Ladataan...
Bättre liv

Tällä viikolla tuli täyteen puolitoista vuotta. Siis voi apua! Kun vielä vuosi sitten ihmeteltiin miten kiinteiden syömistä aloitellaan, on meillä nyt jo iso tyttö joka syö itse sormien lisäksi myös lusikalla ja haarukalla ja juo itse vetensä isojen kupista. Pesee itse kätensä ja suunsa kun hänet nostaa hanan äärelle. Osaa pyytää "(v)että" ihan omin sanoin tai "tota", "ai avokadoa", "joo". Voi meidän isoa pientä!

Mitat 1v 6kk neuvolasta

  • Pituus: 79,2 cm
  • Paino 9750 g
  • Pään ymp. 46,8

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • Kävellään, juostaan, mennään portaita kaiteesta kiinni pitäen, kiivetään joka paikkaan, ylitetään kynnykset itse ym.
  • Sanoja mm. (v)että, kiitos, ei ole, heihei, loppu, tippui (pippui), joo, ei, tota, tätä, isi, äiti, hauhau, kvaakvaa, koira (koia), kissa (kitta), piiloon, kukkuu..
  • käyttää sanoja itse kommunikoidakseen mutta myös toistaa perässä uusia sanoja
  • ymmärtää lähes kaiken mitä puhutaan, hyvässä ja pahassa
  • tahtoo tehdä kaiken ihan itse, osaakin laittaa pyykit koneeseen ja koneen päälle, itse pipon ja lapaset, kumpparit..
  • lueskelee paljon kirjoja, osaa osoitella niistä pyydttyjä asioita, ennakoi mitä seuraavalla sivulla tapahtuu
  • tykkää pukea vaatteita päälle ja valita niitä itse, kulkea sisällä kengät jalassa, lähteä ulos, mennä pyöräilemään, käydä leikkipuistossa tekemässä hiekkakakkuja, keinumassa ja työntämässä kärryjä, tykkää mennä uusiin paikkoihin ja innostuu nähdessään muita lapsia
  • löytää ulkoa (ja sisältäkin) kaikenlaisia aarteita mitä kannetaan mukana
  • vaatekoko 80-86
  • hampaita: 10

Nukutaan:

  • 1 päiväunet klo 12 alkaen, kesto 1,5 - 3 h (kotiparvekkeella pisimmät)
  • Yöunet noin klo 21-6.30

Syödään itse:

  • Lusikalla ja omalla pikkuhaarukalla ihan itse, käsillä auttaen
  • aikainen aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala
  • Syö samoja ruokia koko perheen kanssa, ulkona syödessä jaetaan myös samat ruoat
  • Lemppareita pastaruoat, tomaatti, kurkku, avokado, rahka, juusto, kinkku ja croisantit. 
  • Matkaeväänä tykätään hörppiä smoothieta pillillä.

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • Kommunikointi helpottaa eloa, vaikkei tyttö kaikkea osaisikaan sanoa, hän vastaa kun kysyn tarkoittiko hän tätä ja ymmärtää kun kerron mitä tapahtuu
  • Hauskat jutut!
  • Parhaat leikit, mennään piiloon, juostaan toisiamme kiinni, rakennetaan legotorneja, luetaan kirjaa..
  • tyttö nukahtaa ihanan helposti päiväunille ja nukkuu pitkään
  • nukahtaa hyvin myös yöunille eikä heräile yöllä ellei ole jokin hätänä (hampaat, kuume, nuhanenä tms.)
  • jatkuva uuden oppiminen
  • syö itse tosi hyvin ja sotkee tosi vähän
  • syödään samaa ruokaa
  • nauttii leikkipuistoista, osaa mennä itse liukumäestä portaineen kaikkineen ja tehdä hienoja hiekkakakkuja
  • osoittaa temperamenttisesti omaa tahtoaan tämän tästä
  • haluaisi tehdä kaiken itse, muttei aina voi tai osaa
  • elo on kovin intensiivistä

Touhua meillä kyllä riittää sillä aina pitää olla menossa. Vaikka töissä käyminen on vähentänyt aikaa ja lisännyt kiirettä, se toisaalta on myös auttanut nauttimaan ajasta tytön kanssa. Johonkin on kadonnut se tunne, että "antakaa mun edes hetki olla rauhassa!". Iltaisin käyn ilomielin tytön kanssa uloilemassa ja puistossa kun aiemmin valitsin mieluummin lenkin koirien kanssa irrotakseni edes hetkeksi tytöstä. Tytön kanssa sitä jotenkin vaan keskittyy häneen ja siitä tarvitsee hengähdystaukoja. Välillä mietin, että olisin varmastikin viihtynyt kotona pidempäänkin jos niitä olisi ollut mahdollista saada.

Pienen päivärytmi (vapaapäivältä)

6.30 Tyttö herää ja herättää meidätkin. Aamupiirretyt telkkarista, halit sohvalla, aamupala, aamutoimet. Arkisin äiti ja isi menisivät töihin, tyttö hoitoon.
9.00 Välipala
- ulkoilua, leikkimistä, mennään jonnekin -
11.00  Lounas
12.00 Päiväunille vaunuihin
14 - 15 Herää
15-16 Välipala
17.30 Iltaruoka
- ulkoilua, leikkimistä -
20.00 Iltapala, iltapesut, iltatouhut
21.00 Nukkumaan

Tyttö alkoi heräämään aikaisin aamulla jo ennen hoidon aloitusta, mutta hoitoaamuina oli kyllä kätevää kun ei tarvinut lähteä herättelemään unista tyttöä vaan hän nousi aivan itse (ja herättää usein meidätkin). Päivisin puuhataan mitä puuhataan, aamupäivisin ollaan usein menossa ja taas illalla ulkoillaan. Harvemmin sisällä leikitään pitkiä aikoja putkeen sillä kaikki tavarat alkavat olemaan hetkessä levitettynä pitkin kämppää ja tyttökin jo hakee kenkiään että mennäänpäs nyt ulos. 

Tytön kanssa on aivan ihanaa mennä paikkoihin, nähdä ihmisiä, ulkoilla, pyöräillä, käydä syömässä ja kahvilla. Toki aika intensiivistiä ja monessa asiassa täytyy ennakoida ja auttaa, mutta hirveän hauskaa meillä vaan on. Syödään pastaa ja vesimelonia lounasravintolassa jammaillen musiikin tahtiin. Katsellaan ikkunasta mitä ulkona tapahtuu. Keräillään kiviä ja kukkia pikkuämpäriin ja tehdään maailman parhaita hiekkakakkuja. Maailman parasta seuraahan tämä on, meidän pikkuihminen!

Ihanaa kesää <3 Eerika & Epeliina (1v 6kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

On pitänyt kirjoittaa hoidon aloituksesta, mutta sehän jo loppui! Tyttö siis oli hoidossa toukokuun alusta Juhannukselle (miinus matka siinä välissä) ja nyt mennäänkin jo isin kesävapaissa. Kahden aikuisen työn ja yhden lapsen hoidon yhdistäminen oli kyllä aikamoista rumbaa. Viimeisellä viikolla mies oli kahtena päivänä työreissulla ja piti jo vähän hengitellä. Muuten hoidossa meni oikein hyvin ja ollaan oltu kovin tyytyväisiä siihen miten kaikki lopulta hoitui. 

Pienet koomat työ- ja hoitopäivän jälkeen viime viikolta..

Miehen kesävapaat tulevat kuitenkin tosi hyvään vaiheeseen. Jo kahdessa päivässä olen huomannut miten paljon helpottaa kun tietää toisen vanhemman olevan lapsen kanssa kotona. Jotenkin sinne töihin on helpompi mennä ja palata ilman huolia. Mies siis viettää seuraavat 2 kk tytön kanssa kotona, itse lomailen muutaman viikon yhtä aikaa. Toivottavasti isi ja tytär lähentyvät entisestään tänä aikana ja hoitorutiinit tulevat yhä vaan tutummiksi! Saattaa syksykin tuntua päiväkodin aloituksineen vähän helpommalta kun perheessä on enemmän balanssia äidin ja isin kesken (ainakin tytön näkövinkkelistä).

Isin kanssa on mm. rakennettu torneja ja käyty pyöräilemässä!

Blogin kirjoittaminen on tosin nyt lähes mahdotonta, sillä ainut mahdollinen aika sille on tytön nukahdettua ja aivotoiminta on vaan aika sumeata tähän aikaan. Nyt siis huomiset työvaatteet valmiiksi tärkeää palaveria varten, kamomillateen hörppimistä, iltapesut ja unille. Sain viime yönä pitkästä aikaa nukuttua sellaiset unet, että aamulla oli levännyt olo ja ajattelin koettaa uusia sen!

Peeäs. Olipas aikamoiset Juhannuskelit kuten kuvasta näkyy :) Me vallattiin omakotitalo, mitäs te muut puuhasitte?

<3 Eerika & Epeliina (1v 6kk äiti ja tytär!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Onni on kesäinen hoitovapaaperjantai! On kyllä ihanaa viettää perjantait kaksin tytön kanssa. Tänään tehtiin taas kivoja asioita yhdessä, mentiin pyörällä leikkipuistoon, käytiin ulkona lounaalla, nautittiin auringosta, nähtiin mamma- ja taaperokavereita ja just nyt vietetään rauhallista päiväuniaikaa kotona. Ehdin taltuttaa tiskivuoren ja imuroida pikaisesti ennen viikonloppua. Pistää pyykkikoneen pyörimään ja istahtaa koneelle. (Tai itseasiassa ihan ensimmäiseksi söin jäätelöä, noms. Olenhan kuitenkin ihminen!) Illalla lähdetäänkin jo anoppilaan aka mummolaan viikonlopuksi.

Tyttöjen lounas, nomnomnom!

Tuttuun tapaani olen miettinyt teinkö virheen kun menin jo töihin (en, sillä tarvitsin sitä juuri nyt), pärjäänkö töissä ja antaako ne mulle potkut kun en olekaan niin loistava (pärjään ja en saa potkuja kun olen ihan riittävän loistava ja ne ei ole monstereita), teinkö virheen kun siirryn syksyllä tekemään 5pv/vko syksyllä ja mies 4pv/vko (en, koska on tosi hyvä että mies ottaa enemmän vastuuta tytöstä ja pystyn keskittymään uuteen työhöni paremmin). No, joka tapauksessa pohdin myös valittiinko me oikea päiväkoti (valittiin fiiliksellä eli valittiin oikea) ja miten ihmeessä me jatkossa selvitään (ihan hyvin vaikka ei tämä arki tästä sen helpommaksi tule muuttumaan). Ei näitä näköjään pysty olemaan murehtimatta, vaikka aikaa sille ei oikeastaan olekaan.

Työmatka on ollut omaa aikaa ja puhdasta onnea, tai tällä viikolla myös aikaavievää ja ahdistavaa fiiliksestä riippuen.

Töissä on mennyt hyvin. Olen saanut loistavia onnistumisen kokemuksia ja päässyt sisään työporukkaan. Alkuun olin aivan onnessani kaikesta uudesta ja omasta ajasta, tällä viikolla olen tosin ollut väsynyt ja vähän huonommalla tuulella (miksei kukaan kertonut että PMS-oireet ovat lapsen saamisen jälkeen kertaa sata ja samoin menkkakivut?). Tytöllä on mennyt hyvin hoidossa, tällä viikolla hän on aamuisin mennyt suoraan leikkimään tai pyytänyt hoitajan syliin ilman itkuja. Mies on vienyt ja hakenut tyttöä lähes joka päivä, itse hoidan homman vain kun mies ei pysty. Minulla siis on pidempi työmatka, joten vaikka lähdemme usein samaan aikaan, ehtivät mies ja tyttö takaisin kotiin vähän ennen minua.

Ollaan ehditty iltaisin hiekkalaatikolle <3

Iltaisin on vuorossa pikainen ruoanlaitto, iltaruoka, leikit, koirien lenkit, iltaulkoilut, iltapuuro, iltavillit ja tytön unet. Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, iltapala, koirien iltapisutus, seuraavan päivän tavaroiden valmiiksi laittaminen ja hetki sohvalla / koneella / venytellen / joogaten / yhdessä. Jonakin iloitna jommallakummalla on lisäksi ollut omia menoja. Aika haipakkaa siis mennään ja käytännössä jompikumpi on kokoajan tytön kanssa ja toinen hoitaa muita asioita ja sitten taas vaihdetaan. Silti ollaan ehditty leikkiä tytön kanssa rauhassa puistossa ja nähdä naapurissa asuvia taaperoita vanhempineen.

Kotipäivän aamusylittelyt, arkiaamuinakin pyritään olemaan hetki ihan vaan lähekkäin.

Ruoat ollaan pyritty ostamaan kerran viikossa plus pieni täydennys viikolla, viikon ruokalistat teen sunnuntaisin ja viikonloppuna tehdään myös isosti ruokaa arkea helpottamaan. Ollaan tällä viikolla myös hyödynnetty kotiinkuljetusta ruokakaupasta ja viime viikolla meillä kävi siivooja. Arjen helpotuksista on pitänyt muutenkin kirjoitella, mutta siivoojaa voin siis näin pikaisesti tässä jo suositella. Kevään ajan meillä on käynyt siivooja 3-4 vko välein jolloin meidän ei tarvitse kuin tehdä pikkusiivouksia sillä välin. Ilman tätä kaikkea en tiedä miten mahdottomia nämä viikot olisivatkaan olleet. Välillä kaikki on mennyt vallan hyvin, mutta onhan tämä aikamoista touhua, työleiriä ja väsymystä kuitenkin. Täysin vapaa aika tulisi kyllä tarpeeseen!

Pyörän peräkärry on ollut aivan upea, sitä ei edes huomaa vetävänsä, mitä nyt saa lisävastusta polkemiseen. Tyttö viihtyy ja äitikin saa arkeen kivasti liikuntaa viemällä tytön fillarilla kauemmaksi puistoilemaan. Samalla saa viettää aikaa tytön kanssa jumpalle karkaamisen sijaan!

Parin viikon päästä mies jääkin jo kesälomille ja isyysvapaille joten sitten ei tarvitse hetkeen huolehtia hoitoon viemisistä ja tarkoista aikatauluista. Totutellaan taas uuteen arkeen kun syksy tulee ja tyttö aloittaa pienessä päiväkodissa. Odotan jo melkein innolla, mutta samalla hieman kauhullakin. Onneksi sitä ennen on edessä ihana koko perheen kesä! Voidaan viilettää fillareilla merenrantaan, leikkiä hiekkarannoilla ja puistoissa, reissata Suomen ihanissa (kesä)kaupungeissa ja makoilla riippumatossa. Grillata ja käydä syömässä hyvin, leikkiä turisteja kantakaupungissa ja tehdä treffejä Lintsille ja Korkeasaareen. Kesästä kolme viikkoa menee itsellänikin loman merkeissä ja onhan näitä viikonloppujakin useampi edessä. Ehkä me ei vielä sitä syksyä murehdita :)

Ihania kesäpäiviä sinne, me karataan anoppilan/mummilan pihalle ja pöperöille täältä kaupungin vilskeestä!

<3 Eerika & Epeliina (1v 5kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Täällä ollaan! Lähes kolmen viikon blogihiljaisuus on korvattu instagramin puolella suurella määrällä ihania reissukuvia ja muutamilla arkikuvilla uudesta työarjesta. Reissu meni vallan mainiosti, voin suositella Kroatian lämpöä ja aurinkoa varauksetta! Tyttökin nautti reissusta valtavasti ja tuntui oppivan uusia asioita älyttömästi. Sanoja ja puhetta tulee ja raputkin jo kävellään melkein itse. 

Tällä viikolla olen heittäytynyt jälleen uuden työni pauloihin, on ollut niin upeaa käydä päivisin töissä, kotimatkoilla olen ollut onnea täynnä! Duunit, työkaverit ja kaikki on vaan niin kivaa (tämä on kai sitä uuden työpaikan kuherruskautta..). Ja miten upeaa onkaan keskittyä rauhassa johonkin ja onnistua asioissa. Itselläni kun alkoi jo olemaan jaksaminen vähissä, jatkuva muita varten oleminen kun on vaan niin kuluttavaa. Uuden työpaikan saaminen oli kyllä sellainen onnenpotkaisu ettei tosikaan! Tyttö on viihtynyt hoidossa (vaikka aamuisin saattaakin itkeä lähdön hetkellä) ja isi on ottanut isomman vastuun tytön viemisestä, hausta ja arjen pyörittämisestä. Itse olen saanut keskittyä uuteen työhön ja olemaan iltaisin tytölle läsnä, toki koiratkin ovat päässeet kanssani lenkille ja kaikki perheenjäsenet on saatu myös yhteistuumin ruokittua.

Elämässä tapahtuu nyt yhtä jos toista, mutta josko pääsisin pian kirjoittelemaan teille tarkemmin siitä mitä uusi arki pitääkään sisällään ja tietenkin myös matkapostausta (tai useampaakin?) meidän reissusta! Ihanaa kesän alkua, kohta se on jo virallisestikin kesäkuu!

<3 Eerika & Epeliina (1v 5kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Laukkuja ei ole vielä pakattu, mutta passit löytyy, hammasharjatkin muistuu ehkä mukaan ja koirat on jo viety hoitolaan. Vaatteita on pesty konetolkulla ja meidän tyttöjen kesävaatteita on pöydillä kasoittain (mies ei ole ehtinyt edes kaapilleen). Mukaan on tulossa itkuhälytin, valjasreppu, matkarattaat, manduka, pariksi päiväksi vaippoja, matkasyöttötuoli (kankainen), smoothie-truuttia, pari kirjaa, iPadi peleineen, unilelu, tutteja ja vaatteita. On uikkareita, aurinkolaseja ja aurinkorasvaa niin isoille kuin pienillekin. Kesähepeneitä ja sandaaleja, sateenvarjon ajattelin unohtaa. 

En ole perillä parhaista ravintoloista, läheisistä kujista, rannoista, putiikeista tai nähtävyyksistä. En lauttojen aikatauluista ja edullisimmista kulkuvälineistä. Minulla ei ole tulostettuna karttoja, ei lainattuna matkaoppaita, ei merkittynä parhaita kävelyreittejä. En osaa lausua sanaakaan Kroatiaksi tai osaa kurssia, tiedä paljonko minkäkin pitäisi maksaa tai mitä kannattaisi ostaa tuliaisiksi. Olen aivan holtittomasti lähdössä reissuun tietäen vain lennot ja vuokranantajien puhelinnumerot. Minä! En olisi koskaan uskonut. Tykkään siis aivan mahdottomasti reissujen suunnittelusta ja haaveilusta, mutta tämä lapsensaamisen jälkeinen aika on ollut sen verran kummallista ja aivoja kuormittavaa, etten ole pystynyt siihen yhdenkään reissumme kohdalla. Ja kokoajan menee vaan pahemmaksi.

Pohdin jo miehelle, että ensi talvella kyllä mennään sellaiselle Bamsse-lomalle, ettei tarvitse edes laukkuja tsekata itse kentällä (Kanarilla ne sai tsekattua jo perhehotellissa, luksusta!!). Ei tämän kaiken muun säätämäisen lisäksi vaan ole aikaa ja jaksamista miettiä mitään ylimääräistä tai säätää junissa ja metroissa sen jälkeen kun on selviytynyt lapsen kanssa lennosta ja lentokentistä kunnialla. But this all said, aika helppo reissu meillä on nytkin tiedossa vaikka vaihdetaankin välillä kohdetta lautalla ja takaisinpäin tullessa on tiedossa lautta + bussi + lento -yhdistelmä. Meillä on Splitissä ja Hvarissa asunnot omalla keittiöllä ja erillisellä makkarilla ja kummassakin kohteessa meitä tullaan hakemaan kentältä/lautalta. Ja sit me ollaan vaan ja hengaillaan!

Nyt tässä jo ihan fiilistellään, mutta vielä pari tuntia sitten elimme paniikissa sillä meillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä asunnon vuokraajaan. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja huomenna meitä odottaa kentällä kuljettaja nimilapun kanssa, jee! Kunhan ensiksi päästäisiin aamulla kentälle ja lennolle ajoissa (meillä on tapana juosta viimetingassa hiki päässä lapsi mandukassa, jepjep). Itse olen vieläkin flunssassa, tyttö röhii ajoittain, mies on vähän puolikuntoinen, mutta aurinko odottaa meitä jo ennen puoltapäivää! Sillä on oltava jotain parantavia vaikutuksia ;)

Vakuutan itselleni, että hyvä tästä tulee vaikka tänään tekikin mieli vähän jänistää. Väsymys saa mielen tahtomaan vain helppoja ratkaisuja, ei jääkaapin tyhjennystä, viimehetken pakkaamista, roskien viemistä, hässäkkäaamua, lentokenttiä ja jonottamista lapsen kanssa. Olisi niin tehnyt mieli vaan jatkaa tätä uuteen arkeen totuttelemista, uutta työtä, tytön hoitoa, tätä ihmeellistä arkea. Onneksi kaikki jatkuu mikä jää nyt kesken, loman jälkeen on kiva mennä takaisin uuteen työpaikkaan, tankata bussikortti ja ihmetellä miten uuden arjen saa luistamaan. Ja ehkä sen tekee sitten vähän levänneempänä, täynnä auringon voimaa, loman tuomaa rauhaa ja rentoa oloa, pieni päivetys ja ilo kasvoilla ja iholla. Ihanaa on myös nähdä vihreänä loistava luonto kun palaamme, juuri auenneet lehdet ehtivät kasvaa huimasti reilussa viikossa!

Aamulla siis Kroatiaan, dovidenja! Perillä pitäisi olla aurinkoa ja +26 astetta! 

<3 Eerika & Epeliina (1v 4kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

On kyllä ollut sellainen viikko, että huhhuh! Ensimmäinen työpäivä meni loistavasti ja töissä on ollut koko viikon ihan tosi hyvä fiilis. Olen huomannut, että osaan minä niitä töitä tehdä vieläkin, vaikka joka päivä vähän epäilen uusien haasteiden ilmestyessä eteeni. Työkaverit on kivoja ja huomaan saavani aivan tosi paljon iloa yhteisitä lounaista, työprojektien ideoimisesta yhdessä ja ihan vaan työhommien tekemisestä ihan rauhassa koneen ääressä. Kotirintamalla on tosin ollut vähän vaikeampaa aikamoisen sairastelukierteen keskellä. 

DAY2 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen itkemään, mies kertoi oksentaneensa läpi yön, menin rauhoittelemaan tyttöä, annoin hänelle smoothie-truutan ja sain hänet sammumaan keskelle sänkyämme. Panikoin jo valmiiksi aamua enkä meinannut saada itse nukuttua. Nousin ylös kuudelta, hoidin itseni ja lapsen aamutoimet, lenkitin koirat, vein lapsen hoitoon (8.30) ja itseni töihin (9.00). Työpäivä jäi vähän lyhyeksi sillä lasta piti ehtiä hakemaan ennen hoitoajan päättymistä (juoksin viimetingassa paikalle 16.30). Kotona odotti ruoanlaitto, tytön hoitaminen ja koirien lenkit. Lopulta pysähdyin vasta nukkumaanmennessäni. Olin koko päivän väsynyt ja flunssainen, mutta toisaalta aika hyvällä tuulellakin. Töissä tuli muutama pikainen juttu, mistä selvisin lopulta vallan hyvin. Tyttö oli köhäinen ja räkäinen, mutta muuten oma iloinen itsensä.

DAY3 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen, mies hoiti tilanteen ja yritti saada tytön nukahtamaan uudelleen omaan sänkyynsä. Tunnin itkuhuudon jälkeen tyttö lopulta nukahti ja saimme kaikki nukkua vielä hetken. Mies parantui pahimmasta nopeasti ja meni jo keskiviikkona töihin. Hänen piti kuitenkin lähteä ajoissa autolla, joten sain viedä tytön bussilla ja jatkaa sieltä töihin. Matkalla hörpin termoskupistani Lemongrass mate:ta, minkä pitäisi piristää, ilmeisesti mikään ei tepsi tähän väsyyn sillä ainoa vaikutus oli kuuman juoman helpotus kurkkukipuun.

Tein pitkän päivän töissä paikkaillakseni tiistaita ja kikattelin työkavereiden kanssa vielä lähtiessäni niin, että olin kotona vasta kuuden jälkeen. Olin tosi hyvällä tuulella ja iloinen siitä miten kiva fiilis töissä onkaan. Bussissa tuli huono olo, kotona mietin iskeekö kuume, oksennustauti vai molemmat. Mies oli tytön kanssa asioilla, söin vähän ja lepäsin. Lopulta ehdin halia tyttöä vain hetken ennen kuin mies vei hänet nukkumaan. Mietin miten hirveä mutsi olenkaan kun olen onnellinen tästä työssä käymisestä eikä edes häirinnyt nähdä tyttöä vain pari pientä hetkeä päivässä. Toisaalta olen ollut hänen kanssaan vuoden ja neljä kuukautta lähes joka hetki, ehkä minulla on varaa olla hänestä myös erossa? Kävin kuumassa suihkussa, söin iltapalan ja painuin itsekin vähän ysin jälkeen pehkuihin.

DAY4 Peloistani huolimatta oksukeiju ei saapunut yöllä joten aamulla yritin surkeasta olostani huolimatta päästä töihin. Tyttö oli herännyt vähän viiden jälkeen, eikä mies saanut häntä yrityksistään huolimatta nukahtamaan uudelleen, nousimme siis kaikki ylös ennen kuutta. Nälkäinen tyttö ei suostunut istumaan syöttötuoliin, mutta veteli sylissäni ison kipollisen puuroa syötettynä niin nopeasti etten ole ennen moista nähnyt. Mies hoiti loput tytön aamutoimet ja lenkitti koirat. Sylittelin tyttöä, laitoin itseni valmiiksi ja sain kyydin kauempana olevalle pysäkille, mistä lähtisi suora bussi työpaikalle. Mies jatkoi tytön kanssa matkaa hoitopaikan kautta töihin. 

Lopulta bussin tullessa en uskaltanutkaan hypätä kyytiin, pelkäsin että oksennan bussissa tai viimeistään töissä, mahassa kiersi, pää oli sumuinen ja silmät luppasivat tämän tästä kiinni. Luovutin ja lähdin kävelemään kotiin päin. Sumu oli tiheää, askel raskas. Kuka on neljäntenä työpäivänään saikulla? Ja lähtee sen jälkeen vielä pariksi viikoksi reissuun? Ihan ykköstyöntekijämatskua? Huoh. Kotona vaihdoin kotivaatteet, kirjoitin töihin viestin, otin vähän mehua ja istuin alas. Olen niin huono jäämään saikulle! Olisin halunnut mennä töihin, tehdä lupaamani hommat, siivota työpisteeni, siirtää työasiat lomani ajaksi eteenpäin ja sanoa ihan iloisena heipat. Nyt työpisteelläni on karjalanpiirakka pussissa ja likainen termosmuki. Muutama homma kesken ja jokunen odottamassa tekijäänsä. Pakko käydä toimistolla vaikka huomenna iltasella siivoamassa työpiste loman ajaksi ja itkemässä itsekseni sitä kuinka en saanut tehdä tätä viikon viimeistä työpäivääni. Onneksi sinne töihin pääsee takaisin sitten loman jälkeen!

On kyllä jännää miten innoissaan sinne töihin onkaan nyt menossa, duunipaikan vaihtaminen oli ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä! Ja kaikesta tästä väsymyksestä, kiireestä ja pirullisesta sairastelusta huolimatta töihin paluukin tuli juuri sopivaan saumaan. Oltiin niin valmiita tähän kaikki! Tytön hoitopäivät ovat sujuneet hyvin, hän hakee aamuisin itse haalarinsa että jokos lähdetään ja matkalla kuuluu usein kirkkaalla äänellä kiikkaakiikkaa kun hän odottaa keinuun pääsemistä. Välillä hoitoon jääminen on helpompaa, välillä oltaisiin haluttu jäädä syliin, mutta ihan samanlaista se eron hetki on ollut kun olen lähtenyt kotoa ja tyttö on jäänyt isänsä kanssa. Ruokailut, päiväunet ja leikit ovat sujuneet hyvin. Iltaisinkin ollaan oltu tosi hyvällä tuulella! 

Itse olen saanut tosi paljon iloa töissä käymisestä, stressi ja kiire varmasti saavuttavat minut vielä, mutta toisaalta tunnen myös saavani tästä tosi paljon. Sosiaalinen elämä ihan vaan aikuisten kesken, itseni haastaminen, mielekkäät hommat, uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen sekä tosi hyvän oloinen ilmapiiri tekevät minulle just nyt tosi terää. Toivottavasti olen loman jälkeen terveenä niin jaksan paremmin töissäkin! Vähän pelottaa miten paljon me sitten syksyllä sairastetaan kun tyttö aloittaa päiväkodissa, mutta josko me saataisiin edes muutama terve hetki tähän väliin. Tämä kevät kun on mennyt vuoroin oksennustaudissa ja flunssassa! 

Tervettä lomaa odotellessa pistän pötkölleen ja toivon parasta,

<3 Eerika

Share
Ladataan...

Pages