Ajanhallintaa ja oivalluksia

Ladataan...
Bättre liv

Pääsiäinen se vaan lähestyy ja keskustassa on tiet sulat. Itselläni on sen verran monta rautaa tulessa, että kalenteria katsoessa aivotkin tuntuu sulavan. Toisaalta olen vihdoin saanut tunkea kalenteriini juuri niitä asioita mitä haluankin tehdä, niitä asioita mistä saan iloa ja voimaa. Silti alan kyseenalaistamaan järkeni kun välillä on putkeen useampi viikko, jossa jokaisen päivän kohdalla on jokin spesiaalimerkintä. 

Vai mitäs sanotte näistä parista viikosta?

MA Töistä kotiin ennen viittä, välipala ja pikasiivous, valmennusilta, kummipojan lahjan osto.

TI Töistä suoraan ilmajoogaan (välipala matkalla!), mies lupasi hoitaa koirat, kotiin tullessa koirien iltapisulenkki

KE Muista käydä verikokeessa ennen töitä! Illalla pakataan valmiiksi. Kunnon lenkit koirien kanssa.

TO Töistä suoraan viemään koiria hoitoon, kamat kasaan ja kentälle.

PE-MA Reissussa

MA Lento kotiin ja koirat hoidosta, pyykin pesua

TI Töitä, pikapyrähdys kotona (syö & ulkoiluta koirat), fyssarille, koirien iltapisut

KE Töitä, pikapyrähdys kotona (syö & ulkoiluta koirat), jooga, koirien iltapisut

TO Aamulla psyk. hoitaja, töissä kuuteen, ruokaa ja koirien iltalenkit

PE Töihin, verikokeeseen, ruokaa ja koirien iltalenkit, joku leffa sohvalla?

LA-SU joogafestival, ulkoilua koirien kanssa, siivoamista, rästikoulutöitä?

Että joo, en siis oikein tiedä miksen ole kirjoitellut tänne kovin usein.. voin sanoa, että tuosta seuraava viikko jatkaa samaa rataa ottaen messiin myös miehen työreissun, kampaajakäynnin, parit joogat, koulutuksen ja päiväreissun kaverille. Musta alkaa tuntua et joudun kohta viivaamaan osan menoista ihan raakasti yli. Harmi vaan, että usein se helpoin kohta yliviivata on juurikin tuo jooga/liikunta! 

Harvoin kai käy niin, että vasta kun alkaa todella ajattelemaan ajankäyttöään, tulee siitä aikamoinen stressi. Vaikka kaikki tämä ihana tekeminen tekeekin minut onnelliseksi, olisi kai pian aika ottaa aikalisä. Siis ihan vaan OLLA. Mutta juurihan minä vain olin?!? Jotenkin kai pelkään, että jos jään vaan kotiin murjottamaan niin aivan, alan murjottamaan. Ja voi hitsi miten kauan olenkaan odottanut että voin panostaa itseeni ja tehdä kaikkea tätä mitä nyt teen. Vaan rajansa kai minullakin. Vähemmänkin pitäisi riittää. Itselleen tulisi olla armollinen. Joihinkin asioihin kun ei voi juuri vaikuttaa, meillä on koirat hoidettavana ja miehellä on työreissuja. Välimatkat on mitä on, kaikki ole naapurissa. Asiat saa kuitenkin aina jotenkin suttaantumaan. Aikaa saa sille mitä todella haluaa tehdä. 

Tavoitteena olisi aikaistaa aamuja, herätä aiemmin, torkuttaa vähemmän aikaa ja päästä liikkeelle hieman nopeammin. Mitä aiemmin töissä, sitä aiemmin vapaalla! Ja sehän tekisi aikatauluilleni ihmeitä, etten olisi kotona vasta puoli kuudelta. Vaikka olenkin aikaistanut nukkumaanmenoa, en silti meinaa päästä ajoissa liikkeelle. Tosin alan jo olemaan aika virkeä aamuisin, uskomatonta! Jatketaan siis samaan malliin. Rauhoitetaan illat, mennään ajoissa yöpuulle ja hiljalleen aletaan nousemaan yhä aiemmin ja aiemmin. Jos haluan pitää 1,5h aamuni, hetkeni hesarin parissa ja unipöhnäisen haahuilun, on vain nostettava itsensä sieltä sängystä ylös hieman aikaisemmin. Mutta mikä siinä on, etteivät nämä illan ajatukset paljoa aamuisin paina kun käsi ojentuu torkkunapille ja pää hautautuu tyynyyn?

Aivan pakko on myös alkaa aikatauluttamaan viikkojani realistisemmin. Kuka täyttää viikon jokaiselle päivälle jotain? Riittäisikö vaikka jokatoinen päivä? Voisiko jo sanoa, että en ehdi tällä viikolla, laitetaan se tuolle seuraavalle? Kun en vaan millään pysty keskittymään vain yhteen asiaan. Haluan elää ja kokea kaikkea uutta. 

Välillä tuntuu, että olen koukussa kiireeseen ja viimetinkaan. Mahdottomiin aikatauluihin ja niistä nipinnapin selviämiseen. Se tuo elämääni sellaista arjen sankaruutta. "Ehtiikö sankarimme puolen bussiin, sen näet seuraavassa jaksossa!" En tavallaan edes halua muuttua, olla joka paikassa ajoissa ja mennä paikkoihin ilman kiirettä. Juuri tämä säntäily kun on niin tuttua ja turvallista, vaikkei se minua enää palvelekaan.

Päivän oivallus:

Minulle kiire ja viimetingassa selviäminen on tuttua ja turvallista, mistä en ole uskaltanut päästää irti.

Päivän ratkaisu:

Voin elää mielenkiintoista ja täyttä elämää myös ihan rauhassa edeten, saan silti kokea paljon. Toteutan pieniä muutoksia yksi kerrallaan sinnikkäästi ja pääsen sinne mihin haluan. Vähemmän sähläystä, enemmän aikaa!

Aivan ihanaa, elämäntäyteistä ja rauhallista viikkoa kaikille!

<3 Eerika ja elämän täydeltä toiveita

Share
Ladataan...

Kommentit

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Ai niin, nyt se on se Köpis! Laita sitten kaikki vinkit jakoon. Hyvää matkaa :).

Eerika
Bättre liv

Mä jo vitsailin miehelle et "Taasko me mennään reissuun nukkumaan?". Nimittäin joskus on käynyt niinkin, että ollaan jossain ihanassa paikassa ja nukutaan arkiaherruksen väsymyksiä pois pitkälle päivään (lähes joka päivä) ennen kun jaksetaan lähteä tutkailemaan paikkoja! Ja jee, nyt se on se Köpis! Kelit on sielläkin vähän viileät, mutta auringon pitäisi paistaa, ja sehän riittää!

Eerika
Bättre liv

Hah, olen oman elämäni sankari! Ylös klo 6.30 ja valmiina lähtöön jo 7.45. Kunnon aamupala, muutama sivu hesaria, meikattu naama, harjattu tukka, valitut vaatteet ja ulkoilutettu koira tässä ajassa. Ei turhaa häslinkiä tai kiirettä. Paitsi tietenkin sitten kun pääsin lähtemään ja juoksin bussiin kuin aropupu! (Tiedän, osalle tämä olisi jo myöhäisin aamu ikinä, mutta minulle tämä on superedistystä!) 

Kommentoi

Ladataan...