Ladataan...
Bättre liv

Huhhuh, eipä tämä kehitysvauhti ainakaan hidastu vuoden iän etapin jälkeen. Vaatekoot eivät viuhu ohi enää samaa tahtia, mutta uusia temppuja, touhuja ja leikkejä tuntuu tulevan aikamoista tahtia. Tässä siis meidän tytön 1v 2kk kuulumiset.

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • Kävellä tosi varmasti kengillä, sukilla, sisällä, ulkona, hitaasti ja mahdotonta vauhtia
  • Sanoja kuulee harvemmin, sillä touhu on niin kova
  • Osaa sanoa mm. kiitos, ole hyvä, kissa, vettä, tiikeri, äiti, isi, toisenkoirannimi, hei, heihei, tissi..
  • ymmärtää todella hyvin mitä puhutaan ja tekee pyydettäessä laita leipä lautaselle, vie sukat isille, laita ovi kiinni"
  • lueskelee kirjoja, tulee syliin kirja kädessä, kääntelee sivuja ja osoittelee asioita niistä
  • leikkii muoviastioilla ja -aterimilla, kiipeilee joka paikkaan, pukee vaatteita päälleen ja raahaa mukana..
  • huomaa roskia, kiviä ym. lattialla ja tuo äidille tai pitää aarteenaan, järjestelee pieniä tavaroita ja kuljettaa mukanaan
  • osaa pukea itse päälleen pipon, laittaa rukkasia käsiin, kädet itse hihoihin, yrittää kovasti laittaa kenkiä jalkaan ja osaa laittaa kenkien tarrat itse kiinni
  • vaatekoko 80 
  • hampaita: 6 

Nukutaan:

  • 1 päiväunet klo 12 alkaen, kesto 1,5 - 3 h (kotiparvekkeella pisimmät)
  • Yöunet noin klo 20-08
  • Herää kuudelta tissille ja nukkuu jatkounet meidän keskellä

Syödään itse:

  • Lusikalla ja omalla pikkuhaarukalla ihan itse, käsillä auttaen
  • 5 kertaa päivässä
  • Rintamaitoa 3-5 krt/pv isot tai pienet hörpyt (ainakin aikainen aamu, päiväunien jälkeen ja ennen nukkumaanmenoa)
  • Lemppareita pasta ja spagetti eri kastikkeilla, tomaattinen jauhelihakeitto, perunamuussi, raejuusto, avokado, kaurajogurtti ja herkut kahvilassa.

Ruokailut sujuvat melko mallikkaasti, vielä kun äidin aivot ja kädet tuottaisivat seuraavia ruokalajeja samaa tahtia kuin niitä syödään! Tyttö syö toki samoja ruokia kuin me muutkin, mutta varsinkin lounasta ei ehdi aamupäivän tohinassa valmistaa joten sellaisen pitäisi olla aina kaapissa valmiina. Joskus käymme ulkona lounaalla, jolloin jaamme saman ruoan. Purkkiruokia meillä ei olla muuten syöty, mutta toisaalta smoothie-truutat maistuvat hyvin välipalaksi kun olemme menossa ja iltapalalla lisätään marja-/hedelmäsosetta puuroon tai kaurajogurttiin.  

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • Pusut, halit, kikatukset ja höpötykset
  • älytön huumorintaju!
  • tyttö nukahtaa ihanan helposti päiväunille (työnnän vaunuissa parvekkeelle ja ovi kiinni)
  • ja iltaunille (tissi, sanon että menee nukkumaan, nostan sänkyyn, lähden pois huoneesta)
  • jatkuva uuden oppiminen
  • syö itse tosi hyvin ja sotkee tosi vähän, välillä lattia on ympäriltä ihan puhdas!!
  • syö lähes kaikkea samaa ruokaa kuin mekin
  • leikkii puistossa jo monenmoista, viihtyy ulkona ja kävelee ympäriinsä tutkimassa
  • osoittaa temperamenttisesti omaa tahtoaan tämän tästä
  • haluaisi tehdä kaiken itse, muttei aina voi tai osaa
  • tarvitsee paljon tekemistä ja seuraa
  • elo on kovin intensiivistä
  • huutokonserttien kestäminen on kovin raskasta

Elo on kovin intensiivistä ja äidillä alkaa jo päässä naksua. Jos olisin tämän arvannut, olisin pitänyt kiinni kevään töiden aloituksesta tavalla tai toisella, mutta josko tämä tästä. Yritän ottaa omaa aikaa niinä iltoina ja viikonloppuina kun pystyn jotta jaksaisin paremmin. Tytön kanssa on toisaalta aivan ihanaa touhuta kivoja juttuja ja seurata sitä oivaltamisen ja oppimisen iloa mikä hänessä loistaa suurimman osa ajasta (silloin kun ei tahdota jotain oikein kovasti siis). Yhtäkkiä toinen on niin mahdottoman iso jo! Pärjäisi ilman äitiäkin todella hyvin, mutta hirveä halipula tuntuu silti tulevan sillä aikaa kun äiti on ollut poissa. Sitä sitten paikataan kun palaan <3

Pienen päivärytmi

6.00 Mies hakee heränneen tytön viereemme, imetys, kaikki jatkavat uniaan samassa sängyssä
8.00 Heräillään, lyhyt imetys, köllimistä, möyrimistä ja noustaan ylös
- Aamutoimet, päivävaatteet, äidin aamutoimet -
8.30 - 9.00 Aamupalaa
- Leikitään kotona / mennään leikkipuistoon / jonnekin / leikkitreffit meillä tai muualla -
11.00  Lounas
12.00 Päiväunille vaunuihin
14 - 15 Herää, imetys
15-16 Välipala
- Leikitään kotona / ulkona / mennään jonnekin -
17.30 Iltaruoka
- Leikitään kotona / mennään jonnekin -
19.30 Iltapala, iltapesut, iltatouhut
20 - 20.30 Imetys ja jätän unille omaan huoneeseen

Päivärytmi keikkasi yksiin päiväuniin pian edellisen 1v-postauksen jälkeen. Hiljalleen ensimmäiset päiväunet alkoivat kestää 3-4 tuntia ja toisia päiväunia ei oikein ehtinyt enää vetää. Samalla iltaunet alkoivat aikaistumaan ja yöunet pitenemään. Päiväunet olivat pitkään huimat 4 tuntia sellaisina päivinä kun aamulla oltiin vähänkin touhuttu, huhhuh! Nyt päiväunet ovat alkaneet hieman lyhentyä, mutta antavat silti äidille hieman rauhallista aikaa päivän keskelle ja auttavat tyttöä jaksamaan touhuta pitkälle iltaan. 

Kaikin puolin meillä menee vallan mukavasti. Tyttö ei ole mikään hongankolistaja ja aika sirokin toki, mutta kasvaa hyvin ihan omaa tahtiansa eikä me siitä olla huolissaan. Kävelee ja touhuaa jatkuvalla tahdilla ja on vahva ja tasapainoinen lapsi. Rakastaa sirkustemppuilua ja temppuja tehdään kotonakin harvase ilta. Kerran viikossa käydään siis taaperosirkuksessa, missä viihdytään molemmat todella hyvin. Ihanan reipas, rento ja hauska harrastus meille molemmille! 

Muuten touhutaan missä milloinkin. Viime aikoina mammakaverit ovat yksi toisensa perään palanneet töihin ja seura alkaa olemaan kiven alla, varsinkin ihan lähellä asuva. Tällä hetkellä leikkiseura lähipuistossa olisi todella tarpeen, aina sitä ei jaksaisi lähteä kauas. Jostain syystä puisto on kuitenkin usein tyhjä kun me sinne osumme. Tyttö nauttii leikkimisestä muiden lasten kanssa, käy moikkailemassa vauvoja, katsoo isompien leikkejä, käy kokeilemassa kaikki lelut ja leikit ja nurkat. Kaikenlaiset asukaspuistot ja muut ovat hänelle tosi kivoja, vaikka itse en aina koe löytäväni sieltä samanhenkistä juttuseuraa. Sen teekupposen siinä kuitenkin saa aina nautittua ja lämmitettyä tytölle eväät. Ja muutaman kitinävapaan tunnin!

Näin siis täällä, nyt välipalan tekoon ennen kuin tyyppi herää!

<3 Eerika & Epeliina (1v 2kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Kahden päivän joogafestivaalien jälkeen kireä mutsi on muisto vaan. Kireän kiukkupussin tilalla istuukin nyt rento lauleskeleva lötkö. Sellainen, joka näkee lapsessa ihanat jutut ja oivallukset ja ohittaa kiukut ja oman tahdon ilmenemisen. Nähdessään lusikan väärässä paikassa vain huomioi sen olevan siinä, eikä mieti kuinka mies ei ole taaskaan viitsinyt laittaa sitä oikealle paikalleen.

Olo on hieman pöllähtäneen eteerinen. Kuin kehoni olisi vieläkin hieman unessa iRest Yoga Nidran rentoutumisen jäljiltä. Keho on tyytyväinen hikoiltuaan, työskenneltyään kovasti, levättyään ja nautittuaan maittavaa kasvisruokaa. Kaikin puolin on hieman kummallinen olo. Kotona näen monta tekemisen paikkaa, joulukoristelaatikko odotta tason vieressä joulupalloja sisälleen ja kuivat pyykit lajittelijaansa. Silti oi miten houkuttaakaan tämä pehmeä sohva ja kupillinen vihreää mangoteetä! 

On ollut aivan mahtavaa voida viettää aikaa rakkaan harrastuksen parissa, samalla maistellen raakasuklaata ja tehden joogaleggarilöytöjä. Mies on antanut minulle lähes täysin vapaan viikonlopun ja tällä kertaa olen jopa osannut ottaa sen kunnolla vastaan. Olen voinut olla fiiliksen mukaan festareilla niin pitkään kuin lystään, katsoa vielä yhden luennon tai mennä vaikka toiselle tutustumistunnille. Minulla ei ole ollut kotiintuloaikaa!

Lauantaina olin kiukkupussi aamulla. Missasin toivomani luennon ja tuntui etten ikinä pääsisi lähtemään. Oli koirien lenkitystä, ruoanlaittoa ja tytön hoitamista. Lopulta tyttö nukahti päikkäreilleen, sain itseni ja kamani valmiiksi ja lähdin matkaan. Perillä minua odottivat jonossa etuilijat, painava joogakassi olalla, tungos ja häly, sekä joogasaliin leveästi asettuvat kanssajoogit jotka eivät meinanneet antaa muille tulijoille tilaa. Olo oli hieman pettynyt. Siis vaikka löysinkin itselleni parit ihanat joogaleggarit ja pari paitaa.

Meinasin jopa lähteä etuajassa kotia kohden ja missata varaamani iltatunnin. Mutta hotkiessani ensimmäisen joogatunnin jälkeen intialaista kasvisruokaa, alkoivat värit taas näkyä. Vieressä alkoikin mielenkiintoinen luento. Istuin ja kuuntelin ihan rauhassa ja katsoin josko minulla olisikin fiilistä jäädä pidemmäksi aikaa. Lopulta löysin itseni illan tunnilta nauttimassa aivan mahtavasta joogaopettajasta ja treenistä! Ja aivan ihana opettaja tulikin löydettyä, Leta Lavignen ohjaamaksi olisi ilo päästä jatkossakin. Kotiin päästyäni oli edessä enää iltapala ja tytön laittaminen unille sekä romanttinen leffa joka tarjosi vielä puhdistavat itkut ennen yöunia. 

Sunnuntaina nousin ylös ennen miestä ja tyttöä, sinne ne jäivät vierekkäin tuhisemaan. Ehdin laittaa itseni ja aamupalat valmiiksi ennen kuin kävin herättämässä miehen koirien pisutukseen ja tyttökin heräsi hetken päästä aamupalaseurakseni. Koko kaikkeus tuntui nukkuvan harmaata untaan kun juoksin kilometrin päähän pysäkille ehtiäkseni ensimmäiselle tunnille. Hikosin tuskaisena ja pelkäsin pökrääväni, mutta lopulta minulla oli hyvä olo. Aamun flown perään rentouduin vielä iRest-tunnilla, aivan mahtava uutuus mitä pääsin kokeilemaan, suosittelen! Tällainen syvärentoutus toimisi niin hyvin päiväuniaikaan jokaiselle mutsille, siinä häviävät niin ahdistus kuin kolotuskin ja toimii lepona tällaisellekin joka ei päiväunia harrasta.

Kasvislounasta, luento elävästä henkisyydestä ja henkisen heräämisen intensiivi (hieman hörhöä, mutta toimi). Lopulta tämä lötköpötkö pärähti kotiin läpi täyden bussin ja kelin harmauden löytääksen miehen kymmenen rautaa tulessa ja päiväuniltaan heräilevän tytön. Valmiin ruoan pöydästä ja miehen joka karkasi vielä tytön kanssa kaupoille. Mikä hiljaisuus ja rauha kun sohvalla uinuu kaksi karvaista kerää eikä asunnossa kuulu kuin näpytys ja humina. 

Taidan siis levähtää tässä vielä hetken ellen toisenkin kun kerrankin mieleni antaa sille periksi. Pääni sisäinen natsimuija on hetkeksi hiljennetty eikä hän komenna minua olemaan ja tekemään enemmän ja paremmin. Ei se edes sano miten paljon paremmin tämä postaus pitäisi kirjoittaa tai ettei tuollaista voi sanoa. Hahaa, käytän siis tilaisuuden hyväksi ja painan Julkaise-nappia sen enempää stilisoimatta. Uusi viikko, tervetuloa!!

<3 Eerika 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Kannullinen vihreää teetä ja terveellinen välipala. Otan kupin kaapista ja itken. Tyttö nukkuu pitkiä päiväunia parvekkeella, astianpesukone ja pyykinpesukone hurisevat. Haluaisin vaan puhua ystävälle, olla hetken aivan rauhassa, herätä aamulla ja käydä yksin vessassa, syödä aamupalan keskittymättä keneenkään muuhun ja lähteä talosta ihan vaan vetämällä takin omaan niskaani. 

Minulla on mammakavereita, tyttö nukkuu aamukuuteen asti herättämättä. Puisto on jäässä ja kurassa eikä tytöllä ole kurahousuja, lähipuistokin on yleensä tyhjä kun sinne menemme. Ajattelin piristää itseäni tänään menemällä tytön kanssa lastenvaatekirppikselle ja lähelle lounaalle. Olin aamulla niin koomassa etten meinannut saada itseäni ylös, tyttö kitisi kun yritin tehdä edes jotain, aamupalassa kesti ikuisuus, tyttö pissasi keittiöön karattuaan vaipanvaihdosta enkä saanut itseäni valmiiksi ennen kuin piti lämmittää tytölle lounasta. 

Viikonlopuksi olin varannut itselleni hotellihuoneen Helsingin keskustasta, aluksi illallinen ystävän kanssa ja siitä kylvyn ja irtokarkkien kautta pitkille kauneusunille. Rauhallisen aamun kruunaisi valmis aamupalakattaus. Ensimmäinen yö ilman tyttöä ja täydet yöunet! Oksensin to-pe välisen yön ja olin kuumehorkassa perjantain. Mies hoiti tyttöä kunnes alkoi myös päiväuniaikaan oksentamaan ja hänellekin nousi kuume. Lauantaina vatsaan sattui närästyksenomaisesti kun söin, nousin ylös, liikuin.. Sunnuntaina lähinnä makasin sohvalla väsymystäni. Hotellivaraus yllättäen peruttiin.

Tiedän, että elämä on sitä millaiseksi sen ajattelemme. Ajatellaan niitä positiivisia puolia. Mietitään miten voidaan onnistua. Mikä meni hyvin? Tätä kestää vain hetken. Me emme ole ajatuksiamme, tunteitamme tai kehojamme. Voimme päättää ajatuksemme. Voimme tehdä muutoksia itseemme ja elämäämme. Kaikki on vaan meistä itsestämme kiinni!

Mutta juuri nyt olen siihen aivan liian väsynyt.

Kaipaisin tyttökaveria jonka kanssa saisimme märehtiä ja sanoa kaikki pahat asiat mahdollisimman suurin sanoin kunnes olisi vuorossa nauru ja vitsailu. Kun sanoisin että tämähän on ihan perseestä niin hän sanoisi, että perseestä, siis niin PERSEESTÄ! Kukaan ei vertailisi. Sanoisi miten minun pitäisi tähän kaikkeen suhtautua. Olenko ajatellut hankkivani hoitajaa tai palaavani töihin tai voisinko ajatella eri tavalla? Joku vaan tukisi, ymmärtäisi, antaisi näiden sanojen ja tunteiden tulla jotta ne voivat vuorostaan mennä.

Sanoisi, että tiedätkö kun sä olet oikeasti pärjännyt aivan sairaan hyvin. Halaisi ja sanoisi että olen oikeasti vallan ihana, riittävä ja mahtava. Että minussa on sisäistä voimaa vaikka kuinka. Että sua pitäisi juuri nyt vaan paijata, hoitaa, hemmotella ja antaa kaikkea mistä saat energiaa ja voimia. Sillä tottakai sinä tarvitset sitä annettuasi kaikkea tätä toisille täyspäiväisesti jo yli vuoden ajan!

Minulla on niin ikävä parasta ystävääni, jota ei ole olemassakaan. Olisikohan liian myöhäistä hankkia mielikuvitusystävä?

<3 Eerika  (tänään 1v 2kk äitinä)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Aurinkoista vatsatautipäivää! Ollaanko mekin nyt sitten ihan oikeasti lapsiperhe eikä vain pariskunta jolla on lapsi? Kotiimme tulleesta taudista päätellen olemme. Tyttö raukka on ollut huonovointinen aamusta asti ja päivän touhut on peruutettu. Katsotaan nyt selviämmekö me aikuiset terveinä vai iskeekö tauti meihinkin hrrrr. Viimeksi muistan puhuneeni norjaa aivan itseaiheutetusti.. ööö.. joskus silloin ööö.. aikana ennen tyttöä ja raskauksia? 

Kaikesta huolimatta päivä on ollut aurinkoinen! Kävimme aamulla yhdessä suihkussa yöpuvun sotkeuduttua, olen ripotellut talon täyteen harsoja ja suojannut sohvan vilteillä sekä tehnyt olohuoneen lattialle lököpaikan tyynyistä ja vilteistä. Makoilimme tytön kanssa siinä sylikkäin katsellen telkkarista sisustusohjelmia ja piirrettyjä. Jossain vaiheessa tytölle tuli nälkä ja hän meni keittiöön pyytämään ruokaa. Sen voimalla sujuivat leikit hymyissä suin, autettiin äitiä pyykkien kanssa ja leviteltiin kenkiä ja vaatteita pitkin asuntoa. Päiväunille mennessä tuli taas vähän paha olo ja äsken pieni heräsi itkemään kesken päiväunien ja taas. Sain väsyneen pienen kuitenkin laitettua takaisin unille. Itku tulee kun toinen on niin ihana! Reipas pieni reppana <3

On se jännää, että vielä viime viikolla olo oli aivan pohjattoman väsynyt tähän kaikkeen. Viikonloppuna herännyt aurinko kuitenkin taisi herättää meidätkin ja sunnuntaina puhdistettiin miehen kanssa ilmaa ja saatiin rakkaus asettumaan jälleen taloksi. Nyt aurinko paistaa keväiseen maisemaan ja pöydällä majaileviin leikkokukkiin. Päivä ilman ohjelmaa sairastupalaisena möllötellen ei tunnukaan yhtään kamalalta. En ole neuroottisena siivonnut ja järjestellyt, astianpesukoneenkin laitoin päälle vasta syötyäni ensin itse.

Välillä on vaan niin vaikeaa asettua aloilleen. Olla vaan ilman vaatimuksia ja levottomuutta. Vaihtelunhaluinen minä haluaisi mennä ja tehdä, haluaisi aina valmiit lentoliput sähköpostiinsa ja uusia kokemuksia elämäänsä. Se järjestelmällinen haluaisi yliviivata todo-listaansa sekä lyödä lukkoon kevään ja kesän suunnitelmat. Mikään näistä vaan ei ole juuri nyt mahdollista mikä pitää minut seisomassa varpaillani tikkujen päällä, sen verran epämukavalta tämä nyt tuntuu!

Vaan onneksi jokin sai minut taas hetkeksi asettumaan. Ehkä se oli tuo aurinko. Sunnuntain joogaharjoitus. Lempeyden paluu suhteeseen. Tytön kipeyden tuoma keskittyminen tärkeimpään. Kuka tietää, mutta tänään aurinko todellakin paistaa. Ja minä katson sääennusteita pelonsekaisin tuntein. Josko pilvet eivät vyöryisi sisäisen valoni päälle aivan niin nopeasti kuin millä vauhdilla ne kevätauringon saavuttavat. 

<3 Eerika & Epeliina (joista toinen juuri heräsi päikkäreiltään joten menoksi taas!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Kun muu sanovat olkia kohautellen lapsella olevan jo ties kuinka mones korvatulehdus tai mahatauti, meitsi hajoilee täällä ihan vaan siitä hyvästä, että viimeisestäkin rannekellosta loppui akku ja tietokone buuttasi itsensä enkä muista enää sen salasanaa! Toisin kuin aina väitetään, niitä salasanoja EI kannata vaihtaa. Koskaan. Ja ne kannattaa kirjoittaa ylös mahdollisimman monelle lapulle mitä ei todellakaan piiloteta mihinkään mistä niitä ei löydä. Ja niitä samoja salasanojahan käytetään joka paikassa. Sillä muuten voi käydä juurikin näin, huoh. 

Hetken päästä tyttö herää ja alkaa meitsin iltapäivävuoro mikä jatkuu tänään myöhäiseen iltaan, kiitos miehen työreissun. Sitä ennen ehdin hieman avautua muustakin kuin kelloista ja tietokoneista.

Fiilikset tämän mammaloman aka hoitovapaan jatkumisen suhteen nimittäin soutaavat ja huopaavat. Meillä oli alunperin Plan A, mikä kosahti uuden esimiehen "tämä kuulostaa nyt vähän vaikealta" sekä Plan B, mikä myöskin teki samat. Lopulta tuli Plan C, mikä pitää minut elokuun alkuun asti kotona, mutta toisaalta antaa meille perheenä pitkän yhteisen kesäloman sekä tytölle ja isälle ainakin kolme viikkoa kahdenkeskistä aikaa (parempaa kuin ei mikään) ja antaa tytölle aikaa tutustua rauhassa päiväkotiin. Lisäksi sain sovittua 4-päiväisen viikon elo-joulukuulle. Silti töihin paluu ei oikein ole innostanut, ehkä siksi ettei itse työpaikka saa minua hymyilemään vaan ennemminkin vähän mutristamaan huuliani. Olen kuitenkin ollut varovaisen toiveikas, ehkä viihtyisinkin, annan monet muutoset käyneelle työpaikalleni vielä mahdollisuuden näyttää näppinsä syksyllä.

Mutta sitten tuli Plan Ö, joka vaikuttaa yllättävän paljon Plan A:lta. Nimittäin musta hevonen kiilasi rinnalle ja kaappasi minut työhaastatteluun. Olin aivan intoa täynnä kun palasin työhaastattelusta ja mietin miten saisimme kaiken järjestymään niin, että voisin aloittaa työt jo keväällä jos tämän paikan saisin. Jos lähellä asuvalle tutulle perheelle tulee kotiin hoitaja, voisimme laittaa tytön heille toiseksi hoidettavaksi parina päivänä viikossa ja isimieskin lupaili tarkistaa josko hän voisi tehdä lyhempää viikkoa muutaman kuukauden ajan. 2-3 päiväinen viikko ei siis olisi yhtään mahdoton ajatus, kesäkuusta lähtien voisin olla hyvin täyttä päivää kunhan saisin heinä-elokuun taitteeseen sopivasti kesäloman. Mie viettäisi tytön kanssa kesän ja hoitopaikkaankin ehdittäisiin tutustua rauhassa viikon ajan ja sen jälkeen työaikoja sumplien vähän lyhennetyin päivin kunnes täydet päivät sujuvat hyvin. Syksyllä jompikumpi voisi tehdä 4-päiväistä viikkoa, innostuksen kourissa olin jo työntämässä miestäni siihen veneeseen, vaikka vielä hetki sitten iloitsin meidän tyttöjen yhteisistä perjantaista.

Että se mieli voikin muuttua silmänräpäyksessä! Vieläkin laittaisin tytön vasta elokuussa päiväkotiin, mutta pari päivää kotihoitoa tutun saman ikäisen pojan kanssa ei kuulostisi yhtään pöllömmälle. Heti hyväksyttyäni tämän pitenevän hoitovapaan olen alkanut saamaan tarpeeksi jatkuvasta muiden ajattelemisesta ja huolenpidosta. Mitä lounaaksi, välipalaksi, iltaruoaksi, onko puuro jäähtynyt, kitiseekö tyttö jaloissa, saanko ikinä syödä rauhassa, tiskit, kauppalistat, pyykit, hankinnat, siivoaminen, huoh! Olen alkanut kaivata sitä, että saan olla ihan oma itseni vaan enkä kokoaikaa muita varten. Tyttö on maailman ihanin ja haluaisin niin päästä itse näkemään hänen kaikki uudet taitonsa kun hän ne ensi kertaa oivaltaa, mutta välillä tämä on vaikeaa kun päässä napsuu jatkuva huolenpito. Taidan olla luonteeltanikin hieman tällaiseen taipuvainen..

Olenkin buukannut itselleni tuleville viikonlopuille kaikenlaista joogaa ja hyvinvontipäivää, sekä yhden rauhallisen hotelliyön Helsingin keskustasta. Mitä luksusta! Toivottavasti saan nukuttua sillä tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta kun olen yön yli erossa pienestä. Aamukuuden imetys vähän mietityttää kun meillä ei olla annettu tytölle lehmänmaitoa kuin joissain ruoissa kypsennettynä, mutta ehkä me hänelle jotain hätäapua nälkään keksitään. Muuten tyttö kyllä pärjää päivällä ilman tissiäkin vallan hyvin ja varmastikin menee pelkän puuronkin voimalla nukkumaan. Josko tämä oman ajan ottaminen auttaisi edes hieman jaksamaan!

Sain  haettua tytölle hoitopaikkaakin, hakemus meni yhteen ostopalvelupäiväkotiin sekä kunnallisiin mihin laitoin kaksi toivetta. Kaikki päiväkodit ovat lähellä toisiaan ja hyvien yhteksien päässä noin 2 km meiltä. Toivottavasti päästään johonkin niistä! Viimeisimmässä käytiin tutustumassa maanantaina ja se kiilasi selvästi ykköseksi, laitoinkin tähän ostopalvelupäiväkotiin samantein hakemuksen ja sormet ristiin että päästään sinne :) Jotenkin tykästyin paikkaan ja henkilökuntaan, oli pieni ja symppis ja olo kovin kotoisa. Vieläkin hieman kirpaisee, mutta pakko kai tämän äidin on hiljalleen hyväksyttävä, että tyttö kasvaa ja irrottautuu äidistä <3

Nyt ei auta muuta kuin odottaa ja ihmetellä miten käy! Niin hoitopaikan, työpaikan kuin kaikenlaisten kevään ja kesän järjestelyiden kanssa. Mieleni perukoilla kummittelee toive parista viikosta Toscanassakin, josko me sinnekin vielä päästäisiin kesän aikana loikkaamaan! Nyt olisi niin paikka aarrekartalle mitä tuijotella, että! Toivottakaa tsemppiä, meitsi ei oikein malttaisi odottaa vaan haluaisi kaiken olevan selvää nyt ja heti. Hyvää harjoitusta tämä elämä taas minulle järjestää..

Pakko kai tässä on vaan kiitettävä kaikesta mitä saa ja uskottava, että kaikki järjestyy parhain päin! Itse vaan kovasti luulen tietäväni miten päin olisi paras ja puristan nyrkkini yhteen toivoen niin sinnikkäästi, että kaiken on vaan onnistuttava!

Ihanaa viikkoa ja keväistä helmikuuta,

<3 Eerika & Epeliina (1v 1kk ja risat äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Juuri eilen kirjoittelin kuinka ihanaa onkaan olla pienen kanssa kotona, mammalomalla. Iltaan mennessä väsymys oli kuitenkin iskenyt jo todenteolla ja tänään vasta olenkin huonolla tuulella. Väsymyksellä on sellainen taipumus kääntää fiilikset nurinkurin. Olen kyllä saanut nukkua öisin kello kuuteen asti, jolloin tyttö herää vaatimaan tissille ja nukkumaan jatkounet aivan liki minussa tuonne jonnekin 7.30-8.00 korville asti. Luulenpa, että jokin flunssan kaltainen minua vaan kolkuttelee.

Tällaisina päivinä kaikki vaikuttaa aivan ylivoimaiselle, mistä mieleeni pöllähtikin kysymys: Mikä kaikki saa sinut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi lasta hoitaessasi? Mistä siis tulee niinsanottu #paskamutsifiilis? Siis ihan rehellisesti kaikki typerimmätkin jutut vaikka tiedät ettei pitäisi! Itselläni lista tuntui kasvavan hälyttävän pitkäksi. Siis ihan typerää! Jokin pään sisäinen nyrjähdys olisi niiiiiin paikallaan! 

  • Kun tytön ruoka-aika siirtyy koska en ole ehtinyt tehdä lounasta / päästä lounaspaikkaan ajoissa (tyttö kitisee tietty nälkäänsä jaloissa..)
  • kun korvaan lounaan smoothiella tms. välipalalla kunnon ruoan puuttuessa (ja tyttö on jo aivan väsy eikä pysty odottamaan)
  • kun tyttö loukkaa itsensä minun keskittyessäni johonkin muuhun kuin perään katsomiseen (esim. kännykkään, huoh..)
  • kun käymme tosi harvoin leikkipuistossa leikkimässä (huonot kelit, tyttö liikkuu vielä huonosti ulkona..)
  • kun en vaihda heti kakkavaippaa vaan odotan että mies tulisi kotiin (Kulta, tytöllä olisi pöksyssä isille terveiset..)
  • kun emme pääse ajallaan lähtemään
  • kun päivärytmit menevät sekaisin
  • kun tyttö menee liian myöhään yöunille
  • kun en jaksaisi nostaa tyttöä enää kertaakaan syliin (ja toinen kitisee tietty jaloissa)
  • kun huomaan että tytön kynnet ovat päässeet liian pitkiksi ja hän saa raavittuja naarmuja itseensä
  • kun tyttö itkee lohduttomana väsymystään

Siis suorastaan aikamoista sosiaalitanttakamaa! Huoh. Miten sitä jaksaisi antaa vaan olla? Tyttö ei vaan voi olla onnellinen jatkuvasti eikä saada täydellistä kotiruokaa jokaisella rytmin mukaisella kellonlyömällä.. pari smoothiella korvattua lounasta viikossa ei ehkä tyttöä riko.

Mutta miten tämän järjen äänen saisi kuulumaan sydämeen asti? Miksi pitää tulla niin huono fiilis siitä ettei tytön hoito sujukaan ideaalisti? Eihän se millään voisikaan! Miten tämmöiset turhuudet saisi päästään pois?

Hieman häpeillen tätä typerää #paskamutsifiilistä,

<3 Eerika & nukkuva Epeliina (joka sai puoli tuntia liian myöhään lounaaksi smoothien rattaissa meinatessaan nukahtaa matkalla lounaspaikkaan ja äiti haki vain itselleen take awayn. Heräsipä vielä kotiin päästyään, mutta nukahti onneksi uudelleen parvekkeelle.)

Share
Ladataan...

Pages