Ladataan...
Bättre liv

Tiedättekö sen tunteen kun sydän pakahtuu ikävästä? Juuri siltä se tuntui kaksi ja puoli vuotta sitten. Ehkä jopa kolme. Kun iltaisin sängyssä rutistin pehmolelun mallista tyynyä vatsaani vasten ja toivoin sinne pientä elämää, vaikka pelkäsinkin vähän. Ja sitten, vähä vähältä, me annettiin sille tunteelle periksi. Sille kaipuulle. Vähän säikähdettiin, otettiin takapakkia ja sitten rynnättiin suoraan sitä päin. Saatiin siipeemme, kärsittiin, koettiin suurta surua, käytiin läpi tuskaa ja epätoivoa, mutta myös iloa ja toivoa.

Ja kuin ihmeen kaupalla meille tuli tällainen pieni. Vahva ja kaunis. Rakas ilon tuoja. Yksi pieni päivänsäde, joka ei menninkäisiä ole vielä nähnytkään. Ja voi että miten suuri kaipuu voikaan olla kun aloittaa päästämään irti. Edes sen verran, että pieni siirtyy muutaman kymmenen sentin päähän omaan sänkyynsä siitä ihan viereltä. Siitä viereltä, missä se tuhisi ja potki aina vastasyntyneestä reppanasta tällaiseksi melkein nelikuiseksi joka tumauttaa oikein voimalla olkapäähän kesken unien. Ei uskoisi, että se kaipuu olisi niin suuri tunne, että se toisi elävästi mieleen sen aiemman. Kaipuun pienestä lapsesta, joka nyt vierelläni vaeltaa ja kasvaa!

Sillä eilen aamulla mieheni sanoi ne sanat. Kyllä me nyt haetaan se sänky tähän sivuvaunuksi, ei täällä pysty nukkumaan kun se mätkii. Pieni oli jälleen kerran monottanut äitiä ja lyönyt isiä. Polkenut itsensä keskellemme poikittain ja antanut tulla vahvoilla käsillään ja jaloillaan. Vielä hetki sitten unet yhteisessä pedissä olivat silkkaa satua. Kaikilla oli hyvä olla, uni tuli, oli sikeää ja tyytyväistä. Yöimetykset olivat helppoakin helpompia, jopa siinä tiheän imun kaudella mikä hetki sitten oli, tuli ja meni. Aina minä huomasin pienen nälän ennen kuin hätää ehti tulla, siirsin kainalooni ja siihen me nukahdettiin yhdessä imetykseen. Normaaleina öinä  olin usein hereillä imetyksen loputtua, nousin varovaisesti, join vettä janooni ja siirsin pienen keskemmälle tyynyjemme väliin. Itselleni jäi koko leveydeltä hyvin tilaa, sillä lyhyeni mahdun nukkumaan hieman alempanakin. Vaan hitsinvitsi, pian tyynyni valtasivat pienet jalat! Eikä, nytkö se rupesi tosiaan liikkumaan ja monottamaan? Onko se jo niin iso?

Ja niinpä me tehtiin se päätös, kyllä tätä nyt on vaan kokeiltava. Siirsin omalta puoleltani kaikki sinne kertynet tavarat sivuun. Oli ilmanputsainta ja ilmankostutinta, yöpöytää ja koria, sarastusvaloa ja kasaa tyynyjä ja lämpökerrastoja. Kaikki ne saivat siirtyä nyt sängyn tieltä. Otin haikeudella unikeinun pois telineestään, eipä sitä montaa kertaa käytetty. Olin jotenkin niin pettynyt siihen ettei tämä ihana suunnitelma ollut toiminutkaan. Vaikka tietty oltiin menty omien tuntemustemme mukaan ja nukuttu niin kuin kaikille parhaaksi oli. Silti tuo ihana juurikaan tilaa viemätön unikeinu jäi harmittamaan, se olisi ollut niin ihana! Yöt nukuttiin kuitenkin samassa pedissä ja päivisin oli jotenkin niin helppoa laittaa pieni joko vaunuihinsa päiväunille tai laskea työhuoneessa majailevaan pinnasänkyyn. Pinnasänky ei heilunut ja huojunut pientä siihen laskettaessa. Siellä oli leluja mitä katsella. Välillä siellä käytiin ihan vaan leikkimässä ja pyörimässä. Oleskeltiin sen aikaa masullaan leluja tutkien kun äiti kävi kylppärissä. Poissa koirien ulottuvilta, turvassa kaiteiden takana, pehmeässä pesässä lelujen ympäröimänä.

Ja nyt se pesä oli siirtynyt tänne. Vaivalla ja ähinällä makuuhuoneemme nurkkaan. Kuin jättimäinen ruotsinlaiva olisi sinne parkkeerannut (luoja kun se on iso!). Hieno ajatus sivuvaunusta ei toteutunutkaan. Ajatushäiriö omalta osaltani sillä Leander-sängyn pohjanhan saa vain kahteen asentoon. Ihan pohjalle ja tähän noin 7 cm meidän sänkyämme korkeammalle. Ja vielä isompi häiriö on se, että pohja on kiinnitettynä irroitettaviin laitoihin tässä asennossa. Ala-asennossahan nuo laidat voi ottaa pois vaikka molemmat, mutta yläasennossa kahdesta palasta muodostuvalta pohjalevyltä poistuu tuki. Kahdesta palasta, ai miksi vai? No juuri siksi, että sänkyä jatkettaessa juniorisängyksi voi palojen keskelle lisätä vielä kolmannen palan pohjaa patjaa ja avot, sänky on kasvanut taas pituutta! Niinpä ei ruvettu kikkailemaan ja keksimään omia tukiratkaisujamme tälle kaunokaiselle. Syteen tai saveen, me nyt vaan kokeillaan tätä. Erillistä sänkyä. NYYH!

 Tai siis vain äidille nyyh, heti sänkyä kokeillessa pieni jäi sinne onnellisena kujeilemaan lelujensa keskelle ja nukahti iltapäikkäreilleen. Ja illalla kun tehtiin normaalit toimenpiteet. Iltapesut ja yöpuku, pitkä imetys sängyssä äidin vieressä, nukahtaminen siihen lämpimänä ja tuhisevana. Ja sen aiemman peiton päällä vetäen sängyn keskelle siirtämisen sijaan nostin pienen paketin peittoineen omaan sänkyynsä. Ja mitä ihmettä. Eihän se herännyt. Eihän se sanonut yhtään mitään. Suloisena jatkoi uniaan ja äitinsä istui sängyn reunalle muka niin kauaksi pienestään ja ihmetteli että kuinkas tässä nyt muka nukutaan?

Vaan eihän se pieni mihinkään kauaksi mennyt. Pinnojen raosta sen pystyi näkemään. Tai olisi pystynyt ellei peitto olisi mennyt sellaiseksi mytyksi tuohon reunalle, että joutui vähän nousemaan ja kurottelemaan nähdäkseen sen unisen naaman. Ja siinä minä kuiskin miehelle olohuoneen puolelle, notta milloin hän saattaisi tulla viereeni, että kun minä olen täällä sängyssä ihan yksin! Menin kippuraan ja kuulostelin. Nukkuuko se pieni nyt varmasti siellä? Onko se vielä olemassa? Entä jos en huomaakaan sen nälkää yöllä kuten ennen? Entä jos siitä nostelusta ei tule mitään? Kuulin ihanan unituhahduksen ja kivi vierähti sydämeltäni. Siellä se on, kyllä minä sen kuulen. Ja yöllä heräsin aivan kuin aina ennenkin, en edes tiedä mihin mutta noustessani siellä se oli hieman jo sätkivänä, mutta silmät kiinni niinkuin aina. Nostin varovaisesti pienen paketin vierelleni, rakastin niitä pieniä jalkoja jotka muutaman kerran jalkojani vasten potkivat, syötin nälkäisen, odotin kunnes pieni päästi irti ja nukahti kunnolla ja siirsin takaisin omaan petiinsä. Ei herännyt! Ihmelapsi. Tepsutin käymään kylppärissä, join lasillisen vettä, katsoin nukkuvaa pikkuista ja palasin takaisin sänkyyn. Venytin itseni oikein pitkäksi ja leveäksi ja jatkoin maukkaita unia. 

<3 On se vaan rakkainta maailmassa. Miten se voikin olla noin taitava?

<3 Eerika ja Epeliina (viikkoa vaille 4 kk!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Meille on sellainen onni suotu, että saamme maanantaina kolmeksi tunniksi pikkuiselle hoitajan. Siinä ajassa ei paljoa tehdä, mutta ajattelimme hyödyntää ajan pitämällä pienimuotoisen treffi-illan! Ekaa kertaa pienen syntymän jälkeen ja luultavasti seuraavaan kertaan tulee menemään jonnin verran aikaa.. ehkä joskus kesällä seuraavan kerran? Tilannehan vaikuttaa aivan loistavalta, mutta tässähän on kaksi muttaa. Ensinnäkin aikaa on vain kolme tuntia, matkoihin menee aina osa, lähdössä menee hetki ja takaisin olisi tultava ajoissa. Perillä siis olisi aikaa vain pari tuntia. Toisekseen päiväksi sattui maanantai. Ja minä päivänä kaikki paikat sattuvatkaan olemaan kiinni? Kolmannekseen olen saanut jonkun hirvittävän budjettihuolen, eli ei tekisi mieleni heittää satasia ihanaan ravintola-illalliseen vaan pysyä mieluummin kohtuubudjetissa. 

Alla kaikkea mitä me oltaisiin haluttu tehdä jos kyseiset paikat vaan olisivat auki.. joten löytyisikö näiden vihjaamana jotain ideoita teiltä armaat lukijat? Mihin lähettäisitte pahaa arvaamattoman bloggaajan miehineen kokeilemaan hieman kahdenkeskeistä aikaa?

1.  Amos Andersonin taidemuseo ja Jean Tinguelyn näyttely 

Hauskoja vekottimia eiku siis veistoksia ja ties mitä! Ja täällä on ilmeisesti joku kiva kahvilakin ja hyvät maisemat. Paikkahan itseasiassa on maanantaisin auki, mutta vain kuuteen, joten emme valitettavasti ehtisi nauttia näyttelystä kuin hetken.

2. Ateneum ja Tove Janssonin näyttely

Tätä ollaan muutenkin menossa kaverin kanssa katsomaan jonain äitiyslomapäivänä, eli ei jää tarkastamatta vaikka ma SULJETTU.

3. Helsingin taidemuseo ja Chaplin-näyttely

Nyyh! Ma SULJETTU.

4. Ravintola Bronda

Snyyyf kun olen saita, mutta vaikka ravintola kohtuuhintainen onkin, menisi täällä kahdelta yli satanen jo ilman viinejäkin, sillä kaikkea pitäisi saada maistaa.

Huoh, tässä vaiheessa alettiin jo luovuttamaan ihan täysin. Että hei, ei me keksitä mitään! Normaalisti ei siis käydä tähän tahtiin taidemuseoissa, mutta nyt kun mietittiin jotain kivaa paikkaa mihin mennä, teki heti mieli katsoa jotain kivaa taidetta :) Leffaan ei haluttaisi, sillä eihän siellä oikeastaan oltais yhdessä ja siihen se koko aika sitten menisikin. Kotileffaillat on muutenkin meidän lemppareita. Jotain olisi kiva syödä, mutta kohtuuhintaan. Kivat kadut, galleriat ja putiikit voisivat myöskin olla mieluisia. Paikkana mielellään Helsingin keskusta (bussit meiltä tulevat Kamppiin).

Et jepulijeps, vinkkejä anyone before it's too late ja me istutaan vaan autossa ja kinastellaan?

Terkkusin,

Eerika ja viikonlopputukka (lue: kävin kampaajalla!)

Kuvat: Täältä, Wikipediasta ja Brondan sivuilta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Odotin tämänpäiväistä neuvolakäyntiä pitkästä aikaa innolla. Uusi neuvolantäti, jee! Mieskin lupasi tulla mukaan sillä tiedossa olivat myös ensimmäiset rokotukset, iik! Hieman pitkäksi venähtäneestä aamusta huolimatta päästiin lähtemään ihan ajallaan ja oltiin ajoissa neuvolassa, wippii! Näin jo meidän uuden neuvolantädin kävelemässä käytävillä, et jee, tuolla se nyt menee. Mutta hetken päästä meitä tulikin huhuilemaan ihan joku muu täti. Hän paikkaili nyt tämän kerran, joku kokous kai oli mennyt aikamme kanssa päällekäin, mutta seuraavilla kerroilla meillä kyllä olisi juurikin se täti. No okei. Onneksi tämä täti L oli hirmuisen mukava, höpötteli pikkuiselle ja jutteli meidän kanssa ja antoi jopa hyviä vinkkejä. Rokotuksista huolimatta tämä oli mukavin neuvolakäynti pitkään aikaan! 

Neuvolakorttiin kirjattiin:

Suloinen ja hurmaava tyttö. Kasvaa hienosti, paino sopusuhtainen. Syö 6x/vrk. Nukkuu erinomaisesti. Jäntevä tyttö. Vatsallaan nostaa upeasti päätä ja vartaloa, käsistä nostettaessa pää seuraa upeasti. Sai 3 kk rokotukset.

Pituus 3kk iässä 62,2, paino 6570, pään ympärys 40,2.
(Pituuskasvu hieman hidastunut aiemmasta nopeudestaan, paino jatkanut tasaista kasvuaan.)

Rota annettiin taas suuhun liuoksena, toivotaan ettei tällä kertaa masu menisi kovin sekaisin (viimeksi meni vain vähän sekaisin reiluksi viikoksi). Sitä pieni kakoi ja itkeskeli pitkään, vaikka se annettiinkin pieninä erinä mahdollisimman varovaisesti. Pieni on kyllä ollut hieman tukkoinen ja aivasteleva, joten sekin saattoi vaikuttaa siihen että oli vaikeaa niellä liuosta. Rokotuksen ajan pieni oli isin sylissä, itse katselin muualle ja kaivelin tissiä valmiiksi esiin. Ensimmäinen rokotus meni aika lyhyellä huudolla, mutta toinen kirveli enemmän ja siitä tuli pidemmäksi aikaa paha mieli. Rokotusten jälkeen päästiin kuitenkin äidin syliin lohtutissille, minkä jälkeen olo olikin taas huomattavasti parempi. Tähän aikaan olisi muutenkin ollut syömisen aika ennen iltapäiväunia. Isi laittoi pienelle loput vaatteet ja ulkovaatteet päälle ja pieni nukahtikin isin olkapäälle melkein samantein. 

Jäätiin siis vielä hetkeksi juttelemaan pienen ruokailun aloituksesta, sillä halusin jo nyt alkaa valmistautumaan ajatukseen ja ottamaan asioista vähän selvää. Kiinteiden kokeileminen kun olisi tarkoitus aloittaa heti reissun jälkeen joten ajattelin tutkailla asiaa jo ennen reissua ja Pääsiäistä. Saatiin kunnan ohjeet imeväisikäisen ruokavaliosta, joista löytyy aika hyvin tietoa. Lisää ehdinkin vielä kaivella netistä ja kirjastosta. Tarkoitus olisi aloittaa kiinteiden kokeileminen rauhalliseen tahtiin 4,5 kk iässä aluksi yhdellä ja myöhemmin ehkä kahdellakin maulla viikossa. Aluksi voi kokeilla kasviksia, marjoja ja hedelmiä. 5-6 kk ikäisestä lähtien voi alkaa kokeilemaan viljoja ja lihoja. Vasta 10-12 kk iässä aloitetaan hapanmaitovalmisteista tavallisten maitotuotteiden kokeileminen.

Mauista harjoitellaan luultavasti eniten niitä makuja, mitä meillä perheen ruokavaliossa muutenkin käytetään, jotta siirtyminen yhteisiin ruokailuihin olisi myöhemmin helpompaa. Ainakin peruna, bataatti, porkkana, kesäkurpitsa, kurkku ja tomaatti tulevat alkuun listalle. Näitä myöskin soseutetaan mielellään itse ja voidaan kokeilla myös sormiruokailua jos siltä tuntuu. Erilaisia marjoja voisi myös soseuttaa itse, sillä meiltä löytyy aina pakkasesta ainakin mansikoita ja mustikoita. Pilttinä tykkään itse ruusunmarja-vadelmasoseesta, sitä tullaan varmastikin ostamaan kaupasta äidille ja tyttärelle ihan valmiina :) Banaania ja päärynää annetaan varmaan myös itse muussattuna, mutta ainakin joitain hedelmäsoseita uskoisin että ostamme valmiina. Äitikin nimittäin osti juuri tänään itselleen mangopilttiä mikä on ihan superhyvää turkkilaisen jogurtin kanssa! Samat ruoat koko perheen kanssa siis tavallaan jo alusta lähtien ;) 

Lihapuolesta meillä syödään itsekin aika monipuolisesti kaikkea, tosin sikaa ja kalkkunaa syödään aika harvoin (yllä olevia sorsia ei ole tarkoitus syödä!). Kypsennän varmaan pakkaseen valmiiksi jääpalamuottien avulla miniannoksia monesta eri lihasta/kalasta. Kaloista meillä syödään eniten lohta ja kuhaa, jälkimmäistä saadaan isältäni joka metsästää ja kalastaa. Viljoista tulee varmaan annettua eniten kaurapuuroa, mikä voidaan tehdä ihan tavallisista kaurahiutaleista. Halutessaan hiutaleet voi kuulemma surauttaa sauvasekoittimella jauheeksi ennen keittämistä, jotta puurosta tulee hienojakoisempaa ja se menee varsinkin ihan pienelle paremmin suusta alas. Katsotaan missä muodossa muita viljoja annetaan, jossain vaiheessa voi antaa myös ihan leipää.

Maitovalmisteista aloitetaan varmaan maustamattomalla jogurtilla. Meillä ei itse juoda maitoa ruokajuomana, joten saas nähdä saammeko pienen ruokavalion rakennettua riittävän monipuoliseksi ilman lehmänmaidon juomistakin kun hapanmaitotuotteita kuitenkin käytetään. Tällä hetkellä ajatuksena olisi jatkaa puolen vuoden täysimetyksen jälkeen osittaisimetyksellä noin vuoden ikäiseksi asti, jolloin pieni saisi äidinmaidosta monipuolisesti ravinteita. Tai siis melkein täysimetyksen sillä ruokakokeilut olisi tosiaan tarkoitus aloittaa jo ennen puolen vuoden ikää jotta saataisiin ihan ajan kanssa totuteltua sekä suuta että masua uusiin makuihin. Pääasiallinen ravinto tulisi silti puolen vuoden ikään asti tutusta ja turvallisesta tissistä.

Saas nähdä, alan itse hiljalleen miettimään näitä juttuja ja tutkailemaan myös tuota sormiruokailun puolta. Niin ja pitäisiköhän jokin ruokailualustakin vielä hommata? Playtray tuohon Stokken Tripp Trappiin olisi toiveissa, mutta onneksi sillä ei ole vielä mikään kiirus, eihän ennen puolen vuoden ikää tuohon vauvaistuimeen voi vielä siirtyäkään :)

Ihanaa kevätpäivää siis meiltä, flunssaniiskutuksesta huolimatta nautin kotimatkasta auringonpaisteessa vaunutellen (postauksen aiemmat kuvat vaunumatkalta) ja nyt toivotaan ettei pienelle nouse kuumetta rokotteista vaan ilta voi mennä hyvillä mielin! Parvekkeella ilmeisesti jo heräilläänkin..

<3 Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Yhdyn tähän edellisen vuoden äitiyspakkausta pohtivien joukkoon Uuden elämän arvoitus ja Aika kypsä äidiksi -blogien postausten innoittamana. Äitiyspakkaus on mielestäni tosi kiva tapa tukea vauvaperheitä ja tuntuu jotenkin lämmittävältä että valtio tukee näinkin konkreettisella tavalla kollektiivisesti ihan jokaista. Siksi tuntuukin vähän hassulta narista äitiyspakkausen sisällöstä, sillä itsestäänselväähän se on etteivät kaikki tykkää kaikesta ja jokaisessa perheessä käytetään vähän erilaisia tavaroita. Meille äitiyspakkaus otettiin melkein automaatiolla, en niinkään laskeskellut sitä mikä lopulta kannattaisi sillä halusin saada äitiyspakkauksen ainakin kerran. 

Pakkauksen saatuani olin aluksi aivan innoissani, sitten mietin kuinka kamalan isoja monet vaatteet olivatkaan. Mutta kuten todettua, vauvat kasvavat aivan hurjaa vauhtia ja suurin osa näistä on meille jo armottomasti liian pieniä. Aika harvoja vaatteita lopulta edes käytettiin, kaikki käyttöönottopestiin ja osaa ehdittiin kokeilla kerran-pari päällä.. onneksi osaa pakkauksen sisällöstä on kuitenkin käytetty roimasti enemmän jo näiden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ja vielähän ehtii :)

Käyn läpi kuvan tuotteet ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle pystyrivi kerrallaan:

Haalaria ei olla käytetty vielä lainkaan, aluksi se oli liian iso ja epäilen sen mahtumista ensi talvena jos pieni kasvaa tätä vauhtia. Jos haalari mahtuu vielä niin sitä voidaan hyvinkin käyttää vaunutellessa ainakin alkutalvesta. En tosin itse tykkää erityisemmin haalarin ulkonäöstä, vaikka se aika neutraali onkin. Villamyssyä ei olla myöskään käytetty, se on sen verran iso että tulee varmaan ensi talvena käyttöön. Tumppuja ja tossuja ei olla myöskään käytetty, jos mahtuvat niin otetaan ensi talvena käyttöön.

Makuupussi ehdottomasti ihan lemppareitani! Aivan sairaan söpö siilikuosi. Ollaan käytetty tätä jatkuvasti aivan pahimpia pakkasia lukuunottamatta, jolloin käytettiin paksumpaa makuupussia. Alle voi laittaa kelin mukaan sopivan kevyen haalarin.

Puolipotkareista pienempiä turkooseja käytettiin jonkun verran kun vauva oli pienempi, mutta meillä ei ole ollut tapana käyttää potkupukuja tai puolipotkareita joten saa nähdä tulevatko valkoiset käyttöön lainkaan. Kärjellisissä pituus tuli nopeasti vastaan ja tytön jalkaterät ovat myöskin pitkät ja tulivat usein yli. Näissä on tosin hyvälaatuinen joustava ja pehmeä kangas joten katsotaan miten valkoisten käy!

 

Iloinen Lorutoukkaa ei olla vielä katseltu kuin pari kertaa, kuvat saattavat vähän kiinnostaa kun äiti niitä näyttää. Eiköhän tälle vielä käyttöä tule!

IvanaHelsinki -potkupukua ei olla käytetty lainkaan. Kaiken lisäksi saatiin jostain toinenkin tällainen. Yksi ollaan jo lahjoitettu eteenpäin, toinen saanee saman kohtalon. Jotenkin tämä kuosi ei vaan pure ja niin.. ne potkupuvut.

Harmaat housut tulevat varmaan käyttöön kunhan pieni kasvaa vähän. Norsupaita ei oikein innosta ja vaikuttaa myös epäkäytännölliseltä bodyihin verrattuna.

Potkupukua kokeiltiin kerran, potkarit eivät vieläkään ole meidän juttu ;)

Myllymuksujen aio:t ovat ihan lempparit, näitä on saatu tuttavilta vielä lisää ja vinkvink vielä olisi tilausta! ImseVimsen taskuvaippa on aika iso kokomerkintäänsä nähden ja malli on jotenkin hankala. Saas nähdä istuuko paremmin kun pieni vähän kasvaa. Harso on tietty käytössä. Terveyssiteistä taisin käyttää pari kunnes vaihdoin toiseen merkkiin, kortsut tulevat ehkä vielä käyttöön. Liivinsuojat olivat kivat, mutta eivät tunnu niin mukavilta ja pintakuivilta kuin kasa käytettyinä ystävältä ostettuja joita tulee käytettyä paljon enemmän. Eivät myöskään ole pidoltaan ihan parhaat.

IvanaHelsingin bodya ei olla käytetty vielä, koko on aika leveä eikä kuosikaan ole mieluinen. Jäänee käyttämättä..

Valkoista hattua kokeiltiin kerran.

Valkoinen body oli hyvä, vaikka nepparillinen kietaisubody olisikin ollut vielä parempi. Ollaan käytetty silloin kuin lempparibodyt olivat olleet pesussa :)

Pyyhe on ihan ok, käytetään silloin kun lempparipyyhe on pesussa (saatiin ihana Skipp Hopin ihana ankkapyyhe!), harjakynsisakset ja lämpömittari ovat myös käytössä. Hammasharja tulee varmaan käyttöön, tosin innolla ostan jonkun söpömmän heti kun tästä aika jättää. Rasvaa olen käyttänyt kerran-pari ja joskus omiin käsiini. Suosin enemmän öljyjä ja pienen iho on ollut tosi hyvässä kunnossa muutenkin.

Kevythaalari on tosi söpö ja nyt käytössä, toivottavasti mahtuu käsien ja jalkojen kohdat avattuna päälle vielä ensi syksynä!

Kypärämyssyä ei olla käytetty, oli kyllä sen kokoinen että menee varmaan syksyllä/talvella.

Kietaisubodya naruilla käytettiin silloin kun kaikki omat nepparilliset olivat jo ehtineet pesuun. Nepparit vaan ovat niin paljon kätevämmät eikä naruja jää roikkumaan joka puolelle.

Sukkahousuja ei olla käytetty, mahtuvat varmaan vielä myöhemminkin sillä joustavat hyvin. Harvemmin käytämme mekkoja ja muutenkin housut nyt vaan on pop! Tiikeritumput ja -sukat ovat ihan lemppareita, tumppuja käytettiin aiemmin enemmän, viime aikoina käytössä ovat olleet lähinnä sukat. Sopivat hyvin monen kokoisille!

Yöhaalaria kokeiltiin vasta kun se oli jäämässä pieneksi. Meillä on itseasiassa näitä monta ja kaikki jäivät pieniksi ennen kuin tajuttiin käyttää, hups! Alkuun meillä olikin käytössä merinovillainen unipussi, vasta viime aikoina ollaan alettu käyttää myös haalarimallisia yöpukuja kun unipussi on alkanut käymään pieneksi.

Myssy on vielä vähän iso, käytetään varmaan syksyllä.

Raidallinen potkupuku pääsi kokeiluun vain kerran, ne potkupuvut taas..

Oranssi-harmaaraidallinen body on vielä vähän iso, käytetään varmaan jonkin verran kun tulee sopivaksi.

Villahaalaria vaikuttaa hyvälle, mutta meillä ei ole ollut tarvetta välihaalarille. Toivottavasti tälle tulee vielä joskus käyttöä.

Valkoisia housuja on käytetty joitain kertoja, resori on vaan kovin löysä ja kankaasta näkyy herkästi bodyn kuosi läpi.

Purulelu odottaa, että pieni innostuu sen tyyppisistä leluista ja alkaa jäystää sitä. 

Oranssit potkarit ovat hauskan väriset ja niitä on kokeiltu pari kertaa, mutta taaskin ne on potkarit..

Ruokalappu ei ole ihan meidän makuun, saas nähdä käytetäänkö. Itse ostin kaksi muovista ruokalappua, joissa on kaukalot. Jos toimivat niin pysytään niissä :)

Body on kivan mallinen ja kuosi on ihan ok, tätä on käytetty ehkä sisävaatteista eniten sillä yhdistyy hyvin monien vaatteiden kanssa.

Peitto on ollut jo jonkin aikaa käytössä vaikka iso onkin, pieni nukkuu sen päällä sängyssämme ja alaosan saa vielä taitettua pienen lämmikkeeksi. Tulee varmastikin käyttöön jatkossakin, vaikka unipussit ovatkin ehkä tämän potkijan valinta. Patjaa ei olla käytetty, aluslakana on hyvä, pussilakana on kamalan näköinen ja alaosastaan avoin joten ei meinaa pysyä kunnolla (mutta käytössä vielä paremman puutteessa) patjansuojus on asennettuna unikeinuun, mikä tosin on meillä tosi vähällä käytöllä.

Oranssi-valkoiset housut ovat vielä vähän isot ja aika tosi kirkkaat, katsotaan minkä verran näitä tulee käytettyä. Ainakin kokeillaan :)

Lempparit:

  • Makuupussi!
  • Kevythaalari 
  • Myllymuksujen kestovaippa
  • Tikrusukat ja -hanskat <3
  • Vauvanhoitotarvikkeet kynsisaksista harjaan
  • Peitto, lakanat ja patjansuojus

Tässä sitä vasta huomasi, että eihän meillä olla käytetty melkein lainkaan äitiyspakkauksen vaatteita! Meillä kun käytetään mieluiten kietaisubodyja neppareilla, housuja ja sukkia joten potkareiden kansoittama äitiyspakkausvaatetus jäi kovin vähälle käytölle. Jos meille vielä toinen lapsi tulee, en näe järkeä ottaa äitiyspakkausta enää toista kertaa, sillä haalarit, makuupussin ja peiton voi säilyttää tästä pakkauksesta. Silti en kadu pakkauksen ottamista, sillä mistä sitä etukäteen tietää mitä käyttää ja mitä ei ja oli ihan tosi mahtavaa olla osana äitiyspakkausten jatkumoa <3

Terkkuja iltanokosilta,

Eerika & Epeliina

Kuvat: Tästä blogista, sillä Kelan sivuilta nämä olivat jo häipänneet (alkuperäiset kuvat kuitenkin Kelan sivuilta).

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Moi, ehdinpäs ottaa kuvia, ladata ne koneelle ja istahtaa hetkeksi alas kirjoittamaan. Meillä on täytetty jo kolme kuukautta! Aika menee yhtä nopeasti kuin mitä pieni kasvaa. Meillä käytetään koon 68 vaatteita kaikkien 62-kokoisten jo jäätyä pieneksi. Loppuviikosta on neuvola, jolloin todella nähdään missä mitoissa täällä jo mennään. Joka päivä tai ainakin joka viikko opitaan jotain uutta. Pienestä on yhtäkkiä tullut jo niin kovin ison oloinen tyttö! Täällä touhutaan ja höpötellään menemään ja tuodaan iloa isin ja äidin päiviin <3 

Yksi hauskimmista jutuista tällä hetkellä on maailman väärinpäin katsominen. Niskaa nostetaan ylös jotta päästään näkemään kaikki väärinpäin. Varsinkin kaikki tyypit! Hoitotasolla vasta hauskaa onkin, sillä siinä voi yhdistää peilistä katsomisen maailman ylösalaisin katsomiseen. Villiä ja jännää! Hoitotason vierellä olevat kuvat ovat siis jo käyneet tylsiksi (lue: ihan pikkuvauvajuttuja!) ja täällä katsellaan maailmaa vähän mutkalla peilin kautta sen vaipanvaihdon ajan.. Päätä pidetään muutenkin jo tosi tanakasti pystyssä, niskaa ei tarvitse enää tukea. Pienessä on voimaa kuin pienessä kylässä!

Viikonloppuna myöskin opittiin lukemaan lehtiä, kaikki lehdet kelpaa, kuvat on parhaita ja lehdestä otetaan mielellään hyvä ote. Olen yrittänyt opettaa pientä kääntämään sivua, mutta vähän touhu menee vielä lehden rytistelyksi.. tässä kuvassa himoitaan ihan selvästi herkullisia katukeittiön annoksia. Muutenkin osataan ottaa yhä paremmin kiinni leluista, äidin tukasta, naruista, harsoliinoista.. ja lelukaaren leluihinkin osutaan välillä kaikkiin yhdellä lyöntipotkusarjalla!

Me ollaan myös opittu nukahtamaan itse! Viitteitä tästä jo olikin satunnaisesti, mutta nyt käyttöön on otettu tutti nukkumaan mennessä sekä ihana uusi unilelu. Tästä pienestä ihanasta hiirulaisesta on tullut ystävä, joka otetaan kainaloon ja painetaan kasvoille samalla tuttia suussa pitäen ja nukahdetaan hiirelle rakkaudella önisten... niin suloista! Vaunuihinkin nukahdetaan jo ilman heijausta, samoin päikkäreille omaan sänkyyn ja iltaisin meidän väliin jos ei olla satuttu nukahtamaan iltatissille tai herätään hetkeksi iltatissinokosten jälkeen.

Miten meidän pieni osaakin? Pitää vaan lukea hyvin milloin on oikea hetki ja uni tulee ilman suurempia vastusteluja. Liian aikaisin tai yliväsyneenä se onkin sitten hankalampaa (kyllä meilläkin toki välillä itketään ja valitetaan). Päikkäreitä nukutaan yleensä yksi lyhyt aamupäivällä, pitkä iltapäivällä ja lyhyt illalla. Joskus rytmit menevät vähän sekaisin ja iltaan tulee toinenkin lyhyt torkahdus. Kellonajat myös hieman vaihtelee, mutta yleensä kelloa vähän kurkkimalla ja edelliset syötöt ja unet muistamalla sekä pienen viestejä lukemalla näitä osaa kyllä hyvin ennustaa :) Unet nukutaan päivisin joko pinnasängyssä (työhuoneessa) tai vaunuissa (lenkillä, asioilla tai parvekkeella), yöunet nukutaan vieläkin meidän keskellä, mikä on ollut meidän perheelle se parhaat unet takaava vaihtoehto. Yöllä on yleensä yksi imetys, mikä hoituu helposti ilman että pieni edes kunnolla herää (kopkop koputetaan puuta!).

Vaatekoon kasvaessa meille on siunaantunut myös yhä enemmän "tyttövärisiä" vaatteita kuten kuvasta näkyy. Lahjaksi on siis saatu aikalailla punaista, pinkkiä ja liilaa ja jotain pientä ollaan hankittu myös ihan itse alennuksista sekä käytettyinä aiempien lisäksi. Pääpaino on kuitenkin neutraalien värien (valkoinen, harmaat) yhdistämisessä reippaisiin väreihin (oranssi, punainen, kirkas pinkki, violetti, vihreä, sininen..). Lempparivaatteita ovat mukavat farkut ja vieläkin kietaisubodyt ovat ihan ykkösjuttuja. Kaulaan on jo pitkään laitettu kuolalappu sillä muuten vaatteet olisivat samantein kuolasta märkinä. Harmittaa kun paljon kivoja vaatteita on jäänyt pieniksi ennen kuin niitä on kunnolla edes ehditty käyttää, mutta pitää yrittää joka viikko kurkkia niitä isompia kokoja läpi, jotta nämä haksahdukset olisivat ainakin ihanimpien vaatteiden kohdalla mahdollisimman harvassa!

Pienen kasvaessa käsittämätöntä vauhtia jäi meillä lastentarvikeliikkeissä haahuillessamme käteen ihana Pingu-ruokalappu sekä Aventin aloitussetti ruokailuun (alennushintaan). 4 kk iästä eteenpäinhän kiinteiden syömistä voisi alkaa hiljalleen harjoittelemaan, vaikka imetys meillä hyvin toimiikin ja sitä on tarkotus jatkaa vielä pitkään pääasiallisena ravintona.

Paketin mukana tuli muovinen kuppi liukumattomalla pohjalla, ensimmänen lusikka, "taikamuki" sekä oranssi ruokalappu. Näiden lisäksi meillä on myös Marimekon Karkuteillä -astiasto, mutta niitä kippoja pieni ei kyllä hetkeen saa omiin käsiinsä ;) Ajatus olisi aloittaa ruokailujen harjoitteleminen rauhalliseen tahtiin yhdellä maulla per viikko pienen ollessa noin 4,5 kk ikäinen. Vaikka sotkua on varmastikin tiedossa, odotan jo innolla että päästään maistelemaan uusia makuja! Ihanaa tutustuttaa pieni ihanien makujen maailmaan, me kun ollaan tällaisia ruokaa rakastavia itsekin :)

Ollaan muuten myös kokeiltu junamatkustusta sekä hotellielämää muutaman päivän reissulla Jyväskylään ja oli kyllä kaivattu irtiotto arjesta koko perheelle! Junamatkustus saa kyllä meiltä isot peukut. Vauvan kanssa on vaan niin paljon helpompaa tuoda pieni vaunuissa junaan nukkumaan, imettää kun nälkä iskee, vaihtaa vaippa kun kuuluu pörinää, pitää sylissä tutkailemassa maailmaa kun touhuttaa ja heijata takaisin vaunuihin unille kun tulee väsy. Autossa pidemmillä matkoilla ei homma sujuisi kuitenkaan ihan näin helposti, ei ainakaan liikkeellä ollessa kun pienen olisi oltava jatkuvasti turvakaukalossa. Ehkä kesällä myös autoreissut helpottavat kun pieni on jo vähän isompi ja lämpimällä kelillä tienposkeen pysähtyminen on huomattavasti mukavampaa. Ilmastointi löytyy onneksi junan lisäksi myös meidän autosta :) Silti suosisin junaa aina kun vaan edullisia lippuja on tarjolla halutulle ajankohdalle, meilläkin nimittäin matkat olivat nyt niin edulliset, että autoilu olisi tullut kalliimmaksi! 

Hotellissa homma hoitui myös helposti, pieni heräsi aamulla ja kiitos myöhäisen aamupalan (klo 10 saakka), pääsimme pienen ensimmäisten nokosten aikana rauhassa syömään. Näin pienen kanssa oli helppo höpötellä ja touhuta ihan vaan hotellin sängyllä, kylppärissä oli riittävästi laskutilaa hoitoalustan taikomiseksi pyyhkeestä ja harsosta ja iltaisin tyyppi nukahti onnellisena meidän väliin kuten kotonakin. Vaikka kaupunki olisikin ollut pullollaan ystäviä, oli mahtavaa kun meillä oli oma tila mihin vetäytyä aina välillä levolle ja viettää illat, yöt ja aamut omassa rauhassa. Muuten sitten juostiinkin "kyläluutina" pitkin kylää ;)

Reissu olikin hyvää harjoitusta, sillä kuukauden päästä me lennetäänkin jo Englantiin! Luvassa on sukulointia sekä muutama päivä Lontoossa. Sitä silmällä pitäen pieni saikin jo ensimmäiset aurinkolasinsa ja kokeiltiin me myös vaunujen istuinosaa. Istuinosa olisi ehkä hieman kätevämpi reissussa, sillä se toimisi myös sitterinä ja pieni näkisi sieltä tarvittaessa myös maisemia sekä isin ja äidin. Istuinosanhan saa laskettua ihan alas päiväunia varten ja kokeiltiinkin että pieni nukkuu oikein makoisasti päiväunet myös tässä istuinosassa. Kuomu tulee istuinosan kanssa todella suojaisasti pienen ylle ja vaunujen suojaliina peittää hyvin koko unisen paketin. Istuinosa on myös paljon ilmavampi sillä kelit voivat silloin olla jo kovinkin lämpimät ja kevät pitkällä. Reissuun asti mennään kuitenkin makuuvaunulla ja katsotaan sitten reissun jälkeen kumpaa käytetään. Periaatteessa istuinosaan suositellaan siirryttävän vasta 6 kk korvilla, mutta osa siirtyy jo paljon aiemmin kun lapsi rupeaa kampeamaan itseään ylös nähdäkseen maisemia. Kaikki kun on niin yksilöllistä pienten kehityksessäkin ja riittävän takakenossa pidettäessä paino jakaantuu tasaisemmin. Meillä istuinosaa onkin tarkoitus pitää makuuasennossa suurimman osan aikaa. Istuinosan saa myös asennettua kumpaankin suuntaan ja sitä olisi tarkoitus pitää kasvot työntäjään päin. 

Reissua varten saimme lainaan Bugaboon kuljetuskassin jotta vaunut tulisivat varmasti ehjinä perille sekä Manduca-kantorepun (tulee itseasiassa pitkäaikaislainaan), missä voimme kuljettaa pientä lentokentillä, koneessa ja aina kun vaan tarvetta on. Olin harkinnut Tula-kantorepun ostoa, mutta se jää nyt vielä harkintaan kun saadaan nyt tämä lainareppu niin helposti. Luultavasti kokeilen kantovälinelainaamon kautta Tulaa ja jos se tuntuu paremmin meille sopivalta niin voidaan pistää se sitten myöhemmin tilaukseen. Kantorepulle tulee varmastikin vielä paljon käyttöä kun kevät etenee, kelit lämpenee ja pienikin kasvaa. Koirien aamu- ja iltapissalla käyttämiset miehen työreissujen aikana helpottuvat varmasti kun päästään kantoreppuilun makuun. Toivon siitä helpotusta meidän elämään, kantoliinailu kun on jotenkin jäänyt aika vähälle.

Meillä siis iloitaan pienen höpötyksestä ja kasvamisesta, uusista taidoista, lämpenevistä kevätpäivistä, joogasta, ystävistä, menneistä ja tulevista lomapäivistä ja ihmetellään mihin nämä viikot vaan hupenee ja kuinka kesäkin on ihan kohta jo täällä! Vaikka välillä tulisi äidille ja tytöllekin väsy ja nälkä, kiukku tai mielipaha, on elämä silti ihanaa ja onnellista <3 Jokaisessa päivässä on jotain hyvää kunhan antaa itsensä sen vaan nähdä. Siispä valoisaa kevättä myös ruudun sille puolen!

<3 Eerika & Epeliina (3 kk)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Ihmettelin jo kuinka tähän pyykkitelinehaasteeseen voi osallistua kun se ainoa jäljellä oleva pyykkitelinekin luuhaa kaapissa valmiina hyppäämään päälle ovea avattaessa. Mutta hei, joku muukin kuivausrummullinen oli jo ehtinyt osallistua haasteeseen ja mattimyöhäisenä mammana päätin hypätä kyytiin vielä tänään! Pyykkirumba pyörii kovimmillaan yleensä juuri viikonloppuisin, mutta nyt vielä enemmän kuin normaalisti sillä pestävänä oli muutaman päivän reissun vaatteet, kasa ystävältä saatuja vauvanvaatteita, muutama juuri ostettu sekä loput isompien kokojen pesemättömät vauvanvaatteet. Niin ja oli siellä meidän isojenkin ihmisten vaatteita ne normaalit tumma ja vaalea nelikymppinen koneellinen pestävänä..

Meillä siis pyykit työnnetään koneesta suoran kuivausrumpuun, melkein kaikki menee surutta sinne, lukuunottamatta ihan nounouta kuten elastaania kovasti sisältäviä vaatteita tai villaa. Loput löytyykin täältä roikkumasta:

Kylppäristä siis löytyy myös kuivauspatteri, mihin on laitettu myös muutama koukku roikkumaan. Sieltä löytyi tänään ah niin kauniissa asetelmissaan pari AIO-kestovaippaa, imetysliivit, kuolaliina sekä jo pieneksi jäänyt toppapuku. Kuolaliina itseasiassa on seassa vaan kuivumassa kuolasta..

Ja jotta kuivaustelineettömän perheen sisustus ei olisi epätäydellinen, sitä koristaa täpötäysi pyykkikorillinen puhtaita ja kuivia vaatteita. Yksi koneellinen voi hyvinkin olla vielä koneessa (sieltähän voi suoraan noukkia niitä vaatteita tosi kätevästi..), yksi luuhata pyykkikorissa ja toinen olla kumottuna sängylle tai tasolle odottamaan viikkausta. Ja näitä kaikkia kasoja siis kammoan yli kaiken. Samoin kuin tiskikasoja, lehtikasoja ja muitakin tavaroiden pinoja joita tavallisen talliaisen kotiin siunaantuu tuon tuosta. Ja ai että sitä päivää (usein sunnuntaita) kun kaikki nuo kasat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja uusi viikko voi taas alkaa puhtaalta pöydältä, lattialta, sängyltä ja tyhjillä pyykkikoreilla, kuivausrummulla ja kuivauspatterilla!

Melkein jo sanoin ihanaa pyykkisunnuntaita kaikille, mutta tällä oudolla miehen talvilomaviikolla päivät ovat niin sekaisin, että meillähän on vielä yksi vapaapäivä edessä! Ehkä siis jätetään suosiolla huomiselle näiden kasojen viikkaaminen ja pistetään uutta koneellista pyörimään..

<3 Eerika & Epeliina (huomenna 3kk!)

Share
Ladataan...

Pages