen (luottamustoimet, huhhuh). Istuin siellä kuuntelemassa vanhojen ihmisten horinoita, tulosta ja tasetta ja mietin miksi ihmeessä tulin, mutta ehdinpä lukea blogeja rauhassa. Kotiin tullessa minua odotti tyttö ovella halimassa, syötiin yhdessä iltapuuro ja viikkasin pyykkejä kuivausrummusta kaappeihin (mies ehti pyörittää pari koneellista). Vein miehelle tytön ja kasan iltakamppeita yöpuvusta hammasharjaan ja sain tuloksena univalmiin tytön. Verhot kiinni, peitto sivuun, lukunurkkaukseen lukemaan kirjaa ja tyttö omaan petiinsä unille. Huoh. Edessä olisi vielä koirien iltalenkki, sellainen lyhyt onneksi. On vähän sellainen olo, että voisin vain kaatua sänkyyn. 

On kyllä tosi vaikeaa arvioida mikä on itselle sopivasti ja mikä liikaa. On isoja ja pieniä perheitä, enemmän ja vähemmän töitä, enemmän ja vähemmän osallistuvia puolisoja, energisiä ja helposti väsyviä ihmisiä. Jokaiselle on juuri se sopiva määrä siellä jossain, päivästä riippuen. Itselläni se kyllä vaihtelee todella paljon päivästä päivään miten paljon sitä lopulta jaksaa, pystyy ja kykenee tekemään. Tykkään siitä, että elossa on mukavasti vaihtelua, treffejä, uusia paikkoja ja sovittua tekemistä. Samalla on myös kiva jättää vapaata aikaa eikä haalia päiviin liikaa tekemistä. Lepoa, lountoa ja omaa rauhaa tarvitsen aikalailla. Juuri nyt tuntuu kuitenkin lähes ylivoimaiselta, etten voi pyytää toista tekemään jotain kun en itse vaan enää jaksa, on vaan painettava. Monta asiaa on myös tehtävä näiden parin viikon aikana ennen töihin menoa eikä niitä voi tämän tilanteen takia venyttää. Harmittaa kun ei voi ihan hirveästi vaikuttaa siihen paljonko päivän aikana tekee, vaikka toisaalta laitankin omilla vaatimuksillani itselleni lisähaastetta.

Kyllä sitä vaan miettii miten ihmeessä tämän elämän handlaisi ilman sitä toista käsiparia ja kumppania kenen kanssa jakaa ilot ja surut. Onneksi mies toipuu ajallaan ja kaikki palaa taas uomiinsa. Toivottavasti jo ennen töiden aloitusta! Silti taidan ottaa nyt aikalailla stressiä kun kaiken muutoksen järjestelemisessä on aikamoinen homma ja paikat täynnä todo-listoja, muistettavaa. Juuri nyt ei olisi tarpeen hoitaa kaikkea yksin, mutta näinhän ne hommat tulee, kaikki kerralla. 

Onneksi on jo varattuna sopparin allekirjoitus päiväkodissa (huomenna!!!), hoitorinkiin tutustuminen, aika pukeutumispalveluihin ja ostoksille (työvaatteita!), kampaaja ja fyssari. Ehkä tämä tästä! Ja huomenna menen pitkästä aikaa joogaan <3 Josko saisin edes osan näistä kehon jännityksistä karkoitettua. Ihanaa viikkoa ja toivottavasti saatte välillä myös laiskotella ihan luvan kanssa siellä päässä! Itsekin yritän mahduttaa niitäkin hetkiä tähän arkeen :)

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huhhuh.

Lupasin tuossa pari viikkoa sitten tehdä ainakin jotain erilailla. No nyt sitten kaikki muuttuu. Aloitan siis uudessa duunissa toukokuussa, reilun parin viikon päästä. Ihan kreisiä suorastaan!

Olin tässä kevään aikana käynyt keskusteluja mitkä johtivat nyt sitten tulokseen, työsopimus on allekirjoitettu ja edellisestä työpaikasta irtisanouduttu kesken hoitovapaan. Töihin paluu siis aikaistuu, mutta toisaalta olin alunperinkin ajatellut palaavani töihin viimeistään kesällä ja aika tuntuu nyt juuri sopivalta. Tottakai ollaan tytön kanssa toisissamme kiinni kuin iilimadot, mutta toisaalta tyttö pärjää kyllä varmasti jo hyvin ilman äitiäkin ja ne loput ajat voidaan sitten halia ja olla yhdessä. 

Pientä iltalukemistoa..

Saan tytön ystävän luokse hoitorinkiin yksityiselle palkatulle hoitajalle toiseksi lapseksi vajaan parin kuukauden ajaksi. Juhannukselta isi ottaakin hoitovastuun. Hoitopäiviä tulee lopulta vain 8 toukokuulle ja 12 kesäkuulle, kiitos 4-päiväisen viikon, toukokuulle osuvan lomamatkan ja isin aikaisen lomanaloituksen. Itsekin pidän vielä heinäkuussakin useamman viikon lomaa, jolloin saadaan perheen yhteistä aikaa Suomen kesässä. Pehmeätä laskua ja yhteisiä lomia on siis tiedossa!

Viikon löydöt, softshell-puku, hiekkaleluja ja kesävaatteita! (Name it, Tiger ja kirppari)

Kaiken lisäksi sain puhelun pienestä ostopalvelupäiväkodista, mihin olimme ensisijaisesti toivoneet pääsevämme. Meitä odottaisi paikka siellä elokuun kymmenes päivä! Ensi viikolla pitäisi vielä kirjoittaa sopparit ja homman olla täysin selvä. Kunnalta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta otamme nyt ehdottomasti tämän paikan. Mies lupasi sopia 4-päiväisen viikon ensimmäisille kuukausille, sillä nyt on minun vuoroni panostaa työelämään ja miehen ottaa joustoja työelämästä. Elokuun ensimmäisellä viikolla tyttö käy isänsä kanssa tutustumassa, toisella viikolla hän jää hiljalleen pidemmiksi ajoiksi yksin hoitoon ja kolmannella viikolla onkin jo täysiä päiviä. Ihanaa kun kaikista muutoksista huolimatta saadaan onnistumaan tytölle pehmeä aloitus <3

Perheen yhteinen herkkuiltapala

Myös imetyksen lopetusprojekti on edennyt vauhdilla. Eilen oli ensimmäinen täysin tissitön päivä. Vähensimme siis viikon aikana hiljalleen vain yhteen imetykseen päivässä (aamuisin), minkä jälkeen jätimme nekin pois. Itkuja ja huutoja on kyllä riittänyt, mutta osa niistä johtunee hampaiden tulosta, jostain äitivaiheesta, tahtoiän esiintulosta, flunssasta tai ties mistä sillä näitä oli jo ennen imetyksen vähentämistä. Tuntuu tosi oudolta, että vielä hetki sitten imetin useamman kerran päivässä ja nyt tämä on jo loppu. Tämä tuntui meistä juuri oikealle ajalle ja päätimme tehdä muutoksen niin että siihen on ehditty tottua jo ennen hoidon aloitusta. Ja hyvin on mennyt, tyttö tuntuu jo unohtaneen että sai ennen tissiä aamulla, päikkäreiden jälkeen, joskus illallakin ja nukkumaan mennessään. Isi on laittanut tytön iltaisin unille, mikä tuntuu vieläkin vähän ihmeelliseltä. Olen siis täysin imetyksestä vapaa, uskomatonta!

 

Tytön taideteos vessan ovessa, polvipotilas katsoi lapsen perään hetken ja tietty tyttö karkasi äidin perään kynän kanssa.. 

Monenmoista selvitettävää, ilmoitettavaa ja järjesteltävää vielä riittää, mutta ainakin pääasiat ovat jo kohdallaan. Hoitopaikat ja työpaikka ovat löytyneet. Kelan tukia pitää vielä selvitellä, periaatteessa saisimme korkeamman tuen kun tyttö on 4-päiväistä viikkoa (vähintään 25h/vko), mutta toisaalta meillä tulee näitä lomia ja muita tähän ja tunnit saattavat jäädä vajaiksi koko kalenterikuukautta kohden. Toisaalta minulle tulee kuitenkin tuloja, vaikkei ihan täysiä kuukausipalkkoja tietty hetkeen, joten väliaikaisesti suuremman hoitomaksun kestää parin kuukauden ajalta. Syksyllä ostopalvelupäiväkodista peritään ihan normaalia kunnallista maksua, mikä ei mielestäni ole mitenkään suurensuuri, kiitosta vaan valtion!

Pientä pakokauhua on ollut kyllä ilmassa kun tämä nyt todellakin on tapahtumassa. Olin toivonut, että tässä käy juuri näin ja kaikki on ratkennut aivan älyttömän helposti ja hyvin. Siis itseasiassa paremmin ei voisi edes mennä. Silti en voi kuin miettiä olenko aivan kaamea mutsi ja toisaalta tulenko katumaan tätä?. On se vaan silti niin haikeaa kun kaikki tämä loppuu. Siinä se nyt oli tämän lapsen osalta ja nyt pitäisi lähteä työelämään äitinä! Aivan uusi konsepti. Ja vielä uusi työpaikka missä minulta odotetaan yhtä loistavaa tulosta kuin miten hyvän vaikutuksen tein työhaastatteluissa. Toisaalta jos pystyin tällä äitipäällä vakuuttamaan jotkut palkkaamaan minut niin ehkä pystyn tekemään sitä työtäkin ;) 

Narsissit pääsivät vihdoin parvekkeelle viime viikonloppuna <3

Onneksi tyttö on jo iso ja reipas, osaa leikkiä leikkipuistossa, rakastaa keinumista, hiekkaleikkejä, kärryllä ajelemista ja liukumäestä laskemista. Syö ja juo itse, pukee pipon ja lapaset, suostuu välillä käymään potallakin ja leikkii hauskoja leikkejä. Puhetta vieläkin odotellaan, mutta toisaalta sanoja tulee kyllä silloin tällöin ja viestinsä hän saa kyllä hyvin läpi ilman sanojakin. Vaikka juuri nyt ollaankin äidissä kovin kiinni, uskon että hoidossa menee oikein hyvin. On aivan älyttömän hienoa että päästään aloittamaan hoitotaival pienryhmähoidossa eikä tarvinut soitella pikaisen päiväkotipaikan perään tässä välissä. Muutosta, raskasta, en minä tiedä. Mutta jotain uutta ainakin mihin me varmasti vielä totutaan.

Välipalaa ja sydämentykytyksiä kun sain tietää uudesta työstä!

Kuka tietää, kaiken järjestelyn ja muutoksen raskauden takaa voi löytyäkin aivan uutta intoa ja energiaa elämään. Rytmiä arkeen ja kaikkea uutta. Olen niin kaivannut jotain mielekästä tekemistä ja sitä että saan olla oma itseni. Toivon, että uusi duuni tuntuu sen arvoiselta että olen erossa tytöstä ja tyttökin nauttisi uusista hoitakuvioista, ikävästä huolimatta <3 On kyllä aivan älyttömän hieno mahdollisuus päästä uusiin hommiin suoraan hoitovapaalta, en meinaa uskoa tätä todeksikaan! Ja vielä ilman satojen hakemusten lähettelemistä. Kuten ystäväni sanoi sinulla onkin tänään ollut Joulu, sillä työsopimus ja syksyn hoitopaikka ratkesivat samana päivänä.

Koko perheen ulkoilulla viime viikonloppuna

Upeinta tässä ehkä on juurikin se, että pääsemme juuri niihin paikkoihin mitkä tuntuivat oikealle ja hyvälle. Kaikesta pään sisäisestä säädöstä huolimatta minulla on erittäin vahva intuitio. Ensimmäisen kerran kun kävin työpaikalla haastattelussa, tuntui paikka todella oikealle ja teki mieli tuoda jo omat teemukit keittiön hyllyille. Kun ystäväni kertoi keväällä perusvansa hoitoringin, tuntui sekin juuri oikealle. Ihmettelin alkuun vaan miten se ei sovi yhtään silloisiin suunnitelmiimme aikataulujen suhteen, mutta oho, nytpä sopiikin kuin nenä päähän! Päiväkoteihin tutustuessamme tuo pieni ostopalvelupäiväkoti tuntui todella mukavalle ja jostain syystä sinne teki mieli vaan jäädä.

Ja oho, nythän nämä kaikki juuri oikeilta ja kotoisalta tuntuneet paikat ovat meidän! Aivan kyynel tulee silmään siitä miten uskomattoman hyvin tämä universumi on asiat järjestänyt. Sydämessäni olen toivonut juuri näitä asioita ja yllättäen joskus käy juurikin näin, että yhdessä kasassa tulee läjä aivan uskomattoman ihania asioita niiden katastrofien sijaan.

Pieniä katastrofejakin meillä on nimittäin tullut kasoissa tämän elon aikana. Niinhän ne asiat vaan tuppaavat tulemaan, kaikki kerralla. Tällä hetkellä eletään ilon lisäksi myös aikamoisessa väsymyksessä koko perheen ollessa flunssassa ja miehen ollessa polvipotilaana tämänviikkoisen polvileikkauksen jäljiltä. Yritän siis pitää kodin kunnossa, koko porukan ravittuna, jatkuvasti syliini itkevän tytön tyytyväisenä ja koirat lenkitettynä kunnes miehen polvi kestää enemmän liikkumista. Pikkuhiljaa hän pystyy olemaan pidempiä aikoja pystyssä ja auttamaan keittiössä ja tytön kanssa. Ja lopulta hänkin pystyy viemään koiria ulos, ainakin yksi kerrallaan varovaisesti. Yritän nyt ottaa hyödyn irti siitä, että pääsen päiväuniaikana asioille ja ulkoilemaan korien kanssa kun kotoa löytyy päiväunivahti. Ja siitä, että meillä on paaaaaljon perheen yhteistä aikaa nyt kuitenkin.

Päiväkahvit sairaslomalaisen kanssa

Vaan että tällaisia pieniä muutoksia täällä päin. Blogi jatkaa varmastikin tasaisen epävakaata päivitystahtiaan, toisaalta aikaa ei tule olemaan liiaksi, mutta toisaalta niitä uusia ajatuksia saattaa pulpahdella mitä haluaisin kanssanne jakaa. Niin tai näin, instagram on oikein hyvä kyttäyskanava nopeutensa vuoksi. Sieltä tämän tiedon duunistakin sai jo lähes viikko sitten lukea, vaikka lopullinen työsoppari kirjoitettiinkin vasta loppuviikosta.

Tässä olisikin nyt kaksi viimeistä viikkoa hoitovapaata edessä, tosin hieman outoja viikkoa miehen ollessa ainakin osan ajasta polvipotilaana kotona. Tiedossa on leppoisia leikkipuistopäiviä, asioiden hoitamista, hankintoja, joogaa, mammatreffejä ja uuteen hoitajaan tutustumista. Aika tulee varmastikin menemään aivan hurjaa vauhtia, toisaalta en malta odottaa ja toisaalta haluaisin pitää kiinni näistä päivistä tytön kanssa!

Ihanaa kevättuulta, toivottavasti se tuo teille muillekin Joulun mukanaan ;)

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Aina välillä näen blogeissa ja sisustuslehdissä aivan ihania lastenhuoneita missä on täydellisesti huoneen tunnelmaan sopivia ja reippaita julisteita. Niissä seikkailevat eläimet ja tyyli on ihanan graafista ja selkeää. Olen himoinnut tytön huoneeseen lipastojen päälle paria julistetta, mutten ole oikein ehtinyt sisustuskauppoja kiertelemään. Lopulta turvauduin googlettelemaan ja pyörimään sisustuskauppojen verkkosivuilla ja löysin nämä Seventy treen ihanuudet!

Itse seinä on aivan hirvittävän vaativa, sillä taustalla on väri- ja kuviokimarana Ferm Livingin Marionette-tapetti. En haluaisi julisteiden huutavan kilpaa tapetin kanssa joten haussa olisi mahdollisimman selkeät julisteet valkoisella pohjalla, valkoisissa kehyksissä, valkoisilla paspiksilla. Vaikka tykkäänkin myös keveämmästä piirrosjäljestä, sopii huoneen ja tapetin tyyliin parhaiten todella selkeät linjat. Himoitsenkin nyt karhua tai pandaa lähikuvassa sekä viereen kameran kuvaa keltaisella puhekuplalla joka sanoo Smile!

Karhu "Big Bear"

Panda "Big Panda"

Kamera "Smile Yellow"

Tapettiin en raaski tehdä jälkeäkään, joten näitä varten olisi tarkoitus kiinnittää julistelistat katonrajaan ja laittaa kehykset riippumaan niistä. Lisäksi ostoslistalla ovat kehykset, jotka voisi vaikkapa ostaa naapurikansamme marketista Ikeasta. Julisteetkaan eivät ole aivan ilmaisia enkä itseasiassa löytänyt kaikkia näitä julisteita mistään suomalaisesta verkkokaupasta (saa vinkata jos näitä on Helsingissä livenä?). Seventy treen verkkokaupasta tulisi päälle 7 punnan toimitusmaksut ja julisteiden hintakin tuli euroiksi muutettuna suuremmaksi kuin suomalaisista verkkokaupoista. 

Budjetti on tällä hetkellä hieman rajallinen (nimimerkillä kuka matkakuumeinen varasi taas matkan..), joten julisteiden valinnalla ei ole vielä kiirusta, mutta vinkkejä voisin ottaa vastaan. Seinä kovastikin huutaa valkoisia julisteita joten ennemmin tai myöhemmin tähän huutoon on vastataava :) 

Onko teillä julistelemppareita lastenhuoneeseen? 
Entä mitkä muut julisteet voisivat saada sydämeni pamppailemaan? 

Perjantaiterveisin saman auringon alta,

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Kuvat: http://seventytree.bigcartel.com/

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen ollut jo syksystä asti väsynyt. Välillä on toki parempiakin päiviä, mutta jotenkin on tuntunut etten jaksa kuten ennen. Välillä tyttö on heräillyt, mutta vaikka olisin saanut nukkua useammankin täyden yön, en ole ollut sen levänneempi. Olen lisännyt liikuntaa, syönyt vitamiineja, syönyt mahdollisimman monipuolisesti, ulkoillut, ollut kirkasvalolampun äärellä, levännyt, nähnyt ystäviä, yrittänyt ottaa omaa aikaa, mutta mitä vielä. Liikunnasta palautuminen ottaa 3-4 päivää entisen enintään kahden sijaan. Kevät toi myös tullessaan useamman pöpön putkeen. Ja väsymys vaan jatkuu.

Ystävä ehdotti lääkäriä ja verikokeita. Jäin pohtimaan hemoglobiinia, kilpirauhasarvoja sun muita. Mutta sitten tänään toinen kysyi, että imetänkös vielä? Olin vähän että joo, mutta enää niin vähän ettei se haittaa elämää. Mutta eipä hän sitä ajatellutkaan, vaan tätä väsymystä. Hän oli itse ollut väsynyt ja sumussa kun tyttönsä oli reilun vuoden. Siinä vaiheessa neuvolassa oli sanottu, että kokeilepas lopettaa tuo imetys. Tässä välissä hän lisäsi olevansa erittäin imetysmyönteinen ja imettäneensä tätä nuorimmaistaankin 1v 4kk ikään. Mutta silloin tuli stoppi, imetyksen lopettamista oli kokeiltava jotta äiti jaksaisi paremmin. Ja jo parin viikon päästä tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot. Hormonit kai olivat vaikuttaneet niin paljon. 

Tätä olen epäillyt itsekin. Meillä siis imetetään vielä 3-4 kertaa päivässä. Tyttö herää viiden maissa, tulee viereen ja vetäisee maidot. Kuuden jälkeen hän herää ja hörppäsee ehkä vielä vähän. Päiväuniltaan heräillessä otetaan sylissä maidot. Joskus illalla tulee tarve, mutta yleensä otetaan enää yhdet maidot nukkumaan mennessä. Tyttö ei halua tissiä kun ollaan menossa, joten imettämistä ei tarvitse silloin ajatella. Näistä imetyksistä siis olisi vallan helppoa vähentää ja lopettaa. 

Jotenkin olen vaan ajatellut imetyksen olevan niin helppoa, että voin hyvin jatkaa sitä pienenä vitamiini- ja läheisyyslisänä vaikka ravintonsa tyttö kyllä saa kiinteästä ruoasta (mitä meneekin aikamoiset määrät). Lisäksi mietin, että rintamaito pitäisi sitten korvata jollain muulla maidolla. Olen vaan epäillyt maidon sopimista tytön vatsalle emmekä haluaisi muutenkaan juottaa hänelle lehmänmaitoa. Ruokajuomana on vesi ja tyttö syö jonkun verran hapanmaitotuotteita. Lisäksi käytössä on kauramaito ja kaurajogurtti (joihin on lisätty kalsiumia ja d-vitamiinia). Kauramaitoa olemme koettaneet hänelle tarjota, mutta sitä hän en juurikaan juo. Siihen meillä aiemmin jäikin vähän pysähdyksiin tämä imetyksen lopettamisen harkitseminen. 

Mutta nyt. Onkohan tämä se päivä kun päätin lopettaa imetyksen? Taitaapi olla. Jos on pienikin mahdollisuus, että väsymykseni voisi imetyksen lopettamisella helpottaa, haluan kokeilla! Tiedän, että sieltä ei ole sitten paluuta. Mutta olen tainnut olla valmis tähän jo tovin. Tytön imiessä rintaani ja hampaiden osuessa hieman inhottavasti ihoon mietin että onko ihan pakko. Välillä imetys on puolestaan aivan ihana läheisyyden hetki <3 Ja sitten taas mietin, että eihän tässä nyt ole mikään kiire, vähennetään ja lopetetaan tytön tahdissa. Se vaan on kovin hidas tie.

Olen herkkä hormoneille, hormoniehkäisy ei sovi minulle, raskausaika oli aikamoista hulabaloota ja aina ennen menkkoja muutun hirviöksi. En siis epäilisi yhtään etteivätkö nämä kaikki äitiyden ja imetyksen mukanaan tuomat hormonit vaikuttaisi minuun vahvasti. En ole pystynyt katsomaan tai lukemaan jännäreitä, kunnon rikossarjoja ja dekkareita sitten ensimmäisen raskauteni. Olen herkistynyt entisestäni näiden hormonien myötä ja odotan, että voisin jatkaa kunnon dekkareiden lukemista ilman ahdistusta ja kirjan sulkemista.

Haluan että kroppani ja hormonini palautuvat omiin uomiinsa ja ovat aivan täysin minun. Imetyksen lopettamisen jälkeen voin pienen odottamisen jälkeen mennä taas näöntarkastukseen (raskaus ja imetys vaikuttavat myös näköön) ja vihdoin hommata uudet aurikolasit oikeilla voimakkuuksilla ja piilarireseptin. Voin käydä ostamassa kasan uusia rintaliivejä juuri oikean kokoisina. Olenpa myös kuullut, että lantion luut voivat jatkaa vielä palautumistaan imetyksen päätyttyä. Eli ympyrä vihdoin sulkeutuisi. En olisi enää raskaana, juuri synnyttänyt tai imettämässä. Olisin vain minä itse, jonka elämässä tosin olisi aivan ihana tyttö, vieläkin <3

Nyt siis otetaan kokemuksia ja vinkkejä vastaan. Olen siis jo tehnyt päätökseni, nyt vaan suunnitellaan vähentämistä ja lopullista lopettamista askel kerrallaan. Miehellä on viikon päästä polvileikkaus, joten hän on kyllä kotona, muttei hetkeen pärjää ilman keppejä. Pitänee siis vähentää ja kun hän tuntuu pärjäävän polvensa kanssa voidaan ottaa se iso askel ja lopettaa myös nuo aamuiset imetykset niin että äiti nukkuu sohvalla hetken aikaa ja isi hakee tytön sängystään viereensä aamu-unille ilman tissin tissiä :)

Hieman sekava postaus, mutta niin on pääkin. Tässä olen vähän innoissani sillä todellakin toivon että joku laittaisi täällä päässä valot takaisin päälle :) Aloitetaan tästä ja jos ei auta, niin kävelen lääkärin vastaanotolle ja pyydän ottamaan minusta sen verran verikokeita että pahaa tekee tällaisen piikkikammoisen. Hjälp! Kylläpä tuntuu nyt isolta askeleelta tämä imetyksen lopettaminen. Vaan kyllä nyt on aika.

Onko teillä muilla pitkä imetys aiheuttanut väsymystä? Helpottiko imetyksen lopettaminen? Miten ja milloin teillä lopetettiin imetys? Ja miten se meni!

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Viime aikoina ajatus toisesta lapsesta on työntynyt tajuntaani suunnasta jos toisesta. Samaan aikaan vauvavuosi on pyörinyt muistoissani, miten pieni tyttö vuosi sitten olikaan! Kuinka paljon hän onkaan kasvanut ja kehittynyt! Pitkästä aikaa näkemäni mammakaveri kävelee vastaan maha pystyssä. Ystävä saa toisen lapsensa syksyllä noin kahden vuoden ikäerolla. Miehen veljellekin on jo tuloillaan toinen. Aika monet tuntuvat pyrkivän noin kahden vuoden ikäeroon ja monet siihen, että kaksi lasta hoidetaan samoilla perhevapailla. Hetkellisesti olen uutisista kauhuissani, sitten taas ihastuksissani. Pieni vauva! Masussa! Kohta täällä! Ihanaa!

Asia on ollut tapetilla myös avoimessa päiväkodissa käydessäni, milloin muut mammat ovat keskustelleet aiheesta, milloin paikalla on ollut perhetyöntekijä puhumassa siitä kun toinen lapsi tulee taloon. Olen saanut myös vastailla useisiin kyselyihin tutuilta ja tuntemattomilta siitä, onko meille tulossa lisää jälkikasvua ja milloin. Keskusteluissa on pyörinyt mikä on se sopivin ikäero? Meneekö äiti välissä töihin vai ei? Onko vanhempi lapsi osaviikkoisesti hoidossa? Voin sanoa, että hieman on ahdistanut!

Nyt kun Salamatkustaja-blogin Satukin kirjoitti siitä miksi heille tuleekin toinen lapsi vastoin aiempia suunnitelmia, ajattelin miettiä miksi meille ei tule toista lasta lyhyellä ikäerolla. Ihan vaan muistuttaakseni itseäni :) Listaus ei ole tärkeys- vaan mieleentupsahtamisjärjestyksessä.

1. Oma elämä. Haluan ehdottomasti takaisin töihin, aikuisten ihmisten ilmoille, olemaan ihan vaan oma itseni. Tarvitsen aikaa ilman että jatkuvasti huolehdin toisesta. Aikuisten lounaita ja mahdollisuutta keskittyä keskusteluun. 

2. Työ. Alani kehittyy jatkuvasti, enkä voisi edes ajatella olevani poissa yli kahta vuotta kerrallaan. Haluan keskittyä kehittämään osaamistani, päästä tekemään uusia asioita, saada lisää kokemusta ja keksiä mitä haluaisin tehdä seuraavaksi.

3. Turvaverkkojen puute ei anna armoa, tiedämme rajallisuutemme ja tarvitsemme hetken hengähdystä.

4. Koirat, kaksi koiraa joista toinen alkaa olemaan jo aikamoinen vanhus vievät aikaa ja tuovat huolia. Yhden koiran kanssa elo olisi helpompaa, eikä siihen ole enää kauaa aikaa.

5. Parisuhde, se on todellakin kokenut kolauksen kaiken tämän väsymyksen, huolehtimisen ja oman ajan puutteen keskellä. En tiedä kuinka kestäisimme toisen vauvavuoden tähän putkeen.

6. Vauvakuumeen puute. Vaikka toinen käykin välillä mielessä, emme ole kokeneet nyt vauvakuumetta tai muutakaan pakottavaa tarvetta saada toinen lapsi. Mitä sitä hötkyilemään ennen kuin tuntuu siltä?

7. Rankka tie keskenmenojen, hankalan raskausajan ja vaikean synnytyksen kautta äidiksi ei voinut olla vaikuttamatta. Tiedän ettei matka olisi välttämättä helppo toisellakaan kertaa ja että paljon pahemminkin voisi mennä. En ole ihan vielä valmis ottamaan sitä riskiä, että olisin pitkään levossa tämän lapsi- ja koiraperherumban keskellä, väsyneenä ja huonovointisena.

8. Haluan kehoni hetkeksi itselleni. Olen ollut raskaana, toipumassa keskenmenosta, toipumassa synnytyksestä tai imettänyt viimeiset 2v 10 kk (ja imetys jatkuu ainakin toistaiseksi). Haluan kehoni täysin itselleni, vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Haluan kehittyä joogassa, tuntea kehoni omakseni, syödä ja juoda milloin ja mitä lystään.

9. Isompi ikäero vaikuttaa helpommalta. Kun katson 3-4 vuotiaita näen ihanan omatoimisia lapsia joiden kanssa vauvavuosi vaikuttaa hurjasti helpommalle kuin toisen pienen vaippaikäisen kanssa. Isommalla lapsella on jo kavereita ja leikkitreffejä. Osaviikkoinen päiväkotiviikko helpottaisi myös kovasti menoa.

10. Meillä ei ole ollut suunnitelmia lapsiluvun suhteen. Joissain perheissä on päätetty tehdä kaksi tai kolme lasta, meillä katsotaan sen mukaan miltä tuntuu. Jos kaksi tai kolme tuntuu hyvältä ja on mahdollista niin mikäs siinä. Jos yksi niin onneksi olimme niin onnekkaita että saimme jo näin ihanan tytön! Meillä ei ole ollut suunnitelmia tai haaveita lapsiperhe-elämästä mahdollisimman monen lapsen kanssa emmekä oikein edes tiedä millaista se arki isompien lasten kanssa olisikaan. Katsotaan nyt miltä tämä elo näyttää tytön kasvaessa ja kuinka ystävät ja tutut handlaavat useamman lapsen perhe-elämän haasteet. Yksi kerrallaanhan näitä lapsia (yleensä) saadaan :)

Tästäkin huolimatta mietin, että ehkä me ei kuitenkaan myydä tuota turvakaukaloa telakoineen tai Tripp Trapin Newborn settiä, mahtuisivatkohan ne sittenkin jotenkin varastoon? Ja jos toinen lapsi tulisi, tyttö olisi jo isompi ja voisi siirtyä sellaiseen Ikean isompien lasten tuoliin. Lastenhuoneeseen mahtuisi varmaan toinenkin sänky kun se noin vuoden iässä sinne siirrettäisiin. Ja vähänkö vauvat on vaan ihania! 

Onneksi tässä on aikaa mennä töihin, kehitellä turvaverkot, hoitaa parisuhdetta, olla oma itsensä, vahvistaa kehoaan, päästä yli rankoista vaihteista, nähdä vanhuskoiran viimeiset hetket, nähdä tytön kasvavan ja kasvattaa vauvakuumetta. Ja lopulta huomata, kuten ensimmäisellä kerrallakin, että ei sitä vauvantuloa varten vaan koskaan ole aivan valmis. Ei vaikka kuinka listaisi mitä kaikkea haluaisi pistää valmiiksi, kuinka hyvässä kunnossa haluaisi kroppansa olevan tai kuinka helpoksi elämänsä haluaisi tehdä. Kaikki menee kuten on mennäkseen <3

Onnea kaikille ensimmäisen, toisen, kolmannen.. (ja näin päin pois) lapsensa saaville. Aikamoista ihmettähän tämä elämä on! Me puolestaan odotellaan vielä hetki ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)

<3 Eerika & Epeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Kuvissa tyttö nuorimmillaan 2vko (viimeisin), osassa noin kuukauden, postauksen ensimmäinen kuva parin viikon takaa. Ethän käytä kuviani luvatta!

Share
Ladataan...

Pages