Eikä voi tulla jo kohta, nimittäin Joulu ja vauva!

Ladataan...
Bättre liv

Joulun tuloa kohtaan on iskenyt vähän samanlainen "eikä voi vielä"-fiilis kuin vauvan tuloa kohtaan. Että saisinko kääntää kelloja pari kuukautta taaksepäin? Tuntuu että pää on aivan tyhjä kaikesta. Innokas suunnittelija on tipauttanut aivonsa kyydistä ja on vaan suu auki, että häh? Tänä vuonna Joulua vietetään hieman erilaisissa merkeissä kuin yleensä, sillä pienen laskettu aika on sopivasti 22.12. Sen sijaan että tietäisin mitä teemme tänä Jouluna, en todellakaan tiedä! Kymmenen viimeisintä vuotta on mennyt miehen vanhempien luona Joulun vietossa, vaan tämän Joulun vietämmekin kotona. Olemmeko milloin sairaalassa, mitä tapahtuu, milloin kotiudumme? Mitä jouluruokia meidän kannattaisi ostaa ja tehdä valmiiksi pakkaseen ja missä vaiheessa? Mitä ihmettä me oikein syödään Jouluna? Jos vaavi tulee maailmaan Joulun alla, haluan ehdottomasti graavattua kalaa! Ja sushia heti kun sushipaikka vaan on auki! Niin tai voihan sitä väsätä ensi hätään itsekin, vaikkei me kaikkia hienouksia osatakaan tehdä vaan ihan perus makeja. Ja älkääs nyt vaan naureskelko, että eihän siinä vauvan tultua pysty edes ajattelemaan mitään susheja ja graavilohia. Tää on nyt ainoa asia minkä yritän tietää, vaikken voikaan ja turha muutenkaan graavata etukäteen kun ei yhtään tiedä milloin sitä saisi syödä.. no jos edes sitä kalaa laittaisi valmiina paloina pakkaseen? Ja voi ei, mitä joulukoristeita laitan, milloin ja minne?

Lahjat oli tarkoitus "vaan ostaa verkkokaupoista ja pistää toimitus suoraan lahjan saajille". Helpommin sanottu kuin tehty kuitenkin kun aivoissa ei liiku mitään! On jotenkin vaikeampaa etsiä kuvastojen ja verkkokauppojen sivuilta inspiraatiota, kuin tuolla kaupoilla kiertelemällä, enkä haluaisi ostaa mitään tyhjänpäiväistä. Meidän perheessämme ostetaan lahjat niin sisaruksille kuin vanhemmillekin, jokaisen kanssa on muodostunut vähän erilaiset tottumukset lahjan tyylin ja arvon suhteen. Kaikki asuvat lisäksi eri paikkakunnilla ja tämän Joulun alla emme toisiamme näe, joten tosiaan se ilmainen toimitus lahjansaajalle on verkkokaupoilla asioidessa kriteerinä.

Miehen perheen kesken on myös ollut tapana ostaa kaikkien kesken lahjat, mutta niistä huolehtii pääasiassa mies. Olen tosin ostanut jo anopille aivan hänen näköisensä korvakorut kun sattuivat osumaan silmään. Heidän kanssaan olemme yleensä viettäneet "perhejoulua", ehkä sitten taas ensi vuonna? Enkä muuten ole yhtään varma, miten lahjojen vaihto heidän kanssaan käy (jokainen kun sieltäkin puolelta asuu eri paikkakunnilla). Kun pienen tulosta ei tiedä, haluaisin mielellään vaihtaa lahjat hyvissäajoin ennen Joulua, jotta jokainen saisi avata pakettinsa juuri aattoiltana. Miehen perheen puolelta voidaan tosin odottaa vierailijoita aika pian pienen syntymän jälkeen, sillä suhteet ovat tiiviimpiä ja näemme aika usein. Minun perheeni puolelta tullaan varmaan pikkuhiljaa tipotellen visiitille.

Huoh. Siis se aiempi tyyppi joka muisti ulkoa kaiken mitä kaapissa on, keksi hetkessä viikon ruokalistan ja teki siitä kaupan järjestyksessä olevan kauppalistan sekä excelöi kaikki vauvatarvikehankinnat ja joululahjalistat taitaa olla hetkellisesti poissa käytöstä! Keho on alkanut toimimaan paremmin (thank God!), mutta mieli on tainnut jäädä jonnekin unholaan. En tajua kokonaisuuksia. Tuntuu että olen unohtanut ihan kaiken minkä vielä hetki sitten "tiesin" synnytyksen kulusta tai vauvanhoidosta. Menen vaan eteenpäin päivä kerrallaan, syön kun on nälkä ja meinaan jatkuvasti unohtaa lisäraudan. Menen vaan eteenpäin tätä raskautta niinkuin osaan ja pystyn, vaan en edes osaa ajatella että jossain vaiheessa lähtisin synnärille ja tulisin sieltä kapalo kainalossa takaisin! Miten minä voisin sellaista edes kuvitella kun en ole mitään sellaista koskaan kokenutkaan?

Kehon toiminnasta kuitenkin kiitän ihanaa fyssaria/naprapaattia kenellä minulla on ilo käydä muutaman viikon välein. Siinä missä lääkäri sanoi huimauksen kuuluvan asiaan, fyssari pisti minut kuntoon ja uskallan taas liikkua yksin! Myös lonkan vaivat saivat pientä helpotusta ja erityisen pahasti kipuillut häpyliitos muistuttelee enää harvoin itsestään. Hoidatetaan siis itseämme myös raskausaikana, eikös! En minä nyt sentään pitkin puskia juoksentele tai käy kunnon kävelylenkeillä, ei sentään. Mutta olenpahan käynyt heittelemässä tänään nuoremmalle koirista frisbeetä lähinurmella ja nähnyt joutsenen! Tehnyt ruokaakin ilman jatkuvia kipuja! Ja käynyt sellaisilla pienillä iltakäpöillä koiran kanssa. Eilen kävin ystävän ja hänen pienen poikansa kanssa lähileikkipuistossa, hyödynsin toki keinua istuimena :) Uskalsin myös sopia lounas- ja kahvitreffejä ensi viikolle keskelle päivää. Elämä siis saattaa voittaa! Mielialat tosin vaihtelevat kuin alkuraskaudessa konsanaan. On ollut päiviä, jolloin olen vain itkenyt kun kaikki on tuntunut ylivoimaiselle ja minä itse aivan riittämättömälle, vain taakaksi muille. Ja sitten taas ihania päiviä, auringonpaistetta, ystäviä, ulkoilua ja hyvää ruokaa! Mutta siltikään minä en yhtään tajua mitä täällä oikein tapahtuu. Kuin koko tulevaisuus olisi sumun takana ja minä raukka yritän räpytellä silmiäni kuin sinne nähdäkseni.

Yöt ovat hieman outoja, mutta saanpahan nukkua aikasta hyvin. Menemme unille siinä yhdentoista korvilla, otan silloin myös yhden Panadolin yötä vasten. En kuitenkaan saa unta heti vaan noin tunnin pyörimisen jälkeen käyn vielä vessassa, minkä jälkeen uni yleensä tuleekin. Pieni yleensä on hereillä ja jumppaa masussa tämän tunnin aikana ja ehkä Panadol alkaa myöskin vaikuttaa vähän viiveellä? Nukun nykyään yleensä hyvin, mitä nyt käännän horroksessa kylkeä joitain kertoja kivuliaan lonkan vuoksi ja ähisen kivusta häpyliitoksen sanoessa kääntyessä ai. Nukahdan kuitenkin taas samantein. Aamulla herään miehen ja koirien aamutouhujen ääniin vähän ennen kahdeksaa (normaalisti nukkuisin niistä huolimatta kuin tukki).

Tässä vaiheessa lonkat ja jalat ovatkin jo aika kipeät ja on hyvä nousta vähän jaloittelemaan. Heräänkin käymään vessassa ja hakemaan keittiöstä vähintään mehua, välillä myös nappaan suuhun pari kourallista muroja tai muutaman lusikallisen jogurttia. Makoilen sängyllä lueskellen kännykästä Facebookin, sähköpostit ja Lilyn kommentit. Vajaan tunnin hereillä olon jälkeen nukahdan uudelleen ihanaan uneen, mitä kestää yleensä kymmeneen asti, tänään jopa yhteentoista kun olin eilisen jäljiltä extraväsynyt. Venyttelyt, aamutoimet ja pitkä aamupala Hesarin parissa. Siitä se päivä sitten hiljalleen lähtee! Tuntuu kuin keho virittäytyisi vauvan rytmiin. Niin monesta blogista olen lukenut, että vauva herää aikaisin syömään, mutta saattaa sen jälkeen jatkaa parin tunnin unilla ennen kuin päivä todenteolla lähtee käyntiin. Niin hassua! Vauvakin nimittäin oikoo rauhallisena jalkojaan masussa aamulla kun kuulemme miehen ja koirien aamutoimien ääniä, eli olemme molemmat siinä vaiheessa rauhallisesti hereillä. Nukahdamme kuitenkin pian molemmat kun saamme ruokaa ja liikettä.

Mies on pikkujouluissa ja aivoissani pyörii kaikki vaan ei mitään. Mihinkään juoksevista ajatuksista ei oikein tunnu saavan otetta. En osaa tehdä mitään päätöksiä. Selaimen välilehdet ovat täynnä verkkokauppoja, infoa synnytystoivelistan tekemistä varten, koirankoulutuspaikkoja ja Viaplayn leffavalikoimaa. Melkein jo päätin äidin ja yhden siskoni joululahjat, mutta en sitten pystynytkään tekemään tilausta. Synnytystoivelista on vain tyhjä word-dokumentti. Onneksi ehdin tehdä sairaalakassilistan jo ennen tätä totaalista aivopöhöä, tosin sekin on vain wordissä koneellani (onneksi mieskin tietää sen). Toiveissa olisi tajuta mitä nappaan iltapalaksi ja päättää joku leffa minkä katsoisin illan ratoksi. Ja tiedättekös, tässä vaiheessa tästä postauksesta puuttuvat täysin myös kuvituskuvat. Päätöksiä, päätöksiä!

Aivopöhöstä huolimatta hyvää viikonloppua itse kellekin, varokaa pikkujoulujen jälkitauteja! 

<3 Eerika & Epeliina (rv 36+5)

Kuvat: marraskuinen joutsenkuva sekä tomaattikeiton kuva tältä päivältä, jouluiset kuvat Pinterest.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vau mikä vauva!

Mua niin hymyilyttää tää teksti, siis hyvällä tavalla :) ööhähmitähäh kuulostaa niin tutulta. Mut hei, "se on vaan yks joulu", ja eiköhän oo ihan ymmärrettävää jos joku lahja jääkin postittamatta tms. Graavia vaan pakkaseen :D

"Tuntuu että olen unohtanut ihan kaiken minkä vielä hetki sitten "tiesin" synnytyksen kulusta tai vauvanhoidosta."

Jep, mä tarkistin etukäteen n. 54628 kertaa, missä vaiheessa supisteluja ja epäiltyä synnytyksen käynnistämistä pitää/saa a) soittaa synnärille ja b) mennä sinne. No eikä mitä, muutaman tunnin "kunnon supistelu" riitti ja olin puhelin kourassa, että mitä mää nyt teen :D

Eerika
Bättre liv

Hih, kiitos? ;) Ai hemmetti, se supistuslaskuri-appsikin on ladattu vasta iPadille eikä ollenkaan mun puhelimelle..  Ja nyt kyl tilaan viikon sisään vaan jotain käytännöllistä verkkokaupoista, ihan sama vaikken enää sen jälkeen muistais mitä olen tilannut. Naamavoiteet ja keittiökamat tulee aina käyttöön! :D Ei hemmetti, onkohan vielä joku sellainen elossa joka haluaa joulukortin? Siis ihan aiheellinen kysymys, sillä isovanhempia on menehtynyt viime vuosina ja muiden kesken ollaan siirrytty pääasiassa viestittelyihin.. Oho niin siis, mitäs mä olinkaan tekemässä. Ja apua, pitääkö mun ihan oikeesti mennä ja synnyttää? :D

Silkkitassu

Täällä ei osata enää oikein puhua. Välillä jään kesken lauseen miettimään sanoja ja muutenkin kaikki tulee vähän viiveellä ellei kyse ole vauvan perustarpeista. "Nusu, puklua, kakkaa, pissaa, maitoa, tissiä" tulee kyllä hyvin nopeasti mieleen, mutta perussanat kuten haarukka, laukku, kaukosäädin yms. ottavat oman aikansa... "Kulta, annatko... *tähän väliin hirveää huitomista pöydän suuntaan* ... tuosta...*lisää huitomista pöydän suuntaan*...kiitos!"
Univaje on todellinen.

Onneksi olemme molemmat miehen kanssa introverttejä, joten istutaan hiljaa kotona ihan mielellämme... :) 

Raskausaikana meillä jumpattiin masussa puolen yön aikoihin ja kyllä se rytmi on ainakin tällä hetkellä pitänyt paikkansa. Virkeimmillään pikkuinen on klo 21-03 eli nukkumaan hyvällä tuurilla päästään vasta aamuyöntunteina (luksusta jos nukahtaa kahdeltatoista). Mutta sitten aamulla koisitaankin puolille päivin. Aamu on yleensä aika leppoisaa. Nukutaan välillä kaikki vierekkäin sängyllä useita tunteja, vauva herää parin tunnin välein syömään eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Illat sitten taas ovat huutopotkuraivareita, kun meitä väsyttäisi puolilta öin, mutta vauva tahtoo vielä valvoa. Nooh.. ehkä tämä tästä. Kuukauden päästä pitäisi itse jaksaa töihin lähteä, kumpa unirytmi edes vähän paranisi siihen mennessä.

Eerika
Bättre liv

Nuo aamu-unet kuulostaa kyllä lupaavalle! Ja ehkä noita iltavalvomisiakin voisi vähän miehen kanssa puolitella, jos siinä nyt toinen jotenkin pystyy samalla nukkumaan ;) Kunnon yöunien puute tekee kyllä varmasti tehtävänsä! Toivottavasti yöunet vähän tasaantuvat ennen kuin töihin paluu on siellä edessä.. tsemppiä! :)

Silkkitassu

Miehen onkin meillä helpointa illalla hoitaa lasta. Yöllä vauva on itselle ainakin helpointa ottaa rinnalle ja siitä sit takaisin nukkumaan ilman että tarvitsee pullojen kanssa vekslata. 

Eerika
Bättre liv

Jes, tosin siinä vaiheessa kun mies palaa muutaman viikon jälkeen töihin ja joutuu heräämään klo 7 mennessä, on ehkä parempi antaa hänen välillä myös nukkua ;) Mut sens näkee millainen rytmi meille vielä muodostuu ja kuinka homma tuntuu parhaimmalta hoitaa yöunienkin suhteen.

OdotuksestaOnneen

Luin jostain että naisen aivoissa tapahtuu raskauden aikana muutoksia, niin että järkevä ajattelu siirtyy syrjemmälle intuitiivisen puolen vahvistuessa, valmistaen näin äitiä synnytykseen. Itse kyllä allekirjoitan tämän. Ensimmäisessä raskaudessa se oli hämmentävää, mutta nyt toisessa se on jo ihan odotettavissa ollut olotila.
Ja siskoni sanoin: raskaus pehmentää aivot, äitiys sulattaa ne kokonaan ;)
Että lycka till loppumetreille ja sitten niille alkumetreille!
Ihana joulu teille tulossa! Jospa joulupukin sijaan teillä vieraileekin haikara aattona!

Eerika
Bättre liv

Juu, kuulostaa kyllä hyvinkin sopivalle diagnoosille. Sitä on kovin herkkä tuntemaan kaiken ja järkevä ajattelu tuntuu jäävän taka-alalle. Josko siitä siis olisi iloa sitten pienen kanssa toimiessa! Ja kiitos, toivottavasti meillä vierailisi haikara hieman ennen aattoa ja päästäisiin joululahjan kanssa joulunpyhiksi kotiin <3

gabi (Ei varmistettu)

Kyllä sinne sushille pääsee ja elämä jatkuu synnytyksen jälkeenkin :)

Blueberrymommy

Mua niin naurattaa - tää on niinkuin mun näppiksestä kirjoitettu ;) Samanlainen pehmopää ilmoittautuu! Ihanaa, etten ole ainoa. Pää on täynnä kaikkea ja samaan aikaan ei mitään. Teen to do -listoja, joista suurin osa jää haaveeksi. Sairaalakassin sisältö on puolitiessä listana - kassi edelleen tyhjä. Ja meidän vauvojen päivärytmitkin kuulostaa hyvin samanlaisilta :)

Eerika
Bättre liv

Ihanaa etten ole ainut! Ruokaa, vitamiineja, unta.. josko tässä edes vähän saisi johonkin keskityttyä :D Masussa tapahtuvaan möyrintään nyt ainakin!

Hoi! Blogissani on sinulle jouluhaaste :)

Eerika
Bättre liv

Hahaa ja tadaa! Vastasin haasteeseen :)

OlgaLiina (Ei varmistettu)

Tietynlainen raskaus- ja imetysdementia kuuluu asiaan kun kuunnellaan omaa kehoa ja vauvaa, mutta muistathan huolehtia omega3 saannista! Vauva nimittäin vie raskaus- ja imetysaikana meidän varastot ja aivot tosiaan takeltelee senkin vuoksi, jos äiti ei huolehdi saannista.

Toki asiaan vaikuttanee myös univelka (ainakin synnytyksen jälkeen), nimim 4kk vauvan kanssa oltu perhepedissä ja syöty lapsentahtisesti tunnin välein koko ajan... Apua. Univelka on hurjaa ja välillä tulee kilahdettua miehelle mutta sitten näkee pikkumiehen nauravan ja näpertävän äitin kasvoja, ja kaikki (jos ei unohdu niin) tuntuu taas ihanalta :) maailman rankinta ja ihaninta.

Nyt täällä siis opetellaan nukahtamaan ilman tissiä ja tänään pikkumies on ollut sitkeä -mutta niin mekin, eikä olla luovutettu! Herättiin erittäin huonon yön jälkeen 7 ja vauva on nukkunut 30 min koko päivän aikana. Ensi yö jännittää, mutta pakko tässä on opetella uudet keinot kun tähän asti ollaan menty mistä aita on matalin.

Onnea loppuraskauteen, elätte ihania aikoja ja kohta vielä ihanempia:) univelasta huolimatta. Synnytys on mieletön kokemus ja hitsaa varmasti teidänkin perheen entistä tiukemmin yhteen!

Eerika
Bättre liv

Minulla on ollut käytössä raskausajan omega-3-lisä, mutta ihan joka päivä en sitä ole ottanut. Pitänee muistaa ottaa useammin :) Väsymys ja katkonaiset unet taitavat olla yksi aika iso tekijä, toinen sitten tämä siirtyminen enemmän tunteiden kuin järjen puolelle tässä ajattelussa..

Tunnin välein syöminen kuulostaa aika pahalta.. ainakin jos sitä jatkuu 4kk ajan. Toivottavasti teillä hiljalleen unipätkät pitenee sillä kyllä se vauva tissin lisäksi myös jaksavia vanhempia tarvitsee :) 

Ja kiitos, ihanaa kuulla myös positiivista lausuntoa synnytyksestä! Toivottavasti voimme kokea sen luonnollisena, upeana ja voimaannuttavana kokemuksena, vaikka rankkaa se varmasti tuleekin olemaan.

Kommentoi

Ladataan...