Ei tyyppi vaan mulla on polyyppi

Ladataan...
Bättre liv

Ei ihan tosi mitä? Kävin keskenmenon jälkitarkastuksessa yksityisellä gynellä. Juoksin sinne viimetingassa jouduttuani ruuhkaan (vaikka niiiiin yritin lähteä ajoissa!) ja aloitin keskustelun keskenmenojen syistä. Lääkärin mukaan ei kannata edes tutkia tässä vaiheessa kun niin harvoin löytyy edes mitään syytä. Sitten käytiin pöydälle makaamaan. Kaikki näytti hyvälle kunnes jonkin aikaa ultrailtuaan kuului muminaa.."mikäs tuo on". Sitten tehtiin hysterosonografia, eli kohtuun ruiskutettiin hieman keittosuolaliuosta, jotta mahdollisen polyypin reunat erottuisivat paremmin (kuten on selitetty Terveyskirjastossa: Kohdun polyypit). Siellä näkyi semmoinen nypykkä tai miksi sitä nyt sanoisi. Verenvirtaumat tsekattiin ja hitsi, sinnehän menee verisuonia ja siellä kiertää veri. Minulla kun oli juuri loppuneet ensimmäiset menkat keskenmenon jälkeen, olisi kohdun pitänyt olla tyhjä. Verenvirtaumat viittasivat siis juurikin polyyppiin, eikä mihinkään raskaudesta jääneeseen suttuun.

Jähmetyin, nieleskelin, järkytyin, päässä löi tyhjää. Mitä tämä nyt tarkoittaa? Olin yksityisellä ja koska sairasvakuutusta ei ole (mielelläni selitän senkin suon miksi se minulta evättiin), ei mahdollista toimenpidettä kannata tehdä heillä. Lääkäri siis kirjoitti suoraan lähetteen julkiselle puolelle toiseen tarkastukseen mikä olisi hyvä tehdä noin kuukauden päästä ja jos polyyppi ei ole mihinkään kadonnut, se pitäisi poistaa tähystyksessä. Sairaala. Apua. Jorviin. Ei. Nukutuksessa. Minua ei ole koskaan nukutettu. Pelkään neuloja ja toimenpiteitä, kaikkea missä minua sörkitään. Päässäni vaan pyöri, ettei kohdussani kasva tyyppi vaan polyyppi. 

Eihän kai se mitenkään vaarallista ole. Kuitenkin polyypit voivat aiheuttaa verenvuotoa, vaikeuttaa tyypin kiinnittymistä ja mahdollisesti aiheuttaa myös keskenmenon. Niinpä alettiin pohtimaan oliko polyyppiä näkynyt aiemmissa ultrauksissa. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen samainen lääkäri tutki minut ihan ajan kanssa eikä polyyppia silloin näkynyt. Toisessa raskaudessa rv 7+4 eri lääkäri ultrasi minut, mutta siitä ei ole niin tarkkoja kuvia että niistä näkisi enkä muista tsekkasiko lääkäri silloin verenvirtaumia, olin niin sekaisin siitä sydämen sykkeestä. Heti keskenmenon jälkeisenä aamuna ultraus tehtiin todella kiireellä ja mahdollinen polyyppi olisi jäänyt kaiken raskausmaterian alle piiloon. Silloin tosin muistaakseni verenvirtaumat katsottiin ihan pikaisesti. Koko toimenpiteessä meni vain muutama minuutti. Nyt siis voisi mielikuvitus alkaa pohtimaan, olisiko polyypilla voinut mahdollisesti olla jotain tekemistä toisen keskenmenon kanssa? Voisiko se uusia? Aiheuttaa vaikeuksia seuraavassa mahdollisessa raskaudessa? Julkisella jälkitarkastusta ei olisi edes ollut, jos polyyppi ei olisi aiheuttanut oireita (kuten ei nytkään ollut), olisin voinut raskautua uudelleen minkä jälkeen sitä ei olisi enää voinut poistaa ja se olisi voinut aiheuttaa vuotoja raskauden aikana tai pahempaakin. Onneksi siis menin yksityiselle tsekattavaksi.

Tämä nyt sitten sinetöi meidän tauon, uudelle raskaudelle ei siis anneta mahdollisuuksia ihan hetkeen. Tämän hoitamisessa voi mennä muutamakin kuukausi, ihan riippuen siitä kauanko julkisella puolella kestää ja miltä seuraavassa tarkastuksessa näyttää. Olin jo muutenkin miettinyt pientä taukoa ja alustavasti sovittiin että jatketaan harjoituksia vasta pääsiäisen tienoilla, jolloin lähdetään muutenkin Köpiksen reissuun ja kaiken lisäksi jos kierto pysyisi tasaisena olisi silloin ovulaatiokin. Mutta kuka tietää meneekö tässä pidempäänkin. Keskustelu psykiatrisen hoitajan kanssa oli jo saanut minua miettimään, olenko vielä henkisesti ja fyysisesti valmis uuteen raskauteen ja mahdollisiin komplikaatioihin, jopa kolmanteen keskenmenoon. Juuri nyt haluan keskittyä itseeni, siihen että voin olla taas fyysisesti hyvässä kunnossa ja liikkua ja olla henkisesti vahvasti tolpillani. Jotenkin tämä polyyppi-homma veti taas mattoa alta. En minä enää jaksa! Ajoin kotiin päin ja mietin, että kerran olen selvinnyt kahdesta keskenmenosta, selviydyn myös yhdestä pienestä polyypista, ja itkin. Kerran olen selvinnyt lapsuudestani kohtuu selväjärkiseksi, selviän myös yhdestä polyypista, ja itkin. Toivottavasti joku jossain taas kuuntelee, enkä ole vain tilastoja, numeroita ja todennäköisyyksiä. Päähän jäi vielä kysymys, kannattaisiko sittenkin tutkia myös niitä keskenmenojen syitä vaikka niin, tilastot ja todennäköisyydet?

Mies teki hyvää ruokaa, teepannu on täynnä valkoista vadelmateetä, vierelläni ovat karvaiset rakkaat. Elämä jatkuu. Mutta tapahtuuko tämä kaikki varmasti minulle?

<3 Eerika

Kuvassa: seinäkalenterini tammikuu

Share
Ladataan...

Kommentit

AnLottanen

Voi kurjaa. Onneksi kävit ja löydettiin.

Toivotaan, että siellä julkisella puolella hoito etenee nopeasti. 

Voima-ajatuksia. <3

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hmm, mitenkohan naa termit nyt menee millakin kielella? Mulla on kohdussa siis tyypin lisaksi 'fibroid', jonka olen itse suomentanut myoomaksi, mutta en tieda, onkohan myooma, fibroidi ja polyyppi laaketieteellisesti eri vai sama asia. Kerrottiinko sulle, minkakokoinen polyyppisi oli? Silla vain, kun ystavallani oli viime vuonna myos kohdussaan 'fibroid', mutta niin iso (about hunajamelonin kokoinen!), etta se itse asiassa aiheuttikin hanelle keskenmenon, ja sitten kun fibroidi poistettiin, laakari sanoi kohtuun jaaneen sen verran arpikudosta, etta kaikki tulevat raskaudet ystavaani pitaisi tarkkailla intensiivisesti ja lapsi saada maailmaan keisarinleikkauksella.

Mulle taas on 7x-5-senttisesta fibroidistani sanottu, etta ei se mitaan haittaa raskauden suhteen... Eli naitakin tuntuu olevan niin moneen junaan.

Eli sita vain piti sanomani, etta kylla elama jatkuu! Raivostuttava takaisku tamakin, mutta kylla sa tasta(kin) selviat, olet jo niin monessa sopassa keitetty. Kenties jalkeenpain tata talvea muistellessasi huomaat viela, etta ihan hyva, etta tuli hidasteita, jotta paasit kunnolla lepaamaan raskaaksituloajatuksestakin. Nyt yrita keskittya nauttimaan niista hyvista asioista elamassasi: miehestasi, koirista, tulevasta Kopiksen-matkasta, liikunnasta, lisaantyvasta auringonvalosta... Voimaa!

Ja viela: nukutus on kivaa! Ainakin kaikki ne kolme kertaa kun mut on nukutettu, se humpsahdus uneen on itse asiassa tuntunut aika ovelalta. Ja makin pelkasin neuloja, mutta, no, IVF:n myota siihenkin on ollut pakko karaistua. Yrita luottaa ammattilaisiin, kylla ne yleensa hommansa osaavat. Ja sen nukutuskanyylin voi pyytaa laittamaan kyynartaipeeseen, mika sattuu huomattavasti vahemman kuin kammenselassa, tai sitten voi pyytaa laittamaan puuduttavaa voidetta ennen kanyylia. Kylla se hyvin menee.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Mina taas. Mua nyt alkoi kiinnostaa tuo myooman ja polyypin ero, ja ihmeellisen internetin mukaan polyyppi on limakalvon epamuodostuma, myooma (eli fibroidi) taas kohtulihaksen hyvalaatuinen kasvain. Selvisipa sekin. Eli sun vaiva on eri kuin mun ja ystavani. Toivottavasti paaset pian sita poistamaan! <3

Eerika
Bättre liv

Ah, eli myooma on se fibroid ja polyyppi on sit jotain muuta. Uskalsin katsoa saamaani lappua ja siinä lukee mm. "Ei myoomia tai muuta poikkeavaa kohdun seinämissä. Kohtuontelo on epäsäännöllinen, oikeassa cornussa tiiviimpää kudosta, jossa verenkierto. NaCl-ruiskutuksessa nähdään ongelon avautuvan normaalisti, mutta oikeassa cornussa, takaseinän puolella on 9x4x3mm polyyppimainen muutos, jossa hyvin runsas verenkierto, suonitus takaseinän puolelta" Sain myös ison pinon kuvia missä näen vain jotain harmaata. Lisäksi lukee "Suosittelen UÄ-kontrollia ja tarvittaessa polytypin hysteroskooppista poistoa." 

Kiitos voimaviesteistänne :) Ehkä hiljalleen toivun tästäkin järkytyksestä ja pääsen eteenpäin ennen kuin huomaankaan. Toivoisin niin että tämä vain katoaisi! Hyvä vinkki tuo nukutuskanyyli kyynärtaipeeseen. Ainoa vaan, että vasta nyt tajusin että tarvitsen jonkun himputin kanyylin! Nimim. koskaan ollut edes sairaalassa osastolla..

Sniff.. flunssakin yrittää iskeä, joten elämä kieltää minulta nyt sen joogankin. Istun siis kotosalla ja lepään. Huomenna taas töihin puurtamaan kiirehommia kuntoon, koskaan kun ei tiedä milloin kuume saattaa iskeä (työkaveri on nyt 39 asteen kuumeessa kotona ressukka!).

Nukautettu (Ei varmistettu)

Lohduttelen tuon nukutuksen kanssa, jouduin toissavuonna leikkaukseen ja jännitin ja pelkäsin ihan törkeesti sitä nukutusta. Loppupeleissä hommeli oli niin helppo että en ehtinyt edes muuta kun mumista jotain liibalaabaa et huippaa ja seuraava muistikuva oli ihanan levännyt olo heräämössä :) Heräsin vielä semmoisessa ihanassa peitto - foliopaketissa missä oli taivaallisen lämmin ja rentoutunut oloo.

Tsemppiä ja huutia polyypille ja tyyppi tilalle!

Eerika
Bättre liv

Ihanaa Nukautettu! Just tollain se sais mennä! Ja tästä tulee mun uusi iskulause "Huutia polyypille ja tyyppi tilalle!". Siihen asti koetetaan nauttia elämästä vain kahdella karvaisella vaativalla tyypillä ja muistetaan rakastaa <3

Silkkitassu

Voi ei.. haleja!! ihmisen keho on niin hirveän monimutkainen.. miksi tälläisiä kehittyy... toivottavasti aika menee nopeasti ja kaikki on sit hyvin!! <3

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Mitä ihmettä?! Onneksi menit sinne yksityiselle. Kaikesta huolimatta varmaan helpottaa edes vähän oloa kun mahdollinen syypää on löytynyt. Jaksamisia ja: Huutia polyypille, tyyppi tilalle!!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mut on kerran elämässäni nukutettu, muistan sanoneeni "en sitte varmasti nuku" ja taju pois. Seuraavan kerran aukasin silmäni heräämössä. Että ei sitä tartte jännittää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Nukutusta ei kyllä kannata stressata. Telkkarissa ja leffoissa olevat "laske kymmeneen"-jutut on ihan mielikuvitusta. Nukutus iskee sekunnissa päälle, sitä ei todellakaan huomaa ja seuraava juttu onkin sitten heräämö, jossa tosiaan voi saada kivan lämpöpeiton. Nukutuksen jälkeen voi olla vähän paha olo, joten kannattaa varmistaa, että antavat estolääkityksen pahoinvointiin - yksityisellä tämä ainakin tuli automaattisesti. Olin itse syksyllä jalkaleikkauksessa, ensimmäistä kertaa elämässäni missään operaatiossa ja sairaalassakin, ja pitää sanoa, että itse asiassa kokemus oli lopulta ihan positiivinen, vaikka toki sen olisin mielellään jättänyt välistä. Toivottavasti sinulla leikkausta ei tarvita, mutta siitä operaatiosta eikä varsinkaan nukutuksesta ei kyllä kannata ottaa itselleen stressiä.

Kommentoi

Ladataan...