Ei voi jo ajatella tätä kaikkea!

Ladataan...
Bättre liv

Oi, vapaapäiviä! Neljä päivää kotikonnuilla tiedossa! Tänään ehdin vielä tehdä viime hetken lahjaostokset ja huomenna suuntaamme ystävieni ja perheeni pariin. Väsymys on karmiva! Ollaan heräilty joka yö, viime yönä katosta tippuivat piuhakotelot, pikkasen säikähdettiin. Aamulla olin ihan naatti. Turha ehkä vielä lisätä, että meinasin nukahtaa iltapäivällä pystyyn. Illan ostoskierroksen jälkeen minussa ei ollut enää mehuja jäljellä koiran lenkitykseen ja taas mies hoiti homman kotiin. Lahjat on kuitenkin paketoitu, viimeiset pyykit pyörii koneessa eikä huomenna edes ole mikään kiire lähteä ajamaan. Pakko myös tunnustaa, että olen mennyt ostamaan ihanan pienen puvun ja pikkuistakin pikkuisemmat sukat! Tiedän, tämä on niin väärin. Käytin tekosyynä sitä, että ystävät saavat keväällä lapsia. Mutta enhän tietenkään haluaisi antaa näitä heille vaan pitää salaa itselläni. Puku löytyi Stockan outletistä muutamalla eurolla viikonloppuna ja sukat H&M:stä tänään. Josko minä siis tämän lapsen saisin ja voitaisiin pukea pienelle nämä sukat, kuulemma ne pitäis pukea niin että äiti on toisessa jalassa ja isä toisessa. Ettei vaan tulis mustasukkaisia vanhempia!

Kuva Haikaranpesästä.

Kaiken lisäksi olen jäänyt jumiin tähän synnytyssairaalan valintaan, missä ultratkin olisi hyvä käydä tekemässä. Jorvin päässä en saa ketään kiinni 2h soittoaikana. Sitten alkoi kaduttamaan, että entä jos haluaisinkin Kättärille Haikaranpesään, enkä sitten pääsekään kun neuvolasta ei laiteta sinne lähetettä? Eli soitin neuvolan neuvonta-numeroon ja kyselin voisiko sellaisen lähetteen saada. Siinä vaiheessa sain tiedon, että Naistenklinikka SAATTAA mennä remonttiin keväällä ja se SAATTAA aiheuttaa Haikaranpesän lakkauttamisen remontin ajaksi kun synnyttäjiä ja henkilökuntaa siirretään Kättärille ja Jorviin. Ja että KUULEMMA he eivät meinaa ottaa sinne juuri Espoolaisia synnyttäjiä vaan ohjaavat Jorviin. MUTTA kannattaa soittaa ensiksi ja kysyä josko he tietäisivät sieltä. Tai jos HUSsin sivuilla olisi asiasta jotain. No ei ollut. Ja jos sanovat sieltä, että on ok valita heidät synnytyssairaalaksi, voisin soittaa UUDELLEEN neuvolan neuvonta-puhelimeen ja pyytää lähetettä, jonka pyyntö laitettaisiin eteenpäin terveydenhoitajalleni, joka laittaisi lähetteen Kättärille, josta jossain vaiheessa lähettäisivät kirjeitse ajan. Jepjep. Tässä vaiheessa luovutin väsyneenä ja pää hieman sekaisin. 

Jotenkin tuntuu oudolta, että alan miettimään synnytystä ja miten haluaisin siihen valmistautua, vaikken vielä tiedä saanko tätä lasta vai en. Sykkiikö sydän vielä seuraavassa ultrassa? Sairaalan valinta on tehty lähes mahdottomaksi. Neuvolasta ei saa mitään tietoja, nettisivuilla ei kerrota sairaaloiden eroista ja keskustelupalstat ne vasta outoja on. Miksei missään voi olla listaa, missä kerrotaan vaikka montako perhehuonetta, kahden hengen huonetta, ryhmähuonetta yms. on, onko minkä verran altaita, onko tarjolla vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmiä ja näin päin pois. Voisi olla muutama kuva osastolta, vaikka semmosesta ihanasta seinästä missä näkyy päivän aikana syntyneet. Eniten tietoa olen löytänyt Vauvamatkalla - oppaasta odottajille, sielläkään ei kerrota eri sairaaloista muuta kuin että Naistenklinikalla hoidetaan riskiraskaudet.

Lueskelin luonnollisesta synnytyksestä ja alkoi tuntumaan sille, että haluaisin valmistautua synnytykseen mahdollisimman hyvin löytämällä itselleni sopivia tekniikoita rentoutumiseen, kivunhallintaan ja sopiviin asentoihin. Olisi loistavaa jos synnytyksen etenemiseen tarvitsisi puuttua mahdollisimman vähän lääketieteellisesti ja voitaisiin kokeilla aluksi kevyempiä kivunlievitysmenetelmiä. Ja että itse pysyisi kärryillä siinä mitä tapahtuu ja käsittäisi oman kehonsa tapahtumat. Ehkä luonnollisesta synnytyksestä saa vähän liian ruusuisen kuvan kun lueskelee tietoja ja tarinoita bebesinfo:n sivuilta, mutta jotenkin se kuulostaa niin luonnolliselta. Toki uskon, että kipulääkitystäkin tarvitaan, mutta entä jos synnytyksen alkuun puuttuisi mahdollisimman vähän, olisiko se vähemmän kivulias? Mielenkiintoisia juttuja!

Ja taas sanon itselleni, että anna olla, keskity tähän hetkeen, näitä ehtii ajatella sitten kun tietää lapsen oikeasti tulevan meille. Mutta kuinka voin miettiä sairaalan valintaa miettimättä miten haluaisin synnyttää? Siispä ONNEKSI olen lähdössä ystävien ja perheen pariin, missä päähäni iskeytyy muitakin ajatuksia kuin pikkutyypin jutut! Ehkä tämäkin pohdinta vaan ratkeaa kuin itsestään. Jos vaikka soittelen levänneenä perjantaina pariin paikkaan ja teen päätökseni sitten hiljalleen. Kompromissi olisi kysellä Kättäriltä, mutta varata ensimmäinen ultra suoraan Jorviin. Toisen ultranhan voi aina mennä tekemään toisaallekin.

Kuvat: Oma kuva,  http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=232 ja http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13

Share
Ladataan...

Kommentit

phocahispida

Minulla oli synnytystoivelista, jossa toivottiin, että saisin kokeilla ammetta kivunlievitykseen ja että synnytyksen kulkuun puututtaisiin mahdollisimman vähän. Noh, päin männikköähän se meni.

Ammeeseen ei voinut mennä tulehdusriskin vuoksi, koska lapsivedet olivat menneet. Synnytys ei lähtenyt kunnolla käyntiin ja tulehdusarvojen nousun vuoksi alettiin käynnistellä. Ja käynnisteltiinkin ihan kunnolla ja melkoislla lääkemäärillä, tuloksetta. Lopulta sitten kiireelliseen sektioon, jossa luonnollisesti käytettiin kunnon annokset puudutuksia.

Että sellainen voimaannuttava ja luonnollinen synnytys. Kattia kanssa. :D

-----

Naistenklinikkaa suositellaan usein sen takia, että koska siellä hoidetaan riskiraskaudet, siellä on paljon asiantuntemusta puuttua tilanteeseen, jos synnytys ei etene ns. oppikirjamaisesti. Äitiä ja lasta osataan oletettavasti auttaa nopeammin ja poikkeustilanteet osataan todeta ja tunnistaa paremmin. Tilanteeseen puututaan tarvittaessa ripeämmin. Kukaan ei varmasti halua, että lapsi joutuu kärsimään, koska mahdollisia vaaratilanteita ei huomata koska vaikkapa sykekäyrää ei osata tulkita, virhetarjontoja ei huomata tms.

----

Jos Haikaranpesään haluaa, ei ole ollenkaan hassua hoitaa asiaa jo hyvissä ajoin. Myöhemmin sinne ei enää välttämättä pääsekään. :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Vau, sä olet ehtinyt jo miettiä synnytystäkin! Mä en ole uskaltanut vielä niin pitkälle ajatella muuten kuin että juu, luonnonmukainen olisi kiva ja altaaseen olisi mukava päästä, mutta että todennäöisestihän kaikki menee just niinkuin Phocahispidalla eli ihan toisin kuin on suunniteltu... ;) Mutta muuten ajatuksemme ovat kyllä tosi lähellä. Onnea paikan valintaan!

Eerika
Bättre liv

Niin, elämä ei vaan mene useinkaan niin kuin toivoo ja suunnittelee. Haluaisin kuitenkin sellaiseen paikkaan, missä olo olisi mahdollisimman kotoisa ja tietäisin voivani saada kokeilla luonnollisia menetelmiä ennen lääketieteellisiä. Harmi, ettei mahdollisuuksia luonnollisen synnytyksen kokeilemiseen sinulla ollut! Luulenpa muutenkin, että minä kipuherkkä huutaisin samantein epiduraalia kun sairaalaan päästäisiin! Mutta josko sitä siihen mennessä osaisi ja tietäisi enemmän asiasta :)

Haluaisin pieneen kotoisaan paikkaan, missä minua kuunnellaan ja missä osataan käyttää muitakin kuin lääketieteellisiä menetelmiä, jos vain mahdollista. Olisiko Haikaranpesä sitten oikea paikka minulle? Ja olisiko minun edes mahdollista päästä sinne? Sairaalahan voisi viime hetkilläkin vielä vaihtua jos omassa ei ole tilaa, ohjaavat silloin joka tapauksessa toisaalle. Ja jos on kyse riskiraskaudesta, lähetetään aina Naistenklinikalle. Kumpa neuvolasta olisi saanut tähän apua, mutta onneksi minulla on internet ja Lilyn mamma-asiantuntijat! :D

Kiitos siis kaikista ajatuksista sairaalan valinnan suhteen :)

Eerika
Bättre liv

Katie: Mä ehdin ajatella lapsen kasvatusta teini-ikään asti ennen kuin edes päätettiin antaa pienelle mahdollisuus! Olen myöskin miettinyt, mihin päin Alankomaita oltaisiin muutettu jos mies olisi saanut yhden työn (ennen kuin hän edes lähetti hakemuksensa), mistä päin Tamperetta oltaisiin ostettu asunto jos oltaisiin muutettu sinne (ennen kuin lähetin työhakemuksen) ja mitä tekisin lottovoitolla, vaikka en koskaan edes lottoa! Eli tämä menee selkeästi samaan sarjaan.. mutta on hieman ajankohtaisempi sillä sairaala olisi hyvä valita jo ensimmäiselle ultralle mentäessä :) Kaiken lisäksi pelkään kovasti synnytystä, mitä yritän vähentää lukemalla aiheesta mahdollisimman paljon oikeaa asiaa (enkä keskustelupalstojen tarinoita tai tuttujen pelottelustooreja). Ja kiitos Katie, kyllä mä tän vielä valitsen! 

HelloAochi

Minä valitsin summanmutikassa Naistenklinikan, koska se oli ainoa synnytyssairaala, jonka tiesin. Onneksi. Meidän kohdalla synnytys oli ns. riskisynnytys, eli meidät olisi joka tapauksessa kuskattu kesken synnytyksen Naistenklinikalle. Eli ihan vaan oman kokemuksen pohjalta suosittelisin Naistenklinikkaa.

Liv
Päiväuniaika

Minä en varsinaisesti usko, että synnärillä on mitään oikeeta väliä lopultakaan. Tuuristahan se on kiinni, miten se synnytys menee, minkälainen on kätilö ja kuinka mukavat hoitajat ovat. Se on joka tapauksessa eka kerta, se on kaaottinen ja outo ja tuntematon. Se millä on väliä, on vierailuajat ja -käytännöt. Pääseekö mies ja perheesi paikalle koska vain? Saako kaverit tulla piipahtamaan? Koetko itsesi yksinäiseksi ja eristetyksi, vai voitko vaihtaa muutaman sanan ystävän kanssa ja viettää aikaa puolison kesken. 

Minä synnytin yksin Lahden keskussairaalassa. Synnytys itsessään oli helppo enkä todellakaan olisi tahtonut sinne ketään mukaan (minä oon vähän niitä ihmisiä, jotka ei oikein osaa antaa itestään muille, ei osaa sanoa että mua pelottaa tai sattuu). Synnytyksen jälkeen viivyin ekakertalaisena sen 3 päivää synnärillä, jossa oli vierailuajat muistaakseni tunnin vai puolitoista päivässä illasta ja silloin sai tulla vanhemmat. Lapsen isä ja sisarukset olisi päässeet käytännössä koska vain. Omat ystävät ei ollenkaan. 
Minä koin itseni yksinäiseksi. 3 päivää sairaalassa, jossa näin ohimennen vanhempiani yhden tunnin eräänä iltana ja yhtenä päivänä näin lapsen isää (meiltä kotoa sairaalalle oli reipas sata km enkä tosiaan seurustellut lapseni isän kanssa, jolle tilanne oli myös uusi ja pelottava ja sitä rataa). 

Että juu. Ota selvää siitä, mitä synnytyksen jälkeen. Saako mies olla ja tulla niin kuin huvittaa, mites ystävät, muu perhe? Onko sinne helppo kulkea? :D Saatteko ehkä perhehuoneen, vai koetko että oliskin kiva olla muiden mammojen kanssa samassa huoneessa. 

Liisa
Osasin!

Olen samaa mieltä kuin Liv, ei sillä sairaalalla ole kovin paljon merkitystä, koska koko tapahtumaan liittyy niin paljon muuttuvia osia. Synnytyksessä voi tapahtua monenlaista, ja silläkin on väliä miten omat henkilökemiat osuvat yhteen niiden henkilöiden kanssa, jotka sattuvat juuri silloin olemaan työvuorossa. Jokainen noista kolmesta on kuitenkin hyviä sairaaloita joissa saa hyvää hoitoa.

Voithan tehdä soittokierroksen ja kysyä jokaisesta, montako perhehuonetta kussakin sairaalassa on. Sitten voi vain toivoa, että sellainen sattuisi olemaan vapaana kun itse synnyttää.

Itse valitsin Kättärin ihan arvalla ja mietin viimeiseen asti, ilmoittautuisimmeko Haikaranpesään. Sitten synnytinkin keskosen, joten emmehän me sinne olisi lopulta päässeet kumminkaan. Olisin halunnut käyttää jumppapalloa ja muutenkin liikettä kivunlievityskeinoina, mutta jouduinkin makaamaan monitoreissa sängyllä alusta loppuun. Se toiveeni sentään toteutui, että ainoa lääkkeellinen kivunlievitys oli ilokaasu.

Juuri oman ennenaikaisen synnytykseni vuoksi suosittelenkin, että kannattaa perehtyä synnytykseen myös ihan fysiologisena tapahtumana hyvissä ajoin. Itse olin ajatellut tehdä sen jäätyäni äitiyslomalle, mutta jouduinkin perumaan viimeiset työvuoroni koska minulla oli silloin jo vauva kainalossa. Sen takia tuntui, että olin vähän pihalla koko synnytyksen ajan, kun en tiennyt mitä tapahtui tai olisi pitänyt tapahtua ja mitä odottaa seuraavaksi. Se oli tympeä tunne. Yritin kyllä kysellä kätilöiltä, mutta ei siinä supistusten välissä enää oikein pystynyt keskittymään.

Itselläni laskettu aika helmikuun alussa, ja minulle sanottiin että naistenklinikan remppa alkaa juuri noina aikoina.  Ja pakko sanoa että kyllä naistenklinikka sen remontin tarvitsee! Ymmärtääkseni haikaranpesään tämä vaikuttaa. Sillä paikkoja on rutkasti vähemmän tarjolla kun tavallisesti.

Se ehkä on hieman väärin ymmärretty että haikaranpesään vaan ilmoittaudutaan ja tullaan. Siellä on kuitenkin tietyt säännöt jonka mukaan pelataan. Vaikka olisit päässytkin haikaranpesään synnyttäjäksi voidaan sut kuitenkin siirtää sieltä pois, ruuhkan tullessa. Aivan kuten missä sairaalassa tahansa. 

Suomen kätilöliiton sivuilta löytyy paljon tietoa synnytyksen kulusta, myös kätilöiden näkökulmista. Istukkaverenluovutukseenkin kannattaa tutustua, sillä kyseinen "punainen kulta" voi pelastaa jonkun hengen tai auttaa tutkimuksissa. Normaalisti istukka verineen lentää roskiin.

Kannattaa muistaa ettei kukaan ole valmis synnyttäjä, vaikka lukisi mitä! 

Itse valitsin kätilöopiston, matkaa sinne on autolla 3-4 min. (Linnuntietä naurettavankin lähellä). Sillä haluan olla kotona mahdollisimman pitkään. Sillä myös äidin mielentila vaikuttaa synnytyksen kulkuun, ja onhan koti kuitenkin aina koti. Eli, voin kärvistellä kotona hieman normaalia pidempään ja lähteä sitten sairaalaan synnyttämään. Kätilöopisto takaa myös sen että opiskelijoita on hitusen enemmän. Eli seuraa saa helposti, ja vointiakin tarkkailee kaksi henkilöä. Ohjaaja ja opiskelija.  Synnytyssuunnitelmaani kuuluu amme/suihku, aqua-rakkulat, "kampa", ilokaasua ja kirjotin haluavani rennon ilmapiirin. Viimeiseksi tietysti epiduraali ja muut synnytystä helpottavat lääkkeet. Sillä pyrin luonnonmukaiseen jos suinkin mahdollista.

Jos emme asuisi kerrostalossa, ja takana olisi jo yksi synnytys. Valitsisin ehdottomasti kotisynnytyksen! Sillä uskon niin kovasti mielentilaan ja ympäristön vaikutuksiin. Ja lukeehan yhdessä kätilökirjassakin että kun äiti saavuttaa oikean mielentilan synnytyksessä, on tilanne ja paikka sellainen missä hän voisi kokea harrastavansa yhdyntää. Eli rauhallinen, seesteinen ilmapiiri. Ei oloa siitä että oma huone tai synnytyssali muistuttaa rautatientoria ruuhkassa.

kivunlievitykseenkin kannattaa tutustua. Ja kannattaa myös muistaa se että oma ehdoton EI saattaa vaikeuttaa synnytystä ja jopa olla vaaraksi vauvalle. Suunnitelma on suunnitelma, ja sitä pitäisi pyrkiä toteuttamaan tilanteen mukaan. Synnytys on uusi ja arvaamaton asia, ei sen kulusta tiedä kukaan :)

Sinulla on vielä rutkasti aikaa! Ja kyllä saa muuttaa mieltään myöhemminkin jos siltä tuntuu. Synnytyssairaalan valitseminen tarkoitaa nyt alussa lähinnä sitä minne menet ultraan viikolla 11-13 ja 20+. Tai muihin tutkimuksiin jos raskaus sitä vaatii. 

Katie
Aika kypsä äidiksi

Mustaa pitsiä: mäkin niin haluaisin kotisynnytyksen! Mutta en taida uskaltaa, kun en tiedä yhtään miten reagoisin. Täällä Englannissa kotisynnytykset on suht tavallisia (tai siis ei ole, kai vain jotain viitisen prosenttia kaikista, mutta ainakaan niitä ei karsasteta niin kuin Suomessa, jossa kotisynnyttäminen on tehty liki mahdottomaksi), ja meillä olisi iso talo ja sairaala kaiken varalta myös lähellä, mutta mutta... Mies ei ainakaan suostu, enkä toisaalta vanhana ensisynnyttäjänä vain uskalla. Jos niin autuaasti kävisi, että raskautuisin vielä joskus uudelleen (ja eka synnytys olisi mennyt hyvin), varmasti sitten yrittäisin kotihommia. Yksi ystäväni oli niin sissi, että synnytti molemmat lapsensa kotona, mutta hän raskautuikin nuorena ja helposti, joten ei kai edes osannut pelätä komplikaatioita. ;) Onnea matkaan teille, toivottavasti menee nopeasti ja luonnonmukaisesti! 

Eerika
Bättre liv

Juuri tämän päivän Hesarissa oli juttua tuosta Naistenklinikan remontista ja sen vaikutuksesta muihinkin synnytyssairaaloihin pääkaupunkiseudulla. Käytännössä Haikaranpesän perhehuoneita on jo nyt muutettu synnytyssaleiksi, valmennukset on jouduttu lopettamaan eikä tiedetä onko mahdollista pitää edes tutustumiskäyntejä uusille synnyttäjille. Vaikutti muutenkin vähän siltä, että huhtikuun jälkeen synnyttäjille nyt vaan käy vähän huono säkä. Eli vaikka olisi ihana päästä Haikaranpesään tai muuten sellaisten kätilöiden hoiviin, jotka tuntevat luonnollisen synnytyksen kulun, taitaa Jorvissa olla parhaimmat mahdollisuudet mahtua ovista sisään.

Laittelen vaikka ihan oman postauksensa tuosta Hesarin jutusta ja ajatuksista mitä se herätti. Nyt tuntuu siis lähinnä siltä, että yritän hoitaa ihan itse valmistautumiseni mahdollisimman hyvin niin osaan sitten keskustella kätilön kanssa itse tilanteessa ja sitä ennen. Mentäis kunnan tarjoamaan valmennukseen ja menen ainakin mammajoogaa, missä ilmeisesti käydään läpi hengityksiä ynnä muita menetelmiä rentoutukseen ja kivunlievitykseen synnytyksen aikana. Kevät on onneksi aikaa selvitellä näitä ja mennä rauhassa sopiviin ryhmiin :) Yritän saada nyt tämän ekan ultran Jorviin, jos suostuvat sieltä joku päivä soittoajalla vastaamaan (tähän mennessä on tuutannut varattua tai sitä outoa piippitystä ettei saa yhteyttä). Pitää sitten keskustella siellä ja seuraavassa neuvolassa tästä lisää. Synnytykset nyt menevät miten tuppaavat menemään, mutta haluan valmistautua hyvin, jotta tajuaisin sitten edes vähän että mitä tapahtuu ja mitä vaihtoehtoja minulla on. Ja jotta pystyn rentouttamaan kehoni mahdollisimman hyvin ja osaan tekniikoita jotka auttavat minua tarpeen tullen. Uskon, että eri vaihtoehtojen tietäminen pitää minut paljon rauhallisempana ja vähentää pelkoja, kävi siinä sitte miten kävi. Ja lopuksi vielä toivotaan, että päästään sinne asti :)

Ihaninta olisi, jos jokaisella olisi oma kätilönsä, kenen kanssa voisi käydä läpi synnytyksen kulkua jo etukäteen ja joka on tuttuna ihmisenä vastassa kun aika lopulta koittaa. Sitä saadaan kuitenkin odottaa Suomessa vielä aiak pitkä tovi..

phocahispida

Minua rauhoitti tosi paljon se, että tiesin miten synnytyksen tulisi edetä.
Noh, koska olin lukenut aiheesta paljon, tajusin siinä vaiheessa, kun synnytys oli ollut tuntikausia täysin pysähdyksissä ja muutenkin mikään ei mennyt ns. "oppikirjan mukaa", että jotain on vialla.

Normaalisynnytyksessä hyvä etukäteisvalmistautuminen auttaa rentoutumaan ja suhtautumaan eri vaiheisiin luonnollisina ja jos synnytyksessä menee jotain vikaan, erottaa senkin ehkä paremmin. Hyvällä etukäteisvalmistautumisella ei siis voi kuin voittaa. :)

Kommentoi

Ladataan...