Alkaa tuntua jo todelliselta

Ladataan...
Bättre liv

Raskaus alkoi tuntua heti todellisemmalta kun kävin neuvolassa. Vaikkei siellä koskettu minuun piikkiä isommalla tai katseltu tai kuunneltu pientä. Vaikka neuvolatädillä ei itseasiassa ollut mitään todisteita siitä että olen raskaana. Saati mitä masuasukille kuuluu! Mutta silti, jotenkin, silti. Istun tässä pöydän äärellä, sateen piestessä ikkunoita ja välttelen koirien lenkitystä ennen kuin sade laantuu. Olo on jo toiveikas, voin kuvitella itseni perjantaina huojentuneena ja iloisena nähtyäni että pienellä on ultrassa kaikki hyvin! Kumpa vaan päästäisiin sinne ja voitaisiin hyvillä mielin lähteä viikoksi reissuun ja odotella vielä kolmisen viikkoa sitä aitoa, oikeaa ja virallista kunnallista ultraa rv 12+1. Voiko tämä olla tottakaan, olenko ja pysynkö oikeasti raskaana? Sielläkö se pieni oikeasti painii, sisälläni kasvaa ja kohdun kanssa rakkoani painaa? Tahdon jo nähdä sisälleni, onko siellä kaikki hyvin?

Tällä viikolla pienen koon pitäisi olla 23 - 32 mm. Niin iso jo! Ja ensi viikolla vieläkin enemmän. Eniten hämmennyin siitä kuinka pienellä pitäisi alkaa erottumaan jo sormet ja varpaat. Kuinka oikean näköinen pieni alkaa näillä viikoilla jo olemaan. Ihan pikkuihminen, kuin pienoismalli! Kuvassa se näyttää varmaan vielä ihan pieneltä harmaalta sutulta? Mutta siellä sisällä sen pitäisi oikeasti näyttää jo about tältä:

Mietin jo tänään että jos tämä nyt on tässä ja kaikki menee hyvin, ollaanko me kuinka valmiita pieneen ihmiseen? Mutta kuinka valmis sitä oikein voi olla tai edes pitäisi? Ja olisihan tässä vielä aikaa miettiä asioita ja tutkia miten pikkiriikkistä vauvaa oikein hoidetaankaan. Sylissä pitäminen onnistuu kyllä! Mutta että kaikki se muu, ja niin hirmu pienen kanssa mitä ne vastasyntyneinä on. Ja se pelko että pieni menee rikki! Aikamoista, aikamoista, mutta varmasti myös aika ihanaa. Toivottavasti saadaan kokea se juuri tämän pikkuisen kanssa.

Ainiin, olo siis oikein hyvä, joskus on pidempään kävellessä tuntunut outoa tunnetta masussa, ehkä se on kuitenkin ihan normaalia. Väsyttää armottomasti vieläkin, pieni pahoinvointi iskee aina välillä kuin yllättäen mutta on jo vähän helpottunut (tai sit mä vaan syön jatkuvasti?), mielialat vieläkin heilahtelee ja itku tulee kohtu herkästi. Vatsa on pyöristynyt ja pinkeä, turpoaa iltaisin aikamoiseksi. Salaatti menee taas tosi hyvin alas, samoin tosi moni muu ruoka :) Hajut ei enää niin paljoa yökötä, vaikka ne herkästi haistankin. Ehkä siihenkin alkaa jo tottumaan. Pahinta on tällä hetkellä huonot yöunet, herään helposti monta kertaa yössä johonkin. Aiemmin tukkina yönsä nukkunut ihmettelee herätessään aluksi pissahätään, sitten auringonpilkahdukseen, levottomiin uniin, miehen lennolle lähtöön (never normally happens!) tai kipeään olkapäähän (pitäis varmaan edes vähän joogata itseään vetreäksi). Eipä auta paljoa tähän väsymykseen kun unetkin viedään :( Kohtuu hyvin olen kuitenkin nyt jaksanut töissä vaikka välillä nuokuttaakin. Iltaisin pyrin ottamaan rauhallisesti, mutta koiran kanssa on toki ulkoiltava ja aina välillä on omia menoja. Ja sitten mennäänkin taas ajoissa unille.

Ruokaa laitetaan melkein joka päivä tai ainakin tuunataan eilisistä. Miehellä on vieläkin työreissuja lähes joka viikko, onneksi vähenevät kesällä. Lettuja on tehnyt mieli ja ollaankin tehty niitä samasta taikinasta useana päivänä muutama kerrallaan aamupalan jälkkäriksi, iltapalaksi suolaisella täytteellä, iltaherkuksi jäätelöllä ja hillolla, sellaisenaan.. namnamnam! Ja korkattiin me grillikin, tulipa hyvää kanaa! Ruoka siis on mielessä lähes jatkuvasti ja terveellisen perusruoan lisäksi menee kieltämättä jonkinverran myös herkkuja. Muttei sitä montaa suupalaa hyväskää tarvitse, että saa sen armottoman herkkuhimonsa tyydytettyä. Jotenkin se tietyn ruoan himoaminen on ihan eri kaliiberia kuin aikaisemmin! Ainakin mies on ollut tyytyväinen kun on saanut hyvällä omatunnolla muunmuassa niitä lettuja, toisin kun yleensä syön jotain terveellistä ja paheksun toisen herkuttelua ;) Rouva on tainnut vähän alkaa joustamaan näissä herkutteluasioissa, sain siitä ihan erikseen kiitosta, enkä tiedä onko tämä nyt sitten hyvä asia!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, nyt alkaa viime hetken aherrus ennen reissua, mutta perjantai-iltana laitan kyllä tietoa kun ultrasta tullaan. Toivottavasti saan kertoa teille hyviä uutisia!

Ihanaa viikon loppurutistusta <3 Eerika

Pikkuisen kuva babycenterin videosta Inside Pregnancy: Weeks 1-9, on se elämä vaan ihmeellistä!

Share

Kommentit

phocahispida

Oi täällä toivotaan kovasti että teillä menisi kaikki hyvin ja saisitte nauttia kesästä, raskaudesta ...ja helteessä turpoavista jaloista. Olen niin positiivinen. :D

Eerika
Bättre liv

Kiitos, täälläkin ollaan jo pelottavan positiivisia! Toivotaan että toiveet vie elämää eteenpäin :)

Liv
Päiväuniaika

Valmis ei voi olla! Tai siis, sehän on ihan hyppy tuntemattomaan. Kyllähän sitä teoriassa tietää, minkälaista vauva- tai lapsiarki on tuttavaperheessä, mutta ei siitä oikeasta arjesta mitään tiedä. 
Niin, että koska kerta mitään ei tiedä, mitä sitä turhaan ressaamaan. Hyvin se menee varmasti ;) 

Minä niin toivon että kaikki menee hyvin. Ja että nautit raskaudestasi. Ja raskauden jälkeenkin. (siis ettei iske mikään itestään riippumaton masennus tai muu). 

Onnea teille :) 

Eerika
Bättre liv

On se vaan niin uutta ja kummaa, en edes kunnolla tiedä minkälaista se arki on vauva- ja lapsiperheissä kun en ole ihan läheltä päässyt seuraamaan. Sitä suuremmalla syyllä pääsee tekemään siitä sitten oman näköistä :) Toivottavasti päästään tässä raskaudessa ohi pahimpien riskivaiheiden ja siihen mahannäkymisvaiheeseen missä voi jo alkaa iloitsemaan elämän ihmeestä! Ja kiitos :)

gabi (Ei varmistettu)

Kyllähän sitä nopeesti oppii hoitamaan. Aluks kun ei ollu selkeitä ruoka-aikoja, niin oli kyl vaikeeta tietää milloin kiukutti ja milloin oli nälkä --&gt; ruokin liikaa ja desin verran puklua lensi kaaressa mun päälle.. Ekat 10kk kävin aina yöllä herätessäni kattomassa, että hengittäähän se vielä. Nyt siihen jo luottaa, paitsi silloin kun se nukkuu pidempään kun yleensä :D .

Oon pitkään miettiny ku välil puhut koiran ulkoilutuksesta, miksi puhut yksikössä kun eikö niitä kuitenkin ole 2?

Kyllä perjantaina (ja jatkossakin) kaikki on varmasti hyvin &lt;3 Jakselehan!

Eerika
Bättre liv

Oi, ihania juttuja, kaipa sitä hetki menee ennen kun oppii tulkitsemaan sitä omaa bebeänsä :) Et mikä nyt on väsyitkua ja mikä nälkäitkua. Mut eiköhän se siitä löytyis, jos tajuan noita puhumattomia koiriakin ;) 

Ja niin, koiria siis on kaksi, niillä vaan on seitsemän vuotta ikäeroa joten toinen on hieman aktiivisempi kun toinen taas haluaa nuuhkia rauhassa lenkillä. Tästä johtuen yleensä käytetään koirat erikseen lenkillä, mies yleensä käy tuon nuoremman kanssa juoksemassa, heittelemässä sille frisbeetä tai ihan vaan vähän reippaammalla kävelyllä. Me tuon mun vanhuksen kanssa (ollut mulla ennen kun löydettiin miehen kanssa toisemme) käydään kahdestaan kävelyllä ja nautitaan luonnon rauhasta ilman noita hössöttäjiä! Vanhempi koira ja minä ollaan siulunveljiä ja meillä on ihan tajuton yhteys joten se ei mielellään edes lähtisi muiden kanssa lenkille ja meillä on ihan älytön yhteys tuolla lenkkeillessä. Saatetaan istua kivellä auringonpaisteessa vierekkäin ja katsella ulapalle, kurkkia toisiamme et jos mentäiskin tota polkua pitkin ja vaikka se ei juuri enää kuule, se tuntuu aina tietävän mitä mä ajattelen. Pienemmät lenkit toki käytetään yhdessä, mutta pitkät lenkit mennään usein näin. Pitää kyllä myös myöntää, että käyttäytyvät triljoona kertaa paremmin erikseen kuin yhdessä lenkitettyinä, se tyhmyys kai jotenkin tiivistyy..

Ja jee, perjantai! Kiitos gabi ja oudot merkit ;)

gabi (Ei varmistettu)

erikoisesti tää nyt tuhos mun hienot merkit..

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Jaiksis, ton kokoinen jo! Ihanaa <3

Kommentoi

Ladataan...