10 kk, et oo tosissas?

Ladataan...
Bättre liv

Pieni täyttää tänään 10 kuukautta. Siis sehän on kohta vuoden! Vauvavuosi vetelee viimeisiään, kaukana ovat ne ajat kun pieni vaan pötkötteli, söi ja kakkasi. Jonkin verran on vielä matkaa omatoimiseen pukemiseen ja jutusteluun. Äitille tämä ikä on aika raskas, erityisesti yhdistettynä syksyyn. Samalla pieni tuntuu jo niin hirmu isolta ja oppii kokoajan uusia juttuja joten ilokin on taattu!

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • osoitellaan kaikkea sormella kuten lamppua, kaiutinta, tyynyä, koiraa, äitiä ja kaikkea mitä halutaan saada käsiinsä
  • kaikki pitää nimetä, minkä jälkeen näytetään jotain muuta ja saatetaan sitten vielä palata samaan lamppuun
  • höpötellään ja sanotaan väillä äiti tai äittä ja heiheii
  • leikitään ovilla, avataan kylppärin kaappia (lapsilukko hommattu)
  • kiskotaan vessapaperit rullasta ja revitään ne (rulla nostettu)
  • mennään kävelykärryllä aikamoista kyytiä jo
  • seisotaan vahingossa tuetta (esim. jos pitää jotain kädessään)
  • tutkimusmatkaillaan pitkin kämppää miltä koti myös näyttää (kunnes äiti nostelee kaiken takaisin paikalleen)
  • pussaillaan ja halitaan
  • osoitetaan omaa tahtoa huutamalla, kiljumalla ja itkemällä kun vapautta riistetään (pukeminen, vaipanvaihto, käsien pesu jne.)
  • välillä itketään ja kitistään kun on ihan pakko päästä vaan olemaan äidin sylissä (eroahdistustako?)
  • vaatekoko 74 (muutama 80 housu myös jo käytössä)
  • hampaita: 2 (yläikeniä tosin kutittaa)

Nukutaan:

  • 2 päiväunet, ensimmäiset noin 2h 10-13 välisenä aikana, toiset noin 1h 15-17 välisenä aikana
  • Yöunet noin klo 21-07
  • Yösyötöt ovat historiaa, mutta välillä herätään yöllä. Tutti ja silitys rauhoittavat yleensä takaisin unille.
  • Aamulla 6-7 aikoihin ensimmäinen imetys, jonka jälkeen nukkuu yleensä vielä tovin ja syö vielä toisen puolen ennen kun noustaan ylös.

Syödään hyvin:

  • Rintaa noin 5 kertaa päivässä
  • Kiinteitä 5 kertaa päivässä lähinnä sormiruokana 
  • Lemppareita uusi tuttavuus raejuusto, avokado, pasta eri kastikkeilla, possunsuikaleet, pehmeä leipä, tomaatti, melonit, kaurajogurtti, Talk-murut, hedelmäsmoothiet (truutat)
  • Juodaan itse vippamukista vettä ja äidin poissaollessa tarvittaessa vippamukista maitoa (usein kiinteät riittävät lyhyen poissaolon aikana)

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • kaikki kiinnostaa hirvittävästi
  • on rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin vaikka vetääkin aika vakavaksi :)
  • tykkää sirkustempuista ja uimisesta
  • osoittelee kaikkea mitä äiti saakin sitten nimetä
  • sanoo äiti ja äittä <3
  • on hyvällä tuulella ollessaan itse aurinkoinen!
  • ei ole enää rinnassa kiinni, rintamaito on päivisin lähinnä ruokailussa lisänä ja aamuisin tärkeä
  • isin kanssa on myös kiva touhuta
  • on helpompaa irrota omiin menoihin esim. jumpalle pienen päivärytmistä riippumatta
  • päivät ovat toisaalta todella intensiivisiä
  • pieni harjoittaa jo omaa tahtoaan melko äänekkäästi
  • päiväunet ovat herkemmät, aina ei nukahdetakaan matkalla bussiin ja unet saattavat jäädä välistä
  • äidillä ei ole hetken rauhaa ja huonoina päivinä pinna meinaa välillä kiristyä
  • tuen ja avun puute alkaa näkymään koko perheen jaksamisessa ja kateus nostaa päätään kuullessani muiden saamasta tuesta
  • arjen pyöritys ruoanlaitosta pyykkeihin ja siivoamiseen, lapsen hoitamiseen ja koirien hoitoon täyttää kahden aikuisen päivät
  • yhteistä aikaa parisuhteelle ei siis juurikaan ole, saati jaksamista

Tämä jaksaminen tuntuu olevan tämän hetken isoin miinus. Elo on niin intensiivistä ja lapsi vaatii jo aikalailla ja on paljon aktiivisena hereillä joten hoitaja on kovilla. Päivärytmi saatiin juuri toimivaksi, mutta viime päivinä se on taas pyörinyt vähän miten sattuu. Pyritään silti pysymään aikalailla tässä hyväksi koetussa rytmissä, pienen fiiliksiä samalla lukien. Milloin teillä muilla on siirrytty kaksista yksiin päikkäreihin? Vuoden tienoilla?

Pienen päivärytmi

6 - 7 Ensimmäinen herätys ja imetys, takaisin unille pinnikseen/äidin kainaloon
7 - 8.30 Toinen herääminen ja imetys, sängyssä möyrimistä ja liikkeelle
- Aamutoimet, päivävaatteet, äidin aamutoimet -
9 Aamupala
10.30 - 11 Päiväunille vaunuihin (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
12 - 13 Herätään päiväunilta, lounas, jälkkäriksi imetys
- Leikkimistä, touhuamista -
15 Välipala
16 Toisille päiväunille (parvekkeelle tai ulkoilemaan)
17 Herätään päiväunilta (tarvittaessa imetys)
18 Iltaruoka (imetys ellei ennen ruokaa ole annettu)
- Leikkimistä, touhuamista -
20 Iltapalaa, iltapesut, iltatouhut
21 Imetys ja unille omaan sänkyyn

Lähteminen on aina hieman haastavaa enkä ole sitten laisinkaan aamuihminen joten usein lähdemme vasta iltapäivällä liikkeelle. Tällöin saan myös rauhallista aikaa kotona ensimmäisten päiväunien aikana jolloin tulee laitettua itseään valmiiksi, tehtyä lounasta itselle ja pienelle, syötyä, siivoiltua ja hoidettua muutenkin asioita. Se tunti-kaksi menee siinä kyllä melko tehokkaasti. Ruoan on hyvä olla valmiina sillä pieni herää nälkäisenä, pienen halimisen jälkeen siirrytäänkin pöytään syömään. Vaipanvaihdon, pukemisen ja imetyksen jälkeen pääsemmekin lähtemään päivän puuhiin.

Päiväähän ei ole siinä vaiheessa enää kovin paljoa jäljellä joten välillä lähdemme jo ennen päiväunia matkaan. Tällöin äidin pitää vaan olla vähän skarpimpana ja katsoa illalla edes jotain valmiiksi jotta lähtö olisi vähän joutuisampaa. Yleensä pieni nukahtaa hyvin matkalla, mutta välillä meinaa käydä köpelösti kun ekat päiväunet jäävätkin välistä.. kuten usein juuri ennen vauvasirkusta!

Viikon aikana käymme joka viikko vauvasirkuksessa sekä yhtenä arki-iltana vauvauinnissa. Muuten viikot vaihtelevat aikalailla. Käydään äiti-vauvatreffeillä leikkipuistoissa ja kodeissa ja kutsutaan muita myös meille, osallistutaan vauvatapahtumiin (sirkusteatteria, taidetuokiota, rytmikylpyä) sekä äitien tapahtumiin, käydään lounaalla/kahvilla (harvemmin nykyään kun touhuttaa), ulkoillaan leikkipuistossa ja käydään asukaspuiston ja avoimen päiväkodin tapahtumissa tai muuten vaan leikkimässä. 

Iltaisin ollaan puolestaan yleensä kotona. Yhtenä iltana mies käy harrastuksissaan, toisena käyn jumpalla ja kolmantena käydään koko perhe vauvauinnissa. Kaksi arki-iltaa siis jää vapaaksi koko perheen yhteiselle ajalle ihan vaan kotosalla. Välillä lähdetään koko poppoolla kauppareissulle ja joskus kierrellään siinä muutenkin ja käydään kahvilla. Yleensä iltoja rytmittää kuitenkin ruoanlaitto, pienen kanssa touhuaminen sekä kahden koiran lenkitykset. Illan happihyppely onkin usein hyvä rauhoittumishetki. Illan tunnit menevät aivan supernopeasti, yhtäkkiä onkin kiire antaa jo pienelle iltapalaa ja viedä iltatoimille. 

Isi hoitaa iltapalan ollessaan kotona, mutta iltatoimet hän hoitaa kyllä lähes aina. Tämän jälkeen äiti hoitaakin imetyksen ja unille laiton. Viimeistään kymmeneltä alkaa puolestaan oma aika, mikä välillä lipsahtaa vähän liian pitkäksi. Usein silloin tulee istuttua koneella tai pädi kourassa, joskus katsotaan jotain sarjaa. Leffojen katsominen on jäänyt sillä meillä ei tunnu olevan niin pitkää yhtenäistä rauhallista aikaa eikä leffan katsomisesta iltahulinan keskellä tunnu tulevan mitään. Illan viimeisinä tunteina valmistaudutaan seuraavaan päivään, siivoillaan lelut laatikoihin ja muut pienen pyörremyrskyn jäljet, sovitaan seuraavan päivän aikatauluista ja ruoista ja tehdään omat iltatoimet. Välillä tulee vasta tässä vaiheessa lähdettyä koiran kanssa sille lenkille kun aiemmin on ehtinyt vain käyttää koirat nopeasti pisulla. Usein rapsutellaan vieressä uinuvia koiria, joilla onkin aikamoinen läheisyysvajaus touhukkaan päivän jäljiltä.

Viikonloppuisin nähdään välillä ystäviä jossain vähän kauempana, mutta yleensä ei lähdetä mihinkään kauas. Hoidetaan rästihommia, siivoillaan, pestään armottomasti pyykkiä ja käydään kaupassa. Tehdään isosti hyvää ruokaa. Ulkoillaan ja makoillaan. Käydään asioilla, kierrellään ja käydään kahvilla. Sunnuntaisin pyrin käymään viikon toisen liikuntakerran ihan itsekseni ennen uutta viikkoa.

Viikonloppuisin olisi kyllä hyvä ottaa vähän enemmän myös erillistä aikaa niin pääsisi paremmin irti arjesta ja huolenpidosta. Toisaalta viikonloppuisin sitä myös on mielellään kotona ihan rauhassa omalla porukalla. Pitäisi vaan pitää mielessä, että pienikin irtiotto auttaa lataamaan akkuja seuraavaa viikkoa varten. Edes vähän sitä erillistä aikaa on otettava viikonloppuisinkin, oli se sitten pitkä lenkki koirien kanssa, kahvilla käyminen tai jumppa ja sauna. Saankin itseni houkuteltua jumpalle juuri saunan voimalla, liikunnan jälkeen kun nautiskelen pitkään höyrysaunasta ja perinteisestä saunasta, kosteuttavasta hiusnaamiosta ja pitkästä suihkusta. Kyllä sitä ryhmäliikuntatunnille suostuu kun pääsee vähän hemmoteltavaksi! :)

Tällaista arkea siis meillä kun 10 kuukautta vauvavuodesta on takana. Vaikka pieni on aivan äärettömän ihana ja hauska, on myös myönnettävä että tämä käy jatkuvasti raskaammaksi. Soitin jo tänään ystävälle kysyäkseni että "Pliis sano, että tämä vielä helpottaa!". Ehkä hän kohta soittaa takaisin vastauksen kera. Meillä kun tuntuu oleva toisinpäin kuin joillain muilla, se ensimminen 4-6 kk meni vallan helposti, mutta sen jälkeen alkoi se raskaampi taival. Hormonitasot laskivat, lapsi lähti liikkeelle ja löysi oman tahtonsa (ja sen äänekkään näyttämisen) ja kaipa siinä jaksamisessa tulisi muutenkin joskus raja vastaan kun me ollaan tässä hommassa miehen kanssa ihan vaan kahdestaan ja yritetään saada homma pysymään kasassa. Samalla halusisin niin kovasti olla läsnä, hyvällä tuulella ja nauttia pienen kanssa olosta, en vain "jotenkin jaksaa". Onneksi meillä on myös paljon hyviä päiviä ja hetkiä, naurua ja haleja, uuden oivaltamista ja yhdessä tekemistä. Vaikka välillä äiti ei vaan jaksaisi kuunnella enää yhtään huutoa siitä, että pitää vaihtaa vaippa, laittaa sukka tai pukea ulkovaatteet. Sitä on vaan niin raskasta ottaa vastaan.

Huomenna on onneksi äidin vapaailta, ekaa kertaa ajattelin missata iltaimetyksen ja nukkumaan laiton ja olla kaupungilla ehkä jopa yhteentoista! HurrrrrjaaaaSiihen perään viikonloppu, luojankiitos. Toivottavasti osataan koko perhe rentoutua ja rauhoittua, eikä riidellä ja kiukutella. Ehkä suunnittelemani omenapiirakka ainakin auttaa siinä!

Ihanaa viikonlopun odotusta ja terkkuja,

<3 Eerika & Epeliina (10 kk äiti ja tytär!)

Kuvat: Mies ja meitsi, ethän kopioi kuvia käyttöösi!

Share
Ladataan...

Kommentit

Moi. Oletko ajatellut laittaa vauvaa nukkumaan aikasempaa? Niin sitten omaa aikaa olisi illalla enemmän. Näin mä tein mun lasten kanssa...

Eerika
Bättre liv

Iltaa voisi kyllä vähän taas aikaistaa niin että pieni olisi unilla ja kaikki aikuiset vapaina klo 21 mennessä. Ihan hirveästi en lähtisi aikaistamaan, jotta aamut ei puolestaan aikaistuisi. Meitsi nimittäin ei ole mikään aamuvirkku joten otan mieluummin myöhäiset illat kuin aikaiset aamut jos valita saa :) Sinänsähän siinä on ihan sama oma aika jos lapsi nukkuu about saman verran yöllä, oli se sitten aiemmin tai myöhemmin, ainakin itselle kun ei ole duunia mihin herätä :)

Eerika
Bättre liv

Hei nythän mä vasta hokasin, että talviaikaan siirtyminen tekee tämän ihan automaattisesti! Ei siis tarvitse rukata rytmejä sen kummemmin, pysytään nykyrytmissä ja kello kääntyy. Jos siis tajusin tän oikein eli Juhannusta kohden siirryttäessä nykyinen uniaika klo 21 siirtyy klo 20:neen? Halleluja! :D (Jos se olikin toisin päin niin kele!)

Eltsu (Ei varmistettu)

Niin tuttuja fiiliksiä oman lapsen vauvavuoden loppupuolelta. Ekat 4-6kk oli aivan superhelppoja, sitten 6kk iässä tuli liikkeelle lähtö, kiinteät, yöt alkoi mennä huonommin ja päivällä nukuttiin vähemmän. nNiin ja se oma tahto totta tosiaan! Neiti on melkoinen action-pläjäys ja kyllä helpotti kun hänen ollessaan 1,5v menin töihin. ah sitä ihanuutta kun joku muu katsoo häntä 8h päivässä ja hoidossa sitä neidin kaipaamaa actionia riittää. Nyt on reilu 2v ja kyllä kotona oleskelu on edelleen melkoista seinille kiipeilyä, kaipaa menoa ja meininkiä ympärilleen. Siihen vielä uhma päälle, joka tuolla temperamentilla on melkoinen. Tietyllä tavalla on jo helpottanut, mut toisaalta on taas vaan jatkuvasti vaikeutunut sieltä 6kk lähtien. Riippuu mistä näkökulmasta katsoo.

Eerika
Bättre liv

Voi apua! Täällä toivotaan, että työkuviot menisivät toivotusti ja pääsisin jo huhtikuussa 50% töihin, joka tapauksessa kesäkuussa olisi viimeistään paluu edessä. Päiväkoti aloitettaisiin elokuussa eli siihen asti isi hoitaisi pientä. Silti vähän pelottaa miten ihmeessä me kaikki päästään ulos talosta aamuisin ja millaista hulabaloota ne illat sitten on *hrrr*. Eli siis alle puolivuotiaat vauvat on helppoja (ellei niillä ole kolikkia tms.) ja sitten ne on taas helppoja öööö about kolmikymppisinä?? Taino mä en kyllä ole mitenkään hirveän helppo näin kolmikymppisenä, mutta aika vaivaton vanhemmilleni kyllä :D

Nintin (Ei varmistettu)

Tuttuja juttuja ja samoja taitoja, paitsi että meillä ei sanota vielä mitään, jokellellaan vain. Jos pojalta kysyy "missä äiti?", hän osoittaa seinällä olevaa kuvaa (ihan oikea henkilö kuvassa sentään on) :D.

Nuori mies ei ole nukkunut kunnollisia päikkäreitä sen jälkeen, kun täytti 4kk, joten tässä on jo ehtinyt tottua siihen, ettei hengähdystaukoa oikein tule. Nyt ei tunnu erityisen raskaalta sen suhteen, kun poika kuitenkin leikkii paljon itsenäisesti (eli tyhjentää meidän hyllyjä, kaappeja ja laatikoita, vetää vessapaperit rullasta ja tunkee ne pönttöön). Mun mielestä raskainta oli juuri siinä 4-5 kk:n iässä, kun poika ei vielä liikkunut, mutta olisi kovasti kyllä tahtonut. Siihen aikaan yöt olivat myös huomattavasti levottomampia. Nykyään niitä tulee satunnaisemmin. Hammas numero 5 ymmärsi viimein putkahtaa ikenestä, joten toivottavasti on hetken rauhallisempaa. Vai tuleekohan sen pari tietty heti perään? Kuitenkaan univelkaa ei voi pistää enää lapsen piikkiin, vaan se johtuu yleensä ihan omista valvomisista. Siksi ehkä tuntuu, että päivälläkin kitinätoleranssi on korkeammalla.

Meillä miehen vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, mutta jotenkin mä en kehtaa heitä pyytää lastenvahdiksi muuten kuin silloin, kun meillä on joku ihan pakollinen tapaaminen vaikkapa pankissa tai vakuutusyhtiössä. En ikinä siksi, että itse kävisin jumpassa tai siksi että miehen kanssa päästäisiin viettämään aikaa kahden kesken. Hölmöä, tiedetään! Mun äiti oma äiti vierailee satunnaisesti, kaukana kun asuu, mutta silloin kummasti kehtaan ottaa omaa aikaakin ja käydä kaupungilla vaikka shoppailemassa itsekseni.

Eerika
Bättre liv

Oho, on unohtunut vastailla kun luen blogeja ja kommentteja yleensä kännykästä iltaimetyksen ja -nukutuksen aikana ;) Meillä onneksi nukutaan tosi hyvin päikkäreitä, eli saan hetken rauhallista aikaa. Siltikin joku läheinen olisi ihana olla apuna arjessa. Tällä hetkellä me vaan vuorotellaan miehen kanssa jotta saadaan kaikki tehtyä ja käytyä joskus liikkumassakin. Ehkä me parin vuoden päästä päästään yhdessä illalliselle? Tai voi olla, että löydetään joku lastenhoitaja kenelle uskalletaan pieni jättää hetkeksi hoitoon ja lähteä kokeilemaan sitä kahdenkeskeistä aikaa. Suosittelen kyllä kokeilemaan jos on mahdollisuus! Vaikka edes kerran :) Jaksamista pienen toilailuista iloitsemiseen! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä helpotti paljon 3 ikävuoden jälkeen. Ja nyt tuntuu tosi helpolta, kun toinen on jo 8 v. ja toinen 5,5 v. :) Ehkä raskain aika oli, kun molemmat olivat pieniä. Vauva+taapero -yhdistelmä oli aika rankka, vaikka ei meillä mitään erityisiä ongelmia ollutkaan... Mutta täytyy sanoa, että en kyllä haikaile menneitä, nyt on paljon kivempaa! :)

Eerika
Bättre liv

Apua :D Siihenhän olis sit enää 2 vuotta! No, onneksi on aivan ihaniakin päiviä :)

-mimmu- (Ei varmistettu)

Ihan niin ku olisin itte kirjottanu ;) paitsi meidän "vauva" on 11kk, niin hurjaa kuin se onkin! Meillä myös oli niin että ihan super helppo vauva ja nyt vaativa ja kiukkuinen, liekkö lisää hampaita tulossa. Nämä on näitä kuuluisia vaiheita ja täytyy muistaa että ovat ohimeneviä:) tätä comboa ei yhtään helpota tuo 3v, uhmakas esikko joka todella koettelee niin omia kuin vanhempien rajoja. Itse olin niin uupunut kesänjäljiltä että elokuussa sain paniikkikohtauksen ja muita fyysisiä oireita ja onneksi hakeuduin pyytämään apua ja keskustelu on auttanut kovasti. Vanhemman rooli ei todellakaan ole helppo! Eikä varsinkaan kotiäitiys! Meillä myös tukiverkosto on olematon ja lapset ovat 24/7 minun kanssani, mies käy töissä. Kannattaa tehdä välillä jotain muutkin kuin hoitaa lasta ja kotia, se auttaa:) itseäni ahdistaa tämä,harmaus ja pimeys, onneksi pian on tämä vuosi lusittu ja taas koittaa kevät!

Eerika
Bättre liv

Apuva, sulla on siellä kyllä aikamoinen touhu yksin hoidettavana. Kyllä siinä apukäsiäkin tarvitaan, toivottavasti saat myös niitä keskusteluavun lisäksi. Meillä mies tekee yleensä 8h päivää, vaikka tuppaa ne päivät aika usein venähtämäänkin. Ehkä jotain sanoo, että tulevan viikon loman pystyi ottamaan plussatunneista. Työreissut ovat onneksi vähentyneet viimevuodesta mikä on helpottanut eloa huomattavasti! Onneksi tähän syksyn pimeyteen on tullut muutama aurinkoinen päivä taas ja olen saanut hymyn takaisin huulille :) Joulukin tulee pian! Mutta sitä kevättä täälläkin jo odotellaan :)

Kommentoi

Ladataan...