Dude, there's a sing on my journey

Ladataan...
Bättre liv

Olen suoraan sanoen ollut tosi maassa viikonlopusta lähtien. Väsynyt, uupunut, you say the word. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en juurikaan nukkunut yllättäviltä mahakivuiltani, myöhästyin aamulla töistä ja illalla vietin hetken itkuisena sohvalla ja kaivauduin sängyn uumeniin yhdeksän maissa. Olo ei kuitenkaan ollut sen pirteämpi tänä aamuna kun lähdin juttelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa.  Käytiin hienoja keskusteluja mitkä lisäsivät ymmärrystäni itsestäni ja toisista. Hän jopa ehdotti että hakisin sairaslomaa uupumuksen takia, jotta jaksaisin paremmin enkä lopulta tämän kaiken pinnistelyn jälkeen romahtaisi täysin. Mutta jotenkin tämä päivä on kuitenkin auennut iltaa kohden aurinkoon. Naurua, naurua ja naurua työkavereiden kanssa. Muutama onnistunut projekti. Vähän syvällistä pohdintaa ja lisää naurua. Kyllä minä jaksan näillä auringonsäteillä!

Ja illalla sain täyttää itseni tällä:

Rakkautta on valmistella pari päivää ruokaa ja mussuttaa sitä kotona! Tässä siis Gaijinin innoittamaa possunniskaa, nomnom! Seuranaan jasmiini-riisiä ja kipollinen freesiä salaattia. Kiitos mies <3

Lopulta päänsärkykin oli lähes kaikonnut ja aivot toimivat niin, että sain vastailtua Liebster Blog -haasteeseen (mikä ei eilen sitten millään onnistunut.. siis hei.. mistä ruoasta mä tykkään??). Ja sitten ystävä soitti! Oli onnesta mykkänä, ihanaa jutella ystävän kanssa. Ja siis että joku soitti, juuri kun oli aamulla keskustellut siitä kuinka ystävyyssuhteissani vain minä olen se joka otan yhteytä. This is a sign? Ja ensi viikolla mennään uudella innolla joogaan sillä tiedättekös mikä kohta lehdestä oli auki kun ohi kävelin?

Jos tämä ei ole merkki, ei sitten mikään ole!

Siispä OI KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ! Reseptinä ystäviä, joogaa, lepoa ja uskoa huomiseen. Koira ulos ja hengitän mieleni täyteen voimaa. Seuraavat kolme päivää se onkin tarpeen, sillä edessä on koirien yksinhuoltajuutta miehen lähtiessä työreissuun. Lisämausteena loppukiripaniikki opintojen kanssa. Perjantaina odottaa kuitenkin pullo lempparikuohariani kaapissa, josko ystävä tai pari tulisi kanssani sitä kilistelemään tästä viikosta selviämisen kunniaksi!

Jaksetaanhan kävellä pimeydessä, sillä ennen pitkää kohtaamme valon. Ja se tuntuu kirkkaammalta kuin koskaan.

<3 Eerika

Peeäs. Kiitos ihanista viesteistänne! Ne ovat vahvistaneet tunnetta, että minun todella kannattaa jatkaa tätä blogia. Ja että olen oikealla tiellä itseni kanssa. Annoitte minulle voimia tähänkin päivään. Toivon teille kaikkea hyvää!

Share
Ladataan...

Kommentit

Silkkitassu

Ruoka näyttää tosi hyvältä! Tuli nälkä!

Eerika
Bättre liv

Ei voi tulla pahaa kun ekaksi hauduttaa lihaa 4 tuntia ja jatkaa seuraavana päivänä uppopaistamalla sen paloissa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Eerika, olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa ja juttujasi on mukava seurata, vaikka välillä tuleekin kyynel silmäkulmasta kun herkistyy joistain ajatuksistasi.:) Mukavaa keskiviikkoa, muutama päivä ja on jo viikonloppu!

Eerika
Bättre liv

Kiitos vierailijalle, viikonlopun leppoisia hetkiä odotellessa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentoin blogiisi jokin aika sitten hieman ikävästi siitä, että ehkä kaikkien ei olekaan tarkoitus saada lapsia ja eikö kannattaisi hyväksyä tilanne. Olen nyt seurannut blogiasi ja olen itseasiassa ajatellut tuota kommentoimaani teemaa uudelleen. En osaa sanoa, mitä tarkalleen ajattelen asiasta nyt, mutta haluaisin ainakin pahoitella tuolloista kommenttiani ja sitä miten itseäni ilmaisin. Monista asioista, jotka eivät ole itselle ajankohtaisia, on helppo laukoa mielipiteitään ilmoille asiaa sen enempää ajattelematta. Toivon sinulle sekä uusia mahdollisuuksia tuovaa että ilon täyteistä kevättä ja kiitos vielä valaisevasta ja ajatuksia herättävästä blogista.

Eerika
Bättre liv

Kiitos viestistäsi Vierailija. Muistan kommenttisi, siitä jäi silloin hieman paha mieli, mutta mietin että ajattelit asiaa eri kantilta kuin minä, objektiivisemmin ja teoreettisemmin, eikä tarkoituksesi ollut varmastikaan loukata. Sillä onhan se niin, että kaikki eivät lapsia saa. Ja niinkin, että kaikki joskus kuolevat. Asiat ovat kuitenkin niin arkoja ja henkilökohtaisia, että surussa tämän pohtiminen vain lisää ahdistusta. Ihana kuulla, että kirjoitukseni ovat herättäneet ajatuksia ja saaneet ehkä miettimään asioita ihan toiselta kantilta. Ja ihanaa kevättä myös sinulle :)

Kommentoi

Ladataan...