Bloggaamisesta, perheblogista ja Lilystä

Bättre liv

Toimitus kyseli miksi pidät perheblogia ja minä jäin miettimään, että hetkinen, pidänkös minä blogia ja olenkos minä nyt sitten bloggaaja? Viime aikoina mieli on myllertänyt blogin suhteen. Välillä kirjoitan ihan innoissani ja tunnen olevani osa jotain isompaa, välillä mietin etten minä mikään oikea bloggajaa ole. En luuhaa blogi-illoissa, tee yhteistyöpostauksia, näytä naamaani tai suunnittele postauksia etukäteen. Enneminkin kirjoitan intuitiviisesti silloin kun päässäni alkaa kuulumaan sellainen hassu kertojaääni, jonka jutut pitää äkkiä päästä kirjoittamaan ylös. Se sellainen kertojaääni tuntuu vaan nykyään hiljenevän ja kokonaiset lauseet kaikkoavan mielestä sillä aikaa kun hoitaa kaikki päivän asiat alta pois ja pääsee yhdeksän jälkeen koneen äärelle iltapalaa nussuttaen. Hups.

Siispä myönnetään, että koko blogin tulevaisuus on ollut vaakalaudalla tämän syksyn ajan. Olenkin antanut itselleni aikaa vuoden loppuun pohdiskella ja makustella onko minulla vielä aikaa, intoa ja energiaa jakaa palaa itsestäni tänne blogin puolelle. Olisiko jo aika siirtyä bloggaajasta lukijaksi, kommentoijaksi ja pakonomaiseksi instagrammaajaksi mihin päivitykset ovat viime aikoina sen nopeuden ja helppouden vuoksi siirtyneet? Mutta tässä sitä vielä blogataan ja onkin hyvä muistella miten ihmeessä tähän oikein tultiin, millaista on ollut blogata Lilyssä ja mitä kaikkea tämä onkaan minulle antanut.

Ensimmäisen postaukseni kirjoitin 19.9.2011 eli yli kolme vuotta sitten! En ole ollut kovinkaan innokas pitämään blogisynttäreitä, mutta hupsheijakkaa, ehkä olisi jo ollut aika? Ensimmäisen postaukseni kirjoitin haparoiden ja ihmettelin tytymättömyyttä tavalliseen elämään ja kaiken mahdollisen haluamista postauksessa Todellista elämää? Ihmeellistä kyllä, ensimmäinen postaus sai neljä kommenttia!

Reilu vuosi sitten kirjoitin blogini alkutaipaleesta postauksessa Mikä ihmeen Bättre Liv?  Postausten aiheet olivat siirtyneet raskausviikkoihin, vauvatoiveisiin ja keskenmenoihin elämän heitellessä. Jutussa kiteytin blogini näin ja tämä matka on kieltämättä vieläkin kovin kesken: 

"Bättre liv kertoo pyristelystäni kohti parempaa elämää, kohti elämää jossa saan olla minä itse, juuri se minä itse joka osaa olla onnellinen omissa nahoissaan keskellä ihan aitoa elämää."

Matkan varrella olen kirjoittanut kivuliaita postauksia keskenmenoistani (mm. Armoton päivä), niiden aiheuttamasta surusta, postitiivisista raskaustesteitä (Hailakan positiivista huomenta), ultrakuvista ja raskausviikoista (Meidän pieni <3) , sairaalakassin pakkaamisesta (Listanaisen sairaalakassi), pienen kehittymisestä kuukausi kuukaudelta (Jo kolme kuukautta!) sekä traumaattisesta synnytyksestä toipumisesta. Olen haaveillut vauvatarvikkeista ja reissuista, miettinyt minkä suunnan elämälleni ottaisin, vaipunut mietteisiini, vellonut surussa ja riemuinnut ilosta. Samalla olen kertonut lastenhuoneen sisustuksesta ja jakanut muunmuassa herkullisen bataattikeiton reseptin.

Välillä olen miettinyt kuka ihme tällaisia juttuja oikein kirjoittaa. Sitten toisaalta olen ajatellut, että eipä juuri kukaan, siksipä juuri minä. Moni on tirauttanut itkut kun olen kirjoittanut kohtaamastamme surusta. Osa on ollut huolissaan kun olen ollut surussani niin pitkään allapäin. Raskausuutisistani on iloittu, raskaustestien tuloksia tulkittu yhdessä. Yhdessä on myös pohdittu elämää ja mietitty sille suuntaa. Vaikka olenkin välillä ottanut herkästi osan kommenteista, on suurin osa keskustelusta tuntunut aivan mahdottoman hienolta. Olen saanut tukea muiden sanoista ja kokemuksista ja voimia jatkaa kirjoittamista kuullessani kuinka tekstini ovat toimineet vertaistukena muille. Ihan jokainen kun ei kerro niistä synkimmistä hetkistään läheisilleen, saati kirjoita niitä kaikkien luettavaksi. Onhan se nyt vähän outoa, mutta toisaalta myös niin kovin aitoa ja rehellistä.

Sellaista missä syödään kaalilaatikkoa ja juodaan kuohuviiniä (ihan sairaan hyvä yhdistelmä muuten!)

Miksi sitten juuri Lily? Mielessäni blogit olivat aina vähän hujanhajan pitkinpoikin, kunnes Lily avattiin. Alussa blogeja oli niin vähän, että niitä kaikkia pystyi helposti lueskelemaan. Tunnukset tein vain seuratakseni tiettyjä blogeja, oma blogi tuli vasta myöhemmin. Loppupeleissä seurasin pitkään vain Lilyn blogeja, joskus toki löysin googlesta tieni erinäisiin blogeihin muuallakin mutten koskaan jäänyt niitä sen kummemmin seuraamaan.

Vasta myöhemmin löysin muutaman Lilyn ulkopuolisen blogin Bloglovinista seurattavaksi ja nyt Instagramin kautta seuraan ihania bloggaajia ja muuten vaan kuviaan julkaisevia. Lily on kuitenkin ainoa missä kommentoin, sillä täällä on vieläkin harvinaisen tiivis yhteisö ja keskustelukulttuuri. Palvelun paisuminen ja lukijoiden lisääntyminen on toki tuonut omat haasteensa, mutta vieläkin täältä löytyy niitä vakikommentoijia puolin ja toisin, seuraajia on aikamoinen liuta ja osa on löytänyt meitsin seuraajaksi instagramin puolellakin. Lily on ehdottomasti keskustelevin blogialusta eikä ainakaan tällaiselle epäammattimaiselle bloggaajalle ole parempaa <3 

Hauskaa siis nähdä, että perheblogit ovat saaneet oman kategoriansa, mikä varmasti vielä kasvaa ja kehittyy niin erilaisten blogien ja bloggareiden antaessaa itsestään niin paljon tälle palvelulle ja yhteisölle. Aivan ihanaa alkavaa marraskuuta meiltä, ilmeisesti nyt sitten perhebloggareilta!

<3 Eerika & Epeliina isänpäiväkorttien keskeltä

Peeäs. Ainiin, unohdin sanoa sen olennaisimman. Eli tykkään vaan ihan kamalasti kirjoittaa! Käsittelen myöskin ajatuksiani parhaiten joko keskustelemalla tai kirjoittamalla joten bloggaaminen tavallaan yhdistää nämä kaksi. Postaukset saattavatkin tulla suoraan mielen perukoilta ja ehkä auttaa viemään niitä mietteitä eteenpäin silloin kun syville vesille mennään. Välillä sanotaan ääneen myös ne ihanimmat asiat elämässä ja arjessa oman pienen perheen kanssa <3

Share

Kommentoi