Calm yourself woman!

Bättre liv

Nyt se sitten alkoi, järjetön jännitys! On vaikea olla ajattelematta saattaisinko olla tästä kierrosta raskaana, kun keho muistuttelee asiasta jatkuvasti. Kohdussa on pari päivää tuntunut tuntemuksia, sellaisia samanlaisia kuin aiempien raskauksien alkaessa. Tänään on DPO 10 ja kp 24/30-34, joten pieniä oireita voisi kai jo olla, mutta eihän näistä tietenkään voi sanoa millään mitään varmaa. Ei vaikka olen joutunut lamppaamaan vessassa, otsa on alkanut kummasti kiiltämään, tukka rasvoittumaan, nälkä kiusaamaan, meitsiä palelemaan ja aamuisin olemaan hieman ällö olo. Ei kuitenkaan mitään näistä vielä isolla kädellä, ihan vaan semmoista pientä mitä ihmettelee ja laskee yhteen ja miettii että kuvitteleeko vain.

Toivon niin kovasti että nämä tuntemukset olisivat totta, mutta jotenkin sitä alkaa jo odottamaan verta. Vaikka testi näyttäisikin vielä plussaa, mietin jo kuinka pitäisi alkaa kantamaan mukanaan keskenmeno-kittiä, sellaista missä olisi jättisiteitä ja kovia särkylääkkeitä. Ja kuinka pitäisi pitää asia niin omana tietonaan, sillä ikinä ei voi tietää. Ja vaikka seuraavan kerran kaikki menisikin hyvin ensimmäisen kolmanneksen aikana, kuinka sitä uskaltaisi sen jälkeen asian julkistaa kun sitten olisi muka jo "turvallisilla vesillä". Nämä prosentit kun eivät ole minua kohdelleet kovin hyvin. En siis enää usko mihinkään prosentteihin, voin ihan hyvin olla kummalla tahansa puolella vaikka toinen olisi 99,9% ja toinen puoli 0,01! 

Tiedän, että pitäisi olla vain ajattelematta. Elää elämäänsä ja odottaa miten käy. Testata sitten kun menkat on myöhässä, odottaa edes siihen ennen kuin lataa päänsä ajatuksilla, toiveilla ja odotuksilla. Mutta ei, se nyt vaan on myönnettävä, että nämä ajatukset ovat työntyneet mieleeni eivätkä sieltä tunnu vain katoavan. Tuntemukset kohdussa tuntuvat pieninä lähes jatkuvasti, tietyissä asennoissa tai yskähtäessä enemmän. Miten siinä olet ajattelematta? 

Tekisi mieli kolauttaa itseään jollain halolla päähän että voisin olla vaan ajattelematta! Mihin se rauhallinen ja järkevä ihminen oikein katosi tänään? Ja apua, uskaltaako tässä enää käydä joogassa, bodycombatissa, missään? Sunnuntaille olis ihana tunti varattuna, graaah! Toisaalta, eipä se jumppaamattomuus kauhean hyvin aiemminkaan meidän pieniä suojellut..

Kannullinen teetä ja kävely koirien kanssa ilta-aurinkoon, jos hengittäis vaikka. <3 Jännä-Eerika

Share

Kommentit

Voi, sama täällä, peukkuja! Oispa nyt niin, että lykästi!

Oon käynyt tätä sun blogia lukemassa, kun on vähän samanlaista kokemusta. Homma on mennyt kesken nyt yhden kerran, olkookin se viimeinen.

Ja tunnistan tuon, että vaikka sitä kuinka yrittää pitää niitä ajatuksiaan kasassa ja poissa siitä onkohan tämä nyt- ajattelusta, kun on vielä niin varhaista. Helpompaa olisi pitää henkinen suojaus yllä, mutta kun ei voi mitään!

 Mulla alkaa vasta olla palikat kasassa keskenmenon jäljiltä niin, että raskaus on mahdollinen. Nyt oon saanu pidettyä itseni kaukana googlettelusta enkä ihan jokaista nippailua kyttää, mutta kyllähän ajatukset ja sitä myötä toivo hiipii mieleen. Lisäksi mua enemmänkin jännittää nyt se raskaaksi tuleminen, kun aikaisemmin vain huolestutti kaikki ne asiat, jotka voisi mennä väärin.

Joo, hengittelet ja puhaltelet nyt vaan. Ne on kato hyödyksi sitten synnyttäessä, eikun mites se ajattelemattomuus nyt menikään.. :)

Eerika
Bättre liv

Kiitti Ellipsips! Jos ei nyt niin pidätkö peukkuja ensi kierrossakin? ;)

Minttumaaria, pahoittelut pienen kesken menemisestä, se on keholle, mielelle ja sielulle niin iso juttu! Itse olen huomannut, että kolmisen kuukautta mulla menee ennen kun olo alkaa hiljalleen helpottamaan ja pystyy oikeasti alkamaan iloitsemaan tulevaisuudesta. Mielestäni on ihan hyvä antaa keholle ja mielelle aikaa eikä vain mennä junan lailla eteenpäin. Jokainen tietenkin kokee asiat omalla tavallaan ja toipuu omaan tahtiinsa, mutta itseään kuunnellen on kyl hyvä mennä :)

Ja on tää kyl kans kun järkevä ihminen menee ihan piloille ja hönkii täällä etuajassa kaikkien ajatustensa kanssa! Kumpa itelleen vois tehdä jotain! Repeilin täällä tolle hengittelylle, siis se menee justkin noin :) Puuh, puuh, puuh :D

 

Mindeka
Ma-material Girl

Voi Eerika, en sano nyt mitään. Tiedät kuitenkin, että täälläkin pidetään peukkuja <3 

Eerika
Bättre liv

Kiitos Mindeka :) Yritän nyt olla ajattelematta ja keskittyä kaikkeen muuhun niin aika menee nopeammin, kävi miten kävi milloin käy. Piti vaan käydä tunnustamassa tänne miten paljon olen seonnut näistä ajatuksista vaikka kuinka hävettää myöntää että järki on tipotiessän!

Katie
Aika kypsä äidiksi

Täälläkin toivotaan parasta!! Mä ehkä ottaisin iisisti testipäivään, mutta se nyt vain on omaa pelkoani - mähän en ole uskaltanut zumbaankaan enää plussan jälkeen...

Voimia! Koska on testipäivä eli menkat myöhässä?

Eerika
Bättre liv

Kiitti Katie :) Kierto on hieman vaihdellut, mutta viimeksi se oli 31 ja se olisi siis tasan viikon päästä keskiviikkona. Olen siis aivan edellä aikaani ja oikein hävettää, kuten jo sanoinkin ;) Ehkä sitä jonkun testin vois törsätä siis jo alkuviikosta jos/kun jännitys käy liian suureksi, mutta loppuviikosta alkaisi vasta olemaan myöhässä jos niin hyvin käypi. Eli joo, tosiaan tämä yrittäis olla nyt ajattelematta tätä ennen aikojaan.. :) Pitää juu tunnustella miltä tuntuu, menisikö sitä sunnuntaina joogaan ja menis siellä sit fiiliksen mukaan. Tosiaan, ehkä mä törsään sen yhden tikun just ennen sitä jo.. voi mua kärsimätöntä! No jos ei muuta niin ainakin tämä jännätys on hyvää harjoitusta sitten seuraavaa plussaa ajatellen..

Liv
Päiväuniaika

Voi vitsi, peukut pystyssä täälläkin :) mä oon kyllä sitä mieltä, että jännitä ja haaveile rauhassa, että se kuuluu juttuunn. Onhan se pettymys tietty isompi jos vielä ei olekaan tärpännyt tai suru ehkä pahempi (no eikai, kai se on yhtä hirveä miten vain) jos jotain huonosti meneekin, mutta ei ne saa estää sua haaveilemasta ja toivomasta. Mä niin toivon, että pian olisi teidän aika :) 

Eerika
Bättre liv

Kiitos Liv! Yleensä kohtuullisen järkevästä ihmisestä tuntuu aika kamalalta seota jänskäilyn ja haaveilun maailmaan, mutta fiilistellään nyt kun fiilistellään! Jos ei nyt niin kyllä se vielä sieltä tulee, ainakin tämä tunne kertoo sen kuinka paljon pientä meille toivotaan ja odotetaan. Ja kuinka onnellisia ollaan edes siitä pienestä mahdollisuudesta, että se olisi mahdollista. Jos kuitenkin yritän edes vähän keskittyä kaikkeen muuhun niin aika menisi ainakin nopeammin! Ihanaa kevättä sinne :)

Eerika
Bättre liv

Niinkun kaiken pitäisi muka tarkoittaa jotain, mutta mitäköhän se tarkoittaa että sunnuntain joogkaveri just perui? ;) Eli ei ainakaan tartte miettiä enää pitääkö selitellä omaa perumistaan jos päätänkin olla tosi varovainen ja jättää joogan väliin! Eli fiilisten mukaan tämän viikonlopun treenit, mahdollisesti ihan omaa varovaista treeniä kotona. Jei!

Kommentoi