"Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"

Ladataan...
Bättre liv

Muiden raskaudet on aina tuntuneet menevän niin kovaa vauhtia. Uutisen kuultuani olen hyvässä lykyssä ehtinyt nähdä masun ennen kuin vauva on tullut maailmaan, usein on ehditty näkemään vasta kun lapsi opettelee kävelemään. Vasta nyt alan ymmärtämään, että odotus on todellakin sitä, odotusta. Kun jokainen minuutti tuntuu päivältä, on vaikeaa uskoa, että me jaksetaan odottaa yli neljänkymmenen viikon. Tosin jos tyyppi on yhtään tullut minuun, ei se jaksa paljoa tuolla odotella vaan etsii uusia ympyröitä omansa tuntuessa ahtaalta. Aika viikolle 12 tuntuu loputtomalta. Silloin olen lomalla ja menen käymään tapaamassa perhettä ja ystäviä kotikaupunkiin. Jos kaikki on hyvin, pääsen kertomaan uutisia ja raskaus varmasti näkyykin jo kesävaatteiden alta. Seuraavalla viikolla palaan kahden viikon lomalta töihin ja ajattelin paljastaa uutisen silloin. Mutta tässä ollaan suunnilleen menossa 6+2 eli viikolla 7 jos tajuan yhtään miten nää hommat selitetään. iPhonen appseihin melkein luotan ja ne ainakin puhuu samaa absurdia kieltä kuin monet keskustelupalstat mihin googlettamalla eksyn. Sydämen pitäisi ainakin sykkiä viikolla kuusi, mutta vaikka laskuri sanoo 6+2, olen kuitenkin viikolla seitsemän? Kaikkea sitä pitääkin ihmisen opetella.
 

Raskauskolmannekset kiekolla, nyt ollaan menossa toisen kuukauden kohdilla.

Väsyttää ja itkettää aivan julmettomasti, tosin silläkin voi olla osansa, etten saa nukuttua öisin. Mies katsoo jalkapalloa puolilleöin, itse odottelen sängyssä unta vielä kauan sen jälkeen kun hän on hipsinyt viereen. Aamulla on silti pakko herätä. Ehkä se on päässä pyöriviä ajatuksia, tosin oikeiksi ajatuksiksi niistä ei oikein ole. Tänään tuntui töissä, että miksei tässä vaiheessa jo voisi jäädä mammalomalle ja kuinka ihmiset oikein tekee sen, on melkein loppuun asti töissä. Kaiken lisäksi oireet ovat olleet minimissään, tämä on ollut helpompaa kuin yhdetkään menkat. Pientä masukipristelyä oli vielä muutama päivä sitten, sitä kesti reilun viikon. Mielialat vaihtelee ja väsymys iskee usein voimalla. Rinnat ovat kasvaneet ja ovat arat. Kaikkea tätä tapahtuu menkkojenkin aikana ja silloin melkein voimakkaampina. Pientä pahoinvointia ja herkkänenäisyyttä on ollut, muttei mitään huomattavaa. Syön parin tunnin välein jotain pientä muutenkin joten saan pidettyä verensokerin tasaisena. Ruokavalio ei ole oikeastaan muuttunut, en muutenkaan juo kahvia tai syö homejuustoja. Vitamiinit vaihdoin raskausajan sellaisiin ja lisäsin kalciumin varuilta kun olen laktoosi-intolerantikko jolla ei ehkä ole maailman paras luustopohja, vaikka nykyään syönkin innolla jogurtteja ja muita mitä laktoosittomana löytyy. Masu on kyllä jo turvonnut, näen itse siinä selkeän kohouman mitä olisin aiemmin parjannut. Juuri kun olin kevään aikana saanut vatsani timmiksi. 

Liikkuminen on muuten vähentynyt huomattavasti, vaikka Juhannus menikin reippaasti pyöräillen. Alkaa olemaan jo huono omatunto tästä. Lapsi raukka, heti raskauden alettua mami alkaa syömään herkkuja ja makaamaan sohvalla! Osansa tekee meidän kaukoreissu ja sen jälkeiset sairastelut, näiden jälkeen olin aika väsynyt ja päätin antaa itseni levätä ja tervehtyä kunnolla ennen kuin palaan aiempaan viikkorytmiin. Nyt en uskalla enää mennä astangajoogaan, on suositeltavaa ettei sitä harrasta 3 ensimmäisenä raskauskuukautena vaan vaihtaa kevyempään joogalajiin. Olen jo katsonut läheltä joogakeskuksen missä on monenlaista joogaa ja tänään pitikin mennä kokeilemaan. Sen sijasta meinasin nukahtaa sohvalle ja lopulta kelin kirkastuessa nousin sittenkin ja lähdettiin yhdessä miehen ja koirien kanssa iltalenkille. Kesken lenkin meinasin saada hermoromahduksen minkä jälkeen itkin rantakallioilla. Onneksi koira istui viereen ja oli "kallionani" miehen vaan hermostuessa enemmän. Oih ja voih meidän vakaata 10-vuotista suhdettamme, mihin linkoukseen se tässä joutuukaan kun saatan olla tällainen Rouva Ailahteleva helmikuulle saakka. No, onneksi päästiin takaisin kotiin kastumatta liiaksi sateesta tai kyynelistä, mies halasi ja teki kuumaa marjamehua ja söin marjapiirakkaa ja taivaallista kermajuustoa höyläten paketista. Ehkä sateen jälkeen todellakin paistaa aurinko.

Oi, tule jo viikko kaksitoista ja päästä minut siihen mennessä suurimmista huolista, anna neuvot neuvolassa ja ultraäänestä sydämensyke ja valokuva, kerro että kaikki on hyvin ja että todella voimme alkaa odottaa pientä tyyppiä kotiimme. Ehkä silloin voin todella kävellä ensimmäiseen muksujen liikkeeseen ja hiplata pieniä töppösiä. Meillä on sellainen fiilis, että se on tyttö. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, pieni poikakin voisi opettaa minulle paljon :) Joka tapauksessa tiedossa olisi loistavia leikkejä ja satuja, legoja ja autoja, leipomista ja askartelua, luonnossa tutkailemista ja taidekokemuksia. Pääsisin vihdoin lähipuistoon leikkimään! "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!"

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

6+ on seitsemäs raskausviikko, 7+ on kahdeksas jne.
Sinulla on kuusi (kokonaista) raskausviikkoa, mutta olet jo seitsemännellä viikolla.

Selkeyttikö? :D

Terveisin,
raskausviikolta 15, viikkoja 14+2.

Eerika
Bättre liv

Eli tämä on vähän sama juttu kuin "niitä oli jo toistakymmentä" vaikka niitä olisi vain 12? :) Tämä raskaus on kyllä täynnä salakieltä mitä opetella! Eri laskurit näyttävät myös vähän eri raskauspäivää, mutta se varmaan selvenee kun päästään vihdoin ultraan joskus neuvolan jälkeen (aika sairaalaan varataan vasta sieltä). Onko siis heti 11+ jälkeen jo turvallisilla vesillä vai vasta 12+ kun puhutaan, että vko 12 oltaisiin jo aika varmasti mukana pysyvää sorttia? Onnea pidemmille viikoille ja kuulemma onnelliselle keskimmäiselle kolmannekselle!

Kommentoi

Ladataan...