Ladataan...
Bättre liv

Meillä järjestettiin sunnuntaina pienen ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat! Varsinaiseen päivään on vielä reilu viikko, mutta ystävämme Joulun lähestyessä kovaa vauhtia otimme hieman varaslähdön syntymäpäiviin. Stressasin juhlia ihan mahdottomasti, sillä järjestelyt jäivät viimetinkaan ja tulimmepa vielä koko perhe kipeäksi loppuviikosta.

Ehdimme kuitenkin tervehtyä ennen sunnuntaita, siivota, leipoa ja koristella. Appivanhemmat tulivat kolme tuntia ennen juhlia paikalle ja tyttökin nukahti päiväunilleen kaksi tuntia ennen h-hetkeä. Kun kaikki kädet tekivät, saatiin kaikki valmiiksi ajallaan! Sitten saatiinkin vain iloita ja nauttia <3

Teemana oli Sirkus ja väreinä punavalkoinen. Koristeet löytyivät Juhlamaailmasta sekä kaikki viirit Tigerista. Ilmapallot olivat ihan ykkösjuttu ja pienet vieraat saivat sellaiset mukaansa <3 

Juhlaherkkuina oli mansikkamoussekakku, kinkku-paprika-tomaattipiirakka ja sieni-parsapiirakka. Sirkusteeman mukaisesti koristellun kakun teki yllätyksekseni mies, aikamoinen isi! Meitsi hoiti tuon suolaisen puolen. Lisäksi tarjolla oli melonipalloja isolle ja pienelle väelle, suklaaherkkuja, karnevaali-keksejä ja sirkus aakkosia sekä pillimehuja. Lisäksi tietty litroittain kahvia ja meitsille teetä. 

Tytölle ja 1v 2kk serkkupojalle oli valmistettu omat pikkukakut pikkuletuista ja kerma-jogurtti-päärynäpiltti-vaahdosta sekä tuoreista hedelmistä.

Äiti auttoi kynttilän puhalluksessa ja pieni yritti ottaa savukiehkuraa kiinni.

Lahjojakin tuli jos jonkinmoisia ja leikkiseura oli loistavaa!

Hirmu jännä päivä tytölle, kaikki meni vallan loistavasti vaikka kutsutuista harva pääsikin paikalle. Sitäkin hauskempaa oli meillä tällä porukalla ja mahduttiinpa hyvin syömään, leikkimään ja peuhaamaan. Ensi vuonna sitten vähän touhukkaammissa merkeissä!

Nyt äiti siirtyy jouluvalmisteluihin, kortit sentään lähti jo!

<3 Eerika & Epeliina (11 kk 3 vko äiti ja tytär!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Kun universumi on tätä postausta vastaan: 

Aloitan kirjoittamisen -> tyttö herää päikkäreiltä. 
Jatkan kirjoittamista -> tyttö läiskii koirien vesikipolla, löytää kännykkäni, koiraa pitää komentaa nuolemasta tytön naamaa..
Lisään kuvat ja olen viimeistelemässä postauksen -> selain sanoo, että verkkosivu oli ladattava uudelleen ja jäljelle jää pari ensimmäistä lausetta
Yritän kirjoittaa postausta uudelleen -> läppäri sanoo, että tietokone sammuttaa itsensä ellei sitä laiteta heti virtalähteeseen

Tässä kun istuin vihdoin alas tytön mentyä toisille päikkäreilleen ja touhuttuani ensiksi siivoiluja ja eteeni välipalaa, on vähän sellainen olo että ehkä en enää yritä kirjoittaa samaa postausta uudelleen! Joka tapauksessa halusin kertoa, että täällä sitä vielä ollaan. 

Sairastupalaiset mies ja tyttökoira eiliseltä

Kovasti on touhuttu kahteen viikkoon eikä loppua näy. Juuri kun olin paniikissa siitä, miten ihmeessä me saadaan syntymäpäiväjuhlat järjestettyä sunnuntaille, iski koko perheeseen flunssa. Mitä vakavammaksi tilanne käy, sitä vähemmän kai huolehdin sillä nyt on sellainen fiilis että "kyllä se varmaan tästä". Siinä missä mies makasi eilisen kuumeessa sohvalla, on meillä tänään kaksi lähes tervettä aikuista ja lievästi lämpöilevä nuhanenä. Toivoa siis vielä on! Joululahjat ovat aivan vaiheessa ja juuri äsken muistin TAAS että ne joulukortit pitäisi kirjoittaa ja lähettää. Nettikaupoista ehtinee tilata kaukana asuvien joululahjat kotiinkuljetuksella vielä maanantaina..

Uusi lipastohyllykköhässäkkä olohuoneessa on saanut joulufiilistä päälleen ja työhuoneen tavaroita sisälleen

Mielessä on pyörinyt postausajatuksia, jotka ovat jääneet kaiken muun jalkoihin. Elättelen vielä toiveita, että kohta minulla on enemmän aikaa blogille, mutten panisi siitä päätäni kyllä pantiksi! Täällä on kahden viikon aikana oltu paljon kotona, leikitty tutuillla leluilla, käyty taidenäyttelyssä ja treffailtu äiti-vauva-kavereita. Käyty koko perheellä Ornamon Design -myyjäisissä ja Ikeassa, jatkettu työhuoneen muuntautumisprosessia lastenhuoneeksi, käyty kierrätyskeskuksessa (lahjoitettu ja löydetty) ja pidetty unikoulua vol 2. Olen istunut työhyvinvointikoulutuksessa ja taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Ollaan tytön kanssa ilahdutettu vanhoja ja uusia työkavereita toimistolla ja valmisteltu syntymäpäiväjuhlia tulevalle sunnuntaille. 

Löytönä kierrätyskeskukselta ihanat lastentuolit tuunattavaksi, tulee lapsuuden muskarit mieleen <3

Päässä on pyörinyt kuinka emme tytön kanssa olisi nyt kumpikaan valmiita töihin ja päiväkotiin ja kuinka ihanaa on lopulta olla vielä reilut 5 kk kotona. Vauvavuotta on kelailtu ja ihmetelty kuka se ryttyinen pikkuvauva niissä kuvissa oikein on. On lueteltu ja muisteltu kaikkea mitä on tehty, katseltu vanhoja videoita missä tyyppi on vasta oppinut kääntymään selältä vatsalleen. Haikeana valmistelemme pienen muuttoa omaan huoneeseensa, prosessi etenee hitaasti kirjahyllyn tyhjentyessä hiljalleen pinnasängyn tieltä. 

Pienen aarteet ensimmäisten päiväunien jälkeen: äidin vanha puhelin ja Pippi-lelu ruotsintuliaisina isin työreissulta (jonka tukkaa koirat vuorotellen salaa repivät)

Olen pohtinut jälleen päivähoitoasioita, vaikka elokuuhun onkin vielä matkaa. Kunnallinen päiväkoti / yksityinen päiväkoti / ryhmäperhepäiväkoti / perhepäivähoitaja / hoitorinki palkatulla hoitajalla ???? Kaikissa on omat plussat ja miinukset, sopiva sijaintikin olisi kiva löytyä.. eikä minulla tietenkään ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu meille, saati miten se hoitopaikka sitten lopulta järjestyy. Jotenkin kai sekin. Toivottavasti 1v 7kk ikä on sopiva hoidon aloittamiselle ja minäkin pärjään siellä töissä kesäkuusta lähtien (ehkä se epäilyttävin osuus tässä suunnitelmassa).

No, joka tapauksessa meillä on kauppalista keskellä pöytää ja kohta lähdetään ostamaan kakkutarvikkeita sun muita herkkuja. Koristeet hommattiin onneksi ennen kuin tultiin kipeiksi ja lauantaina ehkä haetaan vielä nippu ilmapallojakin! Ehkä tästä vielä hyvä synttäriviikonloppu tulee. Ja ainiin ne joulukortit.. :D 

Ihanaa joului(kui)sta viikonloppua,

Eerika & Epeliina (pian 1v äiti ja tytär syntymäpäiväjuhlafiiliksissä!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Ohoh, tyttö on jo pari viikkoa yli 11 kuukauden, mutta onneksi tämä postaus oli kirjoitettu lähes valmiiksi ennen reissua niin pysytään kartalla parin viikon takaisessa. Tässä siis meidän kuulumisia ja pienen touhuja tältä viimeiseltä etapilta ennen vuoden ikää, olkaas hyvät!

Olen aina miettinyt, että mitä ne nyt oikein hössöttää siitä vauvavuodesta. Mutta ei jestas miten paljon siihen vuoteen mahtuukaan ja kuinka nopeasti se kiitää! Mitä tapahtuu vuoden etapin täytyttyä, se nähdään pian. Vielä kuukausi sitten tämä kaikki tuntui aivan älyttömän rankalta. Nyt ehkä pahin terä on katkennut kun pienen kommunikaatio senkun vaan paranee ja meillä on tosi kivaa höpsötellä yhdessä <3 Raskastahan tämä marraskuu nyt aina on, varsinkin kun omaa aikaa on niukanlaisesti, mutta ainakin tuntuu että olen alkanut taas nauttimaan tästä vauvaelosta!

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • Osataan sanoa äiti / äittä ja tissi suhisevalla ässällä <3
  • sanotaan myös vettä, heihei, jeejee, hii niinkuin hiiri hiirulainen (unilelu)..
  • osoitellaan vieläkin kaikkea sormella
  • osataan mennä itse sohvalle 
  • kävellään tosi taitavasti kävelykärryn kanssa mitä osataan myös peruuttaa ja kääntää
  • kävellään pitäen toisella kädellä seinästä kiinni
  • seisotaan ilman tukea
  • omataan oma tahto, mutta tahtohuudetaan vähän vähemmän
  • leikitään lehtienkeräyslaatikon sisällöllä ilman että mainoksia syödään (tosin syötetään revittyjä paloja koirille..)
  • heitetään tosi hienosti koiralle palloa
  • leikitään vaatteilla ja kankailla ja kokeillaan pukea niitä pään yli päälle
  • halitaan paljon ja halutaan kiivetä syliin, pusut ovat jääneet halien varjoon
  • vaatekoko 74-80 
  • hampaita edelleen: 2 (yläikeniä tosin kutittaa)

Nukutaan:

  • 2 päiväunet, ensimmäiset noin 2h 10.30-13 välisenä aikana, toiset noin 1h 16-17.30 välisenä aikana
  • Välillä vedetään vain yhdet superunet ja jätetään toiset välistä
  • Yöunet noin klo 21-07
  • Yösyötöt, huudot ja äidin kainaloon kaipuu kestivät melkein kuukauden (alkaen flunssasta)..
  • Pistäytymis-unikoululla täydet yöunet palautuivat kolmessa yössä ja yösyötöt ovat toivottavasti lopullisesti historiaa (11kk 1vko iässä)

Syödään hyvin:

  • Rintaa noin 5 kertaa päivässä
  • Kiinteitä 5 kertaa päivässä lähinnä sormiruokana 
  • Lemppareita lasagne, lihamakaronilaatikko, raejuusto, avokado, pasta eri kastikkeilla, pehmeä leipä, melonit, kaurajogurtti, Talk-murut, hedelmäsmoothiet (truutat)
  • Osataan käyttää jo hyvin lusikkaa, kun sitä täytetään valmiiksi
  • Juodaan itse vippamukista vettä ja äidin poissaollessa tarvittaessa vippamukista maitoa

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • Pieni ymmärtää jo paljon puhetta
  • Äiti / äittä tulee ihanalla kirkkaalla äänellä <3
  • Pieni juttelee ja kommunikoi muutenkin paljon
  • Ruokailut sujuvat hienosti ja ruokaa menee hyvin alas
  • on yhä helpompaa päästä omiin harrastuksiin iltaisin kun pieni leikkii ja syö kiinteitä isin kanssa
  • Kikattelu ja mahtava huumorintaju
  • Hölmöt leikit yhdessä
  • Kävelyharjoitukset äidin lahkeista kiinni pidellen <3
  • Herkät päiväunet jos ollaan menossa ja liikkeellä, yhä useammin jäädään kotiin ekojen päiväunien yli jotta unet maittaisivat
  • Kaikki on ihmeellistä ja wau kun ollaan liikkeellä
  • Ravintoloissa/kahviloissa omasta sapuskasta on yhä helpompi jakaa pienen kanssa (salaatin täytteitä, leipää..)
  • Oma tahto on toisaalta aika äänekästä, välillä heittäydytään sylissä ja huudetaan..
  • On myös tosi haikeaa kun pieni kasvaa ja vauva-aika alkaa olemaan takana

Pienen päivärytmi

5 - 6 Ensimmäinen herätys ja imetys, takaisin unille pinnikseen/äidin kainaloon
7.30 - 8.00 Toinen herääminen ja imetys, sängyssä möyrimistä ja liikkeelle
- Aamutoimet, päivävaatteet, äidin aamutoimet -
8.30 - 9 Aamupalalle
10.30  Päiväunille vaunuihin (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
13 Herätään päiväunilta, lounas (jälkkäriksi tarvittaessa imetys)
- Leikkimistä, touhuamista -
15 Välipala
16.30 Toisille päiväunille (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
17.30 Herätään päiväunilta (tarvittaessa imetys)
18 Iltaruoka (imetys ellei ennen ruokaa ole annettu)
- Leikkimistä, touhuamista -
20 Iltapalaa, iltapesut, iltatouhut
21 Imetys ja unille omaan sänkyyn

Huom! Aamut ovat nyt muuttuneet unikoulun myötä. 7-7.30 herää ja imetys, 8-8.30 alkaen aamupala. Muuten aikalailla samoin kuin juuri ennen 11 kk kirjoittamassani päivärytmissä.

Kaikenkaikkiaan elo pienen kanssa on aika ihanaa, vaikka arki ja väsymys painavatkin päälle. Tyttö on vaan jotenkin niin ihana ettemme meinaa kestää <3 Tällä hetkellä täällä puuhaillaan työhuoneen kimpussa ja tehdään sinne tilaa tytön sängylle. Uusi aikakausi on siis noin vuoden iässä edessä kun pieni muuttaa omaan huoneeseensa sniff. Vastahan se syntyi!

Vaikka välillä olen haikaillut aikuisten pariin, on aivan ihanaa voida olla vielä tuleva kevät pienen kanssa kotona tekemässä jotain oikeasti merkityksellistä ja tärkeää sen tekemällä tehdyn aikuisten työelämän sijasta. On myös ihanaa kun voidaan ihan omaan tahtiimme vähentää imetystä, eikä ole mitään kiirettä lopettaa/vähentää töihin paluun takia. En olisi alkuvuonna uskonut, etten ilosta kiljuen olisi imetystä lopettamassa kun vaan tulee mahdollisuus, mutta hei, on se vaan aikalailla iisimpää nyt kuin alussa. Kunhan välillä pääsee tekemään jotain ihan itsekseen ja kehittämään itseään niin se riittää nyt tällä erää muuten niin täyden perhe-elon ohessa.

Katsotaan mitä tästä elosta tulee kun pieni täyttää vuoden ja oppii kävelemäänkin! On that bombshell, pitääkin alkaa puuhastelemaan viikonlopun syntymäpäiväjuhlia. Hieman aikaistetusti juhlimme siis jonkun tuollaisen jutun kuin Joulun vuoksi, se kun tuppaa estämään vieraiden tulon melko tehokkaasti itse syntymäpäivänä ;) Iloa Joulun odotukseen!

<3 Eerika & Epeliina (11 kk äiti ja tytär)

Kuvat: Mies ja meitsi, ethän kopioi kuvia käyttöösi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tässä se meidän kesäsussu hyvästelee hotellin ja loman, sniiiiif!

Lomareissu oli ihana. Miten upealta voikaan tuntua auringon lämpö ja valo, lämmin tuuli iholla ja aamiainen, lounas ja illallinen ulkosalla. Hitto, eihän sellaista ole edes Suomen kesässä viikkoa putkeen! Pienikin nautti olostaan paljain varpain ja ilman haalarinpukemistaisteluita. Sotkuisimmat ruokailut hoidettiin ottamalla vaatteet pois likaantumasta ja laittamalla essu päälle. Siivooja hoiti sänkyjen petaamisen ja rantahiekkojen lattioilta putsaamisen lisäksi myös tiskit, joten aika lomalta loma todellakin tuntui jopa vauvan kanssa.

Silti tai ehkä siksi kotiinpaluu alkoi ahdistamaan jo viimeisinä päivinä. Olo oli jatkuvasti haikea. Tajusin, että oltiin tarvittu tätä lomaa todella kipeästi ja toinenkin viikko putkeen olisi tehnyt terää. Samoin osallistuvat isovanhemmat matkalla mukana (kumpiakaan ei siis ole, ei osallistuvia tai matkalle mukaan lähteviä) mitä näimme ympärillämme pilvinpimein ihanassa lähinnä ruotsalaisten kansoittamassa perhehotellissamme. Nyt oli tietenkin hoidettava pienen unet, ruokalut ja muut tarpeet siinä lomailun ohessa ja suunniteltava päiväohjelmat ja omatkin ruokailut sen mukaisesti. Meille ei ole sellaista kuin lomaa lapsen hoidosta. Lomalla päiväunistakin nimittäin nipistettiin kun ympärillä oli niin paljon kaikkea jännää.

Myöhäiset yhteiset illalliset saivat jäädä ja sen sijaan söimme yhdessä huoneistolla koko perhe ja pienen nukahdettua otettiin hieman tapaksia ja viiniä omalla terassilla ennen kuin kömmimme väsyneinä itsekin unille. Lounasta syötiinkin yleensä yhdessä ravintolassa. Olisi ollut ihanaa irrota hetkeksi kaksin syömään ja tepastelemaan pitkin rantaa ilman huolta pienestä, mutta sentään saimme nauttia tästä kaikesta pienen kanssa. Toinen oli vaan niiiiiiin ihana vilkutellessaan innoissaan muille lapsille, aikuisille, ravintolan henkilökunnalle, asiakkaille.. <3 Yllä olevassa kuvassa tosin käytiin yhdessä illallisella hotellin ravintolassa ja pieni herkutteli leivällä ja meidän illallisista saamillaan maistiaisilla. Lastenlistaa tosin tutkittiin oikein antaumuksella!

Arkeen palaaminen näytti myöskin ilahduttavan vain pienintä ja ihaninta tässä perheessä. Tuttujen lelujen ja asioiden näkeminen selvästikin ilahdutti! Meillä muilla on sensijaan ollut hieman käynnistymisvaikeuksia. Suomen ilmastoon ja pimeyteen on ollut vaikeaa sopeutua, arki tuntuu painavan täysillä päälle ja mieli on synkkä. Tässä kyllä huomasi, että loma oli enemmänkin kuin tarpeen. Meillä on miehen kanssa enemmänkin kuin kädet täynnä tämän arjen pyörittämisessä ja jaksaminen on todellakin kortilla. Tarvittaisiin kipeästi apukäsiä arjen pyörittämiseen, mutta ei ole oikein ketään keneltä pyytää. Yritän keksiä edes jotain pientä helpotusta arkeen ja aloitinkin tekemällä ruokaostokset netissä ja tilaamalla ne huomenna meille kotiin saakka. Harmi vaan, että jokunen toinen kotiäiti on ilmeisesti kekannut saman, sillä maanantaiaamupäivän kuljetukset olivat täysin buukattuina. No, ehkä tämänpäiväisen ruoan jämillä ja lentokentän kaupasta ostetuilla aamupalakamoilla selviää iltapäivään saakka. 

Tuntuu jotenkin niin hölmöltä angstailla täällä kun me sentään sitten päästiin sinne reissuun, ollaan lomailtu auringossa ja nautittu elämästä. Tavallaan positiivinen ongelma irrota hetkeksi arjesta ja saada palatessaan hemmetin kova läimäisy siltä naamaan. Tai katsella kuinka jotkut muut saavat apua sukulaisiltaan lastensa hoidossa ja pääsevät omille teilleen kun kyllähän mekin voitaisiin enemmän vuorotella ja olla vähemmän koko porukalla. Ja onhan meillä sentään tämä ihana lapsi nyt tässä kenen hoidosta haluta hetkeksi irti. Kuulostaahan se nyt aika kamalalta joutua nakertelemaan tapaksia kahdestaan terassilla pienen nukkuessa.. huoh. Mutta ei siis olla käyty kahdestaan illallisella vuoteen, että josko tämä pieni angsti sitten kuitenkin suvaittaisiin? Kerran saatiin iltapäivällä muutamaksi tunniksi hoitaja ja käytiin keskustassa kahvilassa ja sisustusliikkeessä. Kirjoitin niistä ihan treffipostauksenkin, huhhuh. Se oli joskus keväällä. Muistikuvat = hatarat.

Jouluvalmistelujen lisäksi meillä on nyt edessä syntymäpäivävalmistelut ja armoton määrä kaikenlaista säätöä arjen peruspyörityksen lisäksi. Tällä hetkellä mihinkään ylimääräiseen ei vaan tunnu riittävän aikaa, joten en sitten yhtään tiedä yhtään miten kaikki hoidetaan. Olen yrittänyt ajatella positiivisia puolia kotiinpaluussa: koirien näkemistä, paluuta joogamatolle, hanasta tulevaa puhdasta vettä ja tuttuja tuotteita kaupassa. Ei ole juuri auttanut. Joulun ajatteleminen ei auta yhtään sekään. Ei ole joulufiiliksestä tietoakaan ja tekisi mieleni skipata koko homma. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, etten tajua miksi antaisin ystäville ja sukulaisille aikaani, energiaani, apuani tai joulumuistamisia kun tuntuu etten saa heiltä sitten mitään takaisin. Olo on jotenkin niin yksinäinen tässä maailmassa. 

Huomenna mies raahautuu Kanaria-rytmistään huolimatta aikaisin töihin, kiskoo koirat ulos pissalle kylmään ulkoilmaan ennen lähtöään ja istahtaa jäiseen pyöränsatulaan. Meitsi raahautuu tytön herättyä aamutoimille, siivoaa päivän aikana vähintään aamupalan, lounaan ja välipalan sotkut, hoitaa useamman vaipanvaihdon ja kestovaippojen pesun ja yrittää saada pyykättyä edes osan kaapissa lymyävistä kasoista. Päivän aikana saadaan luultavasti aikaiseksi aika monet itkut ja naurut kun tyttö haluaa tehdä ja kokeilla kaikkea mahdollista. Ehkä saan meidät raahattua uloskin, jos vaan jaksan ensin pukea meille kaikille kerrostolkulla vaatetta päälle. Ugh, ei tässä talvessa vaan ole mitään järkeä! Eikä arjessa!

Kai te muutkin kärsitte jonkunmoisesta lomaltapaluuangstista? Vai onko teille todellakin Borta bra, hemma bäst?

Niitä lomapostauksia ja 11-kuukautispostausta suunnitellen jonain vähän positiivisempana päivänä,

Eerika & Epeliina (11 kuukautta äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Syksy on ollut aika rankka. Sateet, kylmyys ja pimeys ovat lykänneet päälle samaan aikaan kun arjen pyörityksessä ei meinaa pysyä sitten millään mukana. Tehtiin ainoa asia mikä tiedettiin toimivaksi lääkkeeksi. Varattiin matka! Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin tämän vauvavuoden aikana, kävi niin että matka oli edessä ennen kuin huomasimmekaan. "Siihenhän on vasta kuukausi aikaa, siis viikko, siis päivä..". Viikonvaihteessa viuhahdetaan siis Kanarian saarten lämpöön ja toivotaan että kaikki sujuu ilman suurempia kommervenkkejä! Pienen kanssa lentäminen voi olla hieman vauhdikkaampaa kuin 4 kk iässä ja lentokin nyt pidempi joten wish us luck!

Sääennusteet lupailevat +22 - +24 asteen lämpötiloja, mitkä sopivat meille villatumppuihin jo tottuneille vallan hyvin. Yöksi lämpötila viilenee hieman alle kahteenkymmeneen. Samaan aikaan kotosuomessa heilutaan ainakin täällä etelässä nollan molemminpuolin. Mietin jo, onko edes mahdollista ettei lapselle tarvitse laittaa tumppukerroksia päälle ja lämpöpussia kiinni päiväunien ajaksi. On varmaan vähän outoa kun kukaan ei kääri sinua villaan päiväunille mennessäsi. Osaako siinä nukahtaa sitten laisinkaan?

Hotellilla meitä pitäisi odottaa mukava huoneisto varusteltuna matkasängyllä ja syöttötuolilla, erillinen makuuhuone jotta saamme illalla myös nauttia miehen kanssa yhteisestä ajasta muualla huoneistossa pienen nukahdettua (jos jaksamme itse pysyä hereillä) sekä lämmitetty allasalue lasten- ja vauvojen altailla, leikkialue ja lasten ohjelmaa. Hups, unohdinko spa-hoidot ja ilmaiset ryhmäliikuntatunnit? No, tästä huolimatta ei meitä saa pysymään paikallaan sillä lähialueilla on niin paljon nähtävää. 

Voi mennä Las Palmasin kujille hortoilemaan, syömään ja ostoksille..

Ihastella Puerto de Mogania vaikkapa yhteysaluksen kyydillä liikkuen, nautiskella kahviloista ja maisemista. 

Kävellä pitkin rantabulevardeja..

Leikkiä hiekkarannalla ja ihmetellä turkoosia vettä..

Ihmetellä Maspalomasin hiekkadyynejä..

Ja kävellä käsikädessä auringonlaskuun..

Jos sitä ennen vaikkapa soittaisi erikoisruokavalioaterioista lennoille, lainaisi tytölle parit kesäkengät, ostaisi kestouimavaipat, ilmoittaisi Kelalle miehen tulevat isyysvapaat, pakkaisi koirille hoitolaan lääkkeet, ohjeet ja tarvikkeet, lähettäisi tytön syntymäpäiväkutsut (tekstiviestitse huoh), varaisi tytölle hammashoitolaan tarkastusajan, kävisi apteekissa, aloittaisi maitohappobakteerit, pakkaisi tytön vaatteet (joita on lainailtu pitkin kyliä kun sopivia kesävaatteita ei enää ollut), kävisi jumpassa, vauvasirkuksessa, rytmikylvyssä, pakkaisi tavarat niin laukkuihin kun käsimatkatavaroihinkin ja muistaisi tässä ohessa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota vähän ja syödä.

Jätetään noiden myytävien ja lahjoitettavien tavaroiden lajittelu, ikkunoiden pesu ja ikuisuusprojekti akustiikkalevyjen kanssa vähän myöhemmäksi!

Ai mitenniin loman tarpeessa? 

Terkkujaterkkuja, palaillaan linjoille ihan pian! Instagramin puolelle on tiedossa aurinkoista kuvasaastetta sillä hotellista löytyy tietenkin myös wlan :)

<3 Eerika & Epeliina (pian 11 kk äiti ja tytär)

Kuvat Gran Canarian saarten eri kolkista : Tjäreborg. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen saanut useita kysymyksiä koskien sormiruokailua postatessani kuvia pienen sapuskoista niin tänne blogiin kuin instagramiinkin. Itselleni pienen ruokailujen aloitus oli jotenkin todella kummallinen juttu. Tässä, kuten niin monessa muussakin lapsia koskevassa asiassa, kun ei ole yhtä ainoaa totuutta. Yksi kertoo kokemuksistaa, toinen uskomuksistaa, kolmas ennakkoluuloistaan ja neljäs suosituksista.

Neuvolasta suositellaan yhtä aikaa 6 kk täysimetystä ja lykätään kouraan laput missä kiinteiden sopivuus alkaa 4 kk iästä ja puolivuotias syö jo viisi ateriaa päivässä. Siinähän tulee uudelle äidille pieni paniikki, että pitäisikö meidän tämäkin jo osata. Oma neuvolantätini sanoi, ettei ole vielä mitään kiirettä, 5-6 kk iässä on ihan hyvä aloitella. Sormiruokailusta kysellessäni sanottiin, että eihän ne pienet saa sillä tavalla juuri mitään mahaansa asti, joten soseruokailun ohessa voi antaa käteen vähän sormiruokailtavia paloja. Kun luin samaan aikaan kirjaa sormiruokailusta meni äidilläkin se sormi suuhun. Siis mitä ihmettä?!? 

Kirjoittelin täällä blogissakin vähän ohimennen siitä, kuinka ajattelin aloitella kiinteiden kokeilun ajoissa, jotta ruoka-aineet eivät tulisi sitten niin kovalla tahdilla kun 6 kk iässä pitäisi jo syödä kaikenlaista. No huhheijakkaa, hölynpölyä! Niin tosin sanoivat monet kommentoijatkin hieman kauniimmin sanankääntein. Ei ole mitään kiirettä ja se lapsi alkaa oikeasti syömän lähempänä vuoden kuin puolen vuoden ikää.

Myöskin imetyksen väheneminen alkaa olemaan todellisuutta vasta paljon myöhemmin, lapsi tarvitsee rintamaitoa tai korviketta vuoden ikään saakka. Vaikka tällä hetkellä pelkkä rintamaito ei enää riittäisi ravinnoksi, on se kuitenkin todella tärkeä osa pienen päivittäistä ravinnonsaantia vielä tässä 10,5 kk iässä. Puolivuotias vauva ei siis tarvitse monipuolista ruokavaliota heti kättelyssä vaan ruoan määrä ja monipuolisuus lisääntyvät hiljalleen. Ei siis mitään hätää, sanoisin sille puolenvuodentakaiselle itselleni, enkä uskoisi kuitenkaan..

Meillä siis aloitettiin hämmennyksen vallassa sekä itsetehdyillä soseilla, että sormiruoilla. Vauva oli lähinnä ihmeissään. Soseet ja puurot eivät uponneet, suu pistettiin suppuun. Kaupan aivan sileät hedelmäsoseet menivät paremmin, yksi lusikallinen syötettynä, tämän jälkeen vain jos sai ottaa itse lusikan käteen. Sormiruoista kokeiltiin jotain perunaa ja porkkanaa, niinpäniin. Siis kumpaa vetäisin mieluummin, jotain perunatikkua vai mehevää kypsää päärynää? Satuttiin kokeilemaan päärynätikkua "kun tässähän on tosi pehmeää päärynää pöydällä" ja avot, siitä se meidän nomnomnom-sormiruokailu alkoi. Antakaa lisää! 

Sormiruokailusta voisi kertoa vaikka kuinka paljon faktaa ja fiktiota, mutta laitetaan tähän nyt ihan pääasiat. Postauksen lopusta löytyy linkkivinkkejä ja kirjallisuutta, mitä voi vaikkapa lainata kirjastosta ja tutustua hommaan ihan ajan kanssa. Sormiruokailun idea siis on, että lapsi tietää itse minkä verran hän haluaa syödä ja saa tutustua rauhassa ja hyvällä fiiliksellä ruokaan.

"Pääasia on, että ruokaillessa on hauskaa. Siinä samalla syödään."

Heitetään siis suorituspaineet heti romukoppaan, vauvan ei tarvitse ensimmäisillä kerroilla oikeasti syödä yhtään mitään! Eikä ensimmäisinä kuukausinakaan kuin maistella. Aluksi tutkitaan ruokaa, viedään se suuhun, opetellaan pureskelemaan, siirtämään ruokaa suun takaosaan ja lopuksi nielemään ruokaa. Siinä on aika paljon opeteltavaa. 

Monet pelkäävät että vauva tukehtuu ruokaan. Onneksi vauvoilla on todella hyvä refleksi tukehtumisen estämiseksi. Nimittäin kakomisrefleksi alkaa jo kielen päältä suun keski-/takaosasta toisin kuin meillä aikuisilla. Ruoan palanen ei siis välttämättä ole vielä lähelläkään ruokatorvea, kakomisen tarkoitus on saada liian iso palanen ajoissa pois nielun läheltä ja usein lapsi tiputtaakin liian isot palaset suustaan. Tämänkin vuoksi on erittäin tärkeää, että lapsi istuu suorassa/hieman etukenossa eikä missään nimessä sitterissä takakenossa. Tukehtumisriski on takakenossa istuessa suuri. Ellei lapsesi istu vielä kevyesti tuettuna, ei hän ehkä ole vielä valmis sormiruokailemaan. 

Sormiruokailijan muistilista:

  1. Luota lapsesi kykyyn syödä itse, vauva tutustuu ruokaan omaan tahtiinsa ja osaa kyllä
  2. Ruokailu on hauskaa ruokiin tutustumista, unohda siis syötyjen määrien kyttäys
  3. Älä puutu, auta tai tuputa, vaan anna vauvasi syödä itse
  4. Älä hermostu sotkuista, suojaa sen sijaan sotkuilta ja siivoa jälkikäteen
  5. Hiljan hyvä tulee, anna vauvalle aikaa opetella itse ruokailemaan

Syöttötuolin sijaan voi myös aivan hyvin aloittaa ruokaan tutustumisen isin tai äidin sylistä. Kakomisen sattuessa ei kannata heti alkuun mennä työntämään sormiaan pienen suuhun, siten voi saada ruoanpalan päinvastoin kulkeutumaan vauvan nieluun. Katso rauhallisesti tilannetta, onko oikeasti hätää vai hoitaako vauva asian itse? Mahdollisia hätätapauksia varten on hyvä kerrata mitä tilanteessa tulisi tehdä. Sormiruokailleet lapset harvemmin joutuvat tukehtumisriskiin myöhemmin sillä he ovat oppineet siirtelemään ruokaa suussaan ja poistamaan liian suuret palat itse.

Sormiruokailun voi aloittaa kun:

Vauva on kiinnostunut ruoasta ja haluaa syödä ja
vauva osaa istua itse tai kevyesti tuettuna ja
vauva osaa tarttua itse pöydällä olevaan ruokaan ja viedä sen suuhunsa ja
kielirefleksi on kadonnut, eli vauva ei tunge kielellä ruokaa ulos suustaan refleksinomaisesti ja
ikää on noin 6 kk.

Meillä aloitettiin 5,5 kk iässä, mutta käytännössä niin hitaasti, että eipä sitä ruokaa tainnut juuri mahaan asti mennä ennen puolenvuoden ikää. Kesällä harjoiteltiin hedelmillä ja kasviksilla. Pehmeät hedelmät ja kasvikset leikkasimme tikuiksi, joista puolet piiloutui lapsen käden sisään ja puolet jäi helposti haukattavaksi. Homma rupesi parin kuukauden harjoittelemisen jälkeen onnistumaan hyvin niin vanhemmilta kuin tyttäreltäkin. Sallittujen ruoka-aineiden listan kasvaessa ja rentouden lisääntyessä on pieni päässyt mukaan myös samoihin ruokiin meidän kanssamme. Ruoista on vaan jätetty suola pois ja lisätty lautasella tai eritelty loppuvaiheessa meidän ja pienen versio ja maustettu meidän versio tuhdimmin. 

Sotkuahan tietenkin tulee, mutta aluksi melko vähän. Mitä monipuolisemmin pieni syö, sitä sotkevampia ruokia tulee myös repertuaariin. Iän myötä myös ruoan heittely on lisääntynyt siinä vaiheessa kun aletaan olemaan valmiita tai ei halutakaan syödä jotain tiettyä ruokaa vaan halutaan lisää sitä toista. Meillä onkin varustauduttu sotkuihin parhaamme mukaan.

Käytössä on syöttötuoliin kiinnitettävä tarjotin (Stokke Tripp Trapp ja siinä Playtray), ruokailuessut hihoilla (Lässig löytyi ainakin meidän Prismasta) ja sopivasti harsoja ja rätti odottamassa siivoajaa. Tuon tarjottimen saa onneksi vaan nostettua syöttötuolista suoraan altaaseen, joten siinä olevat sotkut saa siivottua helposti. Lisäksi meiltä löytyy muovisia lautasia joilta nykyään haluttaisiin kokoajan syödä, lusikoita soseille ja jogurtille ja vippamukeja mistä juodaan ihan itse.

Suosittelen ehdottomasti panostamaan hyviin hihallisiin essuihin, vaikka aluksi pärjääkin hyvin vaikkapa äitiyspakkauksesta tulleella ruokalapulla tai harsolla. Myös jonkinlainen tarjotin pöydän suojana tai syöttötuoliin kiinnitettynä on oiva ostos. Erillisiä lautasia ei välttämättä tarvita vielä pitkään aikaan, muovilusikoita on hyvä olla muutama jo D-vitamiinitippojen antamiseen ja lusikoihin totutteluun. Meillä ainakin syödään jogurttia soseella jo itse lusikalla mikä täytetään aina kun se lätkäistään pöytään.

Vippamukeja kannattaa kokeilla muutamaa erilaista, nuo Ikean edulliset ovat tosi hyviä kotikäytössä, reissussa sellainen "taikamuki" on loistava mistä ei tule vettä kuin imiessä (esim. Avent Magic). Muuten tässä hommassa pääsee kyllä melko vähällä, hyvän tuoreen ruoan lisäksi muuta ei tarvita. Ei sosepurkkien raahaamista kaupasta, otat vaan sopivia raaka-aineita omasta keittiöstäsi mitä itsekin syöt!

Sormiruokailussa on kyllä omat helppoutensa. Pienen nauttiessa aamupalaansa, syön suunnilleen samaa ruokaa siinä vieressä lueskellen samalla pädiltä Hesaria ja juoden teetä. Toki pientä on myös huomioitava ja välillä ojennan vippamukia pyynnöstä (sormen osoitus ja äänimerkki) tai laitan lisää ruokaa nenän eteen. Yhteiset ruokahetket ovat yleensä mukavia, vaikka sotku on tietenkin sen päätteeksi siivottava. Tosin onhan se oma valinta, antaako pienelle muussattua avokadoa ja raejuustoa vai ei, mutta ne kun sattuvat olemaan meidän pienen lemppareita niin niillä mennään.

Ja onhan se nyt ihanaa mussuttaa samaa sapuskaa pöydän ääressä ja höpötellä. Viimeisten viikkojen aikana on myös tullut harvinaisen selväksi, että pieni haluaa syödä tasan samaa ruokaa kuin me. Tämä on huomattu myös muiden saman ikäisten kodeissa, joten sormiruokailun kanssa pääsee tässä vaiheessa jo aika helpolla.

Sormiruokailussa on toki omat vaivansa ja välillä tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että olemme päässeet tutustuttamaan pienen tuoreisiin raaka-aineisiin, kotona tehtyyn herkulliseen ruokaan, syömään meidän kanssa yhtä aikaa samoja eväitä, tutkimaan itse ruokia sekä päättämään itse mitä ja minkä verran hän milloinkin syö.  Aika mahtavat eväät koko elämän kestoiselle syömisuralle sanon minä!

Myös sormiruokien reseptejä ja vinkkejä valmistukseen on kyselty, joten ehkäpä niistä vielä myöhemmin.

Nyt ihanaa viikkoa itse kullekin!

<3 Eerika & Epeliina (10,5 kk äiti ja tytär)

 

--------------------------------------------------------------

Lisätietoa sormiruokailusta:

Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett)

Minä syön itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen, Ulla-Maija Lähteenmäki)

Sormiruokailijat -facebook-ryhmä (myös sormiruokailua ja soseita yhdistäville)

BLW - lapsentahtinen sormiruokailu (facebook-ryhmä vain sormiruokaileville)

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=323

http://www.rapleyweaning.com/

 

Share
Ladataan...

Pages